Muutamia ajatuksia, joita on tullut mieleeni seurattuani tätä ns. Ukrainan-kriisiä suomalaisen tiedonvälityksen avulla.
Ensinnäkin koko kriisin tausta taitaa aika pitkälle juontua kahden suurvallan (Venäjä ja Yhdysvallat) ja yhden suurvallaksi (EU) aikovan intressipiirijaosta, kun taas kolmas olemassa oleva suurvalta (Kiina) vetelee sikeitä omassa rauhassaan.
Ukrainan kriisissä ei sinänsä ole mitään outoa, jos asetamme tilanteen laajempaan perspektiiviin. Tokihan jokainen muistaa Korean sodan 50-luvulla, Vietnamin sodan 60- ja 70-luvuilla, Keski-Amerikan tapahtumat 80-luvulla unohtamatta vuoden 1961 Sikojenlahden maihinnousua ja sitä seurannutta Kuuban ohjuskriisiä. Näissä muutamissa tapauksissahan Yhdysvallat puolusti omia intressejään. Eikö vain? Nyt puolustaa Venäjä eli mitä erikoista siinä on?
Ison osan suomalaisia käytös muistuttaa itsenäistymisen ajan ja viime sotien välistä aikaa. Uhottiin ja uhottiin, kunnes oli pakko ottaa lusikkaa kauniiseen käteen. Mikä huolestuttavinta, mielestäni hyvin samankaltainen tilanne on nykyään. Uhoaminen ja negatiivisten asioiden etsintä ja uutisointi itäisestä naapurista oli silmiinpistävää ennen olympialaisia ja olympialaisten aikana, jossa kunnostautuivat myös niin sanotun asiallisen median edustajat.
Meidän poliittisen eliitin käytös on myös tietyllä tavalla huolestuttavaa.
Hienoa, sankarillista ja kunnioitettavaahan se on puuttua epäkohtiin, varsinkin jos se on tasapuolista ja kaikkia osapuolia koskevaa. Näin ei kuitenkaan ole. Sitä paitsi rääpäleiden (Suomi) on toisinaan vain pidettävä turpansa kiinni, jotta eläminen ei kävisi mahdottomaksi. Se on realismia ja ihan meidän kaikkien etu.
Kyllä vain, mielestäni Paavo Väyrynen puhui viisaita sanoja. Olkoonkin, että se oli ehkä sitä suomettumista. Väitän kuitenkin, että jos sotien jälkeisenä aikana ei noita suomettumista harrastaneita poliitikkoja olisi ollut, emme mekään välttämättä olisi päätämme aukomassa maha täynnä irtokarkkeja, Pepsiä tai pizzaa. Ne silloiset äijät hoitivat älyllä asiat, joten hattu päästä vain, kun heistä puhutaan. Silloin kun on älyä, ei tarvita hauista.
Lopuksi. Muistakaa, että olette koko ajan epäsymmetrisen informaation varassa, älkääkä missään tapauksessa unohtako meidän suomalaisten omia 20-luvun molemminpuolisia imperialistisia pyrkimyksiämme Karjalassa.