Jos asiaa haluaa pohdiskella hieman pidemmälle, niin nyt meidän pitäisi tietää tarkemmin ukrainalaisten konkreettinen halukkuus estää Krimin (ja mahdollisesti jopa koko Ukrainan itäosan) liittäminen Venäjään.
Uhitteluahan on ollut kyllä ukrainalaisten puolelta, että ollaan valmiita puolustautumaan jopa asein, mutta onko sanahelinän takana myös vakaa aikomus ja päättäväisyys toimia? En siis esitä mitään, kunhan spekuloin.
Käytännössä tiedämme vasta siinä vaiheessa mikä tilanne on kun ensimmäiset laukaukset ammutaan tai kun venäläisjoukkot suorittavat offensiiveja Krimin ulkopuolella. Kiovassa - ymmärtääkseni - ajatellaan siten ettei pyritä provosoimaan venäläisiä, joten siksi Krimistä luovuttiin varsin suosiollisesti ilman mainittavaa vastarintaa. Toki alueella on edelleen vähintäänkin satoja ukrainalaisia sotilaita jotka eivät ole suostuneet antautumaan ja joista ainakin osa on ilmaissut halukkuutensa taistella viimeiseen saakka jos Kiovasta tulee käsky tai jos venäläiset ryhtyvät käyttämään raakaa voimaa. Ja kenties huomioitavaa, että osa näiden sotilaiden omaisista toivoo etteivät miehensä antautuisi vaan että he puolustaisivat maataan, koska omaiset kokevat antautumisen maanpetturuutena.
Toisaalta kenties jonkinlaista osviittaa halukkuudesta puolustaa maataan antaa tieto siitä, että reserviläiset ovat ilmoittautuneet yksiköihinsä ja valmiit tarttumaan aseisiin mikäli tilanne sellaista vaatii. Samalla myös ukrainalaiset nuorukaiset ovat ilmaisseet halukkuutensa liittyä asevoimiin puolustamaan maataan ja vapaaehtoisia on liittynyt asevoimiin saamaan koulutusta. Eli ainakin osa väestöstä on vastannut kutsuun ja on tällä hetkellä valmis puolustamaan maataan mutta todellisuus tietty paljastuu vasta siinä vaiheessa kun tilanne eskaloituu sodaksi ja kun pommeja alkaa tippumaan Ukrainan maaperälle.
Se on selvää, että mikäli todellista halukkuutta puolustautua asein on olemassa, vaikeutuu Venäjän tilanne hetkessä erittäinkin paljon: tässä asiassa ei paina vaakakupissa edes selvä mies- tai materiaalinen ylivoima.
Viimeisen parin sadan vuoden konfliktit ovat osoittaneet, että missä on halukkuutta mennä puolustamisessa äärimmäisyyksiin, siellä ei miehittäjä koskaan saa rauhaa, vaan vetäytyminen on väistämätön tosiasia, ennemmin tai myöhemmin.
Osassa kansaa halukkuutta ilmenee, kuten yllä kirjoitin, mutta missä määrin tämä sitten realisoituu jos sodan asteelle kriisi etenee? Sen aika näyttää.
Mikäli venäläiset aloittavat offensiivinsa Ukrainan maaperällä - Krimin ulkopuolella - uskoisin, että mitä lännemmäs joukot etenevät, sitä kovemmaksi vastarinta muuttuu. Idässä tilanne voi olla ongelmallisempi, koska alueella on niin paljon Ukrainan venäläisten ohella etnisiä venäläisiä (Venäjän kansalaisia) ettei todella rajuun vastarintaan välttämättä löydy joukkoja ja halukkuutta. Ja toisaalta alueelle mahdollisesti sijoitettavat Kiovalle lojaalit joukot voivat kenties joutua toimimaan maaperällä, jossa osa ukrainalaisista ottaa heidät vihamielisesti vastaan ja vastaavasti Venäjä otetaan vastaan vapauttajana.
Mutta rajat eivät ole vedetty viivoittimella. Nimittäin hyvin moni Ukrainan itäisillä alueilla elävistä Ukrainan venäläisistä vastustaa Venäjän offensiivia ja todella moni on kyllästynyt Venäjältä tulleiden provokaattoreiden toimintaa. Moni suorastaan toivoo heidän palaavan Venäjälle ja antavan ukrainalaiset neuvotella itse tilanne ja palauttaa rauha maahan. Eli venäläisten offensiivi maan itäosiin voi ajaa tilanteen osittain sellaiseksi, että osa venäläisperäisestä väestöstä nousee venäläisjoukkoja vastaan, lisäten näin venäläisten toiminan haasteellisuutta.
Ukrainan kannalta ongelmallista on heidän oman armeijansa upseeriston historia jo puna-armeijan ajoista lähtien: venäläiset ovat heidän entisiä liittolaisiaan ja jossain mielessä myös ystäviään.
Tämä ei toki ole huono asia siinä mielessä, että näin aseellisen konfliktin mahdollisuuden voisi ajatella pienenevän: kynnys ampua kohti vanhaa liittolaista on korkea.
TOISAALTA on selvää, että Venäjän armeija varmasti tiedostaa tämän ja pyrkii hyödyntämään tätä ukrainalaisten joukkojen komentajien tuntemaa "hengenheimolaisuutta". Perustellusti voi mielestäni sanoa, että näin on venäläisten toimesta jo tehtykin.
Ukrainan asevoimien suurimpia ongelmia on varmasti upseeriston lojaalius Kiovan hallinnolle, sen on nähty rakoilevan ja moni on loikannut entisen liittolaisensa riveihin. Hyvin moni varsinkin kokeneemmista upseereista on tehnyt runsaasti yhteistyötä venäläisten kanssa, moni on saanut osan koulutuksestaan Venäjällä ja osa jopa Neuvostoliitossa, mistä seuraa se, että ukrainalaiset upseerit voivat kokea joutuvansa ampumaan omia mikäli joutuvat sotimaan venäläisiä vastaan. Ja tietenkin on myös huomioitava se, että Janukovitshin valtakaudella tärkeimmille vakansseille nimitettiin upseeristosta hänen tukijansa, joten uusi hallinto on tässäkin suhteessa ongelmallisessa tilanteessa kun johdossa on paljo upseereita jotka ovat vannoneet lojaaliutensa Janukovitshille. Ja kuten totesit, Venäjä on pyrkinyt hyödyntämään tätä hengenheimolaisuutta painostaessaan upseereita syystä tai toisesta liittymään Venäjän ja sen liittolaisten riveihin.
Toisaalta olen lukenut arvioita siitä ettei Venäjällä upseerikunnassa välttämättä ole vastaavaa pidikettä, heistä harva mieltää ukrainalaiset siinä mielessä liittolaisiksi mitä Ukrainan puolella tehdään. Venäjällä Putinin kaudella upseerikuntaa on pyritty uudistamaan ja muokkaamaan sellaiseksi, että se ei kyseenalaista käskyjä ja toisaalta Moksovan hallintoa, joten jos Moskovasta tulee käsky, aloittaa sotatoimet ukrainalaisia vastaan, niin välttämättä pidikettä sellaisen estämiselle ei löydy vaan "isovenäläiset" upseerit tekevät kuten käsketään jättämättä tunteilulle sijaa.
Ja toistaiseksi Venäjä on pyrkinyt sijoittamaan Krimille tai Ukrainan tuntumaan joukko-osastoja jotka on koottu joko sopimussotilaista tai ovat muutoin erikoisjoukkoja asevoimista, FSB:stä tai sisäministeriöstä, joten ammattilainen ei välttämättä kyseenalaista käskyjä vaan jos tulee käsky "vallata venäläinen Ukraina" niin se tehdään.
Mielenkiintoista nähdä millainen seuraus kriisillä on Ukrainan asevoimiin tulevaisuudessa? (Edellyttäen, että tulevaisuudessa on olemassa itsenäinen Ukraina). Ryhdytäänkö muokkaamaan asevoimien runkoa uudelleen ja tylysti värväyksessä syrjäyttämään etniseltä taustaltaan venäläiset vapaaehtoiset? Ja mitä tehdään upseeriston kohdalla? Uskalletaanko jatkossa tärkeimmille vakansseille sijoittaa upseereita joilla on kytköksiä Venäjään? Ukrainassa puhutaan tarpeesta lisätä yhteistyötä NATO:n kanssa ja NATO-maista ainakin Puola on jo aiemmin tehnyt yhteistyötä ja ymmärtääkseni on halukas lisäämään sitä. Ja toisaalta jos Yhdysvalloista tulee Ukrainan tukija tulevaisuudessa niin saako Yhdysvallat roolia Ukrainan asevoimien modernisoinnissa?
vlad.
