U20 MM-kisat 2018–2019: Suomi

  • 222 230
  • 1 037
Tila
Viestiketju on suljettu.
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Kummasti about seiskan jengi otti maailmanmestaruuden nimiinsä.

Jutun alussa kerrottiin, että 7 arvosana tarkoitti sitä, että pelaaja pelasi tasollaan. Mielestäni joukkueesta ei löytynyt kovin montaa ylisuorittajaa vaan kaikki pelasi aikalailla sillä tasolla mitä itse ainakin odotin.
 

IceMaster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Trashers, Flyers
Juuri tämän takia aikuistenkin maajoukkueessa pitäisi mahdollisuuksien mukaan suosia entistä enemmän tätä nuorta sukupolvea, varsinkin nyt kun NHL:ssäkin pelaa jo varsin paljon suomalaisnuorukaisia ja heitä on muissakin sarjoissa tärkeissä rooleissa (SM-liiga, KHL yms).

Euroopassa pelaavat isommat tähdet ovat erikseen, mutta A-maajoukkueesta pitäisi muuten dumpata armotta pois kaikki jo näyttönsä antaneet perusväkertäjät, pörrääjät sekä hävittyjen puolivälierien ja ratkaisupelien kiikaritilastopelaajat. Ja myös seniorikategoriaan hiljalleen kuuluvat NHL-pelaajat jos ei potku enää riitä eikä ole mitään kentän ulkopuolista johtajuuttakaan tai muuta lisäarvoa tarjolla.

Toivottavasti ei kevään MM-kisoissa nähdä tilannetta, jossa joku 33-vuotias SM-liigan peruspelaaja-ensikertalainen tai KHL:ssä tehoilla 2+4 kautensa kiekkoillut EHT-luottojyrä ohittaa kisavalinnoissa virtaa täynnä olevia kaapokakkoja, parikymppisiä tuplamaailmanmestareita tai henrijokiharjuja.

Nimenomaan näin! Mieluummin tehoton ja taisteleva kuin joku parhaimillaan vain taisteleva anttipihlströmäinen sähisijä.

Toki, monella nuorella fysiikka ei riitä siihen, että pystyisi parhaimpaansa miesten peleissä. Jokiharju näyttänyt kuitenkin, että voi silti olla kova luu.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Ruotsi on voittanut kaikki alkusarjan pelinsä U20-kisoissa 2008-2019, mutta se on tuona aikana voittanut vain kerran kultaa. 12 vuotta alkusarjan dominointia ja 1 kulta! Lisäksi tuolta ajanjaksolta Ruotsilla on 5 hopeaa, 1 pronssi, 4 hävittyä pronssiottelua ja 1 putoaminen puolivälierässä. Näyttää siltä, että voittamisen kulttuuri alkusarjassa ei ole synnyttänyt voittamisen kulttuuria ratkaisupeleissä, joissa Ruotsin saldo edellisen 12 vuoden ajalta on, että turnaus on 10 kertaa päättynyt tappioon.

Niin mielelläni kuin osallistuisinkin Ruotsin dissaamiseen, kannattaa kuitenkin pitää kiinni faktoista. Tässä tilastossa Ruotsin mitalit U18-kisoista ja U20-kisoista esitettynä siten, että vanhemman ikäluokan U18 mitalit tulevat esiin. E tarkoittaa ei mitalia ko. ikäluokasta:

U 18 U20
2006 E 2008 2.
2007 3. 2009 3.
2008 E 2010 3.
2009 E 2011 E
2010 2. 2012 1.
2011 2. 2013 2.
2012 2. 2014 2.
2013 E 2015 E
2014 E 2016 E
2015 E 2017 E
2016 2. 2018 2.
2017 E 2019 E
2018 3. 2020 ?

Minusta Ruotsi näyttää pikemminkin ylisuorittajalta kuin alisuorittajalta. Aina (5 kertaa) kun Ruotsi on saanut mitalit U 18-kisoista, se on myös saanut mitalin samalla ikäluokalla U 20-kisoista! Lisäksi vuonna 2008 ja 2010 joukkue on saanut mitalin, vaikka se ei olekaan U18-mitalisti.

Jääkiekko on paitsi pelikirjapeli myös materiaalipeli. Ja Ruotsi on onnistunut erinomaisesti hyödyntämään jopa vajavaista materiaalia. Jospa selitys Ruotsin maailmanmestaruuksien puutteeseen onkin se, että materiaali ei vain ole ollut tarpeeksi hyvää. Niinkuin ei tänäkään vuonna. Vajavaisella materiaalilla pääsee alkusarjassa pitkälle, jos pelitapa on loistavasti sisäistetty, mutta materiaalin rajat tulevat lopulta vastaan. Eivät raukat vaan osaa reagoida tilanteisiin tarpeeksi hyvin.

Tietenkin voimme sanoa, että U18 menestys ei johdu materiaalista, vaan pelitavasta. Tässä olen eri mieltä: U18 on kuitenkin enemmän koohotuskiekkoa, jossa materiaalierot näkyvät vielä selvemmin kuin U20:ssa. Puljukin dominoi niissä karkeloissa. Toisaalta, jos joku U18 joukkue omaa erittäin sisäistetyn pelitavan, se voi voittaa mestaruuden helpommin niissä kisoissa kuin U 20. Suomen mestaruus pojissa vuonna 1999 oli pakostakin seurausta pelitavasta ei materiaalista*. Toisaalta on niin, Ruotsi on aina vähintään niin hyvä U18 kuin sen materiaali edellyttää, koska sen pelitapa on kehittynyt ja sisäistetty jo pojista alkaen. Voimme vain ihmetellä, miksi hurreilla on niin huono materiaali, etteivät menesty paremmin U 18-kisoissa.

Väitän siis, että U18 menestys heijastuu Ruotsin kohdalla suoraan U 20 menestykseen kuten taulukko osoittaa. Ruotsi on erittäin hyvin onnistunut hyödyntämään materiaalinsa puutteistaankin huolimatta U20 kisoissa. Ei mopolla mahdottomia! Ja Ruotsi on pelikirjansa ansiosta jopa ylisuorittanut U20-kisoissa. Ensi vuonna Ruotsi on pakostakin taas mitaleilla, Suomen takana tietysti.

* Suomen pelejä ei tuolloin näkynyt tv.stä, mutta elettiin vielä kahvakiekon aikaa. Jollakin ilveellä Ö-tason materiaalilla saatiin menestystä. Nykyään tämä ei enää toimisi.
 
Viimeksi muokattu:

Olbertson

Jäsen
Suosikkijoukkue
NATO, Leijonat, Kärpät
Jutun alussa kerrottiin, että 7 arvosana tarkoitti sitä, että pelaaja pelasi tasollaan. Mielestäni joukkueesta ei löytynyt kovin montaa ylisuorittajaa vaan kaikki pelasi aikalailla sillä tasolla mitä itse ainakin odotin.

Muun muassa @Barcelona tämän kiteytti varsin osuvasti. Jos pelaajat pelasi tasollaan näin yleisesti, kai sitten joukkuekin suoritti odotetulla tasollaan. Ja kuitenkin voitti maailmanmestaruuden, siis mitä ihmettä?

Odotushan ei näin oikeasti varmastikaan ollut de facto mestaruus. Ei takuulla ollut värilasisimmallakaan kannattajalla. Pienessä kaukalossa, kohtuullisella (ei mitenkään poikkeuksellisen hyvällä) jengillä. Mahdollisena sitä pidettiin, mutta kyllä varmasti realistinen odotus oli mitalipelit ja 3-4 sija olisi ollut varmasti enemmän odotusten mukainen sijoitus. Kaikki sen päälle plussaa ja yli odotusten.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Minusta Jatkoajan toimituksellinen linja näissä kisoissa tiivistyy kahteen lauseeseen. Toinen löytyy pelaaja-arviosta Urho Vaakanaisen (hänen arvionsa 8 sinänsä ok, ainakin jos ignoroi ennakko-odotuksissaan alla olleen vaikean loukkaantumisen, mitä tosin ei tehty) kohdasta: "Miinusta muutamista tilanteista, joissa luki peliä väärin ja teki väärän ratkaisun kiekollisena, kun syötön sijaa tuli viivettä kuskaamisella." Toinen puolestaan finaalianalyysistä: "Vastassa oli peliään turnauksen aikana monipuolistanut Yhdysvallat, joka antoi Suomelle erittäin kovan vastuksen myös taktisesti."

Profiilipakki, jonka suurimmat vahvuudet ovat silkinpehmeä liikkuvuus ja suunnanmuutospeli, ei tee ainoastaan väärin vaan 2 x väärin kun sortuu jonkun kerran tuomaan kiekkoa jalalla. Ja kun joukkue, jonka aggressiivisen kiekottoman pelin kanssa Suomi oli alkulohkopelissä aivan helisemässä omasta päästä lähtöjen suhteen, ei löydäkään finaaliin samaa virtaa ja uskallusta ja antaa sen sijaan Suomelle tilaa kiekon pitämiseen ja hyökkäykseenlähtöihin järjestäytymiseen valumalla jonkun sortin puolivillaiseen träppiin, niin siinä onkin kyse pelin monipuolistamisesta ja erittäin kovasta taktisesta vastuksesta.

Nuo u20-toimittajat tuottivat sinänsä ansiokkaan syväluotaavaa tekstiä verrattuna moniin muihin kisoihin tai medioihin, mutta olivat niin yksisilmäisen hirttäytyneitä yhteen oikeaan tapaan pelata, että osa artikkeleista sai suorastaan koomisia piirteitä. Lisäksi vaikuttaa siltä, ettei ihan ymmärretä junnukisojen realiteetteja: joistain artikkeleista syntyy kuva, että kaikki joukkueet pelasivat huonosti, vaikka tämä turnaus oli ehkä taktisin u20 ylipäätään koskaan eikä suurista johdoista tappioon romahtamisia, pitkiä hurlumhei-jaksoja ratkaisupeleissä ym. junnukisojen klassikoita nähty.

Sen verran vielä pelaaja-arvioista, että minun mielestäni isoimmat hudit olivat Laaksonen, Heinola, Puustinen ja Moilanen. Moilaselta nähtiin esiin nostettujen fyysisten ja peliä vastustajan päätyyn painaneiden otteiden vastapainoksi kädettömyyttä ja tukku virheitä, ei paljon, mutta peliaikaan suhteutettuna sen verran ettei minusta nähty mitään sellaista loistoa, joka nostaisi kiikareilla vetäneen hyökkääjän arvion plus-merkkiseksi. Puustinen oli varmasti yksi joukkueen nimettömimpiä pelaajia ja aloitti penkiltä, nousi ensin nelosketjuun parantaen sen peliä molempiin suuntiin, ja siitä kakkosylivoimaan parantaen sen yhteen loksahtamista sekä kolmosketjuun ilman että ketjun meininki merkittävästi kärsi mahtiturnauksen pelanneen Talvitien lähdöstä. Päälle rooliin suhteutettuna erittäin mukavat kolme tehopinnaa (tehot jäivät vähäisiksi, mitä sieniä arvioija on syönyt?) niin turnaus oli alaketjujen hyökkääjältä suuri onnistuminen.

Heinola astui ykköspakkipariin ja pelasi loukkaantumiseensa asti hyvin ja todella nousujohtoisesti, paras jäi Comtois'n töhöilyn vuoksi todennäköisesti näkemättä. Kaksikymppisten kisoissa kun on häkkipää pakki niin odotusarvot ovat kolmosparissa räpiköintiä vaikka se olisi saatana Bobby Orr, niin miten tuosta saa seiskan? Hyvän liigastartin luomista odotuksista huolimatta. Laaksonen taas pelasi huikeat kisat ollen kapeaksi käyneessä puolustuksessa ihan tasavertainen liideri noiden NHL-miesten kanssa. Selkeä seiskan pelaaja siis. Arvio moittii pelottavasta kiekollisesta pelistä ja virheistä pelaajaa, joka teki aivan hätkähdyttävän vähän virheitä siihen nähden, kuinka paljon oli kiekossa. Turnauksen viimeisissä peleissä aloin jo painetilanteissa automaattisesti miettiä "ai se on Laaksonen joka on kiekossa, ei siis hätää", eikä ollutkaan.

Mutta mitäpä noista, pääasia että kulta tuli kotiin!
 
Suosikkijoukkue
Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Muun muassa @Barcelona tämän kiteytti varsin osuvasti. Jos pelaajat pelasi tasollaan näin yleisesti, kai sitten joukkuekin suoritti odotetulla tasollaan. Ja kuitenkin voitti maailmanmestaruuden, siis mitä ihmettä?

Niin tästä päästä tähän ainaiseen debaattiin joukkue vs. yksilöt. Mielestäni Suomi ylisuoritti joukkueena ja tästä iso kiitos kuuluu myös valmennustiimille joka oli luonut Suomelle hyvän pelitavan.

Mutta tosiaan, nuo arviot ovat yhden toimittajan oma mielipide, eikä niihin kannata hirveästi takertua.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Toivottavasti ei kevään MM-kisoissa nähdä tilannetta, jossa joku 33-vuotias SM-liigan peruspelaaja-ensikertalainen tai KHL:ssä tehoilla 2+4 kautensa kiekkoillut EHT-luottojyrä ohittaa kisavalinnoissa virtaa täynnä olevia kaapokakkoja, parikymppisiä tuplamaailmanmestareita tai henrijokiharjuja.

Täsmälleen. Toivon, että siellä A-maajoukkueen valmennuksessa on kiveksiä tähän ratkaisuun. Marjamäen aikakaudella sitä ei ollut vaan kivoja, tuttuja ja joskus vuosikymmen sitten parasta sitten - päivämääränsä täyttäneet saivat kestoviisumin leijonapaitaan. Sama koski hänen aikakauden turnauksiaan noin muunkin johtoryhmän kohdalla (lue: World Cup). Rohkeasti vain Kakkoa, Ylöstä jne. kisakoneeseen. Antaako joku Harri Pesonen saman panoksen vain sen turvin, että on kova tekemään työtä. Tuo se on suomalaisessa mentaliteetissa aina pyhin sielunmaisema yli ammattirajojen, kova työnteko. Sillä Pihlströmkin on tehnyt a-maajoukkueuransa.

Hauskaa, että USA ja Kanada ovat kelpuuttaneet samana vuonna junnukisoja pelanneita junnuja aikuisten kisoihin. Kummasti alkoi Kanadankin sijoitukset nousta, kun mm-kisoihin on lähetetty pelaajia eikä terassien happy hour - tarjouksia odottelevia väkijuoman perään olevia sauruksia.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Hauskaa, että USA ja Kanada ovat kelpuuttaneet samana vuonna junnukisoja pelanneita junnuja aikuisten kisoihin. Kummasti alkoi Kanadankin sijoitukset nousta, kun mm-kisoihin on lähetetty pelaajia eikä terassien happy hour - tarjouksia odottelevia väkijuoman perään olevia sauruksia.
Nyt en kyllä äkkiseltään muista Kanadan paidasta tällaisia tapauksia. Liekö Jonathan Toews edellinen tällainen ja siitäkin on yli 10 vuotta aikaa? USA:lla näitä toki jonkin verran näkee, viime vuosilta ainakin Matthews ja Eichel on tällaisia tapauksia ja on niitä joitain muitakin.
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Minusta Jatkoajan toimituksellinen linja näissä kisoissa tiivistyy kahteen lauseeseen. Toinen löytyy pelaaja-arviosta Urho Vaakanaisen (hänen arvionsa 8 sinänsä ok, ainakin jos ignoroi ennakko-odotuksissaan alla olleen vaikean loukkaantumisen, mitä tosin ei tehty) kohdasta: "Miinusta muutamista tilanteista, joissa luki peliä väärin ja teki väärän ratkaisun kiekollisena, kun syötön sijaa tuli viivettä kuskaamisella." Toinen puolestaan finaalianalyysistä: "Vastassa oli peliään turnauksen aikana monipuolistanut Yhdysvallat, joka antoi Suomelle erittäin kovan vastuksen myös taktisesti."

Profiilipakki, jonka suurimmat vahvuudet ovat silkinpehmeä liikkuvuus ja suunnanmuutospeli, ei tee ainoastaan väärin vaan 2 x väärin kun sortuu jonkun kerran tuomaan kiekkoa jalalla. Ja kun joukkue, jonka aggressiivisen kiekottoman pelin kanssa Suomi oli alkulohkopelissä aivan helisemässä omasta päästä lähtöjen suhteen, ei löydäkään finaaliin samaa virtaa ja uskallusta ja antaa sen sijaan Suomelle tilaa kiekon pitämiseen ja hyökkäykseenlähtöihin järjestäytymiseen valumalla jonkun sortin puolivillaiseen träppiin, niin siinä onkin kyse pelin monipuolistamisesta ja erittäin kovasta taktisesta vastuksesta.

Sen verran vielä pelaaja-arvioista, että minun mielestäni isoimmat hudit olivat Laaksonen, Heinola, Puustinen ja Moilanen.

Moilaselta nähtiin esiin nostettujen fyysisten ja peliä vastustajan päätyyn painaneiden otteiden vastapainoksi kädettömyyttä ja tukku virheitä, ei paljon, mutta peliaikaan suhteutettuna sen verran ettei minusta nähty mitään sellaista loistoa, joka nostaisi kiikareilla vetäneen hyökkääjän arvion plus-merkkiseksi.

Puustinen oli varmasti yksi joukkueen nimettömimpiä pelaajia ja aloitti penkiltä, nousi ensin nelosketjuun parantaen sen peliä molempiin suuntiin, ja siitä kakkosylivoimaan parantaen sen yhteen loksahtamista sekä kolmosketjuun ilman että ketjun meininki merkittävästi kärsi mahtiturnauksen pelanneen Talvitien lähdöstä. Päälle rooliin suhteutettuna erittäin mukavat kolme tehopinnaa (tehot jäivät vähäisiksi, mitä sieniä arvioija on syönyt?) niin turnaus oli alaketjujen hyökkääjältä suuri onnistuminen.

Heinola astui ykköspakkipariin ja pelasi loukkaantumiseensa asti hyvin ja todella nousujohtoisesti, paras jäi Comtois'n töhöilyn vuoksi todennäköisesti näkemättä. Kaksikymppisten kisoissa kun on häkkipää pakki niin odotusarvot ovat kolmosparissa räpiköintiä vaikka se olisi saatana Bobby Orr, niin miten tuosta saa seiskan? Hyvän liigastartin luomista odotuksista huolimatta.

Laaksonen taas pelasi huikeat kisat ollen kapeaksi käyneessä puolustuksessa ihan tasavertainen liideri noiden NHL-miesten kanssa. Selkeä seiskan pelaaja siis. Arvio moittii pelottavasta kiekollisesta pelistä ja virheistä pelaajaa, joka teki aivan hätkähdyttävän vähän virheitä siihen nähden, kuinka paljon oli kiekossa. Turnauksen viimeisissä peleissä aloin jo painetilanteissa automaattisesti miettiä "ai se on Laaksonen joka on kiekossa, ei siis hätää", eikä ollutkaan.
Erittäin hyvä näkemys ja hyvin kirjoitettu. Tuohon ei periaatteessa tarvitsisi lisätä yhtään mitään.
Tummensin nuo pelaajien nimet, jotta jokainen näkee miten asiat oikeasti olivat.

Itse otin aiemmin esimerkiksi vain kakkosvahti Lindbergin, joka sai arvosanakseen nollapelistä vain kasin.
Hieman silmiä avaamalla näki heti, että yli puolet noista toimittajan arvosanoista on aivan metsässä.

Laaksosen arvosanan pitäisi olla odotusarvollisesti vähintään 9½. Hän teki käsittämättömän vähän virheitä paineen alla kiekollisena.

Heinola ansaitsee myös vähintään ysin tai jopa liki kympin. Ali-ikäisenä ylisuorittamista etenkin odotuksiin nähden.

Puustinen paikkasi Talvitien erittäin hyvin kolmoskentässä. Siis Talvitien, joka oli Suomen paras pelaaja läpi turnauksen. Mitä ihmettä tuo toimittelija oikein odotti, jos odotusarvoltaan nelosketjuun ehkä mahtuva pelaaja pelaa loistavan turnauksen ja vielä tehoilee 0+3 tehoin.

Samaa tänne satasella, kiitos.
 

Barney

Jäsen
Muun muassa @Barcelona tämän kiteytti varsin osuvasti. Jos pelaajat pelasi tasollaan näin yleisesti, kai sitten joukkuekin suoritti odotetulla tasollaan. Ja kuitenkin voitti maailmanmestaruuden, siis mitä ihmettä?
Nähdäkseni tuo Suomen menestys perustui enemmänkin erinomaiseen pelitapaan ja joukkueen kollektiiviseen suorittamiseen kuin yksilöiden erinomaisiin turnauksiin. Toki noissa Jatkoajan arvioissa oli muutamia melko kyseenalaisia näkemyksiä (esimerkiksi Tolvasen 6), mutta ei tuossa joukkueessa erinomaisia suorittajia hirveän montaa ollut. Esimerkiksi Heponiemi ja Kakko pelasivat osassa peleistä hyvin, mutta he myös katosivat kuvasta joissain peleissä. Kärkiroolin hyökkääjän pitäisi olla näkyvässä roolissa turnauksen jokaisessa ottelussa, jotta mielestäni voitaisiin antaa turnauksesta erinomainen arvosana.

Itse antaisin turnauksesta kiitettävän arvosanan Luukkoselle, Talvitielle, Vaakanaiselle ja Virtaselle. Siinä rajalla ovat Ylönen, Utunen ja Jokiharju. Muille sitten kouluarvosanoilla kasi tai seiska. Hongalle ehkä pitäisi antaa kutonen, vaikka odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla. Valtaosa pelaajista suoritti kuitenkin turnauksessa hyvin, mutta ei erinomaisesti.

Turnauksen viimeisissä peleissä aloin jo painetilanteissa automaattisesti miettiä "ai se on Laaksonen joka on kiekossa, ei siis hätää", eikä ollutkaan.
Itsellä ainakin sydän tykytti finaalissa muutamassa tilanteessa, kun Laaksonen pelasi ihan ylirohkeasti ja menetti kiekkoja puolustuspäässä. Toki noita virheitä sattuu kaikille, mutta mielestäni hyvät kisat pelannut Laaksonen pelasi juuri nimenomaan finaalissa kisojen huonoimman pelinsä. Tuohon voi myös vaikuttaa se, että Heinolan loukkaantumisen takia joutui pelaamaan isompia minuutteja kuin monissa muissa turnauksen otteluissa.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
Eikö noi arviot nyt kuitenkin ole ihan linjassa siihen, ettei Suomi pelillisesti turnauksessa juuri loistanut. Onko joku sitä mieltä, että koko jengi ylitti itsensä Ruotsi- Kazakstan-, tai kummassakaan USA-ottelussa? Pelihän oli pahimmillaan suorastaan heikkoa ja ainoastaan puolivälierä ja välierä sellaista kiekkoa, jota mestaritason joukkueelta voi odottaa. Se oli oikeasti tosi lähellä, ettei joukkueen turnaus päättynyt sillä edellisen sukupolven perinteisellä kaavalla hyvällä tsempillä saavutettuun 0-1 tappioon puolivälierissä. Syystä tai toisesta nämä 94-01 ikäluokat löytävät aina jostain sen tarvittavan rohkeuden ja röyhkeyden isojen otteluiden voittoon, mutta se ei tarkoita että kokonaissuoritus olisi ollut mitenkään uskomaton.

Tällä kertaa tuli loistava tulos sellaisella 8+ suorituksella. Ei tuota joukkuetta hirveästi kritisoida voi, mutta pakkohan se on myöntää, että tähdet olivat Suomen kannalta oikeassa asennossa useammin kuin kerran. Se yhdistettynä voittamaan tottuneeseen ikäluokkaan tuotti palkinnon. Olisin mä silti antanut muutamalle pienemmän roolin pelaajalle parempia arvosanoja, mutta allekirjoitan kyllä pääpiirteittäin tuon artikkelin. Päätoimittaja Pärnäsellä samaa näkökulmaa vähän laajemmin perusteltuna.
 

bunghole

Jäsen
Eihän tuossa jutussa edes verrattu pelaajia toisiinsa, vaan odotusarvoihin.

Voi vähentää ahdistusta, jos lukee ensimmäisen lauseen ja sisäistää sen. Seiska on odotusarvo ja tuossa katsottiin miten pelaajat suoriutuivat siihen nähden.

Ykköskorin jätkiltä odotettiin enemmän ja he suoriutuivat kohtuullisesti. Tolvanen ei päässyt odotetuille tehoille, mutta pelasi todella vahvasti muuten. Kuparilla vähän sama juttu ja kaverilla on todella hyvät kädet ja jalat. Heponiemi oli oma itsensä eli hyvä ja tehojakin tuli. Näihin odotusarvoihin nähden ykkösen arvosanat ovat mielestäni ihan oikein, kun Tolvaselta lähtökohtaisesti odotettiin tehoja enemmän.

Suomi ei todellakaan loistanut turnauksessa ja siinä mielessä mestaruus oli hieman yllätys. Kelpaa toki.

Vaikka peli ei silmiä hivellyt, niin erityisen tyytyväinen olen näihin aiemmissakin turnauksissa nähtyihin itsensä kasaamisiin. Finaalissa vahvemmin pelannut vastustaja tulee 2-2 tasoihin, niin löydetään uusi vaihde ja hallitaan peliä tehden vielä hieno tahtomaali ilman kummempaa kikkailua.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Olisi edelleenkin mielenkiintoista, jos joku analysoisi arvosanoin turnauksen kuumimpien mestarisuosikkien (Kanada, Ruotsi, USA, Venäjä) joukkueita ja pelaajia, odotusarvoihin nähden. Siitä USA:n #6:sta voisi aloittaa.
 
Viimeksi muokattu:

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nyt en kyllä äkkiseltään muista Kanadan paidasta tällaisia tapauksia. Liekö Jonathan Toews edellinen tällainen ja siitäkin on yli 10 vuotta aikaa? USA:lla näitä toki jonkin verran näkee, viime vuosilta ainakin Matthews ja Eichel on tällaisia tapauksia ja on niitä joitain muitakin.

McJebus nyt on aikas lähellä (ainoa, mikä äkkiseltään itsellekin tulee mieleen) kanukeilta, kun pelasi 19-vuotiaana 2016 MM-skaboissa. Ja ratkas perkele sen finaalinkin Leijonien tappioksi.

Ei tosin ollut pelannut samana vuonna U20-kisoja, vaan edellisenä.

Kukakohan se olisi sitten se kaikkien aikojen nuorin aikuisten MM-kisoissa pelannut? Ettei olis itse St.Patrik?
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Luukkosen torjuntaprosentti pudotuspeleissä Kanadaa, Sveitsiä ja USA:ta vastaan 95,6%.

Ihan oikea mies siellä luukulla siis turnauksessa seisoi.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Luukkosen torjuntaprosentti pudotuspeleissä Kanadaa, Sveitsiä ja USA:ta vastaan 95,6%.

Ihan oikea mies siellä luukulla siis turnauksessa seisoi.

Ei Luukkonen viime vuonnakaan pelannut niin huonosti, että häneen olisi kaaduttu, mutta hän ei myöskään ollut sellainen voittava maalivahti, joka seisoo vaikka päällä pitääkseen joukkueensa pelissä mukana. Tänä vuonna Luukkonen oli kuitenkin nostanut tasoaan huomattavasti. Hänelle sattui vain yksi huono peli, alkusarjassa Yhdysvaltoja vastaan. Siinä pelissä oli pari osumaa, jotka olisi pitänyt saada torjuttua. UPL kuitenkin ryhdistäytyi hyvin heikomman pelinsä jälkeen, ja pudotuspeleissä hän oli suorastaan loistava.

Niin mielelläni kuin osallistuisinkin Ruotsin dissaamiseen, kannattaa kuitenkin pitää kiinni faktoista. Tässä tilastossa Ruotsin mitalit U18-kisoista ja U20-kisoista esitettynä siten, että vanhemman ikäluokan U18 mitalit tulevat esiin. E tarkoittaa ei mitalia ko. ikäluokasta:

*snip*

Jääkiekko on paitsi pelikirjapeli myös materiaalipeli. Ja Ruotsi on onnistunut erinomaisesti hyödyntämään jopa vajavaista materiaalia. Jospa selitys Ruotsin maailmanmestaruuksien puutteeseen onkin se, että materiaali ei vain ole ollut tarpeeksi hyvää. Niinkuin ei tänäkään vuonna. Vajavaisella materiaalilla pääsee alkusarjassa pitkälle, jos pelitapa on loistavasti sisäistetty, mutta materiaalin rajat tulevat lopulta vastaan. Eivät raukat vaan osaa reagoida tilanteisiin tarpeeksi hyvin.

Poimin yllä olevasta viestistä ne kohdat, joihin halusin ottaa kantaa.

Tarkoituksenani ei ollut dissata Ruotsia, vaan tuoda esille se tilastokummajaisuus, että joukkue, joka on nyt pikalaskulla voittanut 48 alkusarjan ottelua putkeen U20-kisoissa, on tällä aikavälillä pystynyt vain 2 kertaa 12:sta (pronssia 2010, kultaa 2012) lopettamaan turnauksen voittoon. Syitä on varmasti monia. Mainitsemasi materiaalietu saattaa hyvinkin olla yksi niistä. Täydentäisin vielä näkemykseesi, että Ruotsin vahvuus on aikuisten tasolla tunnetusti puolustajat, ja pakeilla kestää jonkin verran pidempään kuin hyökkääjillä kehittyä huipputasolle, joten ei ole ihme, jos Ruotsin materiaali on hieman köykäisempi alle 20-vuotiaiden turnauksissa.

Näkisin kuitenkin yhtenä syynä myös kasvutarinan puutteen. Jos pelitapa on jo valmiiksi sisäistetty ja alkusarjapelit voitetaan poikkeuksetta, pelaajilla on vähemmän tuskailua ja sitä kautta vähemmän kasvuun potkivia tekijöitä turnauksen aikana. Yleensä juuri vastoinkäymiset herättävät ja vahvistavat joukkuetta. Voisi sanoa, että joukkue pääsee alkusarjassa liian helpolla, ja tuudittautuu alkusarjasta saatuun hyvän olon tunteeseen. Kun ratkaisupelit alkavat, joukkue ei olekaan henkisesti valmis siihen, että muutkin joukkueet nostavat tasoaan ja saavat pelitapansa toimimaan, eikä joukkue myöskään pysty kasvamaan yhteen joukkueena samaa vauhtia kuin ne maat, joiden pelaajilta on vaadittu hieman haastavampaa kasvuprosessia alkusarjassa.

Nämä selitykset eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia, ja ne voivat osaltaan selittää ruotsalaisten oudon tilastofaktan U20-kisoissa.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
McJebus nyt on aikas lähellä (ainoa, mikä äkkiseltään itsellekin tulee mieleen) kanukeilta, kun pelasi 19-vuotiaana 2016 MM-skaboissa. Ja ratkas perkele sen finaalinkin Leijonien tappioksi.

Ei tosin ollut pelannut samana vuonna U20-kisoja, vaan edellisenä.
On näitä joitain ketkä on pelanneet silloin n. puolitoista vuotta aiemmin junnukisat ja sitten seuraavan aikuisten MM-kisat, mutta tosiaan äkkiseltään ei tule tuon Toewsin lisäksi mieleen muita ketkä olisivat pelanneet samana vuonna sekä junnukisat että aikuisten MM-kisat. Voitti muuten molemmat mestaruudet eli sekä aikuisten että junnujen MM-kultaa.

USA:lla näitä on ihan viime vuosilta ainakin Matthews, Eichel, Jordan Greenway ja Charlie McAvoy. En muista onko muitakin vielä.
 

Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, Philadelphia Flyers
On näitä joitain ketkä on pelanneet silloin n. puolitoista vuotta aiemmin junnukisat ja sitten seuraavan aikuisten MM-kisat, mutta tosiaan äkkiseltään ei tule tuon Toewsin lisäksi mieleen muita ketkä olisivat pelanneet samana vuonna sekä junnukisat että aikuisten MM-kisat. Voitti muuten molemmat mestaruudet eli sekä aikuisten että junnujen MM-kultaa.
Nopeasti muisteltuna tulee mieleen Ryan Murray. Pelasi 2011-12 junnukisat, 2012 MM-kisat sekä draftattiin tulevana kesänä.
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sandor Miklos.

Enpä ollut tällaisesta kaverista kuullutkaan, eikä ihmekään kun kyse on jostain pronssikauden aikaisesta pelaajasta jolloin kiekkoa pelattiin vielä naapuriheimon jäsenien pääkalloilla ja mailoina oli mammuttien torahampaat :) Piti oikein googlettaa että asia selvisi.

Oli siis ilmeisesti 16-17 vuotias MM-kisoja pelatessaan tämä Unkarin kiekkosuuruus?

No mutta jos mietitään enemmän tosissaan ja puhutaan siitä jääkiekosta millaisena me sen tunnemme, eli sanotaanko vaikka tuolta 2000-luvun alusta alkaen, niin kukakohan olisi se nuorin MM-kisaedustaja silloin?
 

kamrat

Jäsen
Suosikkijoukkue
urheiluseura HIFK
Tuli hieman vilkaistua lähetystä joukkueen paluuhärdellistä lentoasemalla. Herkkä hetki, kun Ahokkaalle työnnettiin tuore baby syliin. Siinä meille tosi-tv:tä!
 
Tuli hieman vilkaistua lähetystä joukkueen paluuhärdellistä lentoasemalla. Herkkä hetki, kun Ahokkaalle työnnettiin tuore baby syliin. Siinä meille tosi-tv:tä!

Tuo oli samaan aikaan myös kiusallista. Tai en tiedä onko kiusallinen oikea termi kuvaamaan tuntojani, mutta jotain epämiellyttävää siinä oli. Miettikää nyt, isä näkee muutaman päivän ikäisen lapsensa ensimmäistä kertaa ja koko kansan todistaa tätä näytelmää.
 
Suosikkijoukkue
Tappara
Kyllä itse ainakin ymmärän Tolvasen puolesta ton arvosanan vaikka täällä paljon kritiikkiä sille tuleekin. Tulee vähän Pasi Rautiaisen kuuluisa lehdistötilaisuus mieleen siinä puolustelussa. Haluisin nähdä sen shown ku pate olis painanu nuorten kisoihin 0 maalia täyteen täysikäsenä ja olis samanlainen ylistys käynnissä.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Kyllä itse ainakin ymmärän Tolvasen puolesta ton arvosanan vaikka täällä paljon kritiikkiä sille tuleekin. Tulee vähän Pasi Rautiaisen kuuluisa lehdistötilaisuus mieleen siinä puolustelussa. Haluisin nähdä sen shown ku pate olis painanu nuorten kisoihin 0 maalia täyteen täysikäsenä ja olis samanlainen ylistys käynnissä.

Tässähän täytyy ottaa huomioon ensin se, että mikä on se odotustaso, jolla Tolvasen näissä kisoissa odotettiin pelaavan. Jos ennen turnausta olisi kerrottu, että kaveri ei tee yhtään maalia, saa muutaman syöttöpisteen ja yrittää kovasti, niin olisiko tämä ollut odotusten mukainen suoritus vai pettymys. Minusta Eeli pelasi alle odotusarvojen. Tässä mielessä arvosana minunkin mielestäni kuuluu olla alle odotuksiin perustuvan arvosanan (eli tässä tapauksessa seiskan).

Kokonaan toinen kysymys on sitten se, että kuuluuko omalla tasollaan esiintymisestä saada arvosana 7 eli tyydyttävä. Minusta ei, vaan arvosanan pitäisi olla tällöin vähintään 8 eli (perus)hyvä. Mitä esimerkiksi Tolvasen olisi pitänyt tehdä saadakseen arvosanan 10? Tai 9? Jos odotusarvo liikkuu jossain 3-5 maalin välillä muutamalla syöttöpisteellä höystettynä (arvosana 7), niin millainen suoritus vaadittaisiin kasiin, ysiin tai kymppiin? Tässä mielessä käytetty asteikko on hölmö.

Oli arvioissa joitakin laiskuuksiakin. Olikohan nyt Engberg, jolle annettiin seiska... Eli esiintyi omalla tasollaan. Katsotaanpa. Otti typerän pelirangaistuksen, istui yhden pelin pelikiellossa, oli sen jälkeen hetken viltissä ja pelasi loppukisat työteliäästi, mutta melko näkymättömästi. Jos tämä oli odotusarvon mukainen suoritus, niin miksi kaveri valittiin kisoihin?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös