Tiedän ettet pääse kirjoittamaan tälle puolelle, mutta etköhän kuitenkin pääse lukemaan tätä viestiä.
Yksi pieni detalji viestissäsi kaipaa kohtuullista oikaisua, joten sen verran suon sinulle aikaa.
Tältä alueelta tapettiin suurin osa juutalaisista, slaaveista, romaneista ja muista "ali-ihmisiksi" katsotuista. Juutalaisten murhaamisessa erottuu saksalaisten lisäksi ainakin kaksi muuta ryhmää: virolaiset ja ukrainalaiset nationalistit (ns. banderalaiset).
Virossa tapettiin kaikki ne juutalaiset jotka eivät ehtineet paeta natseja Neuvostoliittoon, ja tappajina kunnostautuivat nimenomaan etniset virolaiset. Viro oli Euroopan ensimmäinen judenfrei-valtio, josta silloinen Viro oli erittäin ylpeä.
Ukrainalaiset nationalistit, tai pikemminkin galicialaiset nationalistit, olivat toinen juutalaisten teurastuksessa erityisen innokas porukka. Stepan Banderan poikien into tappaa juutalaisia hirvitti jopa saksalaisia itseäänkin, koska he tuntuivat nauttivan siitä eikä se ollut pelkkää "teollista toimintaa" mitä se oli saksalaisille. Bandera on Ukrainan nykyhallinnon toimesta nostettu maan kansallissankariksi.
Sitä ollaan nielty koukkuineen ja kohoineen venäläistä (tai oikeastaan jo neuvostoaikaista) propagandaa yllä esittämäsi väittämän johdosta, joten pieni detaljien korjaus.
Ensinnä näitä ukrainalaisia nationalisteja oli useampi ryhmä, kaikki eivät olleet näitä ns. banderalaisia, OUN - johon Stepan Bandera kuului hajosi kahtia OUN-B:ksi ja OUN-M:ksi ennen sotaa. OUN-B jonka johdossa Stepan Bandera oli taisteli alueelle tulleita puna-armeijan joukkoja vastaan ja myöhemmin saksalaisten edettyä Ukrainan länsiosiin myös saksalaisia ja heidän liittolaisia vastaan. Saksalaisten edettyä Ukrainaan OUN-B julisti itsenäisen Ukrainan, mikä ei tietenkään sopinut saksalaisten suunnitelmiin ja niinpä Stepan Bandera toimitettiin saksalaisten toimesta heinäkuussa 1941 Sachsenhausenin keskitysleirille, jossa häntä pidettiin poliittisena vankina aina syksyyn 1944 saakka, jolloin saksalaiset aloittivat neuvottelut hänen ja Stetskon kanssa siitä, että OUN-B siirtyisi heidän puolelle ja ryhtyisi sotimaan etenevää puna-armeijaa vastaan. Aina 1944 saakka merkittävimmät osat OUN-B:tä oli taistellut vähintään satunnaisesti kaikkia alueen miehittäjiä vastaan - myös saksalaisia sekä puolalaisia.
Sen sijaan saksalaisten rinnalle oli siirtynyt kesästä '41 lähtien OUN-M:ksi nimitetty osa OUN:ia, jonka johdossa oli Andryi Melnyk, joka sodan jälkeen pakeni länteen. OUN-M:n joukot olivat niitä, jotka merkittävimmällä tapaa tukivat saksalaisia & heidän liittolaisia koko sodan aikana, etenkin sodan niissä vaiheissa jolloin juutalaisiin kohdistuivat suurimmat vainot. Toisaalta on syytä muistaa, että saksalaiset värväsivät näihin tehtäviin myös paljon paikallisia, jotka eivät varsinaisesti olleet minkään nationalistisen siiven jäseniä, lähinnä siitä syystä, että saksalaiset suhtautuivat kaikesta huolimatta varauksella nationalisteihin. Heidän ja saksalaisten ajatukset kun eivät käyneet kaikessa yksiin, etenkin OUN-B kuin myös UPA taistelivat vapaan Ukrainan puolesta. UPA oli kolmas merkittävä ryhmittymä, ja sikäli mielenkiintoinen, että heidän riveissä taisteli myös etnisesti ei-ukrainalaisia kohtalaisen paljon, myös juutalaisia ja venäläisiä.
Puolalaisia kohdannut kansanmurha Volhyniassa ja Itä-Galitsiassa oli monen osatekijän summa ja sodan aikana vuosisatainen viha purkautui kun siihen tuli otollinen tilaisuus. Tämän sodan aikana lähes parivuotta kestäneen keskinäisen vihanpidon ja siviileiden murhaamisen taustalla oli useampi ukrainalainen nationalistiryhmittymä, idean isänä toimi ilmeisesti UPA:n johtoon kuuluvat tahot - etenkin Bulba-Borovets, häntä tukivat OUN-B tuolloiset johtajat Lebed ja Shukhevysh . Bandera vietti tuolloin aikaa keskitysleirissä, joten käytännössä hän ei ole ollut osallisena toiminnassa. Missä määrin on sitten kyennyt poliittisesti vaikuttamaan on toinen asia?
Alunperin tarkoituksena oli puhdistaa alueet puolalaisista, siirtää heidät miehitetyn Puolan alueelle mutta yhteenottojen ja vastarinnan myötä tapahtuma muutti muotoaan paikalliseksi kansanmurhaksi. Etenkin etnisen puhdistuksen alkupuolella UPA - jonka perustivat OUN-B:stä lähteneet miehet muiden nationalistien kanssa - sai apua paikallisilta, tuhansia miehiä liittyi heihin. Aseita siirtyi poliiseilta sekä saksalaisten riveihin värvätyiltä nationalisteille. OUN-B sai organisoitua omia joukkojaan vasta syksyksi 1943, johon mennessä jo tuhansista kymmeniin tuhansiin puolalaisia oli murhattu tai karkotettu alueelta.
Miksi sitten Banderaa syytetään kaikesta? Miestä joka vietti suurimman osan sodasta keskitysleirillä?
Kyse on yksinkertaisesti raadollisesta politiikasta. Toisen maailmansodan jälkeen Stalin päätti kukistaa Ukrainassa sodan aikana uudelleen ilmaantuneen nationalismin (jota hän oli yrittänyt kukistaa 20-luvun lopulla kulakkien tuhonnan ja myöhemmin 30-luvun alussa holomodorin myötä) ja tässä toisen maailmansodan jälkeisessä Ukrainan nationalismin nousussa suuri merkitys oli juuri ryhmillä OUN ja UPA ja koska sodan jälkeen Bandera oli OUN-B henkinen ja todellinen johtaja - maanpaossakin - hänestä rakennettiin propagandalla "ultimaattinen paha" neuvostokansan vihollinen ja fasisti. Nationalisti Bandera oli, mutta oliko hän suoranainen fasisti - riippuu tarkastelijasta. Samalla tavalla neuvostopropaganda niputti kaikki Ukrainan alueella neuvostovaltaa vastaan taistelleet "banderalaisiksi" vaikka ryhmiä oli useampia, oli OUN sekä UPA ja sitten pienempiä satunnaisempaa vastarintaa järjestäviä ryhmiä. Tätä vastarintaa jatkui aina 50-luvulle saakka, vastatoimissa NKVD ja sen seuraajat toteuttivat puhdistuksia alueella jossa yli 150 000 taistelijaa ja heidän tukijaa tapettiin, vangittiin yli 130 000 ja näiden lisäksi noin 66 000 perhettä (arvioiden mukaan yli 200 000 ihmistä) siirrettiin Siperiaan ja Venäjän SNT:n pohjoisosiin karkotukseen.
Samalla sitten neuvostopropaganda rakensi Banderasta ehdottoman vihollisen - fasistin, tietty hän oli neuvostoyhteiskunnalle vihollinen, koska hän ajoi itsenäistä Ukrainaa. Eikä suinkaan ole tarkoitus väittää, etteivätkö ukrainalaiset olisi syyllistyneet veritekoihin - niihin he syyllistyivät eri syistä johtuen. Osa nationalisteina, osa taisteli sitten partisaanien joukoissa puna-armeijan puolella iskien samalla tavalla vihollisinaan pitämiään tahoja vastaan. Kukaan sodan osapuolista ei siellä ollut puhdas pulmunen.
Sodan jälkeen saatiin sitten jälkinäytelmä uusien rajalinjoine ja uusien johtajien myötä, niinpä tuolloin Puolan alueelta pakkosiirrettiin itään satojatuhansia etnisesti ukrainalaisia, viimeisimpiä näistä operaatioista oli Operation Vistula (pol.
Akcja "Wisła") jonka kuluessa pakkosiirrettiin itään yli 140 000 ukrainalaista. Tuolloin Puolan asevoimien ja turvallisuusjoukkojen yksiköt yhdessä neuvosto-organisaatioiden kanssa tyhjensivät kylä kylältä alueen ukrainalaiset, kylät piiritettiin, asukkaille annettiin muutama tunti aikaa pakata sen minkä jaksavat kantaa ja sitten heidät ajettiin kodeistaan itään. Osa pakkosiirrettiin Ukrainan SNT:n alueelle esim. Donbassin hiilialueille (työvoimaksi) ja osa päätyi sitten vieläkin kauemmas itään. Etenkin Siperian pohjoisosiin ja Kazakshtaniin joutuneiden kohtalo oli surkea, siellä ei ollut mitään odottamassa heitä ja tuolloin viikkojen & kuukausien matkan jälkeen talvi jo kolkutteli ovelle. Näistä pakkosiirroista minulla on... hmmm... hyvin tarkkoja kuvauksia.
Tämän vuosituhannen puolella Ukrainan oranssin vallankumouksen jälkeen Ukrainan ja Puolan viranomaiset ja poliittinen johto ovat tehneet yhteistyötä sodan aikaisten ja sen jälkeisten murhenäytelmien selvittämiseksi ja nyt Janukovitshin kukistuttua monenvälistä yhteistyötä on lisätty.
vlad
