....
Ikävä kyllä alkaa näyttää siltä, että Euroopan ja koko läntisen maailman keinovalikoima on pian käytetty loppuun - rahkeita voimakkaampiin sanktioihin olisi olemassa mutta uskallusta niiden toteuttamiseen ei ole, enkä usko, että tuleekaan...
Niin, jotenkin historiafriikkinä minusta on uskomatonta, että taas ollaan tässä tilanteessa, Eurooppa on jälleen uskonut "peace for our time"- selityksen ja pitää kiinni tulitauon pitävyydesta, kuin keisari uusista vaatteistaan, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Tämähän ei automaationa tarkoita sitä, että tilanne eskaloituu uudestaan täysimittaiseksi sodaksi, hämmästelen vain Euroopan kyvyttömyyttä riskienhallintaan, vaikka varmaankin tällä hetkellä moni poliitikko ajattelee, että juuri tämä toiminta on sitä riskienhallintaa.*
Tähän pohdintaan liittyen, niin eilenhän YLEn toimittaja spekuloi - ilmeisesti Donetskissa kuulemiensa juttujen perusteella - että nämä "suunnitelmien mukaan" järjestetyt vaalit (ainoalle ehdokkaalle yli 80% äänistä) ja vastapuolen eli Ukrainan täysi avuttomuus saattaa myös innostaa separatistit uudelleen hyökkäykseen ja aluelaajennuksiin.
Merkittävin keikaus aivan viime päivinä/viikkoina on ulkopoliittisessa mielessä se, että Venäjä on sittenkin asettunut julkisesti tukemaan Donetskin itsenäisyyspyrkimyksiä, asia joka vielä pari kuukautta sitten näytti jokseenkin epävarmalta.
Tästä(kin) asiasta voidaan vetää yhtäläisyysmerkkejä syyskuulle 1938, Venäjä testautti lännen tahtotilaa ja se huomattiin heikoksi ja epämääräiseksi.
* oma tulkintani asiaan on se, että Euroopassa vain harva nykypoliitikko ymmärtää kunnolla Venäjää ja sen muodostamaa epävakauden ja aggression uhkaa. Virheellisesti Venäjän tekoja pyritään mittaamaan ja arviomaan länsimaisten mittareiden avulla, kuten taloustilanne.