Underground konemusiikki

[Spetelius]

Hienoa, että Jatkikseenkin saatiin nyt vihdoin tälle musiikin lajeista jaloimmalle, eli psytrancelle oma topic.
Suomessa taitaa olla sellainen tilanne ylipäätään, että lähes "ainoa" tutustumiskeino psyketranceen on netin kautta. Itselläni kävi samalla tavalla noin nelisen vuotta, en ollut kuullut ainoastakaan artistista edes nimeltä, kun eräs kaverini suositteli minulle joitain biisejä. Netin kautta sitten etsin tietoa ja minulle ikään kuin avautui uusi maailma. Toinen toistaan hienompia kappaleita, jotka olivat vain odottaneet pimennossa yhteydenottoani. Ja nykyään playlistilläni on käytännössä pelkästään tätä ah-niin-ihanaa musiikkia.

Mitä tulee diggailemiini artisteihin, niin minuunkin iskee ehkä kovimmin tuo isratrance, jonka esittäjiä mm. Ted Raikas ja Rolle jo mainitsivatkin. Mutta en huomannut Cosmaa kummankaan listassa. Avihen Livne aka Cosma ei ehtinyt tekemään kuin kaksi levyä, ennen kuin kuoli nuorena traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa Goa:lla. Jälkimmäinen levynsä Nonstop vuodelta 2003 on omalla arvoasteikollani kaikkien aikojen albumilistallani top 3:ssa helposti. RIP.

Toinen mainitsemisen arvoinen artisti, varsinainen alan pioneeri, on Man with no name (MWNN). Kannattaa tsekata herralta ainakin albumit Moment of truth (1996) ja Earth moving the sun (1998). Lisäksi kovassa kuuntelussa viime aikoina ovat olleet israelilainen Sesto Sento sekä ruotsalainen Son Kite (joka oli myös Koneistossa).

Ja mitä tulee Shpongleen... no mitä siitä nyt voisi enää sanoa, ei löydy tarpeeksi ylistyssanoja. Uskomattoman kauniita melodioita yhdistettyinä mahtaviin rytmeihin. Eeppistä musiikkia.

P.S. Lippu Juno Reactorin Nosturin keikalle löytyy täältäkin.

 

[Spetelius]

Muutenkin kuuntelen tämäntyyppistä konemusiikkia äärimmäisen harvoin, mutta haen nyt kuitenkin kuunteluun jotain seuraavan tyyppistä aktia: Äärimmäisen primitiivistä, sairasta ja väkivaltaista, saa olla nopeaa tai ultranopeaakin tulitusta. Käy kyllä myöskin laahaava tempo. Sitä kuunnellessa neljäsosa porukasta saisi oksennus- ja migreenikohtauksen ja pari tyyppiä kuolisi sydänkohtaukseen. Näin kärjistetysti.

Hmm...itselläni tulee mieleen kuvaukseesi mahdollisesti sopien 90-luvun hardcore ja gabber. Erittäin nopeaa mättöpauketta säröbassoineen ja sekopäisine hoover-tykityksineen. Biiseistä voisi käydä vaikkapa esimerkkinä (sieltä rankimmasta päästä) D.O.A. - Unleash the brutality ja Bloody fist - Cunt face.
Hardcore/gabberia saattoi löytää aikoinaan jopa Anttilan hyllyiltä Thunderdome- ja Terrordome -kokoelmalevyiltä.

 

[sixtus]

Kuinka paljon muuten täällä on porukat tutustuneet suomalaiseen psytrance skeneen? Mm. Luomuhappo, Squaremeat ja Texas Faggott on itselleni tuttuja... osasta pidän enemmän, osasta vähemmän.

Jossain määrin olen sitä mieltä, että suomalaisessa psykessä esiintyy kaoottisuutta ja psykedeelisyyttä välillä hieman hallitsemattoman oloisesti ja jopa ylikorostettuna, jos se on mahdollista. Toki seassa on hitosti mainiota materiaalia, mutta osaa leimaa tietty vääränlainen sekavuus.

Edelleenkin ulkomailta tulee ennen kaikkea se, mistä pidän eniten, mutta on hyvä, että Suomessakin genre elää ja voi hyvin.

Meitsi on tutustunut jonkin verran kyllä. Ja just noi sun jo mainitsemat Faggotit ja Squaremeat lisättynä Kiwalla iskee ehkä koviten. Myös Salakaval on kova.

Suomipsykestä sen verran, että sehän on ihan maailmalla tunnettu todellisen "härösaundin" edustajana=)

 

[Vteich]

Lisäksi kovassa kuuntelussa viime aikoina ovat olleet israelilainen Sesto Sento sekä ruotsalainen Son Kite (joka oli myös Koneistossa).

Oli joo, ja kivalta kuulostikin, mutta ei kai nyt sentään psytrancea ole? Netistä poimittujen biisien perusteella kuulostaisi olevan lähempänä ehkä progea, Koneiston liven perusteella paikoittain aika rauhallistakin, mutta tanssittavaa maalailua biittien kanssa. Toisaalta vedä nyt sitten näitä genrerajoja ikinä mihinkään, sen verran häilyviä rajoja ovat.

 

[sixtus]

Kyllähän tuo Son Kite taitaa lähinnä progea olevan. Tosin psykelle ominaisilla elementeillä höystettynä.

 

[Ted Raikas]

Mutta en huomannut Cosmaa kummankaan listassa.

Onko nyt kyseessä pelkkä Cosma, vai Cosma Shiva? Vai onko nuo yksi ja sama artisti? Jompaa kumpaa olen kuullut parin kappaleen verran, muistelisin näin. Tarkempaa muistikuvaa tyylistä ei ole, kun tulee kuunneltua niin paljon kaikenlaista, että ei kaikki voi jäädä mieleen.

Son Kitea olen kuunnellut yhden albumin verran ja se tosiaan luokitellaan yleisesti ottaen Progress Tranceksi. En kyllä itsekään ole aina ihan selvillä noiden genrejen kanssa. Millä ne aina sitten erottaa toisistaan.

 

[Spetelius]

Oli joo, ja kivalta kuulostikin, mutta ei kai nyt sentään psytrancea ole? Netistä poimittujen biisien perusteella kuulostaisi olevan lähempänä ehkä progea, Koneiston liven perusteella paikoittain aika rauhallistakin, mutta tanssittavaa maalailua biittien kanssa. Toisaalta vedä nyt sitten näitä genrerajoja ikinä mihinkään, sen verran häilyviä rajoja ovat.

Joo no kieltämättä eipä tuo ihan psytrancea tosiaan ole. Ruotsin pojat ovat ottaneet vähän vaikutteita kaikenlaisesta musasta ja genre-lokerointi etenkin heidän kohdallaan on suht vaikeaa, eikä välttämättä niin mielekästäkään. Mutta hyvää musaa kuitenkin :)

Onko nyt kyseessä pelkkä Cosma, vai Cosma Shiva? Vai onko nuo yksi ja sama artisti? Jompaa kumpaa olen kuullut parin kappaleen verran, muistelisin näin. Tarkempaa muistikuvaa tyylistä ei ole, kun tulee kuunneltua niin paljon kaikenlaista, että ei kaikki voi jäädä mieleen.

Cosma Shiva oli Cosman yhteistyöprojekti Jörg Kesslerin aka DJ Jörgin kanssa. Hemmot julkaisivat muistaakseni kaksi kappaletta tuolla nimikkeellä. Mutta kannattaa ihmeessä tsekata se Nonstop (2003) -albumi, jos vain aikaa on. :)

 

[Ted Raikas]

Cosma Shiva oli Cosman yhteistyöprojekti Jörg Kesslerin aka DJ Jörgin kanssa. Hemmot julkaisivat muistaakseni kaksi kappaletta tuolla nimikkeellä. Mutta kannattaa ihmeessä tsekata se Nonstop (2003) -albumi, jos vain aikaa on. :)

DJ Jörg on tuttu. Mieshän vaikutti aikanaan Shiva Shidapussa, jossa myös nykyään Infected Mushroomissa pyörivä Erez Aizen oli nuorena poikana. Shidapun materiaali on suurimmaksi osaksi todella napakkaa ja kiihkeätempoista trancea ja ne etniset piirteet tuntuu ytimessä saakka. Power of Celtic, India Spirit jne.

Pitää ottaa tarkkailuun tuo Nonstop, kiinnostus heräsi kyllä.

 

[Ted Raikas]

Saastunut Sieni Suomeen!

Vielä kun ei olla edes Juno Reactoria nähty ja toivottu siitä ilosta, että kyseinen pumppu ylipäätään nähdään Suomessa, niin lisää pukkaa perään! Eli Israelin pojat Erez Aizen ja Amik Duvdevani Infected Mushroomin ominaisuudessa saapuvat esiintymään Kaivohuoneelle 22.10. kuluvaa vuotta. Liput jo myynnissä.

Kylläpäs psyken ystäviä nyt hemmotellaan mukavasti.

 

[Ted Raikas]

Juno Reactor sitten tuli ja meni. Puolentoista tunnin setin heittivät Nosturissa. Alkuun mietin, että aika lyhyt, mutta loppupelissä huomasi, että se oli juurikin sopivanpituinen ja puhti poissa, eli voimille otti.

Lämppärit oli vähän mitä oli. Monien hehkuttama Dj Proteus ei minuun sanottavaa vaikutusta tehnyt. Varmasti taitava dj, ei siinä mitään, mutta tavara oli suurimmaksi osaksi aika koukutonta veivausta, sellaista ns. peruskamaa. Jännitys alkoi kuitenkin kohota siinä kahden tuntumassa, kun ilmaan sekaan alkoi tulla Juno Reactormaista soundimaailmaa, Proteuksen lopetettua sitten saikin huomata, että Juno Reactorin tummat afrikan miehet ovat saapuneet lavalle. Tuimia kavereita olivatkin maalauksineen ja päähineineen. Sitten savun keskeltä purjehtii lavan eteen pelottavannäköinen mimmi, Taz Alexander ja taustalla soi Labyrinth albumin avausraita Conquistador I latinokitaroineen ja hämyisine ambientmaalailuineen. Sitten Taz aloittaa lumoavaäänisen laulunsa ja kappale alkaa kutoutua vähitellen siihen rivakkaampaan toiseen osaansa Conquistador II:een, jossa Juno Reactorille ominainen hillitön rytmi ja pauke päästetään valloilleen ja congat jytisee... Keikka alkaa kunnolla ja itselleni pienoinen yllätys oli Ben Watkinsin kitarointi, olen nimittäin tähän mennessä luullut, että mies keikoilla lähinnä hoitaa teknistä puolta.

Kappalelista oli, kuten odottaa saattoi, aika lailla painottunut kahteen uusimpaan levyyn, mutta sekaan onneksi mahtui hieman vanhempaakin tuotantoa. Kaikki odottamani kappaleet melkeinpä tulikin, toisaalta Juno Reactorilta ei täysin surkeita kappaleita taida löytyä yhtäkään. Sen verran vahvaa heidän koko tuotantonsa on. Masters of the Universe, Feel the Universe, Hulelam, God is God, War Dogs ja Pistolero ainakin miellyttivät minua suuresti.

Yksi odottamani juttu oli myös Amampondoryhmän akrobatiatemput ja sotatanssit, jotka onnistuivat varsin sutjakkaasti Nosturin pienehköllä lavalla. Niitä olisi katsellut enemmänkin. Koko ryhmän soitto oli huikeaa, pistelivät niitä rumpujaan sellaisella tahdilla, että moni hevirumpali kalpenisi pystyyn.

Mielestäni keikka kulki koko ajan noususuhdanteisesti ja tunnelma ja biisien tempo kasvoivat koko ajan. Encore oli ehkäpä parasta antia ja elävänä jäi mieleen se tanssi, kun kaverit saapuvat sieltä usvasta puhallellen vesipuhvelin sarvista tehtyihin soittimiin. Siinä oli jotain mystistä ja primitiivistä, kuten tälläiseen juttuun sopiikin. Koko paikassa oli aika viidakkoinen tunnelma, kiitos kuumuuden ja hikeä tihkuvan ilman, lattiakin miltei lainehti hikipisaroista.

Tästä päästäänkin sitten keikan varsinaiseen minukseen, eli itse paikkaan. Nosturi on yksinkertaisesti liian ahdas ja alimitoitettu tämänkaltaiselle spektaakkelille. Sali on pieni kuin mikä, eikä siellä parvellakaan mielettömästi tilaa ole, itse olin alhaalla, koska nautin tanssimisesta. Lavan kokokaan ei ole kovin suuri ja uskoisin, että bändi olisi pystynyt shownumeroiden muodossa enempäänkin, jos tilaa olisi ollut enemmän. Hieman sellaisille pikkubändeille mitoitettu koko paikka. Toivon mukaan tämän kalibeerin bändejä ei enää jatkossa tyrkätä Nosturiin, sitä kautta pettymys.

Noin muuten Juno Reactor oli juuri niin maaginen, kuin olettaa voi. Oikeastaan tunnelma oli välillä enemmänkin jostain rockkonsertista, kuin varsinaisesta bileistä trancea ajatellen. Käsittääkseni jotkut bailupersoonat pettyivätkin tunnelmaan juuri tämän takia. Itse myös rockiin ja muuhun raskaaseen musiikkin enemmän tai vähemmän mieltyneenä en moisesta välittänyt, sillä tiedostin, että Juno varmasti houkuttelee omalaatuisuutensa takia muunlaisiakin katsojia kuin reivaajia ja ei missään tapauksessa ole trancea sanan varsinaisessa merkityksessä. Oikeastaan paikalla oli aika paljon sellaista hipimpää "hindu"porukkaa ja sitten ihan normiporukan näköistä sakkia, joita näkee hevi- ja rock tapahtumissa.

Onneksi tuli katsastettua, sillä en usko, että toiste tätä kokoonpanoa Suomessa nähdään. Toki aina voi toivoa. Harmittaa vaan se, että ei ollut kameraa mukana, olisi saanut varmasti aika ikimuistoisia kuvia.

Eipä tässä muuta kuin, että vedetään henkeä ja parin viikon päästä Infected Mushroomia tarkastelemaan.

 

[Ted Raikas]

Pistetetäänpä yksinpuheluketjuun viestiä taas pitkästä aikaa. =)

Itselleni on viimeaikoina napannut kunnolla dub. Onko kukaan muu kuunnellut? Tai en tiedä voidaanko puhua oikeasta dubista, joka on lähtöisin 70-luvulta jo, mutta noin yksinkertaisuudessaan dub meinaa reggaemusiikin alalajia, johon kuuluu rytmit, erilaiset äänitehosteet ja samplaukset.

Psykedeeliseltä puolelta sellaiset dubin tai sensuuntaisen tyylin vetäjistä on napsunut mm. Ott, Kukan Dub Lagan, Ganja Beats, The Orb, Gargoyles, Neil Sparkes ja Abakuksellakin (upea artisti muuten) on jotain hieman tuonsuuntaista kuultu. Eli yksinkertaisuudessaan reggeahengellä rytmitettyä ambientia enimmäkseen. Toimii kuin mikäkin ja nostaa esiin todella rennon olon. Ilman ganjaa, heh.

Tänne ketjuun kirjoittaneet. Tuttuja nimiä nuo? Onko kuunneltu, tuleeko muuta samantapaista mieleen?

 

[eesau]

Psykedeeliseltä puolelta sellaiset dubin tai sensuuntaisen tyylin vetäjistä on napsunut mm. Ott, Kukan Dub Lagan, Ganja Beats, The Orb, Gargoyles, Neil Sparkes ja Abakuksellakin (upea artisti muuten) on jotain hieman tuonsuuntaista kuultu. Eli yksinkertaisuudessaan reggeahengellä rytmitettyä ambientia enimmäkseen. Toimii kuin mikäkin ja nostaa esiin todella rennon olon. Ilman ganjaa, heh.

Tänne ketjuun kirjoittaneet. Tuttuja nimiä nuo? Onko kuunneltu, tuleeko muuta samantapaista mieleen?

Itselle lähinnä Ott (ennen kaikkea mainioiden Hallucinogen-remixien takia) sekä The Orb sanovat jotain. Kyllähän dub- tai sentapaiset kappaleet ovat iskeneet, vaikka hankala on itselle ainakin ollut määrittää ihan genren syvintä olemusta. Mutta täytyy ainakin koittaa ottaa vinkistä kiinni ja hamuta näitä mainittuja artisteja jostain ja tutustua. Hienoa että joku jaksaa suositella tavaraa, toivottavasti nämä iskevät, koska hyvää musiikkia ei maailmasta kuitenkaan koskaan löydy liikaa.

 

[Ted Raikas]

Kannattaa tsekata ainaskin sellaiset kokoelmateokset kuin: Backroom Beats vol. 2 ja Talisman. Jälkimmäinen on voimakkaasti reggaehenkinen psykedeelinen lätty. Yhtenä helmenä jo mainitsemani Gargoyles -kokoonpanon biisi. Kyseinen kokoonpano koostuu Simon Posfordista (Hallucinogen, Shpongle, Younger Brother), Ott:sta ja Michele Adamsonista.

Voin myös lämpimästi suositella psykedeliasulokurkku M. Adamsonin soololevyä Fallen Angel. Se likka laulaa kuin jumalatar ja on vieläpä aika hemmetin vetävännäköinen mimmi. =)

 

[puna-hundi]

Psykedeeliseltä puolelta sellaiset dubin tai sensuuntaisen tyylin vetäjistä on napsunut mm. Ott, Kukan Dub Lagan, Ganja Beats, The Orb, Gargoyles, Neil Sparkes ja Abakuksellakin (upea artisti muuten) on jotain hieman tuonsuuntaista kuultu. Eli yksinkertaisuudessaan reggeahengellä rytmitettyä ambientia enimmäkseen. Toimii kuin mikäkin ja nostaa esiin todella rennon olon. Ilman ganjaa, heh.

Tänne ketjuun kirjoittaneet. Tuttuja nimiä nuo? Onko kuunneltu, tuleeko muuta samantapaista mieleen?

Shpongle nyt ainakin (eli Posford ja Raja Ram). Muista voisi mainita ainakin sellaiset pumput kuin Dub Trees ja Gaudi. Toires nimiseltä ranskalaisbändiltä löytyy myös etnohenkisiä dub biisejä aika lailla. Suosittelen eritoten Toiresin Oued albumia, jolta löytyy aivan helvetin hyvä Honeymoon in Africa III. Vikaksi on pakko mainita oma kestosuosikkini Kaya Project (Seb Tayolr eli entinen Shakta, Digitalis) jonka Walking Through levyltä löytyy letkeitä stygejä joka makuun. Muitakin hyviä tulee varmaan mieleen, mutta tässä ne taktisimmat (nämä siis kaikki enemmän tai vähemmän psykedeelisen tyylisuunnan bändejä).

Columbomaiseen tapaan vielä yhtenä liäyksenä täytyy mainita Flying Rhinon kokoelma Cornwall Eclipse: Shepherds warning, jolta löytyy muun muassa 100th Monkeyn Moonchild, sekä Gargoylesin Spacebabya muistuttava Real Time, Epoptikalta (Koxboxin Ian Ion).

 

[eesau]

Voin myös lämpimästi suositella psykedeliasulokurkku M. Adamsonin soololevyä Fallen Angel. Se likka laulaa kuin jumalatar ja on vieläpä aika hemmetin vetävännäköinen mimmi. =)

Nyt kun tuli tähän levyyn tutustuttua, niin ei voi muuta kuin kompata tätä mielipidettä. Levyhän on aivan loistava, Michele laulaa tosiaan kuin jumalatar ja biisit ovat todella tyylikkäitä. Eikä tietty naisen ulkonäkökään hassumpi ole.

 

[puna-hundi]

Nyt kun tuli tähän levyyn tutustuttua, niin ei voi muuta kuin kompata tätä mielipidettä. Levyhän on aivan loistava, Michele laulaa tosiaan kuin jumalatar ja biisit ovat todella tyylikkäitä. Eikä tietty naisen ulkonäkökään hassumpi ole.

Jep. Tuli tilattua kyseinen platta Saksasta, ja löytyyhän siltä aivan helvetin hyviä stygejä, joskin jotkut tekeleet ovatkin hieman heikompia. Eniten ilahduttaa se tosiseikka että tässä pääsee kuulemaan sitä itseään, eli Michelen ääntä, kun aikaisemmin tämän tsigun laulua on käytetty milloin täytteenä milloin taustamelodiana. Säveltäjänä vielä hieman raakile, mutta laulajana mahtava. Tämä siin minun mielipiteeni.

Kaya Projectilta on myös ilmestynyt uusi levy, josta löytyy pari ihan mukiinmenevää stygeä. Jälleen kerran on Seb Taylor luonut levyllisen hitaasti soljuvaa etnoa, psykedelialla maustettuna tietenkin. Kandee tsekata.

 

[Individual]

Astral Projectionin in the mix tuplacd on kyllä itselleni yksi hienoimpia omistamiani levyjä. Koko bändin uran hienous on saatu puristettua yksiin kansiin. En tiedä sitten mitä die hard psyke ja goa fanittajat ovat mieltä ko. yhtyeestä, ainakaan tuoreimmat albumit eivät ole taitaneet saada mitään kauheaa suitsutusta osakseen.

Man with no name on kanssa kova. Sen Essential Mix vuodelta 1998 on meiksillä todellisessa tehokuuntelussa ja myös Future Sound of Londonin Emiksi on tsekkaamisen arvoinen.

Itse konemusainnostus noin vajaa kuusi vuotta sitten lähti juuri kaikenkarvaisilla goa-kokoelmilla ja löytyyhän niistä edelleen aika montaa kova raitaa. jos kohta vastapainoksi aikaa paskaakin tuotantoa. Mitä yleisesti tranceen tulee, niin koko ajan enemmän alkaa uppoamaan tuo wanha trance, kuin tämä nykykiksu. Ilmavammat soundit ja jokaisessa on se jokin selkeä koukku mistä saa kiinni. Yksinkertaisuudessaan hypnoottista parhaimmillaan ja aika lailla muukin old skool-kama iskee, kaikki vanhat saksaravet jne...Muuten techno on se meiksin juttu, etenkin kaikenlainen tribal ja latin-hassuttelu, mutta ei ole Sven Väth:in voittanutta.

edit: Tuohon Tipworld labelin tuotantoon pitäisi kyllä tutustua enemmänkin.

 

[Ted Raikas]

Astral Projectionin in the mix tuplacd on kyllä itselleni yksi hienoimpia omistamiani levyjä. Koko bändin uran hienous on saatu puristettua yksiin kansiin. En tiedä sitten mitä die hard psyke ja goa fanittajat ovat mieltä ko. yhtyeestä, ainakaan tuoreimmat albumit eivät ole taitaneet saada mitään kauheaa suitsutusta osakseen.

Ei ole ei, ja etenkin Amen, tuo AP:n viimeisin varsinainen albumi (jos remiksilevyjä ei nyt lasketa) ei taida olla monen mieleen. Itsestäni se on kyllä, jos nyt ei porukan paras tietenkään, niin varsin hyvä levy silti. Ne pari rauhallisempaa raitaa tuo mukavaa vaihtelua, vaikka ehkä ovat vähän kiksumpaa. No, ovat ainakin hemmetin hyvää sellaista sitten!

Yleisesti ottaen AP:ta arvostetaan kuitenkin ja mielestäni syytäkin, sillä onhan tuo kiistatta israelilaisen psyken kulmakivia ja luojia.

Mainitsemasi In The Mix on tosiaan kiehtova tapaus, eikä vähiten siksi, että jokainen raita on miksattu liittymään toisiinsa. Ei siis paljoa anna hengähdystaukoja, kun seuraava biisi alkaa jo jyllätä. Hienosti toteutettu ja onhan se muutenkin varsin hyvä läpileikkaus kokoonpanon tuotantoon.

Itselleni tärähtää heidän levyistään kuitenkin parhaiten Dancing Galaxy, joka on lähes täydellisyys, mutta muillakin levyillä on hienoja raitoja, kuten Trust in Trancella.

Ensivuonna tulee muuten uusi AP:n levy, nimeltään Open Society. Itse odottelen kyseistä lättyä innolla.

edit: Tuohon Tipworld labelin tuotantoon pitäisi kyllä tutustua enemmänkin.

1200 Micrograms on ainakin tutustumisen arvoinen, vaikka kyseinen kokoonpano onkin monen puritaanin hampaissa. No, onneksi en ole itse mikään puritaani.

 

[Individual]

No, onneksi en ole itse mikään puritaani.

Puritaanit pilaa kaiken ja on muutenkin nihkeitä tyyppejä. :)

 

[Ted Raikas]

Palataanpas hieman suomalaiseen psykegenreen...

Voisin suositella lämpimästi sellaista nimeä kuin Tripteaser, ellei ole jo tuttu. Tutustuin itse tuohon kokoonpanoon Infected Mushroomin keikalla tuossa syksyllä, missä olivat yhtenä lämppäreistä. Tosi hienoa settiä vetivät, täytyy todeta (niin tosin teki Salakavalakin, kolmas lämppäri oli Unlive, mutta sitä en ehtinyt valitettavasti näkemään). Monen mielestä olivat jopa Saastuneita Sieniä kovempi tapaus, mitä nyt en ehkä ihan allekirjoittaisi, mutta vaikuttava silti.

 

[pernaveikko]

Ted, tuskin sä pelkän mäyrän avulla noita settejä vedät? Vettä kulunnee aika paljon illan aikana? Tiedän, että tässä ketjussa ei sitä kyselty, mutta ihan mielenkiinnosta.

 

[ervatsalo]

Ei kaikki pidä sienistä!

....Vettä kulunnee aika paljon illan aikana? Tiedän, että tässä ketjussa ei sitä kyselty, mutta ihan mielenkiinnosta.

Niin, itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että eivät kaikki ko. musiikkilajin ystävät ole tajunnanlaajentamisen lämpimiä ystäviä.

Täältä tähän

 

[Ted Raikas]

Tiedän, että tässä ketjussa ei sitä kyselty, mutta ihan mielenkiinnosta.

Tokihan saa aina kysyä, jos se kohteliaasti tehdään. Ja vastaus on, että sopiva määrä alkoholia on se ainoa päihde, jota noissa kuvioissa käytän. Niin kotona kuin jossain bileissä. =)

Sopiva määrä ihan vaan siksi, että koordinaatio pelaa ja muisti myös. Jää siis jotain muistoihinkin.

Vettä toki myös juon, mutta ihan siitä syystä, että jos kuuma ja jano tulee. Kyllä se meinaan käy urheilusta!

P.S. En ole tuomitsemassa, jos joku haluaa nappeja vetää ja mahdollisesti elämänsä sekoittaa, mutta en itse suosi moista tai kehota ketään siihen. Itse olen ns. syntymähuumeissa.

 

[Ted Raikas]

Huhtikuussa saadaan Suomeen saksalainen varsin maineikas psykepoppoo, eli S.U.N. Project. Rockpainotteista psytrancea soittava ryhmä soitti vielä 90-luvun alussa hevimeteliä, mutta reissu goalle avarsi silmiä ja tyyli muuttui hieman. =)

Tämä on varsin kova kokoonpano, joten ei muuta kuin helmikuussa varaamaan lippua! Bändi soittaa Kaivohuoneella ja lämppäreitä on tietysti luvassa myös.

 

[Ted Raikas]

Progressiivista trancea Ruotsinmaalta...

...nimittäin Vibrasphere.

Tutustuin tuohon taannoin ja vei sydämen. Ruotsalaiset herrat Rickard Berglöf & Robert Elster Uppsalasta, tekevät todella letkeää ja salamyhkäistä progressiivisempaa psytrancea. Kavereiden toinen albumi Lime Structure on ollut kovassa käytössä ja täynnä ihan uskomattoman menevää ja eteenpäin soljuvaa materiaalia. Akustisella kitaralla sävytetty Manzanilla sykähdyttää erityisesti joka kerta. Suositeltava levy ehdottomasti, jos ei ole vielä tutustunut.

Eikä lainkaan pahemmaksi, vaan hyvällä mahdollisuudella paremmaksi pistää tyyppien uutukainen, eli Archipelago, joka julkaistiin ihan taannoin. En ole kuullut levyltä kuin muutaman biisin, mm. Landmark, joka oli tuota levyä ennen julkaistun samannimisen EP:n ensimmäisenä kappaleena. Tuolla EP:lla on myös Manzanillasta tehty hurmaava mixaus.

Pitänee tuo Archipelago hankkia piakkoin, arvelen, että se tulee olemaan tämän vuoden parhaita julkaisuja tämäntyyppisen musiikin saralla.