Kiovan seudulla annettujen haastattelujen pohjalta on käynyt ilmi myös joidenkin vallankumouksen kannattajien yksisilmäisyys ja ääriajattelu. Esitetään kovaan ääneen sitä, mitä itse halutaan ja noita haluja toteutetaan väkivalloin.
Entä sitten, kun aikaansaatu tulos ei miellytäkään kaikkia, ollaanko valmiita hyväksymään se, että pettyneet jatkavat väkivaltaa uutta hallintoa vastaan? Vai onko vallankumous hyväksyttyä vain silloin, kun tavoitteet miellyttävät sinua?
Tuskin kukaan on kieltänyt sitä etteikö vallankumouksellisten joukossa ole ääriryhmiä, ja ei kaikkien toimia ei pidä hyväksyä ja myös heidän toimia on kyettävä arvioimaan kriittisesti, mutta samalla huomioiden syyt jotka ovat johtaneet voimatoimien käyttöön - ja tuntuu siltä, että sinä et halua pohtia niitä syitä sille miksi niin moni ukrainalainen lähti EuroMajdanin riveihin, mikä lopulta johti vallankumoukseen. Sinä tunnut keskittyvän vain ja ainoastaan seurauksiin ja huomioivan vain sen yhteydessä tapahtuneet väkivallanteot, mutta en ole lukenut sinun kirjoittaneen riviäkään niistä mahdollisista syistä jotka johtivat väkivaltaisuuksiin - ovatko ne sinulle täysin merkityksettömät ja mikä on sinun mielipiteesi hallinnon aloittamista voimatoimista? Vai onko tärkeää keskittyä vain ja ainoastaan siihen mitä seurasi kun mielenosoitukset etenivät väkivallan asteelle?
Kirjoitat, että vallankumouksellisten olisi ymmärrettävä (ja ilmeisesti hyväksyttävä) heihin kohdistuvat voimatoimet ja väkivallan. Joten esitetäänpä kysymys, onko Janukovitshin hallinnon sitten hyväksyttävä väkivaltaiseksi edenneet mielenosoitukset osana yhteiskuntajärjestelmää, koska hallitus aloitti väkivaltaisiin joukkoihin turvautumisen - titushkat ja Yön sudet alkoivat tehdä operaatioita hallinnon hyväksymä jo kauan aikaa ennen EuroMajdania, jo ennen vuotta 2013? Saako laillinen hallitus turvautua rikollisiin joukkoihin painostaessaan poliittisia vastustajia, tutkivaa journalismia, kansalaisaktivisteja? Ja huomioi - painostuskeinoina on käytetty muutakin kuin sanallista uhkailua eli myös väkivaltaa sisältäen pahoinpitelyitä ja ampumisia. Hallinto heitti siis ensimmäisen kiven, joten minun silmissäni he menettivät tällöin aika paljon oikeuksia lailliselta kantilta asiaa tarkasteltuna.
En myöskään hyväksy sitä, jos uusi hallitus aloittaa väkivallan poliittisia vastustajia kohtaan tai että se lähettää omia turvallisuusjoukkoja ampumaan rauhanomaisia mielenosoittajia. Ja toisaalta uuden hallinnon vastustajilla tulee olla oikeus osoittaa mieltään ja jos uusi hallinto turvautuu voimakeinoihin niiden tukahduttamiseksi, on ymmärrettävää, että myös heitä - hallinnon edustajia - kohtaan tullaan käyttämään voimakeinoja. Kaiken tämän jälkeen toivon, että maassa saadaan rauhassa rakentaa tulevaisuutta ja että uuden hallinnon poliittiset vastustajat antavat hallinnolle aikaa näyttää kykynsä ja jos näyttää siltä, että uusi hallinto repeää mahdottomuuteensa tai että sen toimet ovat arvelluttavalla pohjalla on oikeutettua osoittaa mieltään sitä vastaan. Uuden hallinnon poliittisten vastustajien tulisi ymmärtää se, että kaikki ei muutu hetkessä vaan että olisi hyvä antaa tilanteen stabiloitua ja jos tuloksia ei näy vuodenkaan kuluessa niin sitten tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Ja jokainen maan tilanteeseen perehtynyt tiedostaa sen, että todella pitkälle meneviä muutoksia poliittisessa ilmastossa ja taloudessa ei saa aikaan hetkessä, loppujen lopuksi vuosikin on liian lyhyt aika odottaa pidemmälle meneviä tuloksia, mutta kohtuuden nimissä odottaisin, että vuodessa edes jotain todella merkittäviä muutoksia saadaan aikaan ja että aitoon vuoropuheluun eri tahojen välillä pyritään (ja toivottavasti myös päästään).
Eli en siis tule hyväksymään uuden hallinnon taholta sellaisia toimia joita en hyväksynyt Janukovitshinkaan hallinnon edustajilta. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että uudelle hallinnolle tulee antaa aikaa näyttää mihin kykenevät, ja että ulkopuolisten tekijöiden painostusmahdollisuudet tulee minimoida.
Kerrotko mihin omaan asemaani olen ankkuroitunut ja mitä mantraa hokenut? Entä ovatko ihannoimasi Ukrainan kapinalliset ankkuroituneet jonkun muun asemaan kuin omaansa? Esim. Aftonbladetin haastattelussa ollut nuorukainen tyrmäsi kompromissit.
Olet jankannut siitä, että kun mielenosoituksiin ottaa osaa on vähintäänkin ymmärrettävä, että voimatoimia voidaan käyttää kaikkia tahoja vastaan ja vaikka täällä on ties kuinka monta kertaa todettu, että väkivalta kohdistui myös sivullisiin ja jos on kirjoitettu, että he olivat sivullisia, niin silti vieteriukon lailla ponnahdat esiin todeten, että vallankumouksellisten on (vähintäänkin) ymmärrettävä se, että väkivaltaa voidaan käyttää heitä vastaan. Et myöskään tunnu tekevän mitään eroa rauhanomaisten mielenosoittajien kanssa, sellaisten jotka lauloivat Ukrainan kansallishymniä tai ukrainalaisia kansanlauluja ja joista jotkut rukoilivat hallitusta neuvottelemaan vakavasti, ja vastaavasti väkivaltaisuuksiin osaa ottaneiden ryhmien välillä. Sinusta kaikki ovat samassa paketissa ja minusta taas eivät ole, ja täten minusta väkivaltaisia ryhmiä vastaan on oikeutetumpaa käyttää voimakeinoja kuin ryhtyä ampumaan summittaisesti sellaisia ihmisiä, jotka eivät käytä väkivaltaa ja jotka ovat kortteleiden päässä väkivaltaisuuksista, tai puolueettomina tekemässä vapaaehtoistyötä auttaessaan tulitusten uhreja.
On myös huomioitava, että nuorten kompromissittomuus kuuluu monella ehdottomaan ikäkauteen ja myös siellä opposition ja EuroMajdanin joukoissa on ihmisiä, jotka olivat valmiit kompromisseihin ja jotka halusivat neuvotteluteitse löytää ratkaisun ongelmiin. Ja vaikka kannatankin EuroMajdania ja oppositiota niin en hyväksy kaikkia ryhmittymiä joita liikkeen ympärille on pesiytynyt, ja tulevaisuudessa olisi hyvä kyetä "siirtämään" nämä voimakeinoja käyttävät ryhmät marginaaliin jolleivat he aidosti halua muuttaa toiminta tapojaan ja löytää jatkossa muita keinoja ratkaista ongelmia. Toisaalta tilanne voi olla jatkossa ainakin jonkin aikaa se, että nämä "sotatoimiin" osallistuneet ryhmittymät ansaitsevat poliittisesti suuremman painoarvon mihin ryhmän koko todellisuudessa edellyttäisi, mikä toisaalta on ymmärrettävää, koska moni heistä on nyt kansallissankari ja se varmasti tulee näkymään vaaleissa, sikäli mikäli ryhmittymät lähtevät mukaan päivänpolitiikkaan. Osa on jo nyt päivänpolitiikassa mutta nyt painottaen kirjoitan niistä selkeästi aseellisista ryhmittymistä, jotka aiemmin ovat olleet syrjässä poliittisesta päätöksenteosta.
Jos jaksat vielä kirjoittaa viestiä, niin riittää, että vastaat seuraaviin: Mikä on kantasi siihen, että Janukovitshin hallinto jo huomattavasti aikaisemmin ennen EuroMajdania aloitti itse väkivaltaiset toimet poliittisia vastustajia, mediaa ja tutkivaa journalismia sekä kansalaisaktivisteja vastaan? Onko tällaisiin toimiin turvautuva hallinto uskottava kansan silmissä ja ovatko sen harjoittamat toimet hyväksyttäviä?
***
Ystäväni on aiemmin äänestänyt myös Julia Tymoshenkoa, ja hän on hyvillään siitä, että tämä vapautettiin. Mutta minulle hän totesi, että mikäli Tymoshenko asettuu ehdolle tuleviin presidentinvaaleihin, hän ei kuitenkaan tule äänestämään tätä vaan antamaan äänensä sellaiselle poliitikolle, joka ei herätä niin voimakkaita negaatioita tai jopa vihaa maan itäisissä osissa. Hänen mielestä tärkeintä on saada maahan hallitus ja presidentti, jotka nauttivat arvostusta mahdollisimman laajalti koko maassa ja jotka kykenisivät luomaan tasapainoa maassa vallitsevaan kaaokseen. Mikäli Klitshko asettuu ehdolle, hän tulee äänestämään Klitshkoa presidentiksi.
vlad.