Alkusarjan Kanada- ja USA-tappiot olivat epäilemättä rumat, mutta ei tässä silti tarvitse vetää ranteita auki ainakaan vielä. Palataan asiaan mahdollisesti Ruotsi-ottelun ja varsinkin puolivälierän jälkeen.
Rehellisesti sanottuna olen ollut kyllä hieman huolissani jo joulukuusta asti, kun Vierumäen kolmessa ottelussa Tyttöleijonat voitti vain Japanin. Tuo viikko alkoi yllättävällä
2–3-rankkaritappiolla Slovakialle ja Tšekki voitti myös Suomen selkeästi
5–1. Tuossa turnauksessa Tyttöleijonien vieraana oli siis vain maita, jotka aloittivat nämä MM-kisat B-alkulohkossa. MM-turnauksen kenraaliharjoituksessa Kanadaa vastaan nähty 4–3-voitto herätti onneksi ainakin tuloksellisesti lupauksia viime kesän kaltaisesta yllätyspotentiaalista, mutta siitä ei ole ollut nyt alkusarjan peleissä enää jälkeäkään. Kanada-voitossakin oli kyse altavastaajan yllätysvoitosta, joita urheilussa nähdään, kun osuu sopiva "pöljä päivä" kohdalle. Maalivahtien torjunnat olivat nimittäin tuossa harjoitusottelussa 44–7 eli Suomi teki 11 laukauksella 4 maalia. En myöskään tiedä, oliko tuloksen taustalla jotain loogisia tai inhimillisiä syitä, kuten vaikka hiljattain Atlantin yli kuuden aikavyöhykkeen läpi matkustaminen idän suuntaan.
En väitä, että Tyttöleijonat olisivat pelanneet jotenkin puolivaloilla ja itseään säästellen nämä kaksi alkulohkon peliä pohjoisamerikkalaisia vastaan, mutta tuleva Ruotsi-ottelu ja varsinkin sitä seuraava puolivälieräottelu ovat loppujen lopuksi paljon tärkeämpiä Tyttöleijonille. Ruotsi-ottelulla on mahdollista saada lähtökohtaisesti helpompi vastustaja puolivälierään ja puolivälierä määrittää ei pelkästään mahdollisuuden pelata mitaleista, vaan myös seuraavien MM-kisojen alkulohkon. Tappiolla tie vie seuraavaksi vuodeksi pääsarjan heikompaan alkulohkoon, jossa Suomi oli jumissa viisi vuotta putkeen 2015-2019, kun Tyttöleijonat onnistui häviämään aina puolivälierän. Tässä turnauksessa nähtyjen tulosten perusteella Ruotsi-pelistäkin voi tulla vaikea. Omat kysymysmerkkinsä aiheuttaa hieman poikkeuksellinenkin tilanne, että Tyttöleijonat ei ole kohdannut Ruotsia vielä kertaakaan tällä kaudella.
Siinä missä Naisleijonien kohdalla on totuttu siihen, että Suomi pelaa lähes joka kerta pronssista ja on sen mitalin onnistunut yleensä voittamaankin, Tyttöleijonien kohdalla tuo ei ole ollut turnauksen historiassa tyypillinen lopputulos. U18-tyttöjen MM-kisat on pelattu ennen tätä vuotta 14 kertaa ja Suomi on ollut pronssiottelussa yhteensä neljä kertaa. Näistä on kyllä onnistuttu nappaamaan pronssimitali hyvällä prosentilla kolme kertaa. Sen sijaan tyypillisempää on ollut jäädä viidenneksi ja yleensä puolivälierätappion vuoksi.
U18-tyttöjen MM-kisoissa on ollut vuodesta 2015 asti nykyinen eritasoisten alkulohkojen järjestelmä. Vuosina 2010-2014 oli kaksi tasaista alkulohkoa, joiden voittajat pääsivät suoraan välierään ja sijojen 2-3 joukkueet puolivälierään. Turnauksen alkuhistoriassa kahtena vuonna 2008-2009 oli kaksi tasaista alkulohkoa, joissa kaksi parasta selvisi välierään ja loput joukkueista pelasivat kaksiosaiset sijoitusottelut.
Tyttöleijonien sijoitukset U18-tyttöjen pääsarjan MM-kisoissa 2008-2023
2023 A-alkulohko ?
2022 A-alkulohko (suoraan välierään, jossa tappio Kanadalle, PRONSSIA)
2021 TURNAUS PERUTTIIN KORONAN VUOKSI
2020 A-alkulohko (puolivälierävoitto, 4.)
2019 B-alkulohko PRONSSIA (puolivälierävoitto Ruotsista)
2018 B-alkulohko (puolivälierätappio, loppusijoitus 5.)
2017 B-alkulohko (puolivälierätappio, loppusijoitus 5.)
2016 B-alkulohko (puolivälierätappio, loppusijoitus 6.)
2015 B-alkulohko (puolivälierätappio, loppusijoitus 6.)
2014 Alkulohkon 3. (puolivälierätappio, loppusijoitus 5.)
2013 Alkulohkon 2. (puolivälierätappio, loppusijoitus 5.)
2012 Alkulohkon 3. (puolivälierätappio, loppusijoitus 5.)
2011 Alkulohkon 3. (puolivälierävoitto, PRONSSIA)
2010 Alkulohkon 2. (puolivälierätappio, loppusijoitus 5.)
2009 Alkulohkon 4. (sijoitusotteluiden 5.)
2008 Alkulohkon 4. (sijoitusotteluiden 6.)
Vaikka Suomi on jääkiekon jättiläinen ja naisten sekä tyttöjen jääkiekossakin maailman huippua, pohjoisamerikkalaisiin on edelleen iso kuilu ja erot varsinkin eri ikäluokkien välillä isoja. Pohjois-Amerikassa saadaan valittua kymmenistätuhansista pelaajista joka vuosi tasaisesti kovatasoiset joukkueet, vaikka toki heilläkin on eri ikäluokkien välillä eroja. Tyttöleijonat pelasi elokuussa Kanadassa kolme ottelua ja tuolle leirille Kanadalla oli käytännössä kaksi-kolme joukkueellista pelaajia, joista karsittiin Suomi- ja USA-otteluiden jälkeen myöhemmin syksyllä tämä yksi MM-kisoihin osallistuva joukkue. Suomi hävisi elokuussa kaikki kolme Kanada-ottelua jopa niitä kokeellisiakin kokoonpanoja vastaan.
Suomessa tyttöjen määrät lasketaan neljällä numerolla, mistä väistämättä seuraa se, että joukkue ei ole joka vuosi täynnä huippulupauksia, kuten vaikka Slovakian 2019 kisojen pronssille Tyttöleijonat palauttaneessa joukkueessa oli. Silloin samaan joukkueeseen osui mm. Elisa Holopainen, Nelli Laitinen, Viivi Vainikka, Kiira Yrjänen, Sanni Rantala, Julia Liikala, Sofianna Sundelin ja Emilia Vesa, jotka ovat nyt 3-4 vuotta myöhemmin kaikki Naisleijonien kärki- ja runkopelaajia.
Toki tänäkin vuonna joukkueessa on joitakin huippulupauksia, kuten Pauliina Salonen ja syksyn loukkaantumisesta ilmeisesti edelleen toipuva kovasti suitsutettu Sanni Vanhanen. Viime kesän MM-pronssia voittaneeseen ja alkulohkossa Kanadan kaataneeseen verrattuna maalin suulta puuttuu kuitenkin Emilia Kyrkön kaltainen otteluita lähes yksin voittava huippumaalivahti. Ja kun joukkuepelilläkään ei ole jostain syystä pystytty kaventamaan tasoeroa kovempiin pelaajamateriaaleihin, vaan tällä kaudella on oltu välillä ongelmissa jopa muita eurooppalaisia vastaan, niin lopputulos on sitten nuo nähdyt selkäsaunat.
Tyttöleijonien ikäjakauma edellisissä viidessä turnauksessa
turnaus 0/-1/-2/-3 ikäero
2023 17+4+2+0
2022 12+10+1+0
2021 -
2020 10+6+3+3
2019 10+10+2+0
2018 9+9+4+0
Tänä vuonna Suomella on jalkeilla ainakin viiden edellisen turnauksen otannalla verrattuna melko vanha ja kokenut joukkue, joka koostuu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta enimmäkseen vuonna 2005 syntyneistä pelaajista. Periaatteessa sen pitäisi olla menestymisen kannalta hyvä asia, koska silloin pelaajat ovat kokeneempia ja maajoukkueen sekä Kuortaneen systeemit ovat heille tutumpia ja ylipäätään suuremmalla todennäköisyydellä usea pelaaja on vuosien aikana ehtinyt pelaamaan tuttujen pelaajien kanssa maajoukkuetapahtumissa.
Toisaalta tuo voi olla myös huono merkki, jos se tarkoittaa sitä, että nuoremmista ikäluokista ei ole noussut esille lahjakkaampia pelaajia, jotka ovat yksinkertaisesti taidoillaan syrjäyttäneet varsinaisen kisaikäluokan pelaajia edeltään. Kuten noista luvuistakin näkee, aiempina vuosina joukkueista noin puolet on ollut nuorempaa ikäluokkaa, jolla on jo valmiiksi arvokisakokemusta ollessaan vuorollaan se joukkueen vanhin ikäluokka. Vuoden päästä näitä tyttöjen MM-kisat kokeneita pelaajia on maksimissaan vain kuusi eli suurin osa joukkueesta kerää silloin oppirahoja MM-tason arvokisoista. Olisi aika paljon mukavampi juttu ja joukkueella pienemmät paineet, kun kokemattoman joukkueen ei tarvitsisi aloittaa MM-urakkaa heikommasta B-alkulohkosta, jossa paikka puolivälieriin pitää ansaita ihan pelaamalla.
Jatkoajan verkkolehden jutussa olleita Mira Kuisman joukkueen valintaan liittyviä kommentteja nostettiin esille aiemmin tässä ketjussa. Itse en lähtisi etsimään niistä ainakaan ensiksi selitystä kahden päivän aikana nähtyihin murskatappioihin. Itse näen kommenteissa enemmänkin jonkinlaisia modernin valmennusajattelun piirteitä, jossa pelaajien yksinkertaistaminen pelkän taidon tai tilastojen muodossa jonkinlaisiksi koneiksi ei määrittele valintoja, vaan päävalmentaja valitsee jukkajalosmaisesti nimenomaan parhaan mahdollisen tuloksen tuottavan ja yhteen hiileen puhaltavan kokonaisuuden. Suomalaiseen pallopeliperinteeseen on muutenkin kuulunut ajatus, että joukkue on aina lähes aina enemmän kuin osiensa summa. Kuisma on päävalmentajana voittanut Tyttöleijonien kolmesta pronssista kaksi ja sen lisäksi päävalmentajana myös kaksi kertaa SM-sarjan mestaruuden. Kyllä hän osaa joukkueen kasata. Itse en ainakaan äkkiä ajatellen edes keksi Naisten Liigasta ketään nuorta pelaajaa, joka on jätetty tämän joukkueen ulkopuolelle "sopivan" pelaajan valinnan syrjäyttämänä.
Enemmän olen huolissani, miksi tämä joukkue ei ole tuntunut käytännössä kuitenkaan pelaavan kovin hyvin ja tuloksellisesti yhteen. Pohjoisamerikkalaisiakin vastaan liian monta maalia tehtiin oman maalin edestä ihan vapaasti, mikä ei ole yhtään tyypillistä Suomelle. Etenkin puolustuspelissä on hukattu omat pelaajat, katsottu tilanteita vierestä ja reagoitu liian hitaasti. Sitä voi olla vaikea korjata turnauksen aikana, mutta seuraavissa peleissä pärjätäkseen asialle pitäisi kuitenkin pystyä tekemään jotain.