+Liigan taso paranisi. Ulkomaalaisia pelaajia on huomattavasti enemmän tarjolla kuin kotimaisia, joten pakostikin taso nousee.
+Liigan tason parantuessa kansainvälinen kilpailukyky nousee. SM-liiga alkaa houkuttamaan pelaajia enemmän, ja CHL-liigassa tulisi paremmin menestystä.
+Pelin tason noustessa kansa löytäisi paremmin halleihin, jolloin sekä seurat että sarja menestyisivät taloudellisesti entistä paremmin.
+Taitokiekko.
Ulkomaalaisia pelaajia on toki olemassa enemmän kuin suomalaisia, mutta mistä nämä Suomen sarjojen tasoa nostavat pelaajat tulisivat? ECHL:sta ja yliopistosarjoista ulos kasvavat pelaajat toki voivat olla potentiaalisia pelaajia, mutta onnistuneiksi hankinnoiksi osoittautuva värvääminen näistä sarjoista vaatii todella vankkaa skouttaamista sekä hyvää sattumaa. AHL:sta tehtyjen hankintojen osalta jää yllättävän usein jo nykyisellä otannalla tyhjää arpaa käteen ja ulkomaalaisille pelaajille pitää tätä nykyä maksaa kuitenkin sen verran suuria summia, että kyseessä on suurempi epäonnistumisen vaara kuin suomalaisen Liiga- tai Mestis-jyrän osalta. Ehkä esimerkiksi Romanian ja Unkarin kiekkosarjoista saattaisi löytyä pelaajia, jotka tyytyisivät ruokapalkalla kyykkäämiseen, mutta tällaiset pelaajat eivät ainakaan sarjan tasoa paranna. Palkkapyynnöt toki saattaisivat hieman pudota, mutta millä kustannuksella?
Sarjan absoluuttisen tason osalta seuraan Sihvosen Petterin jalanjälkiä sikäli, että en näe sitä merkittävänä tekijänä yleisömääriin. En pitäisi esimerkiksi ihmeenä sitä, että moni Ruotsissa innokkaasti seuraava katsoja ei välttämättä viihtyisi sekasortoisen suomikiekon parissa lainkaan. Sama asia myös päinvastoin suomalaiset seuratessa seesteisempää Elitserien-kiekkoa. Tasainen sarja, joka tuottaa sen, että ottelutapahtumat ovat tasaväkisiä eri joukkueiden välillä, antaa myös eväät hyvään yleisökokemukseen. Itse olen viihtynyt aikanaan ulkona pelatuissa neljännen divisioonan otteluissa noin -20 celsiusasteen pakkasessa erittäin hyvin, mutta toisaalta tylsistynyt SM-Liigan otteluissa mukaanlukien ottelut, joissa suosikkini ovat menestyneet.
Miinukset
-Kotimaiset pelaajat menettäisivät peliajan, ja joutuisivat hakemaan sitä muualta. Koskisi pahiten nuoria pelaajia.
Moni 25-30 -vuotias kolmannen tai neljännen kentän pelaaja saattaisi joutua hakemaan pelipaikkaa esimerkiksi Mestiksestä, Ruotsin Alsvenskanista, Norjasta tai Tanskasta, mutta näiden pelaajien palkkakustannus kuormittaa liigaseurojen taloutta marginaalisesti yksittäiseen huippupelaajaan nähden. Kuitenkaan pelaajien, joiden peliaika on 8-12 minuuttia ottelua kohden on melko marginaalinen, vaikutus varsinaisen pelin tasoon on olematon.
-Vähävaraisemmat seurat eivät pärjäisi kilpavarustelussa isoille seuroille. Tällöin kyseeseen voisi tulla palkkakatto.
-Ilman palkkakattoa, tulisi liigasta liian rahapainotteinen.
Liiga on ollut rahapainotteinen jo kaksikymmentä vuotta. Tässä suhteessa mikään ei muuttuisi. Samaa mieltä olen toki siitä, että kilpailu yksittäisestä AHL:sta palaavasta suomalaisesta saattaisi vähentyä, kun mahdollisuus olisi värvätä myös jotakuinkin samantasoinen ulkomaalainen. En ole ulkomaalaisrajoituksen kannalla mitä tulee kolmen tai neljän ulkomaalaisen rajoitukseen. Liigahallituksessa rajoituksen supistaminen sai vahvasti kannatusta, joten joukossa oli pakko olla myös "suuria" osakkaita eli syyttävää sormea ei kannata osoittaa pelkästään SM-Liigan mittakaavassa pienehkössä budjetissa omaavia seuroja kohtaan.
-Identiteetti katoaisi. SM-liiga on kuitenkin Suomessa toimiva sarja, ja kotimaisuus on aina plussaa.
Tästä olen samaa mieltä sikäli, että SM-Liigasta on tämän vuosituhannen aikana nähdyn muuttoliikkeen myötä saatu nähdä monenlaista "suharia" esimerkiksi Riku Rahikaisen tapaan. Näissä pelaajissa on kuitenkin tiettyä särmää, joka viehättää. Alaskan farmiliigojen mr. beginningit ovat melko kasvottomia, mahdollisesti yhden kauden ihmeitä vailla menneisyyttä tai tulevaisuutta omissa silmissä. (No ei ne suomalaisetkaan aina niin jaksa kiinnostaa: vertaa nimiä Marko Ek ja Dean Grillo)
Kuten sanottua, tämä on tullut Suomeen 20 vuotta sitten, joten sikäli mitään menetettävää ei enää ole.