Miks suurin osa sinivuokoista on kaljuja? Katon just poliisit ohjelmaa ja tässä on ollu nyt 9 kuulapäätä ja yks karvallinen.
Sinivuokko, eli lehtosinivuokko (
Hepatica nobilis) tuo jalo, Hämeen alueen maakuntakukka ja kaunis, sinilehtinen, leinikkikasvien heimoon kuuluva ruohokasvi. Kasvin suurin tunnusmerkki on sen kaunis tummansininen, joskus jopa violettiin vivahtava kukka, minkä päälipuoli on varsin mattapintainen, jopa samettinen, mutta taustalla on hyvinkin paljon lyhyitä karvoja. Välillä myös tavataan vähän vinksahtaneempia yksilöitä joiden väritys saattaa olla mitä tahansa valkoisen, vaaleanpunaisen ja punaisen väliltä, myöskään laikukkaat yksilöt eivät ole harvinaisia.
Kevään herätessä kukoistukseen, voi tarkkaavainen kulkija huomata, kuinka kurjan talven jälkeen ja auringon alkaessa kurkistelemaan, tämä kaunis kasvi puskee esiin paikoista missä valo ja lämpö on enimmillään. Sinivuokko onkin ensimmäisiä kukkivia kasveja Suomessa ja on jo vuosisatoja ihastuttanut varsinkin Hämeessä ja siellä erityisesti Aulangolla suurella esiintyvyydellään. Sinivuokko, sisukas pieni ilopilleri, ei kaihda edes pakkasia, saati halloja ja on tunnettuja tapauksia kun kasvi on innostunut kukkimaan jopa tammi- helmikuussa pakkasten tauotessa.
Jos tarkkaamaton kulkija sattuu katsomaan sinivuokon kukkaa alta, niin karvaisuutta ei voi olla huomaamatta. Mutta muutoin sinivuokot ovat lähinnä samenttisia tai kuulaita ja täten voisimme todeta sinivuokkojen kaljuuden olevan siis enemmän sääntö kuin poikkeus.