Miten toteuttaisit tuon niin, että se olisi "reilua" minuakin kohtaan kun vaimon työpaikka on aivan eri suunnalla? Meistä toinen tai molemmat joutuu kulkemaan kohtuullisen pitkää työmatkaa. Asumme ja työskentelemme juna-aseman välittömässä tai lähes välittömässä läheisyydessä.
Pitäisikö luopua avioliitosta vai vakituisista työpaikoista?
Käytän omaa tilannettani esimerkkinä siksi, että tunnen sen ja minulla on siihen käyttöoikeus. Tapaus ei kuitenkaan ole mikään äärimmäinen poikkeus.
Olet erinomainen esimerkki, etkä todellakaan harvinainen. Harvinaisempaa on että molempien työpaikat olisivat todella lähellä. Ihmeen monen mielestä olisi reilua verottaa työtä täysimääräisesti ilman että edes yritetään ottaa huomioon tulonhankkimiskustannukset. Ilmeisesti koska "oma valinta". Huomioimatta jää kuitenki se, että jos vaikkapa sinun kaltaisessasi tapauksessa pariskunta kokisi huomattavasti herkemmin järkevämmäksi että toinen jää kotiin hoitamaan lapsia (jos sellaisia on) tai toinen tekisi koulutus- ja osaamistasoaan alempaa työtä tai osa-aikaista työtä joka sijaitsisi kodin lähellä. Tällöin työvoimaa on hankalampi saada sinne missä sille milläkin hetkellä on enemmän tarvetta, tai ainakin nostaa tämän työvoiman kustannusta. Tällöin yhteiskunnan rattaat pyörivät hitaammin ja se on valtiontaloudelle kokonaisuutena huono asia.
Kuinkahan moni samoista ihmisistä kannattaisi samaa periaatetta puhtaasti tuloperusteisesta verotuksesta laajemminkin. Saattaisi esim. yritystoiminta käydä melko vähäiseksi jos yritystenkin tulovero (eli yhteisövero) olisi puhtaasti tuloihin perustuva eikä, kuten nykyään, tulosperusteinen jolloin tuloista on vähennetty toiminnan menot. Toki veroprosentti olisi mukavan alhainen saman potin keräämiseksi mutta veroa maksettaisiin myös kaikesta tappiollisesta toiminnasta.
Ihan samalla tavalla palkansaajan verotus pyritään kohdistamaan työn tekijälleen tuottamaan tulokseen jättäen pois se osuus joka kustannuksena menee toiminnan mahdollistamiseen.
Minä en tällaisesta nimityksestä pahastu, sillä ymmärrän että se tulee tässä kontekstista tulipunaiselta kommunistilta. Minä olen tässä keskustelussa, se joka haluaa tulonsiirtoja vähentää ja markkinaehtoisemmaksi järjestelmää muuttaa.
Olen jo pari kertaa tuonut esille, että olisin valmis verotusta vastaavasti laskemaan. Minulla ei siis ole tarve kerätä valtiolle lisää tuloveroja. Kuten totesimme, niin valtion tuloverot ovat 5,5 mrd ja työnmatkavähennykset ovat 1,6 mrd. Ansioveroa voitaisiin siis laskea keskimäärin n. 20% jos vähennyksestä luovuttaisiin ilman että se vaikuttaisi verotuloihin. Tarpeen ei liene korostaa, että tuollainen ansiotuloverotuksen lasku tekisi työssäkäynnistä kannattavampaa ja nostaisi työllisyysastetta (jolloin mummojen perseet tulisi hoidettua sitä kautta)
Ei kukaan varmasti käytännössä muuta kaemmaksi työpaikastaan siksi, että siitä saa verohyötyä. Paperilla sellaista väärinkäytöstä silti mahdollistuuu. Minullakin oli joskus varsin vasemmistohenkinen työkaveri, joka piti kirjansa sadan kilometrin päässä, vaikka hänellä oli käytössään asunto samassa kaupungissa. On ihmisiä, jotka voisivat muuttaa lähemmäksi työpaikkaansa, jos järjestelmä kannustaisi siihen. Tuollainen 2000€ per vuosi kahdelta henkilöltä aivan varmasti vaikuttaa asuinpaikan valintaan eli kannustaa asumaan kauempana.
No ihmettelen kyllä sitten vielä enemmän kommenttiasi "säästöstä". Lisätulot ja säästöt ovat aivan eri asia ja siksi kirjoitin "säästöt" - hipsuissa. En ole pidempiaikaisesti seurannut joten en tiedä mitä olet aiemmin kirjoittanut, kommenttini kohdistui puhtaasti noiden viimeisimpien viestien sisältöön ja käyttämiisi termeihin.
Kysyn silti edelleen miksi puhdas tuloverotus on mielestäsi oikeudenmukaisempi kuin "työtoiminnan tuloksen" verotus. Ja kannattaisitko sinä samaa myös yrityksille?
Se että joku tekee veropetoksen tai muuten käyttää väärin systeemiä ei ole mikään syy muuttaa verotuksen luonnetta sellaiseksi ettei se kannusta työssä käymiseen. Se on syy tehdä verottajalle ilmianto.
Eräs tärkeä huomio. Kannustinvaikutuksista puhuttaessa työn tekemisen kannustinvaikutus on eri asia kuin töissä käymisen kannustinvaikutus. Yleinen tuloveron lasku kannustaa luonnollisesti yleisesti kaikkea työn tekemistä. Työmatkakulujen huomioiminen verotuksessa sen sijaan kannustaa töissä käymiseen. Eli työn tekemiseen työmatkasta huolimatta. Eli toinen termi sisältää pelkän työsuoritteen ja toinen sisältää matkat. Ihan samoin kuin yritysten kohdalla jos yhteisövero olisi tuloperusteinen olisi veroprosentti todella pieni, mutta myös tappiollista ja tuottamatonta osuutta yritystoiminnasta verotettaisiin.
Koko verotuskysymyksen voi ajatella niin että halutaanko verottaa työsuoritteen tuottoa vai työssäkäymisen tuottoa. Siinä on iso ero ja puhtaasti työtuoritteen tuoton verottaminen voi olla ihmisen kannattaa (tai hän kokee että hänen kannattaa) monessa tilanteessa esim. tehdä ennemin osa-aikaista työtä, osaamistasoaan alhaisempaa työtä lähellä kotiaan, jäädä kotivanhemmaksi jne. Se heikentää työvoiman liikkuvuutta ja saatavuutta ja on siten heikentää työmarkkinan toimivuutta. Muutenkin pitää verovähennyksestä muistaa se että jos sinulla menee vuodessa maksimivähennyksen verran työmatkakuluihi niin et saa verottajalta tietystikään 7000€ veroeurojasi takaisin vaan kokonaistuloksesi lasketaan 7000€ pienempi summa eli säästyt maksamasta veroja sen summan mitä tuosta 7000€:sta olisi verotettu. Jos tämä prosentti on vaikkapa 30% niin säästämäsi veroeurojen määrä on 2100 ja olet silti kuluttanut työssä käymiseen 4900€ (+750 omavastuun) enemmän kuin se joka asuu kävelymatkan päässä työpaikasta. Joten kyllä se työpaikan vieressä asuminen, jos mahdollista, on taloudellisesti kannattavampaa ellei se ole merkittävästi kalliimpaa asuinaluetta. Toki on varmasti niitäkin jotka luulevat saavansa vähennyksen suoraan veroeuroina jolloin kuvittelevat että "sama asua pellon keskellä omassa rauhassa".