U20 MM-kisat Kanadassa 9.–20.8.2022

[mjr]

Enpä nyt oikein näe mitenkään, etteikö tuo maalivahtiratkaisu olisi ollut outo ja etteikö siitä olisi ihan normaalia käydä keskustelua. Ei nyt puhuta nelosketjun vasemman laiturin marginaalisesta valinnasta vaan mahdollisesti pelaajasta, joka voi itsessään ratkaista menestyksen ja menestyksettömyyden välillä. Jos tekee selkeästi eksentrisen valinnan niin saa kestää siitä seuraavan keskustelun. Mutta tehty mitä tehty ja ihan hyvät mahdollisuudet Suomella on, jälleen kerran, tässä turnauksessa. Huomattavan mukavaa on että elokuussa odottaa huipputurnaus!

 

[Salming]

Sveitsi U20 - Tsekki U20 1-2 23.7.2022, Vierumäki 2

Lauantain kunniaksi kävin korkkaamassa kiekkokauden 2022-2023 avatuksi, kun Sveitsi ja Tsekki kohtasivat Vierumäellä U20-kisoihin valmistaneessa harjoitusottelussa. Pääsyynä oli luonnollisesti Matyas Sapovaliv, Golden Knightsin toisen kierroksen varaus muutaman viikon takaa, joka leireili maisemissa Tsekin maajoukkueen matkassa. Kun lähdin iltapäivällä kohti tapahtumapaikkaa, kokoonpanot eivät olleet julki enkä viikon aikana löytänyt tietoa mahdollisista ketjuistakaan. Toki yritin niin Twitteristä kuin tsekkiläisiltä sivustoilta bongatuista valokuvista hieman arvuutella koostumuksia, mutta se oli mahdotonta. Tiesin vain sen, että Mysak ei pelaisi tällä MM-kisoihin valmistavalla leirillä, vaan vain harjoittelisi, mutta silti Sapovaliv kilpailisi peliajasta 14 muuta hyökkääjää vastaan. Lisäksi hän saapui ystävänsä Kulichin kanssa viimeisinä Pohjois-Amerikasta kehitysleireiltä, kun molemmat olivat Brnossa vasta maanantaina aamuyöllä, joten pelko mahdollisesta lepuutuksesta aikaerorasituksen vuoksi oli myös olemassa.

Toisaalta ajattelin, että jos nyt kävisi niin, että Sapovaliv olisi yhtenä kolmesta hyökkääjästä kokoonpanon ulkopuolella, näkisin lohdutuspalkintona luultavasti edes Jiricekin tai Svozilin. Päätös suuntaamisesta ensi kertaa Vierumäelle varmistui mielessäni vasta pelipäivän aamuna, kun vielä tutkin tarkemmin Tsekin rosteria ja ajattelin, että pakkohan U18-kisoissa ykkössentterina operoinutta Sapovalivia on Tsekin valmennuksen heti testattava, koska neljän pelin rupeama on lyhyt aika antaa näyttöjä ja aika paljon joukkueeseen oli tarjolla esim. Tsekin U20-sarjassa pelanneita yksilöitä, joiden edellä ajattelin Sapovalivin hierarkiassa olevan NHL-varauksensa ansiosta ja nämä Tsekissä pelanneet pelaajat olivat myös luultavasti jo valmennukselle tutumpia, kun Sapovaliv vietti viime kauden Saginawissa OHL:ssä.

Kokoonpanot ilmestyivät tulospalveluun kuudelta. Pihistin Tsekin ketjut yksi kerrallaan rullaten sivua alas ja olin jo huolestunut, kun kolmessa ensimmäisessä ketjussa nimeä ei ollut, mutta nelosketjun keskeltä Sapovalivin nimi onneksi löytyi ja huokaisin sekä helpotuksesta että ilosta. Gajda ja Sedlacek olivat hänen laidoillaan. Valitettavasti Tichacek-Jiricek pari oli lepovuorossa Tsekin alakerrasta eikä Kulichkaan ollut kokoonpanossa, mutta toisaalta se mahdollisti entistä enemmän keskittymisen vain Matyaksen tarkkailuun.

Tein tutusti huomioita Sapovalivista vaihdoittain ja muita pelaajia seurasin sivusilmällä sen, mitä kerkesin. Etukäteistietona minulla oli kehitysleirin perusteella se, että Matyas on raamikas sentteri, jolla on kokoisekseen pehmeähköt kädet. Tuo kävi ilmi mm. rankkarikisassa, kun hän kahdesti veivasi veskarin jäihin ja toisella kertaa onnistui nostamaan kiekon rystyltä yli patjan. Häntä oli myös kehuttu vastuulliseksi puolustussuuntaan sekä pelaajaksi, joka imee hyvällä tavalla vastustajalta tilan ja ajan pois. Mies itse on sanonut pystyvänsä pelaamaan kaikissa rooleissa ja samoin hänellä on mielestään hyvä pelinäkemys. Laukausta pidin etukäteen kivan napakkana, mutta luistelua vain keskinkertaisena, koska käännökset näyttivät hitailta reilu viikko sitten streamin välityksellä. Vegasin apulaispelaajajohtaja Lowes puolestaan sanoi Sapovalivin olevan vielä raakile, jonka odotetaan puhkeavan kukkaan hyökkäyssuuntaan ja toki keskinkertaisesta liikkeestään huolimatta hän kykeni tekemään jo jonkin verran peliä suorahyökkäyksissä Vegasin leirillä. Luistelun lisäksi seurasin kriittisesti sitä, että oliko hän saanut karsittua viikontakaisia sokkoharhasyöttöjä vähemmälle.

Jäähalli oli ensikertalaiselle aikamoinen sokkelo, mutta lopulta löysin perille kakkoskaukaloon kävelemällä härskisti ainoaa kapeaa käytävää pitkin lämmittelystä vastaantulleiden pelaajien ja joukkueiden pukukoppien ohitse hallin perälle, jossa odotti kylmä kaukalo. Koska päälläni oli tutusti kultaisten ritarien tuulitakki, kukaan ei ainakaan kyseenalaistanut kulkuani ja toki muitakin siviilejä näytti käytävällä parveilevan. Sveitsiläiset huoltajat hieman katsoivat minua, mutta tekivät hekin tietä kohteliaasti. Ihmettelin hetken, että seistenkö peliä pitäisi seurata kaukalon vierestä, kunnes äkkäsin ylempänä pienen, noin sadalle ihmiselle tarkoitetun katsomon, jossa oli siniset muovi-istuimet. Parhaan näkymän saamiseksi toki itse istuin "piippuhyllyllä" eli viidennellä rivillä puupenkillä ja kirjoitin ennen peliä tämän kappaleen puhtaaksi.

Lämmittelyt tosiaan missasin, kun olin ajoittanut saapumisen puoli seiskaksi, mutta olin hitusen myöhässä itsestä riippumattomista syistä. Katsomossa oli lisäkseni lopulta pelin alkaessa vanhempi herrasmies sekä kaksi naispuoleista henkilöä faneina kamerat käsissään kuvaamassa. Tunnelmaa ei siis uupunut kiihkeästä lauantai-illan mittelöstä, kun toimitsijoita oli enemmän kuin yleisöä. Toki Tsekin ylimääräisetkin pelaajat tulivat seurakseni piippuhyllylle hetki pelin alkamisen jälkeen. Sveitsin katsomopelaajat olivat puolestaan vastapäisessä lämpimässä kopissa yläparvella, kun huoltaja heidät sinne ohjeisti kenties vilustumista välttääkseen.


Tsekin nelosketju Sedlacek-Sapovaliv-Gajda silmieni edessä juuri ennen aloitusvihellystä.

Kokoonpanot olivat:

Sveitsi

Knak 8 - Fahrni 18 - Allenspach 12
Ritzmann 19 - Henry 7 - Graf 20
Biasca 17 - Baechler 16 - Nicolet 10
Marchon 26 - Alge 13 - Muggli 23

Zanetti 15 - Sidler 21
Chanton 5 - Delemont 9
Dionicio 4 - Nussbaumer 11
Streule 28 - Meile 2

Henauer 29
Pasche 30

Tsekki

Hercik 10 - Ivan 16 - Hauser 17
Rusavy 29 - Mensik 18 - Chmelar 21
Urban 20 - Szturc 27 - Kos 15
Sedlacek 13 - Sapovaliv 24 - Gajda 12

Svozil 14 - Spacek 3
Hamara 9 - S. Nemec 28
Sedivy 23 - F. Nemec 22
Cech 6 - Moravec 8

Suchanek 30
Cajan 1

Ottelun tallenne löytyy tästä: Switzerland U20 vs. Czechia U20 | U20 National Team Summer Camp | Vierumäki FIN
Pöytäkirja: https://tulospalvelu.leijonat.fi/gamesheet/?gid=8226&season=0

1. erä

Peli alkoi kaksi minuuttia etuajassa klo 18.58, mikä oli positiivista. Erätauotkin olivat vain 14 minuuttia, joten turha odottelu oli poissa. Otin Sapovalivin ensimmäisen vaihdon nauhalle. Hän hyppäsi askiin, kun kolmossentteri Szturc kaarsi tilalta pois. Vaihto alkoi keskialueen trapissa seisten. Tsekin trapmuodostelma oli useimmiten 1-2-2. Puolustajat pitivät oman siniviivan ja keskimmäisen tason hyökkääjät seisoivat punaviivalla, kun yksinäinen kärki antoi painetta ylimpänä vastustajan pakkiparille, mutta täten keskialueelle Tsekille jäi 4v3-ylivoima vastustajan hyökkääjiä vastaan. Sapovalivin rooli oli seistä useimmin keskimmäisessä tasossa tukkimassa hänestä katsottuna oikeaa puolta eli estää Sveitsiä hyökkäämästä sen vasenta laitaa pitkin.

Avausvaihdossa tosin hän oli enemmänkin keskellä, kun laiturit olivat valuneet hänen rinnalleen ja puolustusmuotona oli ennemmin hetkellisesti 3-2, jota näkee usein esimerkiksi SM-liigassa (TPS ja Tapparahan finaaleissa sumputtivat keskialueen mm. tuolla muodolla ja Kärpätkin sitä käytti muistaakseni ainakin vieraissa Tepsiä vastaan pelissä, jota olin katsomassa runkosarjan lopussa). Yhtä kaikki, Sveitsin puolustaja ykkösparin leftin puolustaja Zanetti kuljetti lähelle Tsekin hyökkäyskolmikkoa ja avasi sitten rohkeasti Sapovalivin ja Gajdan välistä trapin sisään hyökkäyssiniviivalle, josta Muggli jatkoi kiekon päätyyn Tsekin nelospakkiparin Cech-Moravec edestä. Cech ehti päätyyn ensimmäisenä ja siirsi kiekon ränniin. Sedlacek vasempana laiturina yritti jatkaa kiekon keskialueelle, mutta ei osunut pomppivaan kiekkoon, vaan se meni siniviivaan aina Sidlerille asti, joka ampui rightina heti siniviivan oikeasta kulmasta kohti maalia, mutta Suchanek torjui matalan vedon mailallaan. Sapovaliv ei ihan ehtinyt peittämään tehtyään itsensä ensin pelattavaksi keskikaistalle ja jatkettuaan sitten liikettään kohti siniviivaa, kun Sedlacek ei laidasta hänelle kiekkoa kyennyt jatkamaan.

Suchanekin torjunnasta kiekko meni hyökkäyssuunnasta katsottuna vasempaan kulmaan ja juuttui sinne. Sapovaliv meni Moravecin avuksi painimaan 2v2-tilanteeseen, mutta ei saanut Sveitsin nelosketjun laitahyökkääjää Mugglia aisoihin, vaan tämä sai siirrettyä ahtaasta tilasta kiekon kohti siniviivaa. Tsekin onneksi Gajda oli mies paikallaan oikeassa laidassa ja pääsi väliin ennen Zanettia, joka odotteli siniviivan vasemmassa kulmassa syöttöä. Gajda lähti jalalla nostamaan 2v2-vastahyökkäystä yhdessä Sedlacekin kanssa. Sapovaliv luisteli heidän vanavedessään taaempana mukaan hyökkäykseen, mutta sillä aikaa Gajda ehti jo dumpata kiekon päätyyn laidan kautta ohi Zanettin eikä lähtenyt tätä sen kummemmin harhauttamaan. Sveitsin maalivahti Henauer oli hereillä, pysäytti kiekon maalinsa takana ja löi sen ränniin ohi Tsekin laitureiden jatkokarvauksen. Sapovaliv oli kuitenkin pelivälinettä vastassa Tsekin oikeassa laidassa ja sai pidettyä paineen alueella, kun hän ehti rännikiekkoon ennen Sveitsin nelosketjun toista laituria Marchonia. Sapovaliv luisteli tilanteeseen ehkä vähän kankeasti ja hänen tietynlainen bambimaisuutensa jäällä tuli esiin jo tuossa hetkessä, kun hän jarrutti laidassa, mutta onnistunut pysäytys oli tietysti tärkeintä. Sapovaliv vieritti rystyltä kiekon laitaa pitkin takaisin maalin taakse, mutta siellä välissä oli Sidler ja tämä väisti taitavasti Tsekin nelosketjun karvauksen päästen nostamaan jalalla kiekon aina keskialueelle asti.

Sapovaliv oli ehtinyt ryhmittymään Sedlacekin kanssa puolustajien etupuolelle 1-2-2 trapiin, kun Gajda piikkinä pyrki takakarvaamaan tuloksetta. Sidler tyytyi pitkän vaihdon päätteeksi vain dumppaamaan kiekon päätyyn punaviivalta juuri Sapovalivin edestä, kun tämä pitkällä mailallaan yritti antaa mailapainetta melko seisovin jaloin. Tuossa oli ensiosoitus siitä, miten Sapovaliv yritti ottaa tilan ja ajan pois vastustajalta ulottuvuudellaan ja sai ainakin osin pakotettua Sidlerin luopumaan kiekosta, jonka jälkeen Sapovaliv kurvasi suoraan vaihtoon, kun Sveitsikin vaihtoi ja Tsekin alakerta ehti täten rauhassa hakea kiekon omasta päästä.


Sapovalivin ensimmäinen vaihto kuvattuna talteen.

Viidennellä minuutilla oli edessä toinen vaihto. Se oli ylivoimalla. Avauserä oli kaikkiaan aika rikkonainen, kun Sveitsi sai kolme jäähyä ja Tsekki yhden. Tsekkiläiset peluuttivat pelaajistoaan tasaisesti, sillä kaikki neljä viisikkoa saivat ylivoima-aikaa eikä erityisiä ylivoimakenttiä oltu luotu ollenkaan, vaan jokaisessa YV-viisikossa oli kolme hyökkääjää ja kaksi puolustajaa. Kentälliset ovat alla ja ne menivät numerointien mukaan eli ykkösparin pakit pelasivat ykkösketjun takana ja niin edelleen:

Rusavy
S. Nemec Chmelar Mensik
Hamara

Kos
Szturc F. Nemec Urban
Sedivy

Sedlacek
Cech Gajda Sapovaliv
Moravec

Hercik
Spacek Hauser Ivan
Svozil

Sapovalivin kentällinen pääsi kolmantena kehiin, kun kakkos- ja kolmoskentälliset olivat ensin pyörittäneet tuloksetta ylivoimaa. Sapovalivin pelipaikka oli oikeassa siivessä. Moravec oli viivassa, toinen pakki Cech vasemmalla, Gajda slotissa ja Sedlacek päädyssä/maskissa. Sapovaliv kaapi vaihdon aluksi hyökkäyspään aloitusvoiton oikeassa ympyrässä Sveitsin ykkössentteriä Fahrnia vastaan, joka sai rutkasti alivoimavastuutakin. Heti aloitusvoiton perään Sapovaliv viritti kuvion rauhoittumisen jälkeen laukauksen oikeasta siivestä lyhyellä virityksellä, mutta se kilpistyi puolustaja Dioniciota. Tuo oli Sapovalivin ainoa laukaus pelissä, joten harmi, että se epäonnistui enkä napakkaa laukausta sen enempää päässyt näkemään livenä, mutta verkkokalvoille vedon napakkuus silti jäi.

Blokatusta vedosta kiekko kimposi Moravecille, joka piti siniviivan kiinni ja levitti takaisin siipeen Sapovaliville, joka osoitti seuraavaksi pelinäkemystään ja jakoi poikkisyötön neliön halki Cechille, joka ei kuitenkaan lähtenyt ampumaan ranteella vasemmasta siivestä, koska haltuunotto epäonnistui ja Cech joutuikin vain siirtämään kiekon nopeasti päätyyn vasenta laitaa pitkin ennen kuin Fahrni ja Nussbaumer olivat iholla. Päädyssä Sedlacek kamppaili kiekosta Dioniciota vastaan, mutta hävisi taiston ja muutaman sekunnin päästä Sveitsi sai lopulta purun aikaan. Moravec haki kiekon alhaalta ja kuljetti sen vauhdilla vasenta laitaa pitkin hyökkäysalueelle samalla, kun Sapovaliv teki keskikaistalla tilaa tekevän liikkeen, mutta Gajda oli ehtinyt livahtaa paitsioon, joten tilanteesta tuli pelikatko ja Sapovalivin viisikko poistui vaihtoon:

Sapovalivin aloitusvoitto, laukaus ja oivaltava poikkisyöttö.

Kahdeksan minuutin kohdalla Sapovalivin viisikko pääsi aloittamaan Tsekin toisen ylivoiman, kun Nicolet sai boksia korkeasta mailasta. Sapovaliv otti toisen aloitusvoittonsa kahdesta aloituksesta ja piti saldonsa puhtaana. Vastassa oli tuolla kertaa Baechler, joka pelasi alivoimaa Biascan kanssa. Heti aloitusvoitosta Sedlacek pääsi ampumaan terävällä virityksellä vasemman aloitusympyrän sisältä, mutta matala veto kilpistyi vasempaan tolppaan. Syöttöpiste Matyakselle oli kuitenkin erittäin lähellä. Tuon jälkeen jatkopeli puuroutui vasempaan laitaan/kulmaan. Sapovaliv itse liikkui omalle paikalleen painottomalle puolelle oikeaan siipeen, kun Cech, Gajda ja Sedlacek vuorollaan yrittivät kaivaa kiekon Tsekille. Lopulta se onnistui päädyssä ja Cech sai rauhoitettua pelin siirtämällä kiekon viivaan Moravecille. Tämä siirsi takaisin Cechille vasemmalle, joka pakotti syötön keskustaan turhaan. Nussbaumer oli lapoineen välissä ja irtokiekko ajautui taas vasempaan laitaan, josta sillä kertaa Nussbaumer ja Baechler saivat runnottua sen keskialueen puolelle. Sapovaliv valui painottomalta puolelta varmistamaan alas alimmaiseksi pelaajaksi osoittaen ensi kertaa kurinalaisuuttaan ja vastuullisuuttaan alaspäin livenäkin eikä vain streamin välityksellä. Biasca ei yksin Sapovalivia ja Moravecia vastaan saanut mitään aikaan, vaan kiekko riistettiin tältä Tsekin puolustussinisellä pois, jonka jälkeen molemmat vaihtoivat tuoreet miehet sisään. Tuosta YV-vaihdosta ei jäänyt käteen muuta kuin siis aloitusvoitto ja kurinalaisuus alaspäin.


Sapovaliv kyyristymässä aloitukseen ylivoiman aluksi.


Samainen ylivoimavaihto liikkuvana kuvana. Heti videon alussa kuuluu tolpan kilahdus, kun Sedlacek ampui aloitusvoitosta vasempaan tolppaan. Lopussa Sapovaliv valui varmistamaan alimmaksi pelaajaksi.

12. minuutilla Sapovaliv pelasi neljännen vaihtonsa, joka oli toinen tasaviisikoin. Se oli Sveitsin ykköstä vastaan ja alkoi trapissa seisten kuten avausvaihtokin. Sapovaliv peitti hänestä katsottuna oikeaa reunaa, kun Gajda oli taas piikissä. Sveitsi kuitenkin pääsi livahtamaan hyökkäysalueelle sen oikeasta laidasta, kun Sedlacek vuoti ja Fahrni sai syötön täyteen vauhtiin laitaan. Tämä ampui pienestä kulmasta, mutta Suchanek torjui. Jatkotilanteessa tsekkiläispuolustaja haki kiekon kulmasta ja Sapovaliv teki itsensä jälleen hyvin tarjottavaksi keskustaan kuten avausvaihdossakin. Tuolla kertaa hänet löydettiinkin Sveitsin karvauksen takaa ja Sapovaliv pääsi käynnistämään vastahyökkäystä. Hän otti pari potkua ja yritti sitten syöttää eteenpäin ristiin oikeaan laitaan Gajdalle, mutta Sveitsin kapteeni Knak kavensi häntä kohden samalla ja otti tilan pois kiilaamalla iholle asti. Niinpä Sapovalivin syöttö jäi Knakin luistimiin, kun tämä suorastaan vyöryi päin Sapovalivia ja peli kääntyi omiin päin puolustussiniviivan tuntumassa.

Tsekki pääsi kuitenkin yrittämään poistumista omalta alueelta nopeasti uudelleen ja Sapovaliv olikin se, joka tökkäsi Sedlacekin luistimista jääneen irtokiekon siniviivan tuntumasta keskialueelle, mutta tuokin rystysiirto jäi sveitsiläisluistimiin eikä mennyt perille Gajdalle, joka odotteli oikeassa laidassa. Paitsiovihellys kuitenkin pelasti Tsekin, kun luistimista kimmonnutta kiekkoa sveitsiläiset pelasivat hyökkäysalueen puolelta käymättä ensin keskialueella. Tästä vaihdosta jäi mieleen se, että yhä edelleenkään kiekollinen suoritusvarmuus ei ollut toivotulla tasolla, kun kehitysleirille tuli jo muutamia pahoja harhasyöttöjä, vaan samat ongelmat olivat yhä läsnä, joten pelkästä sattumasta ei enää voi olla kyse, vaan oikeasti Sapovalivin pitää kiinnittää huomiota siihen, ettei hän menetä kiekkoja siniviivojen välissä niin herkästi.

Ivan Ivan otti 13. minuutilla Tsekin ensimmäisen jäähyn ja Sapovalivkin pääsi rangaistuksen aikana pelaamaan lyhyehkön alivoimavaihdon, joka oli hänen ensimmäisensä U20-maajoukkueessa ja jonka aikana Tsekki ehti tulla täysilukuiseksikin. Matyas pelasi alivoimaa Sedlacekin parina kolmosalivoimassa, jossa puolustivat Cech ja Moravec. Sveitsin ylivoimaviisikot olivat:

Knak
Biasca Fahrni Allenspach
Delemont

Ritzmann
Zanetti Graf Henry
Sidler

Sveitsin ykkösviisikko oli todella vaarallisen oloinen ja sai jatkuvasti poikkisyöttöjä perille läpi neliön, mutta Allenspachin ja Biascan ruuti oli märkää siivistä. Kertaalleen Allenspachin rannelaukaus meni vain todella niukasti yli takayläkulman ja yhden one-timerin eteen puolestaan Suchanek liukui sulavasti. Sapovalivin alivoimavaihto oli Sveitsin kakkosviisikkoa vastaan ja se alkoi oman pään aloituksella, jonka Sapovaliv hävisi Henrylle, joten illan ensimmäinen aloitustappio oli tosi asia. Aloituksen jälkeen Sveitsi sai nopeasti kuvionsa kuntoon ja Sidler levitti viivasta vasemmalle Zanettille, jonka lämäri paukkui vasemmalta päätypleksiin.

Sveitsin 1-3-1 ylivoimaa vastaan Tsekin roolitus alivoimalla tuntui olevan se, että toinen hyökkääjä paineisti aina puolustajaa siniviivalla ja toinen paini slottipelaajaa vastaan b-pisteiden välissä. Jos Sveitsi liikutti kiekon siipeen, painollinen puolustaja liikkui blokkaamaan vetoa ja painoton puolustaja laskeutui maalin eteen merkkaamaan sveitsiläisten maskipelaajan. Zanettin ampuessa siis Moravec liikkui vetolinjalle, kun Sapovaliv piti keskellä miehekkäästi paljon pienikokoisemman Grafin mailan pelaamattomissa ja Sedlacek paineistamalla ohjasi Sidlerin syöttämään kiekon Zanettille. Zanettin vedon jälkeinen irtokiekko ajautui vasempaan kulmaan. Moravec meni sinne yhtä aikaa Ritzmannin kanssa. Sapovaliv tuli myös auttamaan ja ulottuvana pelaajana yritti pitkällä mailallaan huitaista kiekkoa kohti siniviivaa, muttei osunut siihen kuin hipaisten ja peli puuroutui laitaan. Sapovaliv jäi 1v2-alivoimaiseksi pinchannutta Zanettia ja Grafia vastaan. Zanetti sitoi Sapovalivin laitaan ja Graf nappasi irtokiekon jaloista. Tämä lähti kaventamaan saman tien keskustaan, mutta Sedlacek oli hereillä kaventaen painottomalta puolelta keskustaan ja sai mailan väliin laukaukseen, joka ei ikinä maalia kohden mennyt.

Samalla Ivan vapautui jäähyltä ja Sapovaliv valui sentterin paikalleen. Hän irtosi siitä irtokiekon perään oikeaan laitaan hyökkäyssuunnasta katsottuna, mutta Ritzmann ehti siihen häntä ennen. Tämä muutti suuntaansa siniviivan tuntumassa yrittäen karistaa Sapovalivin viereltään, mutta aika hyvin Sapovaliv pysyi äkillisessä suunnanmuutoksessa mukana ja pystyi samalla häiritsemään mailallaan jälleen Ritzmannia, joka yritti suojata kiekkoa. Jo avauserän aikana kävi ilmi, että Sapovaliv hyödyntää ulottuvuuttaan ja pitkää mailaansa useissa eri hetkissä, josta kirjasin plussan muistiinpanoihini, koska siten hän pystyi paikkaamaan keskinkertaista luisteluaan. Mailapaine oli siis hyvää. Palatakseni vielä tähän vaihtoon, Ritzmann ei päässyt Sapovalivista eroon, vaan tämä sai pakotettua sveitsiläisen jättämään kiekon samassa laidassa olleelle Henrylle, joka pudotti viivaan Sidlerille. Tämä ampui suoraan syötöstä, mutta päin Sedlacekia ja kiekko kimposi keskialueen puolelle.

18. minuutilla oli edessä seuraava ylivoimavaihto vuorostaan. Moravec toi kiekon jalalla jälleen itse keskialueelle, joten Sapovalivia ei hyödynnetty ylöstuonnissa. Jatkopelissä Sapovaliv kuitenkin liikkui päätyyn kiekon perään ja loi Sedlacekin kanssa Knakia vastaan 2v1-tilanteen, josta Sapovaliv onnistui siirtämään kiekon ränniä pitkin siniviivaan ja Tsekki sai kuvion kuntoon. Moravec ampui heti kohden maalia pienestä sivuttaisliikkestä ohi blokin. Henauer torjui eteensä, mutta rebound tuli hänen patjansa alle lopulta, kun Gajda tai Sedlacek ei siihen kunnon osumaa maalin edessä saanut. Tästä vaihdosta päällimmäisenä havaintona oli se, että saihan Sapovaliv edes kirjattua tililleen Sedlacekin avulla yhden voitokkaan laitakamppailun, kun aiemmin erässä parista vastaavasta tilanteesta omassa päässä hän oli poistunut häviäjänä.

Avauserä oli tosiaan rikkonainen ja Sapovalivkin pelasi vain kaksi vaihtoa tasaviisikoin. Ylivoimavaihdoissa kiekkokosketukset oikeassa siivessä olivat nollissa kahden viimeisen ylivoiman aikana valitettavasti, joten pelinäkemystä ja laukausta ei sen enempää päässyt näkemään, mutta sillä ensimmäisellä ylivoimalla sentään yksi oivaltava poikkisyöttö ja napakka kuti tuli nähtyä.

Erässä nähtiin yksi maali ja siitä vastasi puolivälissä Sveitsi. Hamara vuoti kahdesti selustastaan avauskympillä. Ensimmäisestä nukahduksesta sveitsiläinen ampui läpiajosta yli maalin ja toisesta tilanteesta seurasi rankkari, kun Hamara veti jalat alta Grafilta. Tuo pienikokoinen ja taitava väkkärä lähestyi rankkarissaan hitaasti Suchanekia, hidasti entisestään vauhtia tämän naaman edessä, vei pienen vartaloharhautuksen jälkeen kiekon kämmenelleen ja nosti sitten rauhassa oikeaan yläkulmaan ohi jäihin pudonneen tsekkivahdin. Tyylikäs ja eleetön pilkku, etten sanoisi. Annoin sille kolme sotilaallista taputusta.

 

[Salming]

2. erä

Ennen toista erää googletin nopeasti Jan Mysakin ja David Jiricekin kuvat, koska halusin tietää, että olivatko he porukassa, joka istui vieressäni vasemmalla puolella. Mysakia en onnistunut tunnistamaan, mutta Jiricekin bongauksesta olen lähes sataprosenttisen varma, koska kun toinen erä oli alkamassa, hän käveli kahvikuppi kädessään takaisin katsomoon. Päässä oli kirkkaanpunainen lippalakki oletettavasti Tsekin logolla varustettuna ja yllä muiden tavoin haaleansininen huppari sekä verkkarihousut. Kasvonpiirteet ja hiusten vaalea väri täsmäsivät googletukseen hyvin.

Toiseen erään yleisömäärä muutenkin lisääntyi yllättävästi ainakin kymmenellä hengellä. Ilmeisesti ykköskaukalossa oli käynnissä Suomen U18-maajoukkueen ja U20-haastajajoukkueen välinen peli, kun saavuin hallille, koska kapeaa käytävää astellessäni näin sisäänkäynnin kaukalo ykköseen ja sieltä kuului pelin ääniä, mutta tosiaan ohitin tuon sisäänkäynnin ja jatkoin käytävää eteenpäin, kunnes sen perällä oli opaste, jossa luki, että kakkoskaukaloon pääsee kääntymällä oikealle. Kenties ykköskaukalon ottelun päätyttyä osa yleisöstä siirtyi viereiseen kaukaloon.

Toisessa erässä Sapovaliv päästettiin irti vasta ajassa 24:30, kun Tsekki oli jo tehnyt pari maalia ja pelannut 5v3-ylivoimaa. 1-1 tasoitus syntyi 12 sekunnin jälkeen. Hercik kaapi ensin aloitusvoiton Fahrnia vastaan keskiympyrässä ja ampui välittömästi sen jälkeen siniviivan tuntumasta kiekon Henauerin haltuun. Seuranneesta hyökkäyspään aloituksesta Hercik kaapi taas voiton Fahrnin kustannuksella. Kiekko ajautui viivaan Spacekille, joka toimitti sen oikeasta laidasta maalille. Hercik ehti liikkua aloitusympyrästä kohti maalia ja ohjasi matkalla kiekon etukulmasta sisään, joten Henauer oli voimaton. Näin hyvin kiekon muuttavan suuntaa, koska istuin aika lailla laukauslinjan takana viistosti.

Ajassa 22:15 puolestaan syntyi voittomaali 5v3-ylivoimalla. Tsekki käytti ykköskentällistä, jossa Spacek ja Svozil olivat siniviivassa, Hauser ja Ivan syvemmällä siipimiehinä ja Hercik päivysti keskellä maalin edessä. Muotona oli siis 1-3-1:n sijasta ennemmin 2-2-1, jota NHL:ssäkin paljon kahden miehen ylivoimalla käytetään ja Golden Knightsinkin peleistä se oli minulle tuttu juttu. Kaipa tuolla saadaan luotua paremmin uhkaa syvyydestä sitten maalin läheisyydestä kolmella pelaajalla. Yhtä kaikki, Spacek kokeili alkuun yhtä one-timeria viivasta Svozilin levityksestä, mutta se paukkui pleksiin. Sen jälkeen hän ymmärsi syöttää syvyyteen Hauserille, joka maalin vasemmalta kulmalta lähetti poikkisyötön ja Ivan puttasi sen oikealta takatolpalta sisään. Sveitsin alivoimakolmikkona oli Fahrni-Chanton-Nussbaumer eikä kumpikaan puolustajista maalin edessä saanut poikkisyöttöä katkottua, joten Henauer ei tuollekaan osumalle voinut yhtään mitään.

Palatakseni Sapovaliviin, tämän kolmaskin vaihto ottelussa tasaviisikoin alkoi keskialueelle ryhmittymällä, mutta sillä kertaa kiekko oli Tsekin hallussa valmiiksi. Moravecin avaus päätyi pomppujen kautta punaviivalle Hercikille, joka jatkoi pelivälineen Sapovaliville hyökkäyssiniviivan tuntumaan vasempaan laitaan, josta Sapovaliv sai puolestaan jatkettua kiekon poikittain Gajdalle. Tämä pääsi ampumaan haltuunoton jälkeen ranteella oikeasta laidasta kohti takakulmaa suoraluistelusta, mutta Henauerin kilpi oli edessä. Sapovaliv luisteli irtokiekon perään vasempaan laitaan, mutta Meile ehti siihen häntä ennen ja törkkäsi laidan kautta biljardisyötöllä kiekon ohi Sapovalivin suoraan Grafin lapaan. Tämä kiihdytti yli keskialueen ja painopiste siirtyi Tsekin päätyyn, mutta Moravec ja Cech voittivat päätydumppauksen jälkeisen kamppailutilanteen ja siirsivät kiekon ränniin, jossa oli vastassa Hercik ja tämä nosti jalalla kiekon oikeaa laitaa pitkin keskialueelle.

Punaviivan kohdalla Hercik tavoitteli ristipistolla Sapovalivia. Kiekko ajautui taas vähän tuurillakin perille. Sapovaliv onnistui toistamiseen kuitenkin siniviivan tuntumasta tekemään peliä ahtaasta tilasta ja ohjasi kiekon Sveitsin nelospakkiparin selustaan kohti Gajdaa, joka luisteli lujaa perään ja pääsi käsiksi kiekkoon maalin kulmalla, mutta nollakulmasta lähtenyt nopea laukaus osui sivuverkkoon vaarattomasti. Jatkotilanteessa Hercik yritti vanhanaikaista siinä onnistumatta. Vaihto päättyi lopulta siihen, kun Gajdan toinen laukaus maalin oikealta kulmalta kilpistyi Streulen peittoon. Sapovaliv oli syöttönsä jälkeen liikkunut maalin eteen ja kyttäsi reboundia takakulmalla.

Jos avauserässä Sapovaliv oli huolimaton kiekollisena, tämä vaihto sujui jo paremmin ja kiekkovarmuus oli parempaa, kun molemmat syötöt ahtaissa tiloissa ja epäkiitollisissa peliasennoissa onnistuivat ja niistä Gajda pääsi ampumaan kahdesti suoraluistelusta. Pelin tekeminen suorahyökkäyksissä täten onnistui kuten Golden Knightsinkin kehitysleirinkin peleissä. Syy puolestaan siihen, miksi Hercik pelasi Gajdan ja Sapovalivin kanssa oli se, että Tsekin kolmosketjun laituri Urban ei käynyt jäällä kahdessa viimeisessä erässä, joten Hercik, Rusavy ja Sedlacek pelasivat joka kolmatta vaihtoa keskenään.

27. minuutilla vaihto alkoi jo tutusti 1-2-2 trapissa. Hercik oli vielä jäällä edellisestä ketjusta ja ylimpänä karvaajana sai lavan väliin sveitsiläisten avaussyöttöön, mutta kiekko ajautui toki Tsekin päätyyn. Siellä kuitenkin Suchanek oli kiekkoa vastassa ja ehti siirtää kiekon eteenpäin pois paineen alta ja pian tulikin jo pelikatko keskialueella paitsion merkiksi. Sveitsi vaihtoi ykkösketjunsa sisään Sapovalivin vitjaa vastaan, joten ainakin välillä selkeästi Sveitsi halusi peluuttaa nimenomaan Fahrnin ketjua Sapovalivin koostumusta vastaan, koska tuo ei ollut ensimmäinen kerta, kun ketjut olivat vastakkain tasaviisikoin.

Sapovaliv hävisi keskialueella aloituksen Fahrnille ja Meile kuljetti oikeasta reunasta kiekon hyökkäysalueelle. Knak oli painottoman puolen laidassa rännikiekkoa vastassa ja palautti sen ohi Cechin maalin taakse, josta kiekko ajautui puolestaan oikeaan kulmaan, jonne Allenspach ja Moravec menivät vääntämään irtokiekosta. Allenspach sai tökättyä kiekon maalin taakse, josta Fahrni syötti sen siniviivaan puolustajalle. Sapovaliv kellui pienessä liikkeessä jatkuvasti enimmäkseen oman maalin edessä, kunnes Rusavy sai väännettyä siniviivan kulmassa Meileä vastaan kiekon keskialueelle. Vastahyökkäys kääntyi välittömästi takaisin omiin päin, kun Rusavy antoi harhapassin, mutta Sapovaliv sai annettua pientä mailapainetta sveitsiläiselle oikeassa laidassa ja kaiketi Knakin syöttö keskustaan oli osoitteeton. Cech siirsi irtokiekon keskialueelle toisesta laidasta. Se valui aina Sveitsin alueelle. Rusavy meni perään vielä karvaamaan ja Sapovaliv tuli perässä. Meile onnistui pyörähtämään irti Rusavysta, mutta kun hän haki pakki-pakkisyöttöä maalin takana, Sapovaliv aavisti sen loistavasti ja katkaisi syötön. Yhdellä kosketuksella riistosta hän syötti kiekon ristiin siniviivaan Moravecille, joka olisi voinut ampua vasemmalta b-pisteeltä, mutta päätti hakea syöttöä maalin eteen mailaviidakkoon tuloksetta:

Sapovalivin maaginen rystypassi.

Tuosta peli kääntyi vielä Tsekin päätyyn ja Knak oli punnertaa 1v1-tilanteessa ohi Cechin, mutta kiekko ajautui vasempaan kulmaan. Tsekin alakerta sai pelin jo rauhoitettua maalin taakse, mutta Moravecin lättysyöttö katkesi sveitsiläiskarvaukseen eikä Sapovaliv päässyt vaihtoon. Onneksi Zanetti toimitti suoraviivaisesti kiekon siniviivasta vain maalille ja Suchanek kaapi reboundin haltuunsa, kun Cech ja Moravec pitivät sveitsiläismailat kurissa. Sapovaliv puolestaan oli oman miehensä sisäpuolella, mutta tämä ei ollut kontrollissa ihan kunnolla, vaan etäisyyttä oli pari metriä, joten jos rebound olisi pompannut torjunnasta hieman sivuun, Sapovalivin mies olisi saattanut päästä vetopaikkaan. Mutta joo, tämän pitkän vaihdon aikana Sapovaliv väläytti siis kertaalleen pelinäkemystään ja hän näytti tietävän, missä Moravec on, koska niin nopeasti syöttö lähti maalin takaa osin sokkonakin riiston jälkeen.

Puolivälissä ottelua Sapovaliv pelasi lyhyen alivoimavaihdon Hauserin kanssa. Siitä ei jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin se, että jälleen kun kiekko oli esim. Allenspachilla oikeassa siivessä, Tsekin vasen pakki liikkui vetolinjan eteen ja Sapovaliv puolestaan keskustassa puolusti Fahrnin ulos tilanteesta ollen kiinni tämän rungossa. Lopulta sitten Hauser pääsi väliin, kun Allenspach haki pudotussyöttöä viivaan Delemontille ja Sapovaliv purki varmasti irtokiekon rystyltä toiseen päätyyn. Tsekillä olisi ollut ehkä puolikas mahdollisuus 2v1-hyökkäykseen, mutta Sapovaliv ei edes harkinnut jalalla nostamista. Ehkä hän tiedosti, että väsyneenä hyökkääminen ei ole järkevää ja kurinalaisesti siirtyi vaihtopenkille, kun edellinen vaihto venyi pitkäksi.

33. minuutilla Sapovaliv hyppäsi kaukaloon, kun omalla alueella oli meneillään kulmaralli. Hän otti paikkansa b-pisteiden välistä ja koputteli vastustajan nelossentteriä Algea kevyesti selkään oltuaan tämän sisäpuolella oikeaoppisesti. Tsekki teki pitkän kiekon yrittäessään purkaa painetta. Sapovaliv kaapi kuitenkin aloitusvoiton Henrysta, joten aloitussaldo oli 3/5 tuossa vaiheessa. Aloitusvoitosta huolimatta peli jäi Tsekin alueelle. Sapovaliv varmisti maalin edessä, kun Hamara ja S. Nemec olivat yhtä aikaa vasemmassa kulmassa. Sitten Sapovaliv lähti maalin edestä kohti oikeaa laitaa, kun irtokiekko meni sinne, mutta Ritzmann ehti tuoreilla jaloilla häntä ennen paikalle, vaikka Matyas pitkällä mailallaan yrittikin taas kurottaa jo kauempaa kumilaattaa kohden. Sapovaliv kuitenkin taklasi Ritzmannia tämän jo luovuttua kiekosta ja sai horjutettua vastustajaa. Sen jälkeen Sveitsi sitten menettikin kiekon lopulta ja Sapovaliv poistui vaihtoon keskialueen siirtokiekon jälkeen.

Pidin siitä, että taaskaan Sapovaliv ei väkisin ollut jäällä kauempaa ja lähtenyt hyökkäämään väsyneenä, vaan piti vaihtojen pituudet lyhyinä, jos vain mahdollista. Se on aina joukkuepelaajan merkki ja Royhan toteutti samaa aikuisten MM-kisoissa näkemissäni peleissä, kun lähes aina hänen vaihtojensa keskipituus oli korkeintaan 40 sekuntia. Pienen negatiivisen merkinnän voi puolestaan antaa siitä, että dynaamisuuden puutteen takia Sapovaliv joutui taas turvautumaan mailalla kurottamiseen sen sijaan, että olisi oikeasti kunnolla ehtinyt ensimmäisenä irtokiekkoon oikeassa laidassa ja päässyt purkamaan puolustusalueen puolustuspelin. Tuon räjähtävyyden puutteen takia kenties NHL:ssäkin joskus tulevaisuudessa Sapovalivin ollessa jäällä hänen ketjunsa joutuu ottamaan vastaan pitkiäkin kulmaralleja omissa, jos muistakaan ei ole tekemään "stoppeja", vaan he ovat yhtä hitaita suhteessa vastustajiin kuin Sapovaliv, joka kaipaa lisäkiihtyvyyttä kyetäkseen vastustajien iholle entistä paremmin.

Pari minuuttia ennen toista taukoa otin lyhyen vaihdon nauhalle, mutta siinä ei tapahtunut mitään kovin kummallista. Vastassa oli taas Sveitsin ykkönen. Fahrni ampui oikeasta laidasta tultuaan taas onnistuneesti oikeasta laidasta kuljettamalla hyökkäysalueelle. Suchanek torjui eteensä, mutta puolustajat pitivät sveitsiläiset irti reboundista. Sapovaliv tuli suoraan vaihtoaitiosta apuun oman maalin eteen, muttei päässyt käsiksi kiekkoon, vaan tsekkiläispuolustaja purki kiekon kohti laitaa. Delemont kuitenkin piti siniviivan kiinni ja ampui sitten sivuttaisliikkeestä takaisin kohti maalia. Sapovaliv lähimpänä pelaajana meni peittämään vetoa ottaen hetkellisesti siis vasemman laiturin roolin, muttei ehtinyt vedon eteen millään. Fahrni ohjasi kiekon ohi maalin. Seuraavat kymmenen sekuntia Sapovaliv kellui pienessä liikkeessä tutusti b-pisteiden välissä, kun peli ajautui puolelta toiselle ja lopulta Gajda otti korkeasta mailasta jäähyn vasemmassa laidassa. Sapovaliv pelasi alivoimasta viimeiset 10 sekuntia, kunnes summeri soi eikä sen aikana tapahtunut mitään raportoitavaa Tsekin maalin takana.

Koska jalassani oli shortsit, tärisin toisen erän jälkeen jo niin kylmissäni, että oli pakko poistua lämmittelemään eteisen puolelle, jos niin voi sanoa. Samalla näin oikean reitin, jota minun olisi pitänyt käyttää jo aiemmin. Kuljin muiden perässä hallin puolella kohti ykköskaukaloon johtanutta ovea ja pujahdin sitä kautta ulko-oven läheisyyteen seisoskelemaan. Alun perin olisi siis pitänyt mennä ykköskaukalon ovesta sisään ja kääntyä vasemmalle, jolloin olisin päässyt toisesta suunnasta kakkoskaukalon luokse eikä täten olisi tarvinnut kävellä pukukoppien ja pelaajien ohitse käytävää pitkin. Noh, aina oppii uutta. Kun palasin päätöserään katsomoon, käytävällä vastaan tuli Sami Kapanen, joka antoi yksilöneuvontaa jollekin suomalaiselle. Jälkikäteen tietysti hoksasin, että kenties hän jutteli Konstalle, joka oli osa U20-haastajajoukkuetta. En kuitenkaan tuossa hetkessä sen kummemmin katsonut, kuka pelaaja oli kyseessä, koska hän oli selin minuun päin, kun kävelin ohi.

3. erä

Päätöserä alkoi puoli yhdeksän maissa. S. Kapanenkin tuli katsomaan sitä vaaleissa farkuissaan ja tyylikkäässä liivissä. Googletus kertoi, että hän on nykyään Flyersissa pelaajakehityspuolella, joten kenties hän Konstan neuvomisen lisäksi oli tarkkailemassa Zanettia, joka on Philadelphian varaus.

Sapovalivin ja Sedlacekin seurana heidän ensimmäisessä vaihdossaan oli Hauser, kun Urbanin putoamisen takia Gajda vuorostaan tuurasi jo kolmosketjussa ensimmäisessä vaihtokierrossa. Sapovalivin ketjun vaihto alkoi sillä, että Hauser haki oikeasta laidasta pudotusta takaviistoon, mutta syöttö oli surkea valuen keskialueelle. Cech kuitenkin palautti sen nopeasti kotijoukkueen päätyyn. Sapovaliv meni ensimmäisenä karvaamaan ja liimasi voimalla Sidlerin seinälle. Pidin siitä, miten hän käytti kokoaan hyväksi tuossa tilanteessa ja suorastaan tosiaan imi tilan ja ajan pois, josta häntä on kehuttu. Päätypleksi suorastaan värisi, kun Sapovaliv vei taklauksensa loppuun. Sedlacek tuli avuksi ja siirsi irtokiekon vasemmasta kulmasta viivaan, mutta Moravecin kuti kilpistyi Mugglin polvisuojiin ja kiekko ajautui taas keskialueelle, mutta toistamiseen samassa vaihdossa Cech oli kiekkoa vastassa. Hän levitti nopeasti poikittain ja Moravec pelasi pystyyn. Sapovaliv teki itsensä tarjottavaksi keskikaistalle ja sai syötön lapaansa. Hän kuljetti kiekon onnistuneesti vasemmasta laidasta sisään, kun tilaa oli ja pelasi nopean seinän Sedlacekin kanssa. Seinäpeliä seurasi sebastianahomainen jarrutus laidassa ja pelin hidastaminen, mutta Sapovaliv ei löytänyt toisesta aallosta ketään kelle syöttää, joten hän yritti pyörähtää irti Sidlerin sivupaineesta. Seurauksena oli kuitenkin lopulta kiekonmenetys, kun hän oli sen verran yksin lopulta kahta sveitsiläistä vastaan.

Päätöserän toinen vaihto oli alivoimalla 43. minuutilla. Sapovaliv kaapi aloitusvoiton Fahrnista ja seurauksena oli välitön purku. Sveitsi haki vauhdit alhaalta ja tuli taas kerran oikeasta laidasta sisään, mutta sillä kertaa Knakin kuljettamana, kun tämä sai avauksen lapaansa täyteen vauhtiin. Knak jarrutti terävästi Moravecin edessä ja Sveitsi sai kuvion kuntoon. Biasca kokeili ampua jälleen yhden onnistuneen poikkisyötön jälkeen vasemmasta siivestä, mutta veto meni ohi maalin. Sedlacek törkkäsi irtokiekon vasemmasta kulmasta eteenpäin ja Sapovaliv kavensi niin ikään samaan laitaan hipaisten hänkin kiekkoa ojennetulla tikullaan, mutta Delemontin pinchaus piti paineen alueella vielä parin sekunnin ajan, kunnes Sedlacekin toinen purkuyritys tuotti tulosta. Sapovaliv luisteli vaihtoon ja tämänkin vaihdon pituus pysyi 40 sekunnissa.


Sapovalivin alivoimavaihto liikkuvassa muodossa. Heti alussa näkyy puhdas aloitusvoitto ja myöhemmin mm. mailankurotus irtokiekkoon oikeassa laidassa.

48. minuutilla alivoimaparina oli Gajda. Sveitsillä oli askissa ylivoimaviisikko, jossa olivat kakkosylivoimasta Graf ja Henry, mutta Zanetti, Sidler ja Ritzmann oli korvattu Dioniciolla sekä nelosketjun hyökkääjillä Marchonilla ja Algella. Alivoimavaihto alkoi keskialueella hyökkäystä vastaanottaen, mutta Sveitsi pujahti laidasta sisään yhtä tavanomaisesti. Omalla alueella Sapovaliv enimmäkseen peitti syöttö- ja vetolinjoja. Kertaalleen hän liikkui vähän myöhässä Dionicion viivakudin eteen, mutta Suchanek hoiti matalan vedon. Kun puolestaan Henrylla oli kiekko vasemmassa siivessä, slotissa operoineen Grafin maila oli taas Sapovalivin kontrollissa eikä Sveitsi voinut hakea ohjurisyöttöä AV-neliön keskelle, joten jos jotain Sapovalivin AV-pelaamisesta jäi mieleen erityisesti, se oli hänen kykynsä puolustaa vastustajan maila vaarattomaksi AV-neliön keskellä. Ja kun Tsekki sai purun aikaan pleksiin paukkuneen viivavedon jälkeen, Matyas poistui nöyrästi vaihtoon välittömästi. Vaihdon pituus oli vain 35 sekuntia.

51. minuutilla Sapovalivin viisikolle jätettiin ylivoiman jämäsekunnit. Matyas haki alhaalta vauhtia muun viisikon tavoin. Sedivy yritti syöttää hänelle keskikaistalle, mutta passi lensi yli lavan. Vasemmassa laidassa oli kuitenkin Hauser valmiina. Tämä pujotteli taitavasti läpi keskialueen ja jakoi sitten oikeaan laitaan Sedlacekille, jonka tulisen rannelaukauksen Henauer torjui. Sapovaliv ehti yhtä aikaa sveitsiläisten kanssa reboundiin, muttei saanut osumaa pomppukiekkoon maalin edessä, vaan Sveitsi purki. Tsekkipuolustaja avasi maalin takaa vasempaan laitaan Sedlacekille, joka jatkoi keskelle Sapovaliville. Tämä vei toistamiseen erän aikana kiekon vasemmasta laidasta yli siniviivan, mutta seinäsyöttö takaisin keskikaistalle Sedlacekille jäi sveitsiläisluistimiin, joten tuosta kirjattiin yksi harhayöttö lisää Matyaksen tilastoihin. Vastahyökkäyksestä Muggli ampui oikealta pienestä kulmasta kiekon Suchanekin syliin ja tämä teki pelikatkon.

Toiseksi viimeinen vaihto oli 55. minuutilla. Se alkoi hyökkäysalueella, kun Sapovaliv karvasi syvällä, mutta Nicolet sai nepattua kiekon hänen ohitseen Baechlerille, joka jatkoi siniviivan kulmasta kiekon keskialueelle vauhtiin Biascalle. Tsekin puolustajapari kuitenkin pysäytti hyökkäyksen ja käänsi nopeasti jälleen pystyyn. Sapovaliv sai kiekkokosketuksen hyökkäyssiniviivan päällä vasemmassa laidassa ja löysi keskustasta Chmelarin, jonka laukaus kuitenkaan ei koskaan lähtenyt lavasta, kun Nussbaumer kiilasi iholle napaten karkin pois. Aaltoileva peli siirtyi Tsekin päätyyn ja Sapovaliv valui suojaamaan oman maalin edustaa eli vastuullisuus puolustussuuntaan tuli taas esiin. Hän ei fuskannut tai jäänyt kellumaan ylemmäs kytätäkseen vastaiskua. Ja kun Spacek pääsi väliin oman maalin takana, Sapovaliv teki itsensä tarjolle tutusti keskikaistalle, mutta sillä kertaa häntä ei käytetty. Keskialueella vaihdon lopuksi Sapovaliv taklasi Biascaa vaihtoaitioiden edustalla, kun peli oli taas kääntymässä kohti Tsekin maalia ja sai pakotettua tämän hätäiseen päätydumppaukseen. Kahdessa viimeisessä erässä Sapovaliv vei tilanteet tosiaan loppuun asti ja imi tilan pois päättäväisesti.

Kenties viimeinen paikan päällä koskaan Sapovalivilta näkemäni vaihto oli kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa. Heti vaihdon aluksi Tsekin vaihtoehtoinen 3-2 trap tuotti riiston puolustussinisellä ja siitä Moravec syötti heti eteenpäin löytäen Sapovalivin, joka rakensi peliä kivasti keskialueella jatkaen kiekon eteenpäin Gajdalle, joka päätti vastahyökkäyksen osoitteettomaan rannelaukaukseen oikealta b-pisteen yläkaarelta. Tämä haki reboundinsa kulmasta ja vieritti sen maalin taakse. Sapovaliv ja Sedlacek menivät painimaan vasempaan kulmaan saakka, mutta Sidlerin ja Algen johdolla Sveitsi pääsi omista pois. Painopiste siirtyi Tsekin päätyyn. Sapovaliv valui laiturin paikalle, kun Sedlacek ehti ensin omiin täyttäen oikeaoppisesti sentterin roolin. Kuitenkin nopeasti miehet vaihtoivat lennosta takaisin omille pelipaikoilleen ja Sapovaliv tuli kellumaan b-pisteiden väliin seuraten laitakamppailua etäämmältä. Kun Moravec oli sitten rynninyt itsensä vasempaan kulmaan ja kiekko ajautui oikealle, Sapovaliv irtosi keskustasta paineistamaan kulmaan, muttei ehtinyt millään saamaan stoppia, vaan Marchon ehti helposti pudottaa viivaan Sidlerille, joka toimitti kiekon Suchanekin hanskaan ja tämä teki pelikatkon. Tuomari vihelsi pilliin ja Sapovaliv liukui vaihtoon ketjunsa kanssa.

Sveitsi otti aikalisän, muttei saanut tasoitusta enää aikaan ilman maalivahtia. Tsekki sen sijaan hukkasi 3v2-hyökkäyksestä tyhjän maalin, kun Hercik sai syötön Ivanilta oikeasta laidasta slottiin, mutta jotenkin kummassa lakaisi puoliksi ohi kiekosta eikä saanut sijoitettua sitä tyhjään maaliin. Lopputulos oli täten Sveitsi yksi, Tsekki kaksi. Sapovalivin U20-debyytti päättyi voittoon ja siitä jäi täten hyvä maku, vaikka tehopisteitä ei tullut. Peli oli ohi klo 20.58, joten kyseessä oli kompakti tasan kahden tunnin paketti. Soisin saman yleistyvän kaikissa peleissä, koska aika on tärkein resurssi eikä sitä pidä maksavalta asiakkaalta tuhlata.

Summerin soitua nappasin yhden kuvan voittajista ja lähdin sitten kohti ulko-ovea. Mietin, että pitäisikö minun jäädä vartomaan Matyasta kaukalon reunalle ja antaa nyrkkitervehdys, mutten sitten kuitenkaan kehdannut tehdä niin. Jos mukanani olisi ollut jokin Vegasiin liittyvä fanituote, ehkä sitten olisin voinut pysäyttää hänet ja pyytää signeerausta. Yhteiskuvia en puolestaan harrasta, joten sen varjolla tsekkinuorukaiseen kontaktin ottaminen oli poissuljettua.

Osasin jo oikean poistumisreitin ja kävelin itse asiassa S. Kapasen perässä kaukaloiden reunustaa pitkin kohti ykköskaukalon ovea. Sukat ja kengät kastuivat matkalla, kun betonilattialla oli jääkoneiden jättämiä vesivanoja. Kapanen jäi pitämään minulle ovea auki. Kiitin häntä. Sen jälkeen kävin vielä vessassa pelaajakäytävällä, mutta vessa ei sentään ihan pukukoppien vieressä sijainnut. Yhdeksän jälkeen alkoikin sitten kotimatka unohtumattoman päivän jälkeen. Ulkona oli ilmeisesti satanut, koska ilma oli kostea ja painostava, mutta se oli vain hyvä juttu, koska jäähallin kylmyyteen verrattuna hiostava ilma tuntui todella hyvältä ja keho lämpeni nopeasti.


Voittajat.

Yhteenveto Sapovalivista

Ennen muiden yksilöiden perkaamista yhteenvetona Sapovalivista voisi todeta muutaman seikan. Aloitetaan kiekottomasta pelaamisesta. Pidin hänen kurinalaisuudestaan ja vastuullisuudestaan alaspäin, mikä oli tiedossa jo etukäteen. Hän ei fuskannut, vaan valui tunnollisesti oman maalin eteen irroten keskustasta vain tarvittaessa irtokiekkojen perään laitoihin. Lisäksi hän pysytteli oman miehensä sisäpuolella b-pisteiden välissä, vaikka kertaalleen etäisyyttä vähän liikaa jäikin. Hän pyrki olemaan jatkuvasti pienessä liikkeessä ja ikään kuin kellumaan, jotta hänellä oli parempi valmius sitten irrota juurikin irtokiekkojen perään, mutta toisaalta tuo näyttäytyi myös välillä siltä, että hän oli hieman pelin ulkopuolella odottaen muiden tekevän likaiset työt eikä päässyt ytimeen itse samalla lailla. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, räjähtävyyden puutteen takia kenties NHL:ssäkin joskus tulevaisuudessa Sapovalivin ollessa jäällä hänen ketjunsa joutuu ottamaan vastaan pitkiäkin kulmaralleja omissa, jos muistakaan ei ole tekemään "stoppeja", vaan he ovat yhtä hitaita suhteessa vastustajiin kuin Sapovaliv, joka kaipaa lisäkiihtyvyyttä kyetäkseen vastustajien iholle entistä paremmin. Räjähtävyys myös helpottaisi sitä, että Sapovaliv pystyisi paremmin blokkaamaan vastustajien viivakuteja, koska tässä pelissä pari kertaa hän oli rahtusen myöhässä yrittäessään ehtiä blokkaamaan laukauksia kauempaa.

Dynaamisuuden puute pakotti Sapovalivin kurottamaan usein irtokiekkoihin pitkällä mailalla kauempaa sen sijaan, että hän oikeasti olisi ehtinyt kunnolla irtokiekkoihin ensimmäisenä ja olisi siten saanut paineen purettua omalta alueelta onnistuneilla stopeilla. Toki se on hyvä asia, että hän on oppinut ulottuvuudellaan paikkaamaan bambimaista ja horjuvaa luisteluaan. Ehkä eniten puutteet luistelussa tulivat ilmi jarrutustilanteissa, koska niissä jotenkin tasapaino oli pettää aina eniten. Toki myös isommat käännökset olivat hitusen rahtilaivamaisia koosta johtuen, mikä kävi ilmi jo kehitysleiristreameista, mutta minusta silti aika hyvin Sapovaliv pysyi kuitenkin pelin temmossa mukana, vaikka moni vaihdoista aaltoili päästä päähän useamman kerran. Laajemmat vauhtikäännökset eivät siis livenä näyttäneet niin hirveiltä kuin ehkä etukäteen ajattelin.

Mailapaine oli hyvää. Pitkällä mailallaan hän sai häirittyä vastustajia ja pakotettua näitä vaikeampiin ratkaisuihin esim. keskialueella trapissa tai sitten omalla alueellakin kuten mm. siinä yhdessä tilanteessa Ritzmannia vastaan, kun tämä yritti suunnanmuutoksella karistaa Matyaksen selästään, mutta tämän oikea-aikaiset mailaniskut vastustajan lapaan pakottivat Ritzmannin luopumaan kiekosta lopulta. Keskialueellakin Matyas kohdisti mailapainettaan erittäin tarkasti vastustajan lapoihin eikä niinkään yrittänyt esim. nostaa mailaa alakautta, vaan vain irrottaa kiekon vastustajalta terävällä iskulla riistämisen sijaan. Hänellä oli hyvällä tavalla "raskas" ja "painava" maila eli voimaa noissa iskuissa ihan kivasti läheltä nähtynä. Alivoimalla hän puolestaan tehokkaasti sulki kolmeen otteeseen vastustajan mailan neliön keskellä vaarattomaksi ollen tuossa yksityiskohdassa erityisen hyvä ja peitti kohtalaisesti muutoin syöttö- ja vetolinjoja.

Trapissa Sapovalivin puolelta Tsekin oikeasta laidasta Sveitsi ei oikeastaan kertaakaan puhkonut keskialuetta, vaan hyökkäsi toiselta laidalta sisään monesti, joten sikäli Sapovaliville voi antaa puhtaat paperit keskialueen puolustuspelaamisesta. Pari kertaa toki kun hän oli hetkellisesti keskemmällä, vastustajan alakerta dumppasi kiekon päätyyn hänen "lävitseen", mutta en noita virheiksi kutsuisi, kun Sapovaliv kuitenkin piti punaviivan kiinni ja esti kuljettamasta pidemmälle. Staattisissa väännöissä puolestaan laidoissa koostaan huolimatta Sapovaliv ei mitenkään dominoinut, vaan avauserä oli jopa aika heikkoa tekemistä, mutta parissa myöhemmässä erässä hän oli raivopäisempi ja loppuarvio on aika neutraali tuon osa-alueen suhteen. Sanoisin, että laitakaksinkamppailuiden voitot ja tappiot menivät aika tasan. Viimeisenä huomiona kiekottomasta pelaamisesta voisi todeta sen, että etukäteen tiedossa ollut kyky imeä vastustajalta tila ja aika pois näkyi kunnolla vasta kahdessa viimeisessä erässä, kun hän vei useamman taklauksen loppuun saakka vastustajan runkoon. Toki mailapaineen antaminen ja esim. alivoimalla vastustajan slottipelaajan tekeminen vaarattomaksi olivat myös osoituksia tilan pois ottamisesta, mutta päätöserän niitti Sidleriin ja tämän liimaaminen päätyyn niin, että pleksi värisi, teki vaikutuksen.

 

[Salming]

Kun Tsekillä puolestaan oli kiekko, Sapovaliv teki itsensä hyvin pelattavaksi kerta toisensa jälkeen keskikaistalle. Joka kerta häntä ei suinkaan käytetty, vaan puolustaja avasi laitaa pitkin eteenpäin, mutta ainakin Matyaskin oli yksi syöttövaihtoehto vastustajan ylimpien karvaajien takana tyhjässä tilassa. Tietysti kun hän kiekottomana pysytteli enimmäkseen muutoinkin keskustassa puolustusalueen puolustuspelissä, luonnollisesti riiston tapahduttua hän oli täten valmiiksi pelattavissa juuri keskikaistalla eikä laidoissa, mutta ei hän koskaan karkuun lähtenyt liian aikaisin, vaan oli lähellä puolustajia auttamassa tai jos avaus suuntautui laiturille, tämä pystyi jatkamaan kiekon keskelle vauhtiin Sapovaliville ja niin pari kertaa tapahtuikin ottelun jälkimmäisellä puolikkaalla.

Suorahyökkäyksissä oli hyviä ja huonoja asioita. Huonoa oli se, että kehitysleiriltä tutut harhasyötöt olivat yhä peikkona muutamissa vaihdoissa ja laskujeni mukaan tosiaan hän syötti kolmesti vastustajan luistimiin ja seurauksena peli kääntyi omiin, joten noista on päästävä eroon ja siniviivojen välissä on oltava huolellisempi, mutta eiköhän kokemus häntä opeta. Ja eteenpäin menoa oli jo viikontakaiseen sentään se, että syötöt eivät menneet suoraan vastustajan lapoihin, vaan nimenomaan luistimiin. Positiivista oli puolestaan se, että hän kykeni tekemään ja rakentamaan peliä ajoittain oikein mainiosti ahtaissa tiloissa ja eritoten hyökkäyssiniviivan päällä pienet peliä edistävät syötöt löysivät hyvin perille. Esimerkiksi Gajdalle hän loi kolme vetopaikkaa suoraluisteluun jatkamalla kiekon hyökkäyssiniviivan tuntumasta laiturinsa lapaan. Noista suorituksista kirjasin jopa suurimmat plussat papereihin, koska änärissäkään ei ole aikaa hautoa kiekkoa suorahyökkäyksissä, vaan sitä on liikutettava nopeasti yhdellä tai kahdella kosketuksella. Kehitysleirilläkin tietysti Sapovalivin kyky tehdä peliä näkyi ajoittain, joten oli ilo nähdä sama nyt livenä. Haastatteluissa hän on puolestaan kertonut, että M. Rantanen oli playoffeissa pelaaja, jonka pelaamista hän mielellään katsoi ja noissa vastaavissahan syötöissä Rantanen on eliittiä, joten ehkä oppia on tarttunut niistä suorituksista Sapovalivillekin. Suorahyökkäyksiin liittyen myös suoraluistelunopeus oli melko hyvä isoksi mieheksi ja pari kertaa kun päätöserässä hänellä oli tilaa kuljettaa vasemmasta laidasta kiekko hyökkäysalueelle, Sapovaliv myös teki niin eikä sakannut.

Ylivoimalla häneltä nähtiin oikeasta siivestä yksi hyvä oivallus heti viidennellä minuutilla, mutta Cech ei poikkisyöttöä haltuunsa saanut. Toinen mainio osoitus pelinäkemyksestä tietysti noiden Gajdan tekopaikkojen alustamisen lisäksi oli se toisen erän karvaustilanne, kun hän aavisti pakki-pakkisyötön päädyssä ja käänsi välittömästi syvyydestä kiekon tyhjään tilaan Moravecille vasemmalle b-pisteelle. Tuo rystysyöttö ei häivy verkkokalvoilta koskaan, koska niin oivaltava se oli eikä teknisenäkään suorituksena helppo, kun kiekko oli aivan laidassa kiinni, joten käsien pehmeyskin tuli ilmi tuossa hetkessä.

Ylivoimaan vielä liittyen kiekkokosketukset olivat vähissä ensimmäistä ylivoimaa lukuun ottamatta, jolloin häneltä Matyas ampui ainoan kerran koko pelissä, mutta kuti kilpistyi puolustajan blokkiin. Vedon napakkuus kävi ilmi silti, joten annetaan siitäkin mieto plussa Matyakselle. Aloituksissa painavan mailansa ansiosta Sapovaliv oli hyvä. Saldo oli laskujeni mukaan voitokas (4/6) ja pari ensimmäistä aloitusta varsinkin hän kaapi tyylipuhtaasti omille kuin I. Morozov konsanaan. Yhdestä niistä Sedlacek kilautti vasempaan tolppaan, joten ei se tehopiste niin kaukana kuitenkaan ollut.

Vihoviimeisenä asiana Sapovaliv osoitti joukkuepelaajuuttaan pitämällä vaihtonsa niin lyhyinä kuin vain mahdollista eli usein alle 40 sekunnissa (kuten N. Roy MM-kisoissa), jottei hän mennyt hapoille. Hän myös tunnisti, ettei väsyneenä kannattanut lähteä hyökkäämään, vaan tunnollisesti liukui vaihtoon, kun tilanne sen salli. Summa summarum, oli kiva nähdä Sapovaliv kaikissa pelitilannerooleissa, joten siitä pisteet Tsekin valmennukselle, että erityisiä YV- tai AV-kenttiä ei ollut, vaan jokainen kentällinen sai näyttää osaamistaan niin tasaviisikoin, ylivoimalla kuin alivoimalla.

Muut yksilöt

Sveitsi

Aloitetaan kotijoukkue Sveitsistä. Henauer oli aika pienikokoinen maalivahti ja luistimet jalassa vain vaivoin pidempi kuin yläriman korkeus. Eliteprospects kertoo pituudeksi vain 180 senttimetriä. Reboundkontrolli oli ehkä suurin heikkous, kun moni vedoista putosi eteen. Maaleille hän oli voimaton, koska ensimmäinen oli ohjuri ja toinen takatolppaputtaus. Vaikea analysoida miestä sen enempää, kun fokus oli Sapovalivissa. Ei hän kuitenkaan mikään Saros ollut. Puolustajista ykkösparin Zanettista jäi mieleen hervoton takapiiska. Hän oli puolustuksen ainoa NHL-varaus ja tosiaan osa Flyersin organisaatiota. Pidin nuorukaisen suoraluistelusta. Potkuissa oli kivasti voimaa ja jäntevyyttä, vaikka peliasento oli hieman kumara, mutta niin joskus tietyn ruumiinrakenteen omaavilla pelaajilla on ja voin itsekin samaistua kumaruuteen sählykentillä. Hyvän luistelun ansiosta kiilaaminen kiekottomana oli yksi vahvuuksista ja samoin pinchaukset hyökkäysalueella. Kiekollisena hän oli keskiverto. Lämärit paukkuivat pleksiin ylivoimalla vasemmasta siivestä. NHL-pelaajista N. Holden olisi ehkä sopiva pelaajaverrokki. Pakkipari Sidler numerolla 21 oli puolestaan pienikokoinen rightin kiekollinen pakki, joka liikkui ketterästi neljään suuntaan, joten luistelusta on hänellekin annettava plussa. Sen ansiosta hän pystyi tulemaan tarvittaessa itse jalalla ohi karvauksen ja yksi komea ylöstuonti ylivoimallakin jäi mieleen, kun hän purjehti keskialueen läpi. Viivatoimitukset olivat Zanettia laadukkaampia ja menivät maalia kohden matalina ohi blokkaajan. Sinällään hän oli ihan mies paikallaan pelin rytmittäjänä hyökkäyksiinlähdöissä. Omalla alueella kiekottomana koosta johtuen riistoja ei ihan hirveästi tullut, mutta sitkeästi hän silti kamppaili kulmissa ja pysyi iholla. Kutsuisin Sidleria todella köyhän miehen C. McAvoyksi.

Kakkosparissa Chanton oli isokokoisempi, joka hoiti perusluutimisen. En muista miehen pelaamisesta mitään erityistä tähän hätään. Peruspuolustaja isolla P:llä eikä leftin kätisyyskään hänestä houkuttelevaa NHL-seuroille varmastikaan tee. Vierellä Delemont sen sijaan numerolla 9 pyöritti ykkösylivoimaa. Hän oli niin ikään left ja vähän pienempi raameiltaan, mutta liikkui sulavasti ja takakolmiossa jakoi ihan hyvin passeja siipiin Biascalle ja Allenspachille. Syöttövarmuus ja -laatu oli hyvä ja sanoisin sen olleen isoin positiivinen huomio hänestä. Kiekottomana hän ei ole omimmillaan, vaan elää kiekkokosketuksista. TJ Brodie tuli pelityylistä siis jossain määrin mieleen. Pieni miinus on annettava siitä, että Sidleriin verraten punaviivalle tultua keinot tuntuivat loppuvan hieman kesken Delemontilta eikä hän ollut ihan niin hyvä voittamaan 1v1-tilanteita ja luomaan etua.
Kolmosparista Dionicio oli peruspuolustaja ja leftin kätinen, joten ei hänestä sen enempää. Alivoimapelaamisesta voi antaa ohuen plussan, koska poika ennakoi hyvin laukauksia ja pääsi muutaman oikeasta siivestä tulleen kudin blokkaamaan kuten mm. Sapovalivin illan ainoan vedon. Nussbaumer sen sijaan oli Delemontin kaltainen sulava luistelija ja lähes yhtä hyvä syöttäjä, mutta silti hän oli pari kertaa pulassa karvauksen alla, koska hän aikaili vähän liikaa ja oli toisaalta raakilemaisempi fysiikaltaan, joten sivu- ja takapaineessa operointi ei ollut niin varmanoloista. Kiekottomanakin kaksinkamppailuissa raakilemaisuus näkyi oman maalin takana muutamaan otteeseen hävittyinä tilanteina. Nelosparista puolestaan Streule oli raamikkaampi tapaus ja Meile sitten hyvinkin heiveröinen leftin pakki. Molemmat pelasivat yksinkertaista jääkiekkoa. Näemmä WHL:ssäkin Streule teki päättyneellä kaudella vain tehot 2+9=11 reilussa 50 matsissa. Sinällään pienen plussan voi kirjata kamppailupelaamista laidoissa.

Siirrytään hyökkääjiin. Ykkösketju oli pirun hyvä, vaikkei tehoille päässyt. Kaikkein suurimman vaikutuksen teki ykkössentteri Fahrni, joka liisi jatkuvasti oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle ohi trapin. Onnistuneiden sisäänvientien tilasto näytti varmasti yli viittä. Hän suojasi loistavasti kiekkoa liikkeessä ja ampui pari kertaa pienestä kulmasta terävästi. Ylivoimalla rooli oli olla slotissa, kun muut pyörittivät peliä. Alivoimavastuutakin tuli runsaasti, joten hän oli kaikkien pelitilanteiden luottohevonen. Yllätyin, että NHL-varausta ei ole, koska sen verran vahva mailakin hänellä oli mahdollistaen aloitusten kaapimisen ja mailapaineen antamisen ja luistelu oli kaunista seurattavaa. C. Coyle on hyvä NHL-verrokki miehen pelityylistä. Laitureista Allenspach operoi ylivoimassa oikeassa siivessä näkyvästi. Ruuti vain oli märkää, mutta terävästi rannelaukaukset eritoten lähtivät ja yksi niistä tosiaan meni vain niukasti yli takakulman. Myös poikkisyötöt onnistuivat, kun Sveitsin ykkösylivoima tosiaan sahasi monesti Tsekin alivoiman pinoon. Luistelu oli keskivertoa ja se ehkä on syy, miksei miestä ole änäriin varattu, vaikka kädet sinänsä olivat kansainvälistä junnutasoa. Ylävartalossa saisi myös toki olla voimaa enemmän, jotta hän pystyisi kamppailemaan entistä paremmin, mutta toisaalta hän paikkasi sitä juonikkuudellaan ja kiekonkäsittelytaidoillaan. Toisella laidalla kapteeni Knak taisi fyysisen pelin ja mieleen jäi mm. se kiilaus Sapovalivin iholle, joka johti riistoon keskialueella. Ylivoimalla hän oli päädyssä/maskissa kuten muistaakseni jo vuodenvaihteessa, joten tuo rooli ei yllättänyt. Laukaus oli napakka ja pelityyli toi mieleen M. Paciorettyn, koska samanlaista kovuutta tarvittaessa hänestä löytyi ja peliasento oli aika identtinen mielestäni. Nashvillehän miehen on poiminut kutoskierroksella kesällä 2021 ja tuota voi sanoa hyväksi hauksi kieltämättä jo nyt, vaikkei änäripelaajaa Knakista tulisi. Suoraviivainen pelityyli ja hyvä karvauspelaaminen kuitenkin voivat kantaa hänet ainakin AHL-tähdeksi.

Kakkosketjusta parhaiten erottui taitava ja herkkäkätinen Graf, joka veivasi upean rankkaripussin avauserässä jäädyttäen veskarin jäihin ja nostaen sitten yläkulmaan pehmeästi. Hän oli todella hyvä ahtaissa tiloissa ja kuin saippuaa vastustajille pienikokoisena ja heiveröisenä rightin laiturina numerolla 20. Kiekonkäsittely oli silti suurin vahvuus ja varmasti hän jossain sarjassa tulee nakuttamaan hyvin tehopisteitä aikuisena. Sam Gagner olkoot NHL-verrokki. Keskellä Henry puolestaan ei sentterinä oikein erottunut kummoisesti. Hän oli tasapaksuakin tasapaksumpi. Pituutta on Grafin tavoin 176 senttiä, mutta ei hän sitä oikein kyennyt kompensoimaan millään erityisellä osa-alueella. Ylivoimalla oikeassa siivessäkään hän ei esittänyt mitään säkenöivää. Toisella laidalla Ritzmann puolestaan toi kokoa ketjuun yli 190-senttisenä leftin laiturina ja hoitikin maskipelaamista kakkosylivoimassa. Vahvuutena oli luonnollisesti rouhiminen hyökkäysalueella ja jonkin verran hän kykeni tekemään peliä viidellä viittä vastaan, mutta voimahyökkääjämäisiä punnertamisia maalille ei nähty.

Sveitsin kolmosketjusta Biasca oli oikeinkin pirteä. Tietysti ykkösylivoimassa hän ampui ahnaasti paikan saatuaan vasemmasta siivestä ja jakoi myös pari hyvää passia halki neliön Allenspachille. Alivoimavastuutakin tuli pariin otteeseen. Luistelu oli terävännäköistä ja keskikropassa sen verran voimaa, ettei häntä heitelty seinille missään nimessä, vaan tasapäisesti tsekkien kanssa Biasca kykeni vääntämään 183-senttisenä leftin laiturina. Pirteät otteet toivat hänelle ylennyksen kakkosketjuun seuraaviin peleihin, jotka Sveitsi pelasi sunnuntaina ja tiistaina. Päättyneen QMJHL-kauden tehot 11+3 vastaavat aika hyvin sitä, mitä minäkin näin eli hän oli ratkaisijatyyppi, mutta määrä ei korvannut laatua laukauksissa, kun suurin osa vedoista meni logoon. Toisella laidalla Nicolet oli rightin laituri numerolla 10 ja vähän samantyylinen kuin Graf, muttei niin hyvä kuitenkaan käsistään, vaikka Ruotsin junnusarjoissa pinnoja on tullut. Luistelu oli kuitenkin taloudellista ja hän kykeni olemaan osa pelin jatkumoa pienillä siirtosyötöillä ahtaissa tiloissa, josta voi antaa plussamerkinnän. Keskiketjujen taustatukea tuova laituri oli juuri passeli rooli hänelle. Sentterinä pelasi Baechler ja tämä esitti minusta aika hyvää alivoimaa yhdessä Biascan kanssa. He liikkuivat oikea-aikaisesti iholle, kun tilaisuus riistoon oli. Henryyn verrattuna keskiketjujen senttereistä hän oli raamikkaampi ja valmiimman oloinen pelaajana, muttei hänestä mitään pistenikkaria ole tulossa, kun kädet olivat keskiverrot, mutta kahden suunnan kolmossentteri kylläkin, joten hänenkin kohdallaan roolitus oli minusta osunut aika nappiin.

Nelosketjusta Muggli näytti kokoaan (182/81) pienemmältä rightin laiturilta, jonka luistin kulki lujaa, mutta hieman häseltäjä hän tuntui olevan kiekollisena pyrkien jopa liikaan suoraviivaisuuteen. Klassinen energinen pörrääjälaituri on sopiva kuvaus nuorukaisesta. Laituripari Marchon oli tasapaksu left, joka ei tuonut pöytään kuin keskivertoa parempaa kamppailupelaamista laidassa. Keskellä Algesta jäi käteen vuorostaan kohtalaiset kädet, mutta hän oli aika kehno fysiikaltaan ja pari kertaa kiekollisena tuli kiirus, kun peli ei hidastunut hänelle samoin kuin monelle muulle.

Tsekki

Tsekin maalissa Suchanek otti yli 30 koppia ja myi vain kerran itsensä rankkarimaalissa. Muutoin hän oli varmaotteinen ja hoiti matalat vedot varmasti ohjaten ne kulmiin. Isoimman vaikutuksen teki se, että paketti ei hajonnut sivuttaisliikkeessä, vaan hän pystyi säilyttämään torjuntavalmiuden ja nollaamaan Sveitsin ykkösylivoiman ilotulituksen. Bednarilla on varteenotettava kilpailija peliajasta olemassa. NHL-varausta WHL-kassari Suchanekilla ei ole, mutta ehkä sellainen vielä tulee.

Ykkösparista Spacek alusti tasoituksen laukauksellaan oikeasta laidasta. Minnesotan varaus muistutti kyllä jossain määrin saman seuran M. Dumbaa kulmikkaalla luistelullaan ja laukaushanakkuudellaan. Ylivoimalla hän tykitti pleksiin yhden painavan one-timerin, joten laukausuhkaakin on. Ja tokihan hän keräsi syöttöpisteen myös Tsekin toiseen maaliin siirrettyään kiekon vain syvyyteen maalin kulmalle. Mutta joo, dumbamainen viivatanssi ja kyky saada lapa auki laukausta varten oli hyvällä tasolla. Vierellä Svozil oli ilo nähdä livenä. Hän oli ehkäpä kaukalon paras luistelija, koska niin sulavasti ja taloudellisesti hän liiti jäällä. Kertaalleen kakkoserässä hän näytti myös, että hänellä on kyky karistaa merkkaaja pois iholta hyökkäysalueella, kun hän lähti liikkumaan sivuttain siniviivassa kohti oikeaa laitaa ja tsekkiläislaituri ei pysynyt millään liikkeessä mukana. Suorituksen kruunasi todella huikea yhtäkkinen suunnanmuutos takaisin kohti siniviivan keskustaa. Tuo kovavauhtinen, mutta pienessä tilassa postimerkin päällä suoritettu käännös oli NHL-tasoa teränkäytöltään. Suorahyökkäysten puolustaminen onnistui myös mainiosti ja esim. lopussa johtoasemaa suojatessa hän piti hyvän etäisyyden Knakiin, joka yritti kuljettaa yli sinisen keskikaistaa pitkin, mutta Svozil oli tiellä pakottaen Knakin luopumaan kiekosta ennen kuin Svozilin ojennettu maila olisi ollut tiellä. Ylivoimalla Svozil pyöritti varmaotteisesti ykköskentällisen peliä ja jakoi kimmotimosmaisesti pehmeitä syöttöjä siipimiehille. Summa summarum, Svozil ei pettänyt odotuksiani, vaan tarjosi vastiketta enemmän kuin tarpeeksi. Columbus varasi hyvän pojan viime kesänä kolmannella kierroksella.

Kakkosparista Tapparan organisaatioon kuuluva ja Sensin viidennen kierroksen varaus Hamara numerolla yhdeksän oli kaksijakoinen pelaaja. Toisaalta avauskympillä selustan suojaaminen unohtui kahdesti ja hän aiheutti rankkarin, mutta vastaavasti kiekollisena hän oli hyvä ja Svozilin tavoin luisteli todella kauniisti. Kertaalleen avauserässä hän tuli rohkeasti jopa kahden karvaajan välistä ilman ongelmia ja vei kiekon aina hyökkäysalueelle saakka, josta tallensin valtavan plussan aivoihini. Jos vain poika saa karsittua uinahduksiaan omalla alueella ja vielä vähän lisää massaa voittaakseen enemmän staattisia vääntötilanteita kulmassa, tulevaisuus on kirkas, koska tuolla luistelulla ja syöttötaidolla tehopisteitä ropisee väkisin. Kiekonkäsittely oli pehmeää ja olemus muistutti M. Riellyä. Vierellä S. Nemec (Stepan!) numerolla 28 oli pakkiparin puolustussuuntaan vastuullisempi jantteri. Kiekollisena hän oli mitäänsanomaton antaen Hamaran hoitaa pelin rytmittämisen. Parhaiten Nemecista jäi mieleen hänen kykynsä puolustaa sitkeästi vastustajan iholla syvyydessä ja liimata oma mies laitaan. Liike oli vähän kulmikasta kuten Spacekilla. NHL-varausta rightin puolustajalla ei ole eikä se yllätä.

Kolmosparissa F. Nemec oli aika samasta puusta veistetty kuin sukunimikaima. Sedivy sen sijaan oli ihan näppäränoloinen leftin puolustaja, joka tuki hyökkäyksiä mielellään toisessa aallossa ja pääsikin pari kertaa ampumaan vasemmasta laidasta poikkisyötöistä. Rannelaukaukset menivät kohti taka-alakulmaa tuloksetta, mutta ne oli suunnattu silti hyvin sinne, missä oli tilaa ainakin laukaushetkellä. Päätöserän alunkin kuti jäi hyvin mieleen, kun istuin aika tarkalleen viistosti takana vetolinjasta ja näin, että nyt kiekon on upottava alakulmaan, mutta niin vain Henauer sai räpylän reunan vielä eteen. Ylivoimalla Sedivy pyöritti ihan kivasti peliä Svozilin ja Hamaran tavoin siniviivassa. Hän oli tiivistetysti kahden suunnan puolustaja, joka nojasi vähän enemmän kiekollisuuteen kuin kiekottomaan pelaamiseen, vaikka sinällään maila oli vahva ja sillä hän pystyi antamaan iskuja, jotka olisivat voineet johtaa riistoihin. Luistelu oli riittävää, muttei häikäisevää. NHL-verrokki olkoot M. Matheson, koska samanlainen hujoppi Sedivy oli.

Nelosparissa oli Kärpissä pelaava Cech numerolla kuusi. Hän oli klassinen raamikas leftin peruspuolustaja, joka oli melko hyvä kamppailemaan oman maalin takana ja sai sörkittyä kiekkoja pois vastustajilta välillä. Ylivoimalla hän oli vasemmassa siivessä samassa viisikossa kuin Sapovaliv, mutta kiekko poltti lavassa liikaa. Alivoimalla hän oli enemmän omimmillaan laukausten peittäjänä. Vierellä pelasi numerolla kahdeksan Moravec, joka oli parin liikkuvampi osapuoli ja antoi paremmin avaussyötön omien lapaan. Hän oli aika samantyylinen ja -henkinen puolustaja kuin Sedivykin eli pärjäsi kahteen suuntaan kelvollisesti ja tuki hyökkäyksiä vasenta laitaa pitkin. Harmi, ettei hän älynnyt ampua itse Sapovalivin rystypassista kakkoserässä, kun tilaa oli, vaan väkisin piti hakea syöttöä maalin eteen ruuhkaan, joten päätöksentekokyky olisi voinut olla parempi ja lisäksi omalla alueella turhan monesti hän meni kulmaan, muttei saanut riistoa siellä aikaan kuitenkaan, koska kamppailuvoima ei ihan riittänyt. Luisteluketteryydestä voi kuitenkin antaa pienen plussan, koska parhaimmillaan hän pari kertaa pyörähti hyvin paineen alta pois omissa.

Tsekin ykkösketjusta Hercik jäi mieleen taitavana rightina, joka ohjasi tasoitusmaalin. Hän kykenee pelaamaan keskellä tai laidassa, mutta nyt rooli oli siis laituri. Silti hän otti monia aloituksia ja silmämääräisesti voitti niitä enemmän kuin hävisi. Hän oli energinen, muttei mikään maaginen luistelija. NHL-varausta ei ole ja se kenties johtuu siitä, että ihan eliittitason kiekollista taitoa hänellä ei ole, mutta U20-kisoihin hän on ihan pätevä keskiketjujen taustatukea tuova pistenikkari, jonka luistelu riitti hyvin temmossa pysymiseen, muttei silläkään osa-alueella hän erottunut parhaiden veroisesti. Sopiva verrokki voisi olla J. Silfverberg, koska tiettyä kahden suunnan osaamistakin Hercikilla oli ja keskikropassa riittävästi jämäkkyyttä kamppailupelaamiseen. Toisella laidalla Hauser oli hieman kulmikas luistelija ja pelityyliltään peliä tekevä hujoppimainen rightin laituri. Ehkä tuo pituus sitten osin hämäsi, että luistelu näytti kulmikkaammalta kuin se todellisuudessa oli. Hän oli pikkukiva näpertelijä, jonka kiekonkäsittelyssä ja teränkäytössä oli paljon samaa kuin jossain tietyssä pelaajassa, jota en saanut millään päähäni lauantaina enkä oikein vieläkään. T. Terry on ehkä lähinnä olemukseltaan Hauseria NHL-miehistä, mutten ole varma, että oliko Terry se pelaaja, jota alitajuntani yritti tarjota Hauserin verrokiksi. Devils poimi tämän joka tapauksessa viidennellä kierroksella hyökkäysvaistojen vuoksi enkä heitä siitä moiti. Aihio on olemassa, jos hän saa jalkoihinsa voimaa, jolloin hän ei olisi niin helposti horjutettavissa ja kykenisi varmasti tekemään peliä kovassakin temmossa. Keskellä pelasi ykkösketjussa nimihirviö Ivan Ivan numerolla 16. Ylivoimalla hän rakensi peliä oikeassa siivessä mukiinmenevästi ja vastasi voittomaalista 5v3-ylivoimalla Hauserin lasersyötöstä takatolpalle. Luistelupotkut olivat eteenpäinvieviä ja kiekolliset taidot keskivertoa parempia, koska pelin tekeminen ahtaassa tilassa luonnistui, mutta eliittaitoa ei silti Ivaniltakaan löytynyt. Optimirooli on kakkos- tai kolmosketjussa ja varmasti kisoissa sellaiseen rooliin hän pääseekin antamaan Hercikin tavoin tulitukea kakkosviulusta. Laukaus on ihan napakka ja sillä voi tehdä pientä tuhoa.

Kakkosketjun tähti oli mielestäni sentteri Mensik numerolla 18. Hänellä oli jopa Ivania dynaamisemmat potkut ja hän oli englanninkielistä termiä käyttääkseni "play-driver", joka pystyi kuljettamaan kiekkoa vahvasti yli keskialueen keskikaistaa pitkin ja siirtämään painopisteen vastustajan päätyyn loistavan kepeällä luistelullaan. Yllätyin positiivisesti tästä Tsekin U20-sarjassa pelanneesta nuorukaisesta. Raamitkin ovat hyvät (188/92), joten häntä ei ihan hevillä horjutettakaan myöskään sivupaineella keskialueella, vaan Mensik kykeni pysymään kiekossa vallan mainiosti. Ylivoimalla oikeassa siivessä kiekonkäsittely oli pehmeää. Laitureista Rangersin varaus Chmelar rightin kätisenä jätti vähän valjun maun suuhun. Yritystä oli, mutta oikein mitään konkreettista hän ei saanut aikaan. Isokokoisuutta (194/95) olisi voinut käyttää paremminkin hyväksi pelaamalla vähän fyysisemmin, mutta tuntui siltä, että Hauserin tavoin hän sortui ajoittain vähän näpertelyyn kiekollisena. Luontaista pistenikkariutta ei välittynyt katsomoon. Luistelu oli hänen kokoisekseen pelaajaksi kuitenkin aika hyvällä mallilla ja potkut tehokkaita. Kyky luoda oma maalipaikka suoraluistelusta voisi silti olla parempi, jos hän NHL:ssä haluaa olla voimahyökkääjä jonain päivänä. Toisella laidalla oli Columbuksen varaus Rusavy, joka oli fyysinen leftin laituri ja meni minusta iholle siten kuin Chmelarinkin olisi pitänyt. Rusavy ei kaihtanut kontaktia ja oli siirtokiekoissa taitava, mutta noin muutoin eliittikutia tai -syöttötaitoa ei ollut, mutta varmaan hän olisi ihan hyvä täydentävä palanen mihin vain ketjuun pystyen pelaamaan arsilehkosmaisesti ykkös- tai nelosketjussa ja yli- tai alivoimaa. Sellainen fiilis Rusavysta ja hänen kahden suunnan pelaamisestaan minulle jäi. Kokonaisarvio jäi varovasti plussan puolelle.

Tsekin kolmosketju loisti karvaamisessa. Kaikki kolme olivat hyvin liikkuvia leftejä, jotka aiheuttivat vaikeuksia Sveitsin alakerran pelinavaamiselle. Sentteri Szturc ja laituri Kos olivat myös todella inhottava alivoimapari pelata vastaan, koska he liikkuivat tosiaan niin hyvin matalien painopisteiden keran, että vetopaikkojen luominen oli heitä vastaan Sveitsille hankalinta. Ketjun tähti, jos nyt jonkun voi nostaa yli muiden, oli Ilveksen Kos, joka on Floridan kutoskierroksen varaus kesältä 2021. Hänellä oli ehtymätön moottori käytettävissään ja pelityyli muistutti P. Krebsiä. Hän oli jatkuvassa liikkeessä ja aiheutti sillä hankaluuksia Sveitsille. Kakkoserän lopusta jäi mieleen yksi vaihto, kun hän voitti päädyssä kaksinkamppailun, punnersi sitten kiekkoa suojaten kohti siniviivaa, leikkasi slottiin ja ampui sählymäisen kanttirannarin suoraan suojauksesta vain hieman ohi takakulman. Tuo oli vahva suoritus. Päätöserässä puolestaan hän väänsi päädystä kiekon itselleen ja poimi rystypassilla siniviivasta Sedivyn, joka tosiaan tähtäsi kohti taka-alakulmaa ja rannari oli livahtaa sisään. Kolmas kohokohta kahden suunnan pelaamisessa oli se, kun Kos takakarvasi Grafilta kiekon keskialueella tylyllä mailannostolla. Huikea esitys kaikkinensa, vaikka tehoja ei tullut, mutta eiköhän kisapaikka ole selviö. En ihmettelisi, jos ensi kaudella peliaikaa tulisi säännöllisesti Liigassa. Sentteri Szturc puolestaan oli vähän heiveröisempi fysiikaltaan, mutta luisteli silti taloudellisesti ja kykeni tekemään peliä jonkun verran melko pehmeillä käsillään. Riittävä liike mahdollisti tosiaan sen, että ketjun karvauspelaaminen toimi kivasti kokonaisuudessaan ja Szturc tunnisti hyvin tilanteet, milloin kiilata iholle ja ottaa tila pois. Toisella laidalla Urbanin iltapuhde jäi lyhyeksi, joten jätetään hänet arvioinnin ulkopuolelle. Hän oli aika vankkatekoinen kahden suunnan laituri olemukseltaan.

Nelosketjusta Sapovaliv on jo käsitelty kattavasti. Rightin laitureista Sedlacek numerolla 13 oli pörrääjämäisempi ja pelasi enemmän seiniä Sapovalivin kanssa osallistuen siten pelinrakennukseen. Luistelutyylissä ja kiekonkäsittelyssä oli jotain samaa kuin J. Marchessaultilla ja samanlainen yritteliäs kamppailija Sedlacekkin oli, vaikka pituutta on 179 senttiä ja painoa 71 kiloa. Hän ei arkaillut myöskään painaa maalille irtokiekkoihin ja hyökkäysalueella syvyydessä kiekon suojaaminen oli kohtalaista. Kertaalleen hän oli lähellä maalintekoa kilauttaen tolppaan Sapovalivin aloitusvoitosta. Sanoisin, että Gajdaan verrattuna Sedlacek oli paremmin pelin sisällä ja siten minusta vähän parempi laiturikaksikosta, koska mitä tulee Gajdaan, tämä lähinnä jäi mieleen niistä kolmesta suorahyökkäyslaukauksesta oikeasta laidasta, joista yksikään ei aiheuttanut todellista uhkaa Henauerille. Hän oli vähän kulmikas luistelija, mutta kyllä potkut silti eteenpäin veivät. Muutoin kiekko ehkä satunnaisesti hukkui hänen jalkoihinsa, mutta toisaalta plussan voi antaa kärkikarvaamisesta Tsekin 1-2-2 trapissa, koska se oli vähintään kohtalaista ja hän kurotti pari kertaa mailallaan hyvin saaden häirittyä takaa päin pelinavaamista eikä luovuttanut tilanteita siten kesken.

 

[Liha]

Kun Tsekillä puolestaan oli kiekko, Sapovaliv teki itsensä hyvin pelattavaksi kerta toisensa jälkeen keskikaistalle. Joka kerta häntä ei suinkaan käytetty, vaan puolustaja avasi laitaa pitkin eteenpäin, mutta ainakin Matyaskin oli yksi syöttövaihtoehto vastustajan ylimpien karvaajien takana tyhjässä tilassa. Tietysti kun hän kiekottomana pysytteli enimmäkseen muutoinkin keskustassa puolustusalueen puolustuspelissä, luonnollisesti riiston tapahduttua hän oli täten valmiiksi pelattavissa juuri keskikaistalla eikä laidoissa, mutta ei hän koskaan karkuun lähtenyt liian aikaisin, vaan oli lähellä puolustajia auttamassa tai jos avaus suuntautui laiturille, tämä pystyi jatkamaan kiekon keskelle vauhtiin Sapovaliville ja niin pari kertaa tapahtuikin ottelun jälkimmäisellä puolikkaalla.

Suorahyökkäyksissä oli hyviä ja huonoja asioita. Huonoa oli se, että kehitysleiriltä tutut harhasyötöt olivat yhä peikkona muutamissa vaihdoissa ja laskujeni mukaan tosiaan hän syötti kolmesti vastustajan luistimiin ja seurauksena peli kääntyi omiin, joten noista on päästävä eroon ja siniviivojen välissä on oltava huolellisempi, mutta eiköhän kokemus häntä opeta. Ja eteenpäin menoa oli jo viikontakaiseen sentään se, että syötöt eivät menneet suoraan vastustajan lapoihin, vaan nimenomaan luistimiin. Positiivista oli puolestaan se, että hän kykeni tekemään ja rakentamaan peliä ajoittain oikein mainiosti ahtaissa tiloissa ja eritoten hyökkäyssiniviivan päällä pienet peliä edistävät syötöt löysivät hyvin perille. Esimerkiksi Gajdalle hän loi kolme vetopaikkaa suoraluisteluun jatkamalla kiekon hyökkäyssiniviivan tuntumasta laiturinsa lapaan. Noista suorituksista kirjasin jopa suurimmat plussat papereihin, koska änärissäkään ei ole aikaa hautoa kiekkoa suorahyökkäyksissä, vaan sitä on liikutettava nopeasti yhdellä tai kahdella kosketuksella. Kehitysleirilläkin tietysti Sapovalivin kyky tehdä peliä näkyi ajoittain, joten oli ilo nähdä sama nyt livenä. Haastatteluissa hän on puolestaan kertonut, että M. Rantanen oli playoffeissa pelaaja, jonka pelaamista hän mielellään katsoi ja noissa vastaavissahan syötöissä Rantanen on eliittiä, joten ehkä oppia on tarttunut niistä suorituksista Sapovalivillekin. Suorahyökkäyksiin liittyen myös suoraluistelunopeus oli melko hyvä isoksi mieheksi ja pari kertaa kun päätöserässä hänellä oli tilaa kuljettaa vasemmasta laidasta kiekko hyökkäysalueelle, Sapovaliv myös teki niin eikä sakannut.

Ylivoimalla häneltä nähtiin oikeasta siivestä yksi hyvä oivallus heti viidennellä minuutilla, mutta Cech ei poikkisyöttöä haltuunsa saanut. Toinen mainio osoitus pelinäkemyksestä tietysti noiden Gajdan tekopaikkojen alustamisen lisäksi oli se toisen erän karvaustilanne, kun hän aavisti pakki-pakkisyötön päädyssä ja käänsi välittömästi syvyydestä kiekon tyhjään tilaan Moravecille vasemmalle b-pisteelle. Tuo rystysyöttö ei häivy verkkokalvoilta koskaan, koska niin oivaltava se oli eikä teknisenäkään suorituksena helppo, kun kiekko oli aivan laidassa kiinni, joten käsien pehmeyskin tuli ilmi tuossa hetkessä.

Ylivoimaan vielä liittyen kiekkokosketukset olivat vähissä ensimmäistä ylivoimaa lukuun ottamatta, jolloin häneltä Matyas ampui ainoan kerran koko pelissä, mutta kuti kilpistyi puolustajan blokkiin. Vedon napakkuus kävi ilmi silti, joten annetaan siitäkin mieto plussa Matyakselle. Aloituksissa painavan mailansa ansiosta Sapovaliv oli hyvä. Saldo oli laskujeni mukaan voitokas (4/6) ja pari ensimmäistä aloitusta varsinkin hän kaapi tyylipuhtaasti omille kuin I. Morozov konsanaan. Yhdestä niistä Sedlacek kilautti vasempaan tolppaan, joten ei se tehopiste niin kaukana kuitenkaan ollut.

Vihoviimeisenä asiana Sapovaliv osoitti joukkuepelaajuuttaan pitämällä vaihtonsa niin lyhyinä kuin vain mahdollista eli usein alle 40 sekunnissa (kuten N. Roy MM-kisoissa), jottei hän mennyt hapoille. Hän myös tunnisti, ettei väsyneenä kannattanut lähteä hyökkäämään, vaan tunnollisesti liukui vaihtoon, kun tilanne sen salli. Summa summarum, oli kiva nähdä Sapovaliv kaikissa pelitilannerooleissa, joten siitä pisteet Tsekin valmennukselle, että erityisiä YV- tai AV-kenttiä ei ollut, vaan jokainen kentällinen sai näyttää osaamistaan niin tasaviisikoin, ylivoimalla kuin alivoimalla.

Muut yksilöt

Sveitsi

Aloitetaan kotijoukkue Sveitsistä. Henauer oli aika pienikokoinen maalivahti ja luistimet jalassa vain vaivoin pidempi kuin yläriman korkeus. Eliteprospects kertoo pituudeksi vain 180 senttimetriä. Reboundkontrolli oli ehkä suurin heikkous, kun moni vedoista putosi eteen. Maaleille hän oli voimaton, koska ensimmäinen oli ohjuri ja toinen takatolppaputtaus. Vaikea analysoida miestä sen enempää, kun fokus oli Sapovalivissa. Ei hän kuitenkaan mikään Saros ollut. Puolustajista ykkösparin Zanettista jäi mieleen hervoton takapiiska. Hän oli puolustuksen ainoa NHL-varaus ja tosiaan osa Flyersin organisaatiota. Pidin nuorukaisen suoraluistelusta. Potkuissa oli kivasti voimaa ja jäntevyyttä, vaikka peliasento oli hieman kumara, mutta niin joskus tietyn ruumiinrakenteen omaavilla pelaajilla on ja voin itsekin samaistua kumaruuteen sählykentillä. Hyvän luistelun ansiosta kiilaaminen kiekottomana oli yksi vahvuuksista ja samoin pinchaukset hyökkäysalueella. Kiekollisena hän oli keskiverto. Lämärit paukkuivat pleksiin ylivoimalla vasemmasta siivestä. NHL-pelaajista N. Holden olisi ehkä sopiva pelaajaverrokki. Pakkipari Sidler numerolla 21 oli puolestaan pienikokoinen rightin kiekollinen pakki, joka liikkui ketterästi neljään suuntaan, joten luistelusta on hänellekin annettava plussa. Sen ansiosta hän pystyi tulemaan tarvittaessa itse jalalla ohi karvauksen ja yksi komea ylöstuonti ylivoimallakin jäi mieleen, kun hän purjehti keskialueen läpi. Viivatoimitukset olivat Zanettia laadukkaampia ja menivät maalia kohden matalina ohi blokkaajan. Sinällään hän oli ihan mies paikallaan pelin rytmittäjänä hyökkäyksiinlähdöissä. Omalla alueella kiekottomana koosta johtuen riistoja ei ihan hirveästi tullut, mutta sitkeästi hän silti kamppaili kulmissa ja pysyi iholla. Kutsuisin Sidleria todella köyhän miehen C. McAvoyksi.

Kakkosparissa Chanton oli isokokoisempi, joka hoiti perusluutimisen. En muista miehen pelaamisesta mitään erityistä tähän hätään. Peruspuolustaja isolla P:llä eikä leftin kätisyyskään hänestä houkuttelevaa NHL-seuroille varmastikaan tee. Vierellä Delemont sen sijaan numerolla 9 pyöritti ykkösylivoimaa. Hän oli niin ikään left ja vähän pienempi raameiltaan, mutta liikkui sulavasti ja takakolmiossa jakoi ihan hyvin passeja siipiin Biascalle ja Allenspachille. Syöttövarmuus ja -laatu oli hyvä ja sanoisin sen olleen isoin positiivinen huomio hänestä. Kiekottomana hän ei ole omimmillaan, vaan elää kiekkokosketuksista. TJ Brodie tuli pelityylistä siis jossain määrin mieleen. Pieni miinus on annettava siitä, että Sidleriin verraten punaviivalle tultua keinot tuntuivat loppuvan hieman kesken Delemontilta eikä hän ollut ihan niin hyvä voittamaan 1v1-tilanteita ja luomaan etua.
Kolmosparista Dionicio oli peruspuolustaja ja leftin kätinen, joten ei hänestä sen enempää. Alivoimapelaamisesta voi antaa ohuen plussan, koska poika ennakoi hyvin laukauksia ja pääsi muutaman oikeasta siivestä tulleen kudin blokkaamaan kuten mm. Sapovalivin illan ainoan vedon. Nussbaumer sen sijaan oli Delemontin kaltainen sulava luistelija ja lähes yhtä hyvä syöttäjä, mutta silti hän oli pari kertaa pulassa karvauksen alla, koska hän aikaili vähän liikaa ja oli toisaalta raakilemaisempi fysiikaltaan, joten sivu- ja takapaineessa operointi ei ollut niin varmanoloista. Kiekottomanakin kaksinkamppailuissa raakilemaisuus näkyi oman maalin takana muutamaan otteeseen hävittyinä tilanteina. Nelosparista puolestaan Streule oli raamikkaampi tapaus ja Meile sitten hyvinkin heiveröinen leftin pakki. Molemmat pelasivat yksinkertaista jääkiekkoa. Näemmä WHL:ssäkin Streule teki päättyneellä kaudella vain tehot 2+9=11 reilussa 50 matsissa. Sinällään pienen plussan voi kirjata kamppailupelaamista laidoissa.

Siirrytään hyökkääjiin. Ykkösketju oli pirun hyvä, vaikkei tehoille päässyt. Kaikkein suurimman vaikutuksen teki ykkössentteri Fahrni, joka liisi jatkuvasti oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle ohi trapin. Onnistuneiden sisäänvientien tilasto näytti varmasti yli viittä. Hän suojasi loistavasti kiekkoa liikkeessä ja ampui pari kertaa pienestä kulmasta terävästi. Ylivoimalla rooli oli olla slotissa, kun muut pyörittivät peliä. Alivoimavastuutakin tuli runsaasti, joten hän oli kaikkien pelitilanteiden luottohevonen. Yllätyin, että NHL-varausta ei ole, koska sen verran vahva mailakin hänellä oli mahdollistaen aloitusten kaapimisen ja mailapaineen antamisen ja luistelu oli kaunista seurattavaa. C. Coyle on hyvä NHL-verrokki miehen pelityylistä. Laitureista Allenspach operoi ylivoimassa oikeassa siivessä näkyvästi. Ruuti vain oli märkää, mutta terävästi rannelaukaukset eritoten lähtivät ja yksi niistä tosiaan meni vain niukasti yli takakulman. Myös poikkisyötöt onnistuivat, kun Sveitsin ykkösylivoima tosiaan sahasi monesti Tsekin alivoiman pinoon. Luistelu oli keskivertoa ja se ehkä on syy, miksei miestä ole änäriin varattu, vaikka kädet sinänsä olivat kansainvälistä junnutasoa. Ylävartalossa saisi myös toki olla voimaa enemmän, jotta hän pystyisi kamppailemaan entistä paremmin, mutta toisaalta hän paikkasi sitä juonikkuudellaan ja kiekonkäsittelytaidoillaan. Toisella laidalla kapteeni Knak taisi fyysisen pelin ja mieleen jäi mm. se kiilaus Sapovalivin iholle, joka johti riistoon keskialueella. Ylivoimalla hän oli päädyssä/maskissa kuten muistaakseni jo vuodenvaihteessa, joten tuo rooli ei yllättänyt. Laukaus oli napakka ja pelityyli toi mieleen M. Paciorettyn, koska samanlaista kovuutta tarvittaessa hänestä löytyi ja peliasento oli aika identtinen mielestäni. Nashvillehän miehen on poiminut kutoskierroksella kesällä 2021 ja tuota voi sanoa hyväksi hauksi kieltämättä jo nyt, vaikkei änäripelaajaa Knakista tulisi. Suoraviivainen pelityyli ja hyvä karvauspelaaminen kuitenkin voivat kantaa hänet ainakin AHL-tähdeksi.

Kakkosketjusta parhaiten erottui taitava ja herkkäkätinen Graf, joka veivasi upean rankkaripussin avauserässä jäädyttäen veskarin jäihin ja nostaen sitten yläkulmaan pehmeästi. Hän oli todella hyvä ahtaissa tiloissa ja kuin saippuaa vastustajille pienikokoisena ja heiveröisenä rightin laiturina numerolla 20. Kiekonkäsittely oli silti suurin vahvuus ja varmasti hän jossain sarjassa tulee nakuttamaan hyvin tehopisteitä aikuisena. Sam Gagner olkoot NHL-verrokki. Keskellä Henry puolestaan ei sentterinä oikein erottunut kummoisesti. Hän oli tasapaksuakin tasapaksumpi. Pituutta on Grafin tavoin 176 senttiä, mutta ei hän sitä oikein kyennyt kompensoimaan millään erityisellä osa-alueella. Ylivoimalla oikeassa siivessäkään hän ei esittänyt mitään säkenöivää. Toisella laidalla Ritzmann puolestaan toi kokoa ketjuun yli 190-senttisenä leftin laiturina ja hoitikin maskipelaamista kakkosylivoimassa. Vahvuutena oli luonnollisesti rouhiminen hyökkäysalueella ja jonkin verran hän kykeni tekemään peliä viidellä viittä vastaan, mutta voimahyökkääjämäisiä punnertamisia maalille ei nähty.

Sveitsin kolmosketjusta Biasca oli oikeinkin pirteä. Tietysti ykkösylivoimassa hän ampui ahnaasti paikan saatuaan vasemmasta siivestä ja jakoi myös pari hyvää passia halki neliön Allenspachille. Alivoimavastuutakin tuli pariin otteeseen. Luistelu oli terävännäköistä ja keskikropassa sen verran voimaa, ettei häntä heitelty seinille missään nimessä, vaan tasapäisesti tsekkien kanssa Biasca kykeni vääntämään 183-senttisenä leftin laiturina. Pirteät otteet toivat hänelle ylennyksen kakkosketjuun seuraaviin peleihin, jotka Sveitsi pelasi sunnuntaina ja tiistaina. Päättyneen QMJHL-kauden tehot 11+3 vastaavat aika hyvin sitä, mitä minäkin näin eli hän oli ratkaisijatyyppi, mutta määrä ei korvannut laatua laukauksissa, kun suurin osa vedoista meni logoon. Toisella laidalla Nicolet oli rightin laituri numerolla 10 ja vähän samantyylinen kuin Graf, muttei niin hyvä kuitenkaan käsistään, vaikka Ruotsin junnusarjoissa pinnoja on tullut. Luistelu oli kuitenkin taloudellista ja hän kykeni olemaan osa pelin jatkumoa pienillä siirtosyötöillä ahtaissa tiloissa, josta voi antaa plussamerkinnän. Keskiketjujen taustatukea tuova laituri oli juuri passeli rooli hänelle. Sentterinä pelasi Baechler ja tämä esitti minusta aika hyvää alivoimaa yhdessä Biascan kanssa. He liikkuivat oikea-aikaisesti iholle, kun tilaisuus riistoon oli. Henryyn verrattuna keskiketjujen senttereistä hän oli raamikkaampi ja valmiimman oloinen pelaajana, muttei hänestä mitään pistenikkaria ole tulossa, kun kädet olivat keskiverrot, mutta kahden suunnan kolmossentteri kylläkin, joten hänenkin kohdallaan roolitus oli minusta osunut aika nappiin.

Nelosketjusta Muggli näytti kokoaan (182/81) pienemmältä rightin laiturilta, jonka luistin kulki lujaa, mutta hieman häseltäjä hän tuntui olevan kiekollisena pyrkien jopa liikaan suoraviivaisuuteen. Klassinen energinen pörrääjälaituri on sopiva kuvaus nuorukaisesta. Laituripari Marchon oli tasapaksu left, joka ei tuonut pöytään kuin keskivertoa parempaa kamppailupelaamista laidassa. Keskellä Algesta jäi käteen vuorostaan kohtalaiset kädet, mutta hän oli aika kehno fysiikaltaan ja pari kertaa kiekollisena tuli kiirus, kun peli ei hidastunut hänelle samoin kuin monelle muulle.

Tsekki

Tsekin maalissa Suchanek otti yli 30 koppia ja myi vain kerran itsensä rankkarimaalissa. Muutoin hän oli varmaotteinen ja hoiti matalat vedot varmasti ohjaten ne kulmiin. Isoimman vaikutuksen teki se, että paketti ei hajonnut sivuttaisliikkeessä, vaan hän pystyi säilyttämään torjuntavalmiuden ja nollaamaan Sveitsin ykkösylivoiman ilotulituksen. Bednarilla on varteenotettava kilpailija peliajasta olemassa. NHL-varausta WHL-kassari Suchanekilla ei ole, mutta ehkä sellainen vielä tulee.

Ykkösparista Spacek alusti tasoituksen laukauksellaan oikeasta laidasta. Minnesotan varaus muistutti kyllä jossain määrin saman seuran M. Dumbaa kulmikkaalla luistelullaan ja laukaushanakkuudellaan. Ylivoimalla hän tykitti pleksiin yhden painavan one-timerin, joten laukausuhkaakin on. Ja tokihan hän keräsi syöttöpisteen myös Tsekin toiseen maaliin siirrettyään kiekon vain syvyyteen maalin kulmalle. Mutta joo, dumbamainen viivatanssi ja kyky saada lapa auki laukausta varten oli hyvällä tasolla. Vierellä Svozil oli ilo nähdä livenä. Hän oli ehkäpä kaukalon paras luistelija, koska niin sulavasti ja taloudellisesti hän liiti jäällä. Kertaalleen kakkoserässä hän näytti myös, että hänellä on kyky karistaa merkkaaja pois iholta hyökkäysalueella, kun hän lähti liikkumaan sivuttain siniviivassa kohti oikeaa laitaa ja tsekkiläislaituri ei pysynyt millään liikkeessä mukana. Suorituksen kruunasi todella huikea yhtäkkinen suunnanmuutos takaisin kohti siniviivan keskustaa. Tuo kovavauhtinen, mutta pienessä tilassa postimerkin päällä suoritettu käännös oli NHL-tasoa teränkäytöltään. Suorahyökkäysten puolustaminen onnistui myös mainiosti ja esim. lopussa johtoasemaa suojatessa hän piti hyvän etäisyyden Knakiin, joka yritti kuljettaa yli sinisen keskikaistaa pitkin, mutta Svozil oli tiellä pakottaen Knakin luopumaan kiekosta ennen kuin Svozilin ojennettu maila olisi ollut tiellä. Ylivoimalla Svozil pyöritti varmaotteisesti ykköskentällisen peliä ja jakoi kimmotimosmaisesti pehmeitä syöttöjä siipimiehille. Summa summarum, Svozil ei pettänyt odotuksiani, vaan tarjosi vastiketta enemmän kuin tarpeeksi. Columbus varasi hyvän pojan viime kesänä kolmannella kierroksella.

Kakkosparista Tapparan organisaatioon kuuluva ja Sensin viidennen kierroksen varaus Hamara numerolla yhdeksän oli kaksijakoinen pelaaja. Toisaalta avauskympillä selustan suojaaminen unohtui kahdesti ja hän aiheutti rankkarin, mutta vastaavasti kiekollisena hän oli hyvä ja Svozilin tavoin luisteli todella kauniisti. Kertaalleen avauserässä hän tuli rohkeasti jopa kahden karvaajan välistä ilman ongelmia ja vei kiekon aina hyökkäysalueelle saakka, josta tallensin valtavan plussan aivoihini. Jos vain poika saa karsittua uinahduksiaan omalla alueella ja vielä vähän lisää massaa voittaakseen enemmän staattisia vääntötilanteita kulmassa, tulevaisuus on kirkas, koska tuolla luistelulla ja syöttötaidolla tehopisteitä ropisee väkisin. Kiekonkäsittely oli pehmeää ja olemus muistutti M. Riellyä. Vierellä S. Nemec (Stepan!) numerolla 28 oli pakkiparin puolustussuuntaan vastuullisempi jantteri. Kiekollisena hän oli mitäänsanomaton antaen Hamaran hoitaa pelin rytmittämisen. Parhaiten Nemecista jäi mieleen hänen kykynsä puolustaa sitkeästi vastustajan iholla syvyydessä ja liimata oma mies laitaan. Liike oli vähän kulmikasta kuten Spacekilla. NHL-varausta rightin puolustajalla ei ole eikä se yllätä.

Kolmosparissa F. Nemec oli aika samasta puusta veistetty kuin sukunimikaima. Sedivy sen sijaan oli ihan näppäränoloinen leftin puolustaja, joka tuki hyökkäyksiä mielellään toisessa aallossa ja pääsikin pari kertaa ampumaan vasemmasta laidasta poikkisyötöistä. Rannelaukaukset menivät kohti taka-alakulmaa tuloksetta, mutta ne oli suunnattu silti hyvin sinne, missä oli tilaa ainakin laukaushetkellä. Päätöserän alunkin kuti jäi hyvin mieleen, kun istuin aika tarkalleen viistosti takana vetolinjasta ja näin, että nyt kiekon on upottava alakulmaan, mutta niin vain Henauer sai räpylän reunan vielä eteen. Ylivoimalla Sedivy pyöritti ihan kivasti peliä Svozilin ja Hamaran tavoin siniviivassa. Hän oli tiivistetysti kahden suunnan puolustaja, joka nojasi vähän enemmän kiekollisuuteen kuin kiekottomaan pelaamiseen, vaikka sinällään maila oli vahva ja sillä hän pystyi antamaan iskuja, jotka olisivat voineet johtaa riistoihin. Luistelu oli riittävää, muttei häikäisevää. NHL-verrokki olkoot M. Matheson, koska samanlainen hujoppi Sedivy oli.

Nelosparissa oli Kärpissä pelaava Cech numerolla kuusi. Hän oli klassinen raamikas leftin peruspuolustaja, joka oli melko hyvä kamppailemaan oman maalin takana ja sai sörkittyä kiekkoja pois vastustajilta välillä. Ylivoimalla hän oli vasemmassa siivessä samassa viisikossa kuin Sapovaliv, mutta kiekko poltti lavassa liikaa. Alivoimalla hän oli enemmän omimmillaan laukausten peittäjänä. Vierellä pelasi numerolla kahdeksan Moravec, joka oli parin liikkuvampi osapuoli ja antoi paremmin avaussyötön omien lapaan. Hän oli aika samantyylinen ja -henkinen puolustaja kuin Sedivykin eli pärjäsi kahteen suuntaan kelvollisesti ja tuki hyökkäyksiä vasenta laitaa pitkin. Harmi, ettei hän älynnyt ampua itse Sapovalivin rystypassista kakkoserässä, kun tilaa oli, vaan väkisin piti hakea syöttöä maalin eteen ruuhkaan, joten päätöksentekokyky olisi voinut olla parempi ja lisäksi omalla alueella turhan monesti hän meni kulmaan, muttei saanut riistoa siellä aikaan kuitenkaan, koska kamppailuvoima ei ihan riittänyt. Luisteluketteryydestä voi kuitenkin antaa pienen plussan, koska parhaimmillaan hän pari kertaa pyörähti hyvin paineen alta pois omissa.

Tsekin ykkösketjusta Hercik jäi mieleen taitavana rightina, joka ohjasi tasoitusmaalin. Hän kykenee pelaamaan keskellä tai laidassa, mutta nyt rooli oli siis laituri. Silti hän otti monia aloituksia ja silmämääräisesti voitti niitä enemmän kuin hävisi. Hän oli energinen, muttei mikään maaginen luistelija. NHL-varausta ei ole ja se kenties johtuu siitä, että ihan eliittitason kiekollista taitoa hänellä ei ole, mutta U20-kisoihin hän on ihan pätevä keskiketjujen taustatukea tuova pistenikkari, jonka luistelu riitti hyvin temmossa pysymiseen, muttei silläkään osa-alueella hän erottunut parhaiden veroisesti. Sopiva verrokki voisi olla J. Silfverberg, koska tiettyä kahden suunnan osaamistakin Hercikilla oli ja keskikropassa riittävästi jämäkkyyttä kamppailupelaamiseen. Toisella laidalla Hauser oli hieman kulmikas luistelija ja pelityyliltään peliä tekevä hujoppimainen rightin laituri. Ehkä tuo pituus sitten osin hämäsi, että luistelu näytti kulmikkaammalta kuin se todellisuudessa oli. Hän oli pikkukiva näpertelijä, jonka kiekonkäsittelyssä ja teränkäytössä oli paljon samaa kuin jossain tietyssä pelaajassa, jota en saanut millään päähäni lauantaina enkä oikein vieläkään. T. Terry on ehkä lähinnä olemukseltaan Hauseria NHL-miehistä, mutten ole varma, että oliko Terry se pelaaja, jota alitajuntani yritti tarjota Hauserin verrokiksi. Devils poimi tämän joka tapauksessa viidennellä kierroksella hyökkäysvaistojen vuoksi enkä heitä siitä moiti. Aihio on olemassa, jos hän saa jalkoihinsa voimaa, jolloin hän ei olisi niin helposti horjutettavissa ja kykenisi varmasti tekemään peliä kovassakin temmossa. Keskellä pelasi ykkösketjussa nimihirviö Ivan Ivan numerolla 16. Ylivoimalla hän rakensi peliä oikeassa siivessä mukiinmenevästi ja vastasi voittomaalista 5v3-ylivoimalla Hauserin lasersyötöstä takatolpalle. Luistelupotkut olivat eteenpäinvieviä ja kiekolliset taidot keskivertoa parempia, koska pelin tekeminen ahtaassa tilassa luonnistui, mutta eliittaitoa ei silti Ivaniltakaan löytynyt. Optimirooli on kakkos- tai kolmosketjussa ja varmasti kisoissa sellaiseen rooliin hän pääseekin antamaan Hercikin tavoin tulitukea kakkosviulusta. Laukaus on ihan napakka ja sillä voi tehdä pientä tuhoa.

Kakkosketjun tähti oli mielestäni sentteri Mensik numerolla 18. Hänellä oli jopa Ivania dynaamisemmat potkut ja hän oli englanninkielistä termiä käyttääkseni "play-driver", joka pystyi kuljettamaan kiekkoa vahvasti yli keskialueen keskikaistaa pitkin ja siirtämään painopisteen vastustajan päätyyn loistavan kepeällä luistelullaan. Yllätyin positiivisesti tästä Tsekin U20-sarjassa pelanneesta nuorukaisesta. Raamitkin ovat hyvät (188/92), joten häntä ei ihan hevillä horjutettakaan myöskään sivupaineella keskialueella, vaan Mensik kykeni pysymään kiekossa vallan mainiosti. Ylivoimalla oikeassa siivessä kiekonkäsittely oli pehmeää. Laitureista Rangersin varaus Chmelar rightin kätisenä jätti vähän valjun maun suuhun. Yritystä oli, mutta oikein mitään konkreettista hän ei saanut aikaan. Isokokoisuutta (194/95) olisi voinut käyttää paremminkin hyväksi pelaamalla vähän fyysisemmin, mutta tuntui siltä, että Hauserin tavoin hän sortui ajoittain vähän näpertelyyn kiekollisena. Luontaista pistenikkariutta ei välittynyt katsomoon. Luistelu oli hänen kokoisekseen pelaajaksi kuitenkin aika hyvällä mallilla ja potkut tehokkaita. Kyky luoda oma maalipaikka suoraluistelusta voisi silti olla parempi, jos hän NHL:ssä haluaa olla voimahyökkääjä jonain päivänä. Toisella laidalla oli Columbuksen varaus Rusavy, joka oli fyysinen leftin laituri ja meni minusta iholle siten kuin Chmelarinkin olisi pitänyt. Rusavy ei kaihtanut kontaktia ja oli siirtokiekoissa taitava, mutta noin muutoin eliittikutia tai -syöttötaitoa ei ollut, mutta varmaan hän olisi ihan hyvä täydentävä palanen mihin vain ketjuun pystyen pelaamaan arsilehkosmaisesti ykkös- tai nelosketjussa ja yli- tai alivoimaa. Sellainen fiilis Rusavysta ja hänen kahden suunnan pelaamisestaan minulle jäi. Kokonaisarvio jäi varovasti plussan puolelle.

Tsekin kolmosketju loisti karvaamisessa. Kaikki kolme olivat hyvin liikkuvia leftejä, jotka aiheuttivat vaikeuksia Sveitsin alakerran pelinavaamiselle. Sentteri Szturc ja laituri Kos olivat myös todella inhottava alivoimapari pelata vastaan, koska he liikkuivat tosiaan niin hyvin matalien painopisteiden keran, että vetopaikkojen luominen oli heitä vastaan Sveitsille hankalinta. Ketjun tähti, jos nyt jonkun voi nostaa yli muiden, oli Ilveksen Kos, joka on Floridan kutoskierroksen varaus kesältä 2021. Hänellä oli ehtymätön moottori käytettävissään ja pelityyli muistutti P. Krebsiä. Hän oli jatkuvassa liikkeessä ja aiheutti sillä hankaluuksia Sveitsille. Kakkoserän lopusta jäi mieleen yksi vaihto, kun hän voitti päädyssä kaksinkamppailun, punnersi sitten kiekkoa suojaten kohti siniviivaa, leikkasi slottiin ja ampui sählymäisen kanttirannarin suoraan suojauksesta vain hieman ohi takakulman. Tuo oli vahva suoritus. Päätöserässä puolestaan hän väänsi päädystä kiekon itselleen ja poimi rystypassilla siniviivasta Sedivyn, joka tosiaan tähtäsi kohti taka-alakulmaa ja rannari oli livahtaa sisään. Kolmas kohokohta kahden suunnan pelaamisessa oli se, kun Kos takakarvasi Grafilta kiekon keskialueella tylyllä mailannostolla. Huikea esitys kaikkinensa, vaikka tehoja ei tullut, mutta eiköhän kisapaikka ole selviö. En ihmettelisi, jos ensi kaudella peliaikaa tulisi säännöllisesti Liigassa. Sentteri Szturc puolestaan oli vähän heiveröisempi fysiikaltaan, mutta luisteli silti taloudellisesti ja kykeni tekemään peliä jonkun verran melko pehmeillä käsillään. Riittävä liike mahdollisti tosiaan sen, että ketjun karvauspelaaminen toimi kivasti kokonaisuudessaan ja Szturc tunnisti hyvin tilanteet, milloin kiilata iholle ja ottaa tila pois. Toisella laidalla Urbanin iltapuhde jäi lyhyeksi, joten jätetään hänet arvioinnin ulkopuolelle. Hän oli aika vankkatekoinen kahden suunnan laituri olemukseltaan.

Nelosketjusta Sapovaliv on jo käsitelty kattavasti. Rightin laitureista Sedlacek numerolla 13 oli pörrääjämäisempi ja pelasi enemmän seiniä Sapovalivin kanssa osallistuen siten pelinrakennukseen. Luistelutyylissä ja kiekonkäsittelyssä oli jotain samaa kuin J. Marchessaultilla ja samanlainen yritteliäs kamppailija Sedlacekkin oli, vaikka pituutta on 179 senttiä ja painoa 71 kiloa. Hän ei arkaillut myöskään painaa maalille irtokiekkoihin ja hyökkäysalueella syvyydessä kiekon suojaaminen oli kohtalaista. Kertaalleen hän oli lähellä maalintekoa kilauttaen tolppaan Sapovalivin aloitusvoitosta. Sanoisin, että Gajdaan verrattuna Sedlacek oli paremmin pelin sisällä ja siten minusta vähän parempi laiturikaksikosta, koska mitä tulee Gajdaan, tämä lähinnä jäi mieleen niistä kolmesta suorahyökkäyslaukauksesta oikeasta laidasta, joista yksikään ei aiheuttanut todellista uhkaa Henauerille. Hän oli vähän kulmikas luistelija, mutta kyllä potkut silti eteenpäin veivät. Muutoin kiekko ehkä satunnaisesti hukkui hänen jalkoihinsa, mutta toisaalta plussan voi antaa kärkikarvaamisesta Tsekin 1-2-2 trapissa, koska se oli vähintään kohtalaista ja hän kurotti pari kertaa mailallaan hyvin saaden häirittyä takaa päin pelinavaamista eikä luovuttanut tilanteita siten kesken.

Ton koko jutun lukemiseen menis varmaan 1 valovuosi aikaa :).

 

[auvo11]

Katoin eilisen Suomen harkkamatsin niin 1 & 2 ketjut tulee olee kovia. Nelonen myös hoitaa hommansa eli höyryää pitkin kenttää, eritoten laidat Liukas ja Väisänen vakuuttivat.
Puolustus on hyvä, ei huolta.
Maalivahteja ei Sveitsi päässyt kunnolla testaa ja ainut maalikin meni heitosta kimmokkeella.

Peli Suomelle 2-1, ykköskenttä teki kummatkin.

Tänään muistaakseni Tsekkejä vastaan oisko tullut klo 15 tai 16?

 

[Pardus]

Katoin eilisen Suomen harkkamatsin niin 1 & 2 ketjut tulee olee kovia. Nelonen myös hoitaa hommansa eli höyryää pitkin kenttää, eritoten laidat Liukas ja Väisänen vakuuttivat.

Kannattaisikohan kolmosen keskelle testata haastajoukkueesta Verner Miettistä, joka syötti lauantaina Pikkuleijonia vastaan kolme maalia ja iski eilen Tshekkiä vastaan yhden maalin? Jos ei pääse näihin kisoihin niin tulee olemaan ainakin vuodenvaihteen kisoissa isossa roolissa.

 

[Amerikanihme]

Ton koko jutun lukemiseen menis varmaan 1 valovuosi aikaa :).

Valovuosi on matka jonka valo kulkee tyhjiössä vuodessa, joten aikaa sillä ei voi mitata.

Mutta joka tapauksessa, kiitos Salmingille pitkistä raapustuksista, hattu päästä jälleen kerran. En voi kuin ihmetellä, miten muistat kaikki nuo yksityiskohdat, vaikkakin joitain pikkujuttuja olen korjaillut silloin tällöin Vegas-peleissä, joten en voi todistaa, että kaikki kirjoitetut yksityiskohdat ovat tosia. Mutta kunnioitettava saavutus joka tapauksessa. Olisi tosi hienoa, jos pääsisit Vegasin Training Campille joskus raportoimaan. Omat muistini varassa kirjoitetut asiat ovat hyvin summittaisia. Kiitokset, @Salming!

 

[PeeloPata]

Suomen lopullinen joukkue julkaistiin U20 kisoihin.

Nuorten Leijonien MM-joukkue:
Maalivahdit:
Jatkola Juha
Lampinen Jani
Meriläinen Leevi


Puolustajat:
Heimosalmi Aleksi
Jurmo Joni
Niemelä Topi
Nurmi Petteri
Puutio Kasper
Rafkin Ruben
Rajaniemi Matias
Viro Eemil

Hyökkääjät:
Helenius Samuel
Hirvonen Roni
Järventie Roby
Kapanen Oliver
Karvinen Roni
Kemell Joakim
Koivunen Ville
Lambert Brad
Liukas Eetu
Mäenpää Juuso
Määttä Joel
Räty Aatu
Simontaival Kasper
Väisänen Kalle

 

[mikkelson]

Eli haastajajoukkueesta Lampinen nousi Korhosen tilalle. Kenttäpelaajista putosivat Määttä, Ottavainen ja Koponen. Simontaival mukana mutta ei pelannut kummassakaan harjoituspelissä.

Hirvonen-Räty-Kemell
Koivunen-Helenius-Lambert
Järventie-Määttä-Simontaival/Mäenpää
Liukas-Kapanen-Väisänen

Nurmi-Niemelä
Jurmo-Puutio
Viro-Rafkin
Heimosalmi

Varmaan jotain tälläistä luvassa. Nelosketju näytti todella hyvältä näissä treenipeleissä enkä usko että kärkiketjuissakaan nähdään suuria muutoksia. Kolmoskoostumus vielä vähän kysymysmerkki.

 

[Hunajapurkki]

Eli haastajajoukkueesta Lampinen nousi Korhosen tilalle. Kenttäpelaajista putosivat Määttä, Ottavainen ja Koponen. Simontaival mukana mutta ei pelannut kummassakaan harjoituspelissä.

Hirvonen-Räty-Kemell
Koivunen-Helenius-Lambert
Järventie-Määttä-Simontaival/Mäenpää
Liukas-Kapanen-Väisänen

Nurmi-Niemelä
Jurmo-Puutio
Viro-Rafkin
Heimosalmi

Varmaan jotain tälläistä luvassa. Nelosketju näytti todella hyvältä näissä treenipeleissä enkä usko että kärkiketjuissakaan nähdään suuria muutoksia. Kolmoskoostumus vielä vähän kysymysmerkki.

Määttä putosi, mutta silti pelaa kolmosen keskellä?

 

[mikkelson]

Määttä putosi, mutta silti pelaa kolmosen keskellä?

Puolustaja Rami Määttä putosi. Hyökkääjä Joel Määttä matkustaa kisoihin.

 

[Oles]

Huuhtanen olisi ollut kiva nähdä joukkueessa, mutta hänet varmasti nähdään sitten vuoden lopun kisoissa. Hyvältä kuitenkin näyttää jengi noin kokonaisuutena. Hyökkäyksessä on kolme tulokseen kykenevää ketjua ja nelosketju sopii hyvin pohjoisamerikkalaiseen kaukaloon. Puolustukseen löytyy monipuolisesti osaamista ja uskon, että pelaajamateriaalista saa koottua hyvät puolustusparit. Maalivahtiosaston pitäisi olla kunnossa, vaikka sieltä eräs kaveri puuttuukin. Mielestäni tällä porukalla kuitenkin pelataan mitaleista.

 

[Joe]

Kyllä kyrsii, että sanotaan Blomqvistin tasoiselle maalivahdille ei kiitos. Olisi ollut heittämällä Suomen paras maalivahti. Maalivahti, joka olisi jopa yksin pystynyt torjumaan voittoja Leijonille.

 

[Eemil]

Kyllä kyrsii, että sanotaan Blomqvistin tasoiselle maalivahdille ei kiitos. Olisi ollut heittämällä Suomen paras maalivahti. Maalivahti, joka olisi jopa yksin pystynyt torjumaan voittoja Leijonille.

Lampinen Jani Lampinen at eliteprospects.com
oli Pennasen mielestä parempi valinta joukkueeseen kuin Blomqvist! Joel Blomqvist at eliteprospects.com

Nyt painitaan Pasi Mustosen kanssa samassa sarjassa!

Toivottavasti Meriläinen pysyy kunnossa!

 

[Kepakko]

Lampinen Jani Lampinen at eliteprospects.com
oli Pennasen mielestä parempi valinta joukkueeseen kuin Blomqvist! Joel Blomqvist at eliteprospects.com

Nyt painitaan Pasi Mustosen kanssa samassa sarjassa!

Toivottavasti Meriläinen pysyy kunnossa!

Pennasen mukaan aiemmat maajoukkuenäytöt ratkaisee. Jani Lampinen pelannut viimeksi maajoukkueessa U17-majussa kaudella 18-19 kolme ottelua torjuntaprosentilla .857

Ketutus ei ole laantunut, mutta mitäpä se enää hyödyttää. Millään tavalla tämä ei ole Meriläisen tai Jatkolan syytä, joten toivotaan että pojat pelaavat hyvin. Huonoja maalivahteja kumpikaan eivät todellakaan ole!

 

[Raimoton]

Olis tylsät kisat, jollei valinnoista löytyisi jotain nipotettavaa!

Pakisto on kyllä edelleen kova ja pelipaikoista on oikeasti kunnon taistelu.

 

[VeeJiiJii]

Lampinen Jani Lampinen at eliteprospects.com
oli Pennasen mielestä parempi valinta joukkueeseen kuin Blomqvist! Joel Blomqvist at eliteprospects.com

Nyt painitaan Pasi Mustosen kanssa samassa sarjassa!

Toivottavasti Meriläinen pysyy kunnossa!

Hieman skeptinen olen että Lampinen kuuluu enää sitten vuodenvaihteen kisan suunnitelmiin. Ennakkoon näkisin siellä kolmikon Leinonen-Kokko-Koskenvuo.

Lampinen ei ole NHL-prospekti tai Liiga-joukkueen pelaava maalivahti, niin tuntuu että hänet oli ns. kiireettömänä nyt vain helppo valita kolmoseksi.

 

[Jyyd]

Joo eli Blomqvist valitsi änärileirin Leijonien sijasta aiemmin ja nyt ei mitään asiaa. Ei tän nyt ihan tällä tavalla kyllä pitäisi mennä. Ikäluokkansa parhaita veskareita ja ilmeisesti ihan Suomen maasta ikäluokkansa selkeästi paras.

 

[Juhaht]

Lampinen oli hemmetin hyvä Mestiksen pudotuspeleissä, joten sinänsä ihan mielenkiintoinen valinta. Tuskin tosin pelaa ellei tule loukkaantumisia muille.

 

[ijuka]

Joo eli Blomqvist valitsi änärileirin Leijonien sijasta aiemmin ja nyt ei mitään asiaa. Ei tän nyt ihan tällä tavalla kyllä pitäisi mennä. Ikäluokkansa parhaita veskareita ja ilmeisesti ihan Suomen maasta ikäluokkansa selkeästi paras.

Harvinaisen tyhmää kyllä vieraannuttaa huipputalentti tuolla tavoin. Varmaan tällä tavoi juuri saadaankin NHL-pelaajista lisää osallistujia MM-kisoihin. Sehän on niin, että maajoukkue ei ole läheskään tärkeämpää kuin pelaajan ammattilaisura, ja maajoukkuevalmentajien tulisi tämä tiedostaa.

 

[Noutolokku]

Monelta menee tästä se pointti ohi.

Blomqvist jätti joukkueen 1 päivän varoitusajalla.

Leijonissa joukkueisiin otetaan ne pelaajat, jotka sitoutuvat tekemiseen. Piste.

Eihän tämä "kurinhoitotoimenpide" silti enää 2020 luvulla näin pitäisi mennä. Vaan asiasta keskustellaan ja annetaan uusi mahdollisuus. Tämä on vähän tämmöistä 90-luhun "äijjä meininkiä".

Mutta silti ainakaan itse en asiasta sen enempää jaksa murehtia. Tehty, mikä tehty ja eteenpäin t. Juti

 

[Individual]

Monelta menee tästä se pointti ohi.

Blomqvist jätti joukkueen 1 päivän varoitusajalla.

Leijonissa joukkueisiin otetaan ne pelaajat, jotka sitoutuvat tekemiseen. Piste.

Se, että pelaajat pureskelee valmiiksi valmentajan ruuankin toimii Jalos-lätkässä, mutta osaako nämä pendoliinot saada täysin sitoutuneesta joukkueesta parasta irti, vai tarvitaanko työkalujakin? Noh, periaatteessahan niin taisi käydä kerran HPK:n kanssa. Nyt saa ainakin pelaavat maalivahdit kunnolla tuta, että mitä on paine toimien samalla valmentajansa egobuustauksen sijaiskärsijöinä. Jos ei koppi tartu, niin paskaa sataa niskaan. Taivas, tai helvetti.

Toivon toki nuorille leijonille menestystä.

 

[-Kantor-]

Vaikea ikäluokkansa kärkivahdin sivuttamista on perustella muutoin kun valmentajan pikkusieluisella egolla ja heikolla itsetunnolla. Pennanen tietänee itsekin kuin tyhmältä hän tämän jälkeen näyttää jos maalivahtiosasto kusee.

 

[Yön Kärppä]

Vaikea ikäluokkansa kärkivahdin sivuttamista on perustella muutoin kun valmentajan pikkusieluisella egolla ja heikolla itsetunnolla. Pennanen tietänee itsekin kuin tyhmältä hän tämän jälkeen näyttää jos maalivahtiosasto kusee.

En usko, että kusee. Meriläinen on hyvä ykkösmaalivahti Suomelle.

Blomqvist olisi silti ollut selvästi parempi. Kenttäpelaajien poisjättämistä voi vielä selitellä sillä, ettei "löydetty pelaajalle roolia" (esim. Jussi Jokinen OK-10). Ykkösmaalivahdista ei tällaista selitystä voi käyttää. Pennanen ja co. johtaa pelolla.