Itse olen läpällä ja hyvin kevyesti miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että kaikki toisen asteen opintonsa päättävät nuoret laitettaisiin ns. pakkotyöhön yhdeksi vuodeksi. Näitä töitä voisivat sitten olla kaikki sellainen, mihin on nyt vaikea löytää työntekijöitä ja mitkä eivät vaadi suurta erityisosaamista. Toki kaikki kävisivät lyhyen peruskoulutuksen ja nuoret voisivat työskennellä tiimeissä. Työt voitaisiin hyvin vaikka kylmästi arpoa ja jokainen saisi ennakkoon valita vaikka kolme alaa tms. Tiimeihin olisi sitten arvottu ihmisiä eri asuinalueilta, eri lähtökohdista, jne., jolloin opittaisiin elämää myös oman kuplan ulkopuolelta. Tästä hyötyisivät varmasti ihan kaikki tulevaisuutta ajatellen, kun turhat ennakkoluulot karsiutuisivat vuoden aikana. Armeijaan menevien osalta voisi miettiä, olisiko armeija korvaava työ vai tekisikö monelle nuorelle lopulta hyvää aikuistua ensin vuosi tekemällä oikeita töitä ja sitten vasta armeijaan? Tai sitten saisi itse valita.
Palkkaus pitäisi tietysti miettiä niin, että se olisi järkevää sekä työntekijälle että työnantajalle, mutta näistä töistä maksettaisiin ihan normaalisti verot ja muut. Suurin osa nuorista asuisi kuitenkin varmasti vielä kotona, jolloin valtaosan rahoista voisi osa jopa laittaa säästöön. Tämä olisi siis eräänlainen valmistautuminen oikeaan elämään ja aikuiselämän realiteetteihin. Samalla nuoret saisivat arvokasta työkokemusta, vetää hieman happea ja aikaa suunnitella, mitä haluaisivat isona tehdä. Jos opiskelut eivät nappaa, monelle avautuisi varmastikin mahdollisuus jatkaa samassa duunissa ja myöhemmin edetä urallaankin. Monille varmasti kirkastuisi myös tämän yhden vuoden aikana paremmin, mitä haluaisi oikeasti tehdä ja mitä ei ainakaan halua tehdä.
Tämä ajatelma on varmasti utopiaa, mutta itse olen myös huolissani siitä, että ihmisten ajatuksissa on töitä, joiden tekemistä ei arvosteta. Niitä kutsutaan ns. paskaduuneiksi. Omassa nuoruudessani lähes kaikki tekivät kesäisin ja lukion jälkeen näitä paskaduuneja, koska duunia oli pakko tehdä. Ei ollut vaihtoehtoja. Samalla jengille jäi ihan eri tavalla arvostus niitä ihmisiä kohtaan, jotka näitä duuneja eläkseen tekivät kuin jos ne olisivat vain jotain tuntemattomia hahmoja. Ja musta tuntuu, että ihmiset olivat kuitenkin ihan tyytyväisiä elämäänsä enkä muista, että kukaan olisi sairastunut burn outiin jo nuorella iällä. Nythän maailma on nuorille melko julma paikka, kun jo teini-ikäisenä pitää tietää, miksi isona haluaa. Kauheat paineet niskassa suoritetaan esim. lukio, jotta ei vahingossakaan ryssitä omaa tulevaisuutta. Sitten valitaan pakon edessä joku koulutusala, johon on realistiset mahdollisuudet päästä sisään. Se ei sitten lopulta ehkä olekaan se omin juttu, mutta opintoja ei uskalleta keskeyttääkään, kun saat luuserin leiman tai pelottaa, ettei pääsekään enää mihinkään uudestaan tai tuotetaan vanhemmille pettymys tai jostain muusta. Niinpä opiskellaan jotain, mikä ei oikeasti kiinnosta. Se maksaa ja liika suorittaminen maksaa henkisellä puolella. Pitäisi ehdottomasti viheltää peli poikki tämän nykyajan hektisen suorittamisen tai vaihtoehtoisesti totaalisen työnvieroksumisen osalta. Kultainen keskitie tässäkin.
Vuosi lisää mietintäaikaa varhaisaikuisuudessa nostaisi ihan varmasti elämänlaatua ja selventäisi myös omia ajatuksia ja mielenkiinnonkohteita. Samalla saataisiin työelämästä tärkeää oppia ja yleistä elämänkokemusta. Ja koska valtio/kunnat valvoisivat ”pakkotyöllistymistä”, myös työntekijöiden olosuhteet parantuisivat ja huonoilta työnantajilta loppuisi hommat ja joutuisivat ihan eri tavalla vastuuseen kuin nyt, jos harjoitetaan työntekijöiden riistoa. Jokaisen nuoren työ myös arvioitaisiin erilaisin kriteerein ja siitä saisi todistuksen, millä olisi merkitystä jatko-opiskeluihin. Tämä tarkoittaisi sitä, että perseilläkään ei voi, vaikka työ ei itselle mieluisinta olisikaan. Vuoden määräaikainen työsuhde on kuitenkin lyhyt aika ja harvalla on tuossa iässä vastuuta mistään muusta kuin itsestään, jolloin se opettaisi myös sietämään niitä itselle vähemmän mieluisia asioita.
[Tämä on siis vain yksinkertaisen ihmisen kelailua ja saattaa sisältää täysin käyttökelvottomia ideoita]
