Olen jostain päässyt ymmärrykseen, että ukrainalaiset puolueet on yleensä oligargien temmellyskenttää ja ne eivät perinteisessä mielessä edusta poliittisia aatteita. Sellaisia aatteita kuitenkin tarvittaisiin , sillä vanhoilla eväillä korruptiota ei kitketä. Korruption myötä pysyy Ukraina köyhänä ja alttiina naapurin riepotukselle.
Kyllä, huomattavalla osalla tai kenties kaikilla suurimmilla puolueilla on omat kytköksensä taloudelliseen eliittiin ja nämä kytkökset eivät välttämättä kaikissa tapauksissa kestä syystä tai toisesta päivänvaloa. Tässä meneillään olevassa kriisissä erityisesti pinnalle ovat nousseet venäläismielisten oligarkkien kytkökset poliittisiin päättäjiin kuin myös esille tulleet kytkökset separatisteihin, mikä joidenkin kohdalla voi käydä kestämättömäksi yhtälöksi mikäli kriisin lauettua kaikkia kytköksiä ryhdytään perkaamaan riittävällä antaumuksella. Mutta kyllähän koko poliittinen kenttä kaipaisi uudistusta ja totaalisen puhdistuksen, puolueeseen katsomatta, joitain pienryhmittymiä lukuunottamatta, jotka taas asemastaan ja koostaan johtuen eivät aiemmin ole herättäneet kiinnostusta taloudellisessa eliitissä.
Koska tilanne puolueissa on mikä on, kansa on menettänyt monin tapauksin luottamuksensa kaikkiin merkittäviin puolueisiin, tämä voi avata ovet yllättäville toimijoille tulevaisuudessa - sellaisille ryhmille, jotka aiemmin eivät ole ryvettyneet politiikassa ainakaan merkittävästi. Mutta millaisia ryhmiä tämä sitten voi edesauttaa ja mitkä ryhmät voivat kanavoida tämän tuen laajamittaiseksi kannatukseksi. Riippuen Ukrainan tulevaisuudesta, ryhmiä löytyy hyvin laajalti poliittiselta kentältä, aina ääri-ilmiöihin saakka.
Ukrainassa pitäisi pystyä luomaan n 10% vuosittainen kasvu pitkäksi aikaa, sillä niin paljon heillä on kirittävää verattuna itäiseen osaan EU:sta. Edellytykset on olemassa, mutta sitä varten pitäisi päästä eroon korruptiosta, säätää yrittämiselle asialliset olosuhteet lainsäädänöllä ja siten luoda mahdollisuus ulkomaiselle pääomalle avittaa talous positiiviseen kierteeseen. Epäonnistumisen mahdollisuus on suuri, kun tärkein naapuri kaataa kapuloita rattaisiin.
Kuten seuraavassa kappaleessa viittasitkin, rauhan aikana tällaisen kasvun aikaansaaminen pidempiaikaisesti on lähes mahdoton tehtävä toteutuvaksi, mutta meneillään oleva kriisi voi avata ovia yllättävänkin rajulle talouskasvulle, mutta veikkaisin, että merkittävässä määrin kasvu tuskin on pitkäaikainen vaan muuttuu maltillisemmaksi viimeistään muutamassa vuodessa. Toki edellytyksiä kasvulle on olemassa jos järkevä talousreformi saadaan maassa toteutettua, lähtötaso kun on varsin vaatimaton eurooppalaisen mittapuun mukaan. Viime vuoden puolella talouskasvu oli 0,4%* mutta siitä ei voi tehdä käytännössä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, muuta kuin osoittaa sen, että Janukovitshin valtakaudella talouskasvu oli useammasta syystä johtuen hyvinkin olematonta.
Syvän rauhan aikana nuo olisivat lähes mahdottomia juttuja, mutta ehkä kriisi avaa tilanteen, jossa riittävän monen etu kohtaa positiivisessa merkityksessä. Nyt kun Venäjä uhkaa koko Ukrainaa, niin sen oman taskun on tajuttu sijaitsevan Ukrainassa ja sitä ei haluta vaihtaa venäläiseen omaisuudensuojaan. Tavallisille Ukrainalaisille pitää sodasta Venäjää vastaan antaa toive paremmasta, sellaisesta Ukrainasta jonka puolesta kannattaa taistella. Nykyinen meno -oligarkit rikastuu ja kansa kituuttaa- ei ole sellainen tulevaisuus, joka tukisi yhtenäistä rintamaa. Eikös nykyisellään Ukraina itäraja ole myös elintasoraja Venäjän hyväksi?
Tilanne on todellakin kimurantti, kansan tulisi löytyy syy taistella ja rakentaa maata ja syyksi ei todellakaan riitä poliittisen ja taloudellisen eliitin turvattu tulevaisuus vaan toiminnan on hyödynnettävä koko kansaa - sen jokaista kerrosta, vain täten voidaan olettaa, että millään toimilla on tulevaisuutta. Ja siihen olen itsekin viitannut, kuten moni muu on myös viitannut, Ukraina tarvitsee perusteellisen siivouksen jotta voidaan olettaa, että tulevaisuus tulisi olemaan nykyistä tai mennyttä olennaisesti parempi.
Numeraalisesti Ukrainan ja Venäjän raja on elintasoraja ja Venäjän hyväksi. GDP per capita on Ukrainassa 7400 $ (v. 2013) ja vastaavat lukema Venäjällä on 18 100 $ (v. 2013), mutta tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea elintasokuilusta tai elintasorajasta.
Kuten Ukrainassa niin myös Venäjällä elintaso maan sisällä vaihtelee huomattavasti ja se elintaso mikä vallitsee Ukrainassa Donetskin oblastissa ei ole radikaalisti heikompi mitä se on rajan toisella puolella Venäjällä vaikkapa Rostovin oblastissa, joten suora hyppäys Ukrainan puolelta Venäjän puolelle ei ole taloudellisesti siirtyminen täydellisesti uuteen aikakauteen. Toisaalta Ukrainassa Donetskin oblastin naapuri Luhanskin oblast on Ukrainan köyhimpiä alueita, joten siellä elintasoraja on jo hiukan suurempi, mutta ei edelleenkään todella merkittävästi Rostovin oblastin tilannetta heikompi. Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen etteikö raja ole olemassa oleva.
Mutta todella merkitykselliseksi se muuttuu kun ryhdytään vertailemaan vaikkapa Donetskin oblastia Moskovan tai Pietarin alueeseen. Tällöin ero on jo radikaali vaikka on huomioitava, että alemman keskiluokan ja köyhän elämä Donetskin oblastissa ei ole ainakaan heikompaa mitä se on Moskovassa ja Pietarissa - itse asiassa tietyiltä osin asema voi jopa olla parempi, koska suhteessa rahaa jää enemmän käyttöön. Ystäväni Donetskissa kuuluu alueellisesti ja varmasti koko Ukraina huomioiden keskiluokkaan tulojensa puolesta, mutta jos hänet siirrettäisi niine tuloineen Moskovaan tai Pietariin hänen yhteiskunnallinen asemansa muuttuisi olennaisesi heikommaksi ja hän olisi Moskovassa tai Pietarissa pienituloinen tai jopa köyhä. Ja toisaalta keskiluokkainen moskovalainen tai pietarilainen olisi varakas tai jopa rikas Donetskissa. Tällöin raja on siis olennaisesti suurempi ja Venäjän eduksi, mutta minusta vertailuja tehdessä on syytä tarkastella lähinnä juuri niitä alueita joiden kanssa kanssakäynti on läheisintä ja joiden vaikutus on alueellisesti suurinta. Siksi siis esim. Donetskin ja Luhanskin kohdalla on tärkeää myös vertailla taloudellista tilannetta siihen raja-alueeseen mikä sijaitsee Venäjän puolella, koska paikalliset kuitenkin eniten ovat kanssakäynnissä sen alueen väestön kanssa ja heihin heillä on tukevin vertailupohja. Mutta tietenkään ei pidä unohtaa kokonaiskuvaa ja valtioiden välillä olevaa taloudellista epätasapainoa Venäjän eduksi.
vlad.
*: Kaikki lukemat on poimittu CIAn The World Factbookista.
