@BitterX Olen tehnyt samoja havaintoja. Oikeastaan aloin seuraamaan Twitteriä aktiivisesti vasta kesän kynnyksellä, joten väitän voivani katsella tilannetta etäältä.
Twitter-aktiivien ongelma on nähdäkseni siinä, että he muodostavat oman pienen saarekkeensa ja kuvittelevat sen edustavan "yhteiskuntaa", "kansaa", "älymystöä" ja milloin mitäkin. Viestintä on sitten sen mukaista: kaikesta tunnutaan tekevän yleismaailmallisesti tärkeitä kysymyksiä; tämä on nyt merkittävää, koska minulla on siitä jotain sanottavaa.
Päivittäin toistuvat mm. seuraavat jutut:
1) Ivan Puopolo vitsailee sukupuolentutkimuksesta tai feministeistä
2) Iikka Kivi haukkuu rasisteja tai piikittelee Huhtasaarta
3) Toimittajat kiistelevät siitä, miten asioista saisi puhua
4) yhteiskunnallisesti "valveutuneet" järjestöaktiivit yms. kommentoivat vähän joka asiaa ja ovat huolestuneita keskustelukulttuurin kehityksestä
Yleinen mielikuva muistuttaa jotain whatsapp-ryhmiä, joissa jokainen tuntee toisensa ajatukset, poliittiset motivaatiot ja asenteet. Keskustelu on sen mukaista: twiittaajat muodostavat "klikkejä", jotka peukuttavat ja uudelleenjakavat toistensa ajatuksia. Vastakkaisten mielipiteiden ääreen pistäydytään toistuvasti, mutta ei sen takia, että haluttaisiin lähestyä toista, vaan siksi, että päästään näpäyttämään ja keräämään jälleen tykkäyksiä/uudelleentwiittauksia.
Tässä valossa on aika humoristista, että twitter-aktiivit tuntuvat olevan jonkinlaisia konsensuksen ja deliberaation esitaistelijoita. Tavallisten vitsien, poliittisten julistusten ja mainintojen seassa on nimittäin aimo annos meta-keskustelua ja oman pienen kuplan sisällä tapahtuvaa, joutavanpäiväistä länkytystä. Toisinaan sitä vielä höystetään omia rivejä kokoavilla kampanjoilla tai ketjupostauksilla, joista edellä kirjoittanutki mainitsi.
Mikä tässä siis hiertää? Ehkä tietynlainen teennäisyys. Jatkuvasti on päällä sellainen klangi, että asioista ei saisi olla eri mieltä tai että kaikesta pitäisi löytää jonkinlainen keskitien "totuus". Keskusteluiden osapuolilla ei kuitenkaan ole mitään halua muuttaa mielipiteitään tai tulla vastaan, joten miksi esittää, ettei tarkoituksena ole oman agendan pönkittäminen tai väittelyiden synnyttäminen?
Mainitsin joskus, että Jatkoaikaan kirjoittelu on itselleni aika triviaali harrastus, jossa yhdistyvät konfliktit, argumentaation kehittäminen ja oman ajattelun monipuolistaminen. Tätä hieman paheksuttiin, koska olen usein eri mieltä foorumin valtavirtakäyttäjien kanssa. Ihan tietoisesti minä kuitenkin hakeudun sellaisiinkin ketjuihin, joissa esiintyy ärsyttäviä mielipiteitä. Miksei sitä siis voisi sanoa ääneen? Vastakkainasettelu on hauskaa, kehittävää ja suht harmitonta viihdettä niin kauan kun se ei vaikuta omaan arkielämään.