Tänään Ukrainassa on muisteltu muitakin uhreja - eilen oli Majdanin vuosipäivä mutta tänään monin paikoin on muisteltu holomodorin miljoonia uhreja.
Ja olen jutellut ystäväni kanssa holomodorista - aiemmin emme ole aiheesta kovinkaan syvällisesti jutelleet, emme edes Kiovan tapaamisessa vaikka holomodorin uhrien muistomerkillä kävimme. Tänään kaikki oli toisin.
Ystäväni äiti oli syntynyt ennen holomodoria 20-luvulla, joten hän oli pieni lapsi holomodorin aikaan ja hänellä oli siitä hataria muistikuvia, mutta ystäväni on kuullut holomodorista enemmän mummiltaan neuvostovallan aikana - aikana jolloin holomodorista ei ollut hyvä puhua ja jolloin se jopa kiellettiin, kunnet Gorbatshovin peterstroikan aikaan holomodorin olemassa olo tunnustettiin. Mutta käytännössä suurimmalle osalle ukrainalaisista holomodorin laajuus selvisi vasta maan itsenäistyttyä 90-luvulla kun menneisyydestä oli mahdollista puhua vapaasti.
Ystäväni kertoi tänään, tarinoita joita oli kuullut isoäidiltään holomodorista - kuinka kokonaisista kylistä ja kaupungeista oli syöty kaikki elävä, koirat, kissat, rotat ja linnut - kaikki jonka ihmiset saivat kiinni he söivät. Ihmisyys menetti tuolloin merkityksensä, ystäväni kertoi kuinka äidit saattoivat tappaa lapsensa ja syödä heidät, jotta saivat mahansa täyteen. Ihmiset vajosivat täydelliseen apatiaan nälän riivaamina, ja se nälkä tuntui kestävän loputtomiin - tuollainen tunne ihmisillä tuolloin oli. Mutta pelottavinta kaikessa oli ollut juuri se epäinhimillisyys, raakuus, julmuus - ruoan eteen ihmiset olivat valmiit mihin tahansa ja toisaalta "kansanvihollisia" ilmiannettiin pienimmästäkin syystä, riitti vain epäilys, että ihmiset olivat varastaneet ruokaa...
Ystäväni kertoi mumminsa kertomana kuinka tämä epäinhimillisyys kosketti käytännössä lähes jokaista ukrainalaista perhettä - jokainen perhe menetti läheisensä holomodorissa ja kovin monen perheen kohdalla menetykseen liittyi muutakin kuin pelkkä nälkä ja sen tuoma tuska.
Ja nyt - tänä päivänä Donetskissa - tavalliset ihmiset, jotka vielä vuosi sitten tulivat toimeen kohtuullisesti ja joilla riitti rahaa päivittäiseen leipään etsivät ruokaa roskiksista, nälkä on jatkuvasti läsnä. Aiemminkin kaupungissa oli runsaasti kulkukoiria ja kissoja, mutta nyt ihmiset ovat hylänneet suurimman osan lemmikeistään ja niinpä kaduilla vaeltelee vielä enemmän kulkukoirien laumoja, kun on kyse elämästä ja kuolemasta, omasta vatsasta, se rakaskin lemmikki voidaan hylätä - jokainen ruoan murunen on tarpeen, jolloin ylimääräiset suut "potkitaan ovesta pihalle". Toisaalta ihmiset ovat ryhtyneet pyydystämään lintuja saadakseen pöytäänsä muutakin kuin perunaa ja kasviskeittoa - ei liene kovinkaan montaa askelta otettavana kunnes kulkukoirien laumat alkavat yllättäen huveta.
vlad.
