Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
TD2-lätinää. Minusta sarja piti loppuun asti otteessaan hyvässä ja huonossa. Olihan tuo huikeiden ennakko-odotusten jälkeen jotenkin tuomittu epäonnistumaan ainakin usean katsojan silmässä, mutta itse kehun kokonaisuutta varovaisen positiivisesti.
Se oli ensinnäkin hyvää, että loppu ei ollut oikein mitenkään erityisen onnellinen. Ja romanttiset sivujuonteet olivat lähinnä mauste, ei liian iso osa.
Kun luki arvosteluja tuli kyllä mieleen tuo aiempi täällä esitetty mietintä Frankin yliyrittämisestä. Tuo ajoittain tönkkö ylisanailu oli osittain roolia, ja saattoi olla jopa käsikirjoittajan käsitystä huumorista. Oliko tuo Frankille sanottu "You can't act for shit!" peräti vittuilua Vincen roolista ja siihen kohdistetuista odotuksista.
Hahmoja oli loppuun asti liikaa. Vähemmän sivuroolin naisia ja joku poliisipahis vähemmän olisi toiminut. Myös mafiaryhmiä oli vähän liikaa kaiken kaikkiaan. Hämmennyin viimeisessäkin jaksossa parista hahmosta, siinä olisi pitänyt skarpata. Myös neljän päähenkilön setti oli tosiaan haastava. Mielestäni hahmot rakennettiin hyvin ja ne olivat jokainen omanlaisiaan, mutta onhan se eri juttu rakentaa magneettimaista vetovoimaa niin kuin ykköskauden kahdella vahvalla päähenkilöllä.
Frankin ja Velcoron loppu - Velcoron kohdalla aikakäsite taipui jotenkin hassusti yöstä aamuun, vaikkei tällaisessa toki liikaa sitä tuijota. Pormestarin vaihtuminen poikaan oli tavallaan hauska, tavallaan vähän epäuskottava itsarin jälkeen. Tony-hahmo jäi muutenkin aika etäiseksi pahikseksi.
Velcoron pojan kantama poliisilätkä ja sen huomaaminen oli vahva kohta.
Itse mysteerin ratkaisu oli minusta oikein hyvä ja uskottava, siitä ketkä tappoivat ja miksi munattomaksi leikattu tapettiin. Kyseisestä siivusta olisi voinut ehkä rakentaa isommankin kokonaisuuden, joka olisi kasvanut ja kulkenut koko sarjan läpi. Toisaalta tietty yllätysmomentti ja sen nivoutuminen korruptioon olisi silloin ollut erilainen.
Toistan eräässä arviossa sanottua, mutta jättimäisen teoksen sijaan tämä oli enemmän sellainen pokkarimainen murhamysteeri HBO-puitteilla ryyditettynä.
Jonkin verran huonoa, paljon hyvää. Kyllä tämän katsoo vielä uudestaankin, etenkin ajan kuluttua.
Kun luki arvosteluja tuli kyllä mieleen tuo aiempi täällä esitetty mietintä Frankin yliyrittämisestä. Tuo ajoittain tönkkö ylisanailu oli osittain roolia, ja saattoi olla jopa käsikirjoittajan käsitystä huumorista. Oliko tuo Frankille sanottu "You can't act for shit!" peräti vittuilua Vincen roolista ja siihen kohdistetuista odotuksista.
Hahmoja oli loppuun asti liikaa. Vähemmän sivuroolin naisia ja joku poliisipahis vähemmän olisi toiminut. Myös mafiaryhmiä oli vähän liikaa kaiken kaikkiaan. Hämmennyin viimeisessäkin jaksossa parista hahmosta, siinä olisi pitänyt skarpata. Myös neljän päähenkilön setti oli tosiaan haastava. Mielestäni hahmot rakennettiin hyvin ja ne olivat jokainen omanlaisiaan, mutta onhan se eri juttu rakentaa magneettimaista vetovoimaa niin kuin ykköskauden kahdella vahvalla päähenkilöllä.
Frankin ja Velcoron loppu - Velcoron kohdalla aikakäsite taipui jotenkin hassusti yöstä aamuun, vaikkei tällaisessa toki liikaa sitä tuijota. Pormestarin vaihtuminen poikaan oli tavallaan hauska, tavallaan vähän epäuskottava itsarin jälkeen. Tony-hahmo jäi muutenkin aika etäiseksi pahikseksi.
Velcoron pojan kantama poliisilätkä ja sen huomaaminen oli vahva kohta.
Itse mysteerin ratkaisu oli minusta oikein hyvä ja uskottava, siitä ketkä tappoivat ja miksi munattomaksi leikattu tapettiin. Kyseisestä siivusta olisi voinut ehkä rakentaa isommankin kokonaisuuden, joka olisi kasvanut ja kulkenut koko sarjan läpi. Toisaalta tietty yllätysmomentti ja sen nivoutuminen korruptioon olisi silloin ollut erilainen.
Toistan eräässä arviossa sanottua, mutta jättimäisen teoksen sijaan tämä oli enemmän sellainen pokkarimainen murhamysteeri HBO-puitteilla ryyditettynä.
Jonkin verran huonoa, paljon hyvää. Kyllä tämän katsoo vielä uudestaankin, etenkin ajan kuluttua.