TD2:
Vaikka en yleensä ymmärrä joidenkin alleviivaamaa tiukkaa väitettä, että hahmoihin pitäisi samaistua, jotta niistä välittää tavalla tai toisella, kylmän analyyttisesti tai sitten lämpimän tunteellisesti, niin tällä kaudella ei herännyt minkäänasteista kiinnostusta mitä tapahtuu kenellekään hahmolle, vaikka kyse oli pohjimmiltaan henkilödraamasta. No pari viimeistä jaksoa suoraviivaistivat kerrontaa selkeästi ja hätiköiden, mutta aivan liian myöhään, jotta hahmot olisivat juonenkäänteiden avittamana heränneet eloon. Ei tämä toki yksinkertainen juoniantologia ole koskaan ollut. Kaikki hahmot olivat kuitenkin draamallisesti ikään kuin kuolleita - ainakin emotionaalisesti - alusta asti, jokaisen yrittäessä saada jostain elämänkahvasta tai omista tunteistaan kiinni. Ns. kasvaa ihmisinä, persoonina, jos heitä ihmisinä kykenee edes ajattelemaan. Osa on ilmeisesti kyennyt, koska pohtivat näiden tekemisiä kuin tuntisivat heidät ja ajattelevat heidän puolestaan kuin sohvakäsikirjoittajat. Tätä kasvutarkoitusta, tai oman itsensä kehitystä, varten kehitelty juoni oli kuitenkin latteahko piirteissään, sisältäen lähinnä perinteistä korruptiota ja muuta väsynyttä parisuhdekähinää, joka ei toimi yhdenkään hahmon eduksi.
En sitten tiedä kuinka tarkoituksellista tietynlainen katsojan etäännyttäminen tai omituinen vitsailu on, jos sellaisia tehokeinoja käytettiinkään ja yksinkertaisesti jengi näyttelijöineen on vaan puhtaasti kassalla. Oranssi plösö mukamas oli Velcoron lapsi :D On huomion arvoista, että kaikki olivatkin lopulta vain jotain päämysteerin ympärille kasattua tematiikkaa yksioikoisesti palvelevia hahmoja, joissa ei ollut tarpeeksi persoonallista luonnetta, jotteivat taannu keinotekoista dialogia lateleviksi karikatyyreiksi, joita näyttelevät isot nimet. Tai ehkä hahmot olivat pikemminkin vain jonkin taiteilijan tummanpuhuvia ääriviivoja vokottelevia, tunteita naamioivia ja pelkistetyn noirimaisia hahmotelmia jostain tyypeistä, joiden persoonat toki rakentuivat jotenkin, mutta jotka eivät saavuttaneet missään vaiheessa huippuaan, vaan jäivät hissistä jo puolivälissä, vaikka loppuun olikin vielä monta jännittävää kerrosta matkaa. Aikaisemmin jo totesin, ettei koko sarjan tunnemiljöö peilaa Losia kovinkaan hyvin (ei ainakaan tunnu siltä), eikä hahmotkaan pelaa ympäristön kanssa kovinkaan aktiivisesti, vaan periaatteessa koko homma olisi voinut tapahtua missä tahansa.
Olihan tämä tunnelmaltaan kuitenkin totaalisen erilainen (= jännitteetön) yritelmä kuin eka kausi, eikä lähdetty pelkästään apinoimaan menneitä henkevyyksiä, mutta kunnianhimoisessa esillepanossa epäonnistuttiin todella rankasti. Ei kokonaisuutena tai moraliteettina kovinkaan kummoinen seasoni. Pilvet taivaalta luvannut alkutunnari olisi kaivannut vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Nyt vierailtiin vahakabinetissa monen tunnin ajan. 2/5.