Kerrataanpa muutamia omia kokemuksia haastatteluista.
Ensimmäiseen varsinaiseen haastatteluun menin juuri opinnot päättäneenä "märkäkorvana". Haastattelu kesti reilut ½ tuntia jonka jälkeen haastattelun suorittanut työnjohtaja ilmoitti palaavansa asiaan - olin varma ettei palaisi mutta tästä viikon kuluttua soitti ja tarjosi töitä. Otin vastaan ja aloitin työt kahden viikon kuluttua kyseisestä soitosta.
Samanaikaisesti pääsin suhteilla myös erääseen toiseen työhön, osa-aikainen ja helppo hallittava - tein kahda työtä vajaat pari vuotta ja sitten sain tarpeekseni.
Viimeaikoina olen sitten käynyt muutamissa haastatteluissa ihan vaan kokeillakseni kepillä jäätä - jos olisi tullut hyvä tarjous vastaan niin olisin ottanut sen vastaan, mutta eipä ole tullut niin hyvää tarjousta, että kannattaisi hypätä "kelkkaan".
Sanoisin, että pääsääntöisesti haastattelut ovat olleet varsin helppoja tapauksia jopa minulle, kaltaiselleni epäsosiaaliselle ihmiselle joka erityisesti vihaa virallisia tilaisuuksia. Pakko kuitenkin asennoitua noihin tilaisuuksiin riittävällä vakavuudella jos haluaa "paremmalle oksalle" - etenkään en ole haksahtanut ystäväni toimintamalliin uhata vetää haastattelijaa/pomoa turpiin lähitulevaisuudessa, se lienee varma tapa pilata onnistunutkin haastattelu.
Kerran olen kuitenkin tehnyt mainitsemisen arvoisen mokan, tämä osaltaan johtui haastattelijan tekemästä mokasta/ajattelmattomuudesta. Haastattelija nimittäin kysyi kielitaidostani ja esitti kysymyksen suomeksi, hän siis kysyi "Osaatko englantia" ja (hölmönä) menin vastaamaan suomeksi, että "Osaan" - olisi kannattanut hypätä vaan englantiin ja ryhtyä puhumaan englantia lennosta mutta kömmähdyksiä sattunee itsekullekin.
vlad.
Ensimmäiseen varsinaiseen haastatteluun menin juuri opinnot päättäneenä "märkäkorvana". Haastattelu kesti reilut ½ tuntia jonka jälkeen haastattelun suorittanut työnjohtaja ilmoitti palaavansa asiaan - olin varma ettei palaisi mutta tästä viikon kuluttua soitti ja tarjosi töitä. Otin vastaan ja aloitin työt kahden viikon kuluttua kyseisestä soitosta.
Samanaikaisesti pääsin suhteilla myös erääseen toiseen työhön, osa-aikainen ja helppo hallittava - tein kahda työtä vajaat pari vuotta ja sitten sain tarpeekseni.
Viimeaikoina olen sitten käynyt muutamissa haastatteluissa ihan vaan kokeillakseni kepillä jäätä - jos olisi tullut hyvä tarjous vastaan niin olisin ottanut sen vastaan, mutta eipä ole tullut niin hyvää tarjousta, että kannattaisi hypätä "kelkkaan".
Sanoisin, että pääsääntöisesti haastattelut ovat olleet varsin helppoja tapauksia jopa minulle, kaltaiselleni epäsosiaaliselle ihmiselle joka erityisesti vihaa virallisia tilaisuuksia. Pakko kuitenkin asennoitua noihin tilaisuuksiin riittävällä vakavuudella jos haluaa "paremmalle oksalle" - etenkään en ole haksahtanut ystäväni toimintamalliin uhata vetää haastattelijaa/pomoa turpiin lähitulevaisuudessa, se lienee varma tapa pilata onnistunutkin haastattelu.
Kerran olen kuitenkin tehnyt mainitsemisen arvoisen mokan, tämä osaltaan johtui haastattelijan tekemästä mokasta/ajattelmattomuudesta. Haastattelija nimittäin kysyi kielitaidostani ja esitti kysymyksen suomeksi, hän siis kysyi "Osaatko englantia" ja (hölmönä) menin vastaamaan suomeksi, että "Osaan" - olisi kannattanut hypätä vaan englantiin ja ryhtyä puhumaan englantia lennosta mutta kömmähdyksiä sattunee itsekullekin.
vlad.