Miksi ei saisi olla kateellisuutta? Esimerkiksi, jos minun tekemisistäni joku kateellistuu, niin miksei näin saisi käydä? Kannattaako siis kateellisuutta pelätä?
En tarkoita, että pitäisi ylpeillä alkamaan, mutta toisaaltahan kateellisuus on merkki siitä, että kateellisuuden kohde on tehnyt jotain oikein elämässään. Eihän sille muuten kateellisia oltaisi.
Eli miksei kateellisuuteen voisi suhtautuakin negatiivisuuden sijaan positiivisesti?
Ja onko kateellisuudella merkitystä, jos ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääsi?
Näin. Jos itsetunto on kohdallaan niin voi todetta että rakkikoirat räskyttää ja karavaani vaan kulkee. Eli ei tarvi välittää.
Täälla Pohjanmaalla sitä kateutta vasta onkin. Pitää olla aina isompaa, komeampaa, kalliimpaa kuin naapurilla. Toisaalta. Täällä se on ollut sitten juurikin eteenpäin vievänä voimana. On joka nurkka täynnä pienyrittäjiä ja aika monta menestystarinaa on näistä pikkupajoista syntynyt. Ilman kateutta tuskin.