Työhaastattelun syvin olemus

[ms.qvist]

Kerrataanpa muutamia omia kokemuksia haastatteluista.

Ensimmäiseen varsinaiseen haastatteluun menin juuri opinnot päättäneenä "märkäkorvana". Haastattelu kesti reilut ½ tuntia jonka jälkeen haastattelun suorittanut työnjohtaja ilmoitti palaavansa asiaan - olin varma ettei palaisi mutta tästä viikon kuluttua soitti ja tarjosi töitä. Otin vastaan ja aloitin työt kahden viikon kuluttua kyseisestä soitosta.

Samanaikaisesti pääsin suhteilla myös erääseen toiseen työhön, osa-aikainen ja helppo hallittava - tein kahda työtä vajaat pari vuotta ja sitten sain tarpeekseni.

Viimeaikoina olen sitten käynyt muutamissa haastatteluissa ihan vaan kokeillakseni kepillä jäätä - jos olisi tullut hyvä tarjous vastaan niin olisin ottanut sen vastaan, mutta eipä ole tullut niin hyvää tarjousta, että kannattaisi hypätä "kelkkaan".

Sanoisin, että pääsääntöisesti haastattelut ovat olleet varsin helppoja tapauksia jopa minulle, kaltaiselleni epäsosiaaliselle ihmiselle joka erityisesti vihaa virallisia tilaisuuksia. Pakko kuitenkin asennoitua noihin tilaisuuksiin riittävällä vakavuudella jos haluaa "paremmalle oksalle" - etenkään en ole haksahtanut ystäväni toimintamalliin uhata vetää haastattelijaa/pomoa turpiin lähitulevaisuudessa, se lienee varma tapa pilata onnistunutkin haastattelu.

Kerran olen kuitenkin tehnyt mainitsemisen arvoisen mokan, tämä osaltaan johtui haastattelijan tekemästä mokasta/ajattelmattomuudesta. Haastattelija nimittäin kysyi kielitaidostani ja esitti kysymyksen suomeksi, hän siis kysyi "Osaatko englantia" ja (hölmönä) menin vastaamaan suomeksi, että "Osaan" - olisi kannattanut hypätä vaan englantiin ja ryhtyä puhumaan englantia lennosta mutta kömmähdyksiä sattunee itsekullekin.

vlad.

 

[Erkka]

Haastattelu meni ystäväni kertoman mukaan niin kauan hyvin kunnes oli alettu kysellä henkilökohtaisempia kysymyksiä ja tällä ystävälleni oli esitetty seuraavanmuotoinen kysymys:

"Mitä aiot tehdä kolmen vuoden kuluttua".

Johon ystäväni oli vastannut:

"Vetää sinua turpiin".

Rock n´ roll. Tuosta tulee etäisesti mieleen Trainspottingin kohtaus, jossa Renton ja Spud joutuvat työkkärin velvoittamina työhaastatteluun. Ideana on, että tarjottua työpaikkaa ei pidä saada koska sitä ei kumpikaan halua, mutta haastattelussa pitää epäonnistua siten, että antaa kuitenkin vaikutelman mukamas yrittäneensä siinä tosissaan tai muuten työttömyysetuudet palavat. Renton tuo kohteliaasti haastattelussa esiin heroiiniaddiktionsa työhistorian aukoista kysyttäessä ja Spud puolestaan menee piripäissään lätisemään niitä näitä haastatteluun ja mokaa sen luontevasti. Kuvaus toimii kirjaversiossa vielä paremmin kuin leffassa, varsinkin Spudin puheripuli aiheutti meikäläisessä ihan kiitettävää repeilyä.

Jokunen työhaastattelu on itselläkin takana. Osa paikoista on tärpännyt, osa mennyt ohi. Lähes kaikki ovat olleet aika rentoja, mitään sellaista ei ole tullut vastaan joka olisi vituttanut tai mitenkään katkeroittanut tms. jälkikäteen. Yleisesti ottaen kovin paikka oli Visbyssä, kun sinne olin sattunut vastavalmistuneena hakemaan ja ulkomaankokemus kiinnosti. Haastis hoidettiin luonnollisesti på svenska, eikä meikäläinen ole kaksikielinen, vaikka eri kouluissa kieltä olenkin 8v lukenut.

Tilannetta stressasi etukäteen ihan helvetisti, eikä se paikan päällä juuri helpompaa ollut. Haastis vielä kesti useamman tunnin ja väistämättä osa jutuista meni ohi, vaikkei mitään überpahoja jäätymisiä tullutkaan. Palkkasivat sitten jonkun entisen työntekijänsä, tosin en välttämättä ollut prosessissa edes hopealla. "Happamia pihlajanmarjoja" tai ei, mutta jälkikäteen olen tyytyväinen etten saanut paikkaa. Se hyöty tuosta kokemuksesta on joka tapauksessa myöhemmin ollut, että nyt ei jaksa jännittää ruotsin taitojen testaamista Suomen duunien haastatteluissa, kun kerran pahemmassakin paikassa on oltu. Tämä päti esim. nykyisen työpaikan haastatteluun, josta ehkä n.20% pidettiin toisella kotimaisella.

 

[Pee]

Siispä tähän ketjuun omia kokemuksia ja tuntemuksia työhaastattelutilanteista (eikä välttämättä vain siitä ensimmäisestä), oli sitten kummalla puolella pöytää tahansa!

Itse olen kova jännittäjätyyppi, mutta työhaastattelussa haastateltavana olemista en oikein koskaan ole osannut jännittää edes sillä ensimmäisellä kerralla; pikemminkin mielenkiinnolla ja innolla olen niihin tilanteisiin mennyt.

Sen sijaan pöydän toisella puolella oleminen puhelinmyyntifirman johtajan apulaisena ei niin helppoa ollutkaan. Varsinkin perustietojen, kuten työaikojen ja -tehtävien, kertominen tiiviissä, mutta kuitenkin selväksi tulevassa paketissa, oli hyvinkin haastatavaa.

Siksi haastatteluihin mennessäni jätän suuremmat paineet sille haastattelevalle/haastatteleville ja keskityn itse olemaan vain oma, rento itseni.

 

[Morgoth]

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista.

Kuulostaa, että jotain muutakin on pielessä ja hakukriiteritkin on jo aika mielenkiintoisia, jos pitää tehdä 70 tunnin työviikkoja toistuvasti.

Suoraan sanoen kuulostaa aika sairaalta työyhteisöltä.

 

[Mane]

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista.

Mielenkiinnosta kysyn, että onko montakin tätä haluavaa löytynyt? Mielestäni ihmisellä, joka haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman (4-6?) peräjälkeen täytyy olla muitakin ominaisuuksia kuin henkistä kanttia ja nämä muut ominaisuudet menevät jo sairauksien puolelle.

Luulenpa, että ne OIKEASTI parhaat eivät edes hae 70 tunnin työviikkojen mielenkiintoiseen maailmaan.

 

[pernaveikko]

Suoraan sanoen kuulostaa aika sairaalta työyhteisöltä.

Ja semmoiselta ylimieliseltä kusipääporukalta, missä kaikki on omasta mielestään niin parhaita.

 

[Major Julli]

Mielenkiinnosta kysyn, että onko montakin tätä haluavaa löytynyt? Mielestäni ihmisellä, joka haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman (4-6?) peräjälkeen täytyy olla muitakin ominaisuuksia kuin henkistä kanttia ja nämä muut ominaisuudet menevät jo sairauksien puolelle.

Luulenpa, että ne OIKEASTI parhaat eivät edes hae 70 tunnin työviikkojen mielenkiintoiseen maailmaan.

70 tuntia viikossa plus työmatkat päivittäin 1½ tuntia tekee 15½ päivittäin. Jos nukkuu suositusten mukaiset 8 tuntia, pitää puolen tunnin luonasstauon ja käyttää liikuntaan siirtymiseen ja suihkuineen tunnin, kuluu aikaa 25 tuntia per päivä. Jos sitten haluaa työskennllä myös viikonloput, on jo käytösssä kolme tuntia per päivä laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa. Jotenka melkoinen palkka pitäisi olla, koska tuon kolme tuntia tekee mieluusti muuta kuin siivoaa.

Itse hinnoittelen normaalipalkka 5.000€/kk plus auto ja puhelin, ylitöistä 50% tuntipalkkakorotus elikkä lisäpalkka 5.600€/kk. Lisäksi vaadin omistumisen kautta voitto-osuutta yrityksen tuloksesta, se olkoon normaalivuotena 10% vuosiansioista. Siivouksiin ja muihin menköön 300€/kk ja stressistä aiheutevaan terveydenhuoltokuluun 100€/kk. Jotenka palkkapyyntöni 70 tunnin viikosta on:

12.060€/kk plus auto (A6 kelpaa) ja puhelin. Tobias, tieden olevani hyvä, joten tuollaisen palkan lienet olevasi valmis maksamaan. Odotan yhteydenottoasi.

 

[fat of the land]

Ja semmoiselta ylimieliseltä kusipääporukalta, missä kaikki on omasta mielestään niin parhaita.

Jep, edellä oli hyvin sanottu että toinen kirjoittaja esimiehenä katsoisi vakavasti peiliin miettien mitä on esimiehenä tehnyt väärin kun työntekijänsä joutuvat tekemään noin pitkää työviikkoa jatkuvasti tjsp.

Mielenkiintoinen filosofia palkata porukkaa, olemalla haastattelutilanteessa tyly ja yliasiallinen tuskin antaa edustamastaan yrityksestäkään muuta kuin kusipäisen kuvan.

No koko prosessi ottaa helposti 3 haastattelukierrosta ja psykologiset testit. Ja loppupeleissä mieluummin olemme ilman kuin otamme keskinkertaisen. Hyviäkin on paljon mutta parhaita vähän ja parhaita me ainakin haluamme. Sellainen jos löytyy niin mielellään sellaiselle sitten maksaakin.
Eilen 21:22

Heitänpä vasta-argumenttinä:
Jos haastattelut vie kolme kierrosta ja psykologiset testit niin kustannustehokkuus on jo viety niin alas että suosittelisin firmaan uutta rekrytoijaa jos on niin lahjaton ettei parilla pitkällä haastattelulla saa selkeää kuvaa työnhakijasta.

Koeaika, kaikista reiluinta on juuri se että karsii epäsopivamman tuntuiset CV:t pois heti kärkeen, kutsuu muut haastatteluihin, parhaat tarkempiin haastatteluihin ja työnäytteeseen.
Monta nyt sitten tarvitseekaan palkata saa sopimuksen jossa on koeaika jonka aikana voi irtisanoa ilman varoitusaikaa.

Jos koeajalla luukutetaan 70h työviikkoja niin esim. 3 kk:n aikana luulisi näkevän jo kenestä on duuniin ja kenestä ei.
Todennäköisemmin siihen ei menisi viikkoakaan.

 

[sampio]

12.060€/kk plus auto (A6 kelpaa) ja puhelin.

Mahdollinen pomosi tekee samaa duunia muistaakseni 7000 euron kk-palkalla ja ajelee A4:lla.

 

[Morgoth]

Ja semmoiselta ylimieliseltä kusipääporukalta, missä kaikki on omasta mielestään niin parhaita.

Eiköhän tuo systeemi ruoki itse itseään. Hakijatkaan tuskin ovat muuta kuin tuohon kategoriaan kuuluvia.

Ihan vain mielenkiinnosta, että mitenköhän kauankohan tuossa firmassa yksi työtekijä keskimääriin viihtyy?

 

[sampio]

Niin, tai sitten ko. nimimerkillä on vain keskimääräistä vilkkaampi mielikuvitus.

 

[ervatsalo]

Hullu paljon töitä tekee

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista...

Niin, enää pitäisi tietää kuka sitä nykyään yleensä viitsii tehdä 70 tunnin työviikkoja ja kuunnella vielä vittuiluja päälle? Tuollainen paikkahan kuulostaa ihan joltain kiinalaiseltä lenkkaritehtaalta.

Itselläni ainakin on parempaakin tekemistä, kuin kuunnella vittuilua ja notkua ylenmäärin töissä.

Yhtä kaikki, mikäli em. tapaisia työpaikkoja on olemassa, niin en malta olla huomauttamatta, että koulunkäynti ja muu opiskelu todellakin kannattaa, että välttyy moiselta lähinnä orjatyöskentelyltä haiskahtavalta työn irvikuvalta.

Mitä taas itse ketjun aiheeseen tulee, olen ilmeisesti aika guru tällä saralla, koska yhtä haastattelua lukuunottamatta olisin aina päässyt ko. haastatteluja koskevaan hommaan. Aina en kuitenkaan ole mennyt, vaikka olisin päässytkin.

Täältä tähän

 

[er_bai_wu]

Kun kaikki kandidaatit on käyty läpi, lähetän parhaan psykologiseen testiin.

Itse en osaa suhtautua näihin psykologisiin testeihin oikein mitenkään, varsinkaan kun ystäväni sai ihan terveen paperit (ja työpaikan) vastailemalla mustetahrauteluihin tyyliin: "Kuvassa on Mustanaamio ja Pirkka-lehden vuosikerta".

Onneksi olen alalla, jossa työhaastatteluita ei ole, vaan pätevyys ratkaisee. Toisaalta tämä saattaa aiheuttaa joskus ongelmiakin.

 

[Rinoa]

Onneksi olen alalla, jossa työhaastatteluita ei ole, .

Mielenkiinnosta, mikä tälläinen ala on?

 

[Lexa]

Mielenkiintoista tänä päivänä on se, että työkokemus on usein se kaikkein määräävin tekijä kaikkien muiden vaadittujen asioiden joukosta. Eli tietyissä tapauksissa olet hyvin heikoilla, mikäli sinulla ei ole juuri samantyylistä pitkää työkokemusta jostain muualta. Kuitenkin eri firmoissa vastaava työ voi olla hyvinkin erilaista vaikka samanlaisen työnkuvauksen alla toimitaankin.

Muistan eräänkin työnhakuprosessin joka kaatui vastaavan työkokemuksen puutteeseen. Tässä tapauksessa työtehtävä oli melkoisen harvinainen, eikä vastaavia "valmiita seppiä" varmastikaan ollut saatavilla. Itse työtehtävä ei kuitenkaan ollut niin ihmeellinen, etteikö siihen olisi päässyt hyvinkin nopeasti sisälle. Sama tehtävä oli tämän jälkeen useamman kerran haettavana ja ilmeisesti siihen ei ketään lopulta löydetty.

Kuinkakohan paljon aikaa ja rahaa tuohonkin prosessiin saatiin lopulta kulumaan? Haastattelija kun taisi haastattelussa mainita, että haastateltavia oli jo ensimmäisessä vaiheessa kymmenkunta. Kyseiselle firmalle ei voi luvata kovin ruusuista tulevaisuutta, jos liiketoiminnan pyörittäminen on näin kustannustehokasta jo pelkän rekrytoinnin osalta.
On myös sangen merkillistä, että pienemmätkin yritykset käyttävät erillisiä konsultointiyrityksiä rekrytointiinsa. Näissä "alan ammattilaiset" kyselevät erinäisiä kysymyksiä haastateltaviltaan. Yhteistä haastattelijalle ja haastateltavalle on se, että kumpinkin tietää yrityksen toiminnasta tai työtehtävistä osapuilleen yhtä vähän. Lopuksi sopiva haastateltava ohjataan psykologiseen/luonnetestiin, jossa haastateltava vastaa a) rehellisesti b) sen mitä hän olettaa testin tekijän haluavan kuulla. Patologinen valehtelija on usein vahvoilla kysymyksissä "Teen aina työni tehokkaasti, Tulen hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa, Olen joustava, Olen järjestelmällinen jne".

Olen sitä mieltä, että firmojen kannattaisi hoitaa itse omat rekrytointinsa, mikäli vain mahdollista. Ellei ensimmäisellä kierroksella löydy hyviä ehdokkaita, niin laitetaan toinen hakukierros. Mikäli asia on kiirellinen, poimitaan potentiaalisin kandidaatti ja laitetaan koeajalla töihin. Elleivät hommat suju, niin mies/nainen kilometritehtaalle ja uutta työntekijää koukkuun. Toisaalta voidaan pähkäillä puoli vuotta sitä, että olisiko Pertti sittenkin parempi ojankaivaja kuin Martti, vai pitäisikö kuitenkin palkata Jorma, samalla kun urakka kusee resurssipulaan tai maksaa hunajaa ylityökorvauksina.

 

[er_bai_wu]

Mielenkiinnosta, mikä tälläinen ala on?

Tutkimustehtävät julkisella puolella. Fyrkat joko kinutaan hakemuksilla tai sitten hyvällä munkilla tutut hommaa mukaan projekteihinsa; siinä koko homman nimi hieman kärjistettynä. Haittapuolena on toki se, että vakituisista työsuhteista olen lakannut näkemästä unia jo vuosia sitten.

 

[Metro4ever]

Olen sitä mieltä, että firmojen kannattaisi hoitaa itse omat rekrytointinsa, mikäli vain mahdollista. Ellei ensimmäisellä kierroksella löydy hyviä ehdokkaita, niin laitetaan toinen hakukierros. Mikäli asia on kiirellinen, poimitaan potentiaalisin kandidaatti ja laitetaan koeajalla töihin. Elleivät hommat suju, niin mies/nainen kilometritehtaalle ja uutta työntekijää koukkuun. Toisaalta voidaan pähkäillä puoli vuotta sitä, että olisiko Pertti sittenkin parempi ojankaivaja kuin Martti, vai pitäisikö kuitenkin palkata Jorma, samalla kun urakka kusee resurssipulaan tai maksaa hunajaa ylityökorvauksina.

Itse jotakuinkin parituhatta ihmistä haastatelleena ja kolmisen sataa palkanneena, voin todeta, että rekrytointiin käytetty aika poikii jatkossa moninkertaisesti takaisin "menetetyn" työajan firmalle. Iso määrä haastateltavia ekalle kierrokselle(1/2h), varovainen seula, toinen kierros (1/2h), tiukka seula ja viimeinen rundi (1h). Ei siihen mitään rekrykonsultteja tarvita sotkemaan päivänselviä asioita, ja lisäksi saadaan "oman" näköinen henkilöstö. Vaarana on tietysti rekrytoijan pelko ottaa sisään tosi kovia tekijöitä (jos ja usein kun, pelkää oman paikkansa menetystä)
Usein kun itse olen ollut haastateltavan roolissa, huomaa kuinka vähän tietoa/kokemusta konsulteilla on kyseessä olevasta alasta tai yrityksestä. Oikein on joskus pahaa tehnyt, kun on funtsinut konsultin palkannutta firmaa. Mahtavatko he tietää kuinka huonoja ko. kaverit oikeastaan on?

 

[Major Julli]

Mahdollinen pomosi tekee samaa duunia muistaakseni 7000 euron kk-palkalla ja ajelee A4:lla.

Mikä todistaa sen, että isot palkat eivät välttämättä tee elämää autuaaksi.

Noista head huntereista ja rekrytoimistoista voi sanoa sen, että rahoilleen vastinetta niistä saa todella heikosti. Lisäksi vielä välistä tulee suurilta toimistoilta ihan selviä kusetuksia ja vedätyksiä. Esim. erään kerran haimme edustajaa ja kysyimme käyttämältämme toimistolta useaan otteeseen että onko ketään valmista ehdokasta muista hakuprosesseista. Ei kuulemma ollut ketään. No sitten loppusuoralla toimisto sai kasaan meille yhden juopon, yhden sosiaalisesti rajoittuneen ja yhden kunnon hakijan. Jo heti alussa sitten paljastui että tämä ainoa oikea hakija oli jäänyt saman toimiston kautta kakkossijalle eräässä toisessa haussa juuri viikkoa ennen meidän yhteydenottoamme rekrytoimistoon.

Elikkä vaikka olisivat laskuttaneet täyden haun palkan, olisivat edes laittaneet jannun meille suoraan niin olisi säästetty viikkotolkulla aikaa.

Toinen negatiivinen kokemus on head huntereiden yhteydenotot, perus head-hunter tietää yhteydenottovaiheessa tasan sen minkä puhelinluettelosta saa ongittua. Tällöin on mielestäni harhaanjohtavaa esiintyä jonkinlaisia talent scouttina normaalin rekrytointipalvelun sijaan.

 

[Rodion]

Itse olen mukana rekrytoimassa porukkaa ja haastattelen myös heitä. Olen siinä hommassa armoton, vittumainen mutta reilu. Paljon paskoja hakioita joukossa, joihin ei aikaa kannata hukata. Usein kysyn esimerkiksi, että kuinka teoreettisesti jonkun tietyn johdannaisen hinta muodostuu ja kysyn hakijalta, osaako hän hinnoittelun. Jos vastaus on myöntävä, pyydän tekemään homman paperille. Harva osaa, useammat ei. Joillekin tulee sanottua, että omaa aikaasi voit tuhlata mutta älä viitsi meidän.

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista.

No koko prosessi ottaa helposti 3 haastattelukierrosta ja psykologiset testit. Ja loppupeleissä mieluummin olemme ilman kuin otamme keskinkertaisen. Hyviäkin on paljon mutta parhaita vähän ja parhaita me ainakin haluamme. Sellainen jos löytyy niin mielellään sellaiselle sitten maksaakin.

Meklareita?

Parhaimmathan eivät ole kuukausipalkkaisia työntekijöitä, vaan tekevät hommia itsenäisinä sijoittajina/yrittäjinä. Eli Black&Scholes kaava olisi syytä osata ulkoa, kun hakee teille töihin :)

Pitääkö sen vuoksi osata laskea itsekin, että jos "warrekoneet" menee rikki ja joutuukin täyttämään laitoja käsin, niin ei tule tehtyä hinnoitteluvirheitä laitojen suhteen? Tai toisaalta tuntuu, että laitojen puuttuminen on ihan hyväksyttävää, kunhan sen selittää teknisillä ongelmilla.

Otatteko muuten töihin sellaisia, joilla ei ole kauppatieteiden koulutusta, mutta joka osaa muuten hommat. Ihan vain tällainen kuriositeettikysymys.

 

[sampio]

Sopisikohan seuraava kysymys vaikka tähän ketjuun:

Olen lähetellyt jokusen kappaleen hakemuksia kiinnostaviin kohteisiin ja odottelen nyt hakuaikojen sulkeutumista sekä soittoja. Ajattelin kuitenkin, että tekisin myös kierroksia kiinnostaviin yrityksiin ja kyselisin duunia noin niinkuin face-to-face. Mietityttää vain, että kuinka toimisin minua kiinnostavien isojen yritysten kanssa, kannattaako vain esittää asia jollekin sihteerille ja pyytää ohjaamaan rekrytoinneista päätävän puheille vai tungenko väkivalloin toimitusjohtajan puheille kesken yrityskauppojen? Entä kuinka tällaisiin (asiallisiin) kontakteihin yleensä suhtaudutaan, täällä kun taisi olla muutamia työhönotosta vastaavia jannuja?

 

[Niilo]

Työhaastattelussa pärjää kun on rehellisesti ihan oma itsensä.piste. Mitään stooria ei todellakaan kannata lähteä heittään. Alkoholikysymyksiin ei kannata lähteä puhumaan paskaa...

Tämän hetkisessä työpaikassani oli esitetty tämä itsellekkin esitetty alkoholikysymys, nykyään töissä olevalle kaverille:

haastattelija :No otatko alkoholia?
haastateltava: Kiitos ei, olen autolla.

 

[Master God]

haastattelija :No otatko alkoholia?
haastateltava: Kiitos ei, olen autolla.

Tämähän on kysymys-vastauspari, jonka jokaisen kaveri on käynyt läpi. Tai jos ei ihan kaveri, niin kaverin kaveri tai omalla työpaikalla kuitenkin.

Itseäni vituttavat työhaastattelut yli kaiken. Tai jos on oikeasti ammattitaitoinen haastattelija, niin sitten ne on ok, mutta valitettavasti suurin osa kyselee samoja kliseitä, joihin en edelleenkään ole vaivautunut keksimään "hyviä" vastauksia vaan vastailen aina mitä mieleen tulee. Sellaisilla peruskysymyksellä kukaan ei saavuta yhtään mitään, ja useimmiten haastattelut ovatkin suurelta osin ajanhaaskausta puolin ja toisin. Olen aivan varma, että niillä kysymyksillä joihin yleensä vastaillaan, suurin osa haastattelijoista ei varmasti ole saanut parasta mahdollista kandidaattia palvelukseensa paitsi korkeintaan säkällä. Enkä edes tarkoita itseäni. Ehkä pahimmat puliveivarit on saatu suodatettua pois, mutta siihen se sitten on jäänytkin.

Sen sijaan omasta mielestäni työhaastattelun olisi oltava nimenomaan keskustelutapahtuma työtehtävään ja haastateltavan ajatusmaailmaan liittyvistä fundamentaalisista kysymyksistä. Toisin sanoin, kun sama asia voidaan työelämässä toteuttaa lähtökohtaisesti useammalla eri tavalla, olisi hyvin tärkeää että esimies ja alainen ajattelevat näistä suunnilleen samansuuntaisesti.

 

[Kaivanto]

Multa kysyttiin nykyisen työpaikkani haastattelussa aikanaan "no olettekos te joku vitun uskovainen" (huom. teitittely). En ollut ja sain paikan.

 

[sampio]

Multa kysyttiin nykyisen työpaikkani haastattelussa aikanaan "no olettekos te joku vitun uskovainen" (huom. teitittely). En ollut ja sain paikan.

En olisi sinua kansankirkon papiksi uskonut.

 

[Veijari]

Sopisikohan seuraava kysymys vaikka tähän ketjuun:

Olen lähetellyt jokusen kappaleen hakemuksia kiinnostaviin kohteisiin ja odottelen nyt hakuaikojen sulkeutumista sekä soittoja. Ajattelin kuitenkin, että tekisin myös kierroksia kiinnostaviin yrityksiin ja kyselisin duunia noin niinkuin face-to-face. Mietityttää vain, että kuinka toimisin minua kiinnostavien isojen yritysten kanssa, kannattaako vain esittää asia jollekin sihteerille ja pyytää ohjaamaan rekrytoinneista päätävän puheille vai tungenko väkivalloin toimitusjohtajan puheille kesken yrityskauppojen? Entä kuinka tällaisiin (asiallisiin) kontakteihin yleensä suhtaudutaan, täällä kun taisi olla muutamia työhönotosta vastaavia jannuja?

Sinuna laittaisin sähköpostilla avoimen hakemuksen ja parin päivän päästä lähettämisestä soittelet perään ja kyselet; "oletteko saaneet hakemukseni, tulisin mielelläni kertomaan itsestäni lisää vaikka henkilökohtaisesti."