Eipä sitten sovittelijoidenkaan avulla saatu minkäänlaista edistystä aikaan. Ei nyt varsinaisesti mikään yllätys, mutta toisaalta huolestuttavaa, että osapuolet eivät ole näköjään vieläkään valmiita tulemaan toisiaan vastaan.
Tämä on sikäli täysin absurdia, sillä rahallinen ero on ainoastaan 182 miljoonaa dollaria, joka on miljardibisneksessä ihan pähkinöitä. NHL menettää 18-20 miljoonaa tuloja päivässä ja pelaajat 8-10 miljooona palkkoja, joten nyt kymmenessä päivässä osapuolet ovat menettäneet yhteensä tuon tapeltavan summan. Kumpikaan ei ole siis voittanut, vaan molemmat ovat hävinneet.
Jos tilannetta järjellisesti ajatellaan, niin Make Whole olisi kompromissina sovittu noin 300 miljoonaan (molemmat 80 miljoonaa vastaan) ja pelit olisivat jo käynnissä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten miten sopu nyt sitten myöhemminkään löytyisi?
Rahallinen ero päinvastoin vain kasvaa koko ajan, kun yhteinen potti pienenee. Kuvainnollisesti lankakerä menee siis päivä päivältä entistä pahemmin solmuun, joten ratkaisun löytyminen vaikeutuu entisestään.
Tähän asti olen ollut varsin luottavainen, mutta pikkuhiljaa alkaa toiveet kaudesta murentua. Seuraavaksi liiga todennäköisesti pienentää Make Whole tarjoustaan, koska pelattavien pelien määräkin vähenee. Pelaajayhdistys ei voi tuota missään tapauksessa hyväksyä, koska se on vielä huonompi kuin tämä pöydällä oleva tarjous. Se olisi järjenvastaista.
Pelaajayhdistykselle jää siis vaihtoehdoksi ottaa kovat keinot ja hajottaa koko liitto. Siinä vaiheessa voidaankin odotella joukkokanteiden myötä pitkää oikeustaistelua. Koko kausi voidaan siis unohtaa, ellei omistajat pelkää oikeuden lopputulosta ja lyö viime tipassa pelaajia tyydyttävää ehdotusta pöytään. Vaikea kuitenkaan nähdä, että omistajat kaiken tämän väännön jälkeen lopulta vapaaehtoisesti taipuisivat.
Pelaajilla ei ole kuitenkaan minusta enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin hajottaa liitto, kun neuvottelut eivät selvästikään tuota tulosta.
En kyllä jaksa ymmärtää omistajien itsepäisyyttä, heillä ei ole tässä lypsämisessä mitään voitettavaa enää tässä vaiheessa, joten kiekon pitäisi pudota jäähän mahdollisimman nopeasti.
Tosiaan rahallisesti ero on täysin mitätön, joten luulen suuremman kysymyksen liittyvän pelaajien oikeuksiin. Pelaajat pitävät varmasti loppuun asti itselleen tärkeistä oikeuksista, kuten UFA-iästä, mutta en näe varsinaisesti mitä haittaa nykyisestä UFA-iästä on omistajille.
Kun pelaajien palkat on kerran sidottu 50 prosenttiin HRR:stä, niin vaikka puolet pelaajista olisi vapaita agentteja, eivät pelaajien palkat nousisi yli 50 prosentin. Ei se ole minusta mikään kohtuuton etu pelaajille, että saavat 27-vuotiaana valita vapaasti työnantajansa.
Vastaavasti omistajien kannalta tärkeämpää on kitkeä etupainoitteiset sopimukset, joilla yritetäään kiertää palkkakattoa. 5 % vaihteluväli ja mahdollisesti 8-10 vuoden maksimipituus eliminisoivat tuon kikkailun. En kyllä myöskään ymmärrä, jos pelaajayhdistyksen puolella raivoisasti vastustetaan tätä. Eipä taida 750 pelaajan joukossa olla kovin montaa onnekasta, jolla olisi tuollainen järjetön etupainotteinen yli 7 vuoden sopimus.