Oleellista on tietenkin se, minkälaatuisesta uhrauksesta on kysymys. Noin periaatteessa on en olisi valmis minkäänlaisiin valtion toimesta aiheutuviin uhrauksiin ellei kyseessä olisi alempana mainitsemasi Suomeen kohdistuva uhka.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi vapaaehtoisesti tukea valitsemallani tavalla Ukrainaa nykyisessä tilanteessa.
Mielestäni EU-sanktiot ovat kuitenkin niin sanotusti nähty jo, kun Ranska aikoo toimittaa Venäjälle aseita ja Saksa on tehnyt itsensä riippuvaiseksi venäläisestä energiasta.
Lähestyisin asiaa seuraavalla tapaa.
Sanktioista kieltäytyminen voi tuntua helpolta ja jopa kivuttomalta vaihtoehdolta - talous ei brakaa kun kauppa Venäjälle käy - mutta onko se loppujen lopuksi kivutonta?
Nyt kyse on ukrainalaisista, joita moni ei edes pidä eurooppalaisina vaan lähinnäkin venäläisinä - asia ikävästi ilmaisten (enkä nyt tarkoita, että sinä näin toimit), joten moni on sitä mieltä, että Suomen eikä edes koko EU:n tule puuttua kriisiin millään muotoa, koska taloutta ei kannata tai edes pidä uhrata joidenkin ukrainalaisten tähden - antaa venäläisten ja ukrainalaisten selvitellä välinsä ja tyydytään sitten lopputulokseen. Olisi siis todella helppoa unohtaa kriisi ja antaa venäläisten tehdä mitä haluaa, mutta voiko unohtamisella olla seuraamuksia?
Entäpä jos Venäjällä huomataan, että toimensa eivät riitä yhdistämään länsimaiden rivejä, että edelleen kovin moni maa ajattelee oman navan kautta, voiko tällaisella toiminnalla olla seuraamuksia Venäjän politiikkaan - lasketaanko yksi ynnä yksi ja mikä lopputulos siitä saadaan?
Jos nyt ajatellaan, että "ne ovat vain ukrainalaisia" niin mitä ajattelemme, jos jonkun vuoden kuluttua sama tapahtuu toisaalla - vaikkapa meidän naapurissamme? Ajattelemmeko tuolloinkin, että "ne ovat vain niitä... ei se ole meidän murhe"? Tai jos vuosikymmenen kuluttua joku silovikki ajatteleekin Moskovassa jotain suomalaisista ja miettii, että kuinka saisi sipaistua palasen Suomesta ja tuolloin Ruotsissa håkan ajattelee "että ne ovat onneksi vain suomalaisia...".
Mihin siis vedetään se raja jonka yli diktaattorisesti käyttäytyvän valtiojohdon ei anneta astua? Ja mitä keinoja on käytettävä aggressiivisesti käyttäytyvän valtion toimien estämiseen? Jos aina ajatellaan, että "ne on niitä muita..." niin mitä siitä seuraa jos joku päivä me olemme niitä "muita"?
Ei liene tarvitse täsmentää kovinkaan tarkasti, että minusta EU:n tulee olla yhdessä rintamassa ja toimia määrätietoisesti Venäjän aggressioita vastaan - käytännössä siis tiukentaa entisestään sanktioita ja kohdentaa niitä entistä tarkemmin osumaan kokonaisvaltaisesti Putinin lähipiiriin. Ja kyllä, sopimusrikoista huolimatta EU-maiden tulisi lopettaa kaikki asekauppa Venäjän kanssa, myös Ranskan sekä Saksan (jolla on useampi laajempi projekti meneillään Venäjällä).
vlad.