TV-sarjaketju

  • 2 325 416
  • 10 225
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tanskassa 90 luvulla nousi leffaohjaajia maailmanmaineeseen voittaen pari oscaria peräjälkeen. Tää oli tulosta ohjaajien keskinäsestä skarppauksesta, jossa tyypit katteli toistensa leffoja jo leikkausvaiheessa ja hioivat niitä yhdessä. No näiden oscarvoittojen jälkeen Tanskan yleisradio hokas, että meillähän on talentteja ja alko tosissaan panostaan sarja ja leffatotantoon. Siis rahallisesti, mutta myös niin, että laaturima nostettiin tavotteena korkeelle. Pikkuasiatkin piti tehdä pro meingillä, ja kässärintekijöille maksetaan jo kirjotusvaiheen ideointiosasta. Meillä kun idealla ei saa läpi mitään, ellei ole 'nimi', joka taas saa tehdä mitä kuraa tahansa ilman laadunvalvontaa.

Kovat panostukset on tuottanu kyllä hienoja sarjoja ja parig hyvät tv leffat. Paljon toki pienenä maana ne samat naamat niisdä pyörii, vaan väljäkö tolla...
 

godspeed

Jäsen
Mikähän tuota True Detectiven toista kautta vaivaa. Kaikki mikä toimi ekalla kaudella ei toimi tässä sitten yhtään. Vaikka olen kaikenlaisia sarjoja (poislukien komedia) katsellut, niin tämä on pahin mahalasku mitä olen todistanut. Lähes viiden tähden tekemisestä johonki kahteen tähteen saatesanoin: saatana sentään mitä tervanjuontia ja sekavaa "synkistelyä". Tässä on kaikki irrallaan. Hahmot eivät toimi vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa eikä ympäristö hahmojen kanssa. Jos ekalla kaudella koko homma perustui tähän, niin nyt on aivan sama vaikka koko kausi olisi kuvattu Teletappimaassa.

No ok, Farrell on oikeasti hyvä näyttelijä vaikka sitäkin on joku joskus uskaltanut haukkua. Tunnarikin on helvetin hyvä. Mutta voi sentään, ei aukene tämä muutoin, ei sitten mitenkään päin.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Mietin tuota kun katsoin Borgenia taannoin - eihän se oikeasti ole mikään kauhea megasarja, hyvin voisi kuvitella, että Suomessa resurssit riittäisivät tuollaiseen, ja onhan meilläkin hyviä näyttelijöitä. Mutta sitten käsikirjoitus, rytmitys, kuvaus - en ole asiantuntija, mutta jokin virtaviivaisuus siinä oli, mitä meillä ei ole.
Tuotantotiimit ovat samoja, joten Suomessa uudet ideat, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, loistavat poissaolollaan. Tuolla Tanskanmaalla tilanne on ilmeisesti erilainen, ja tuoreemmat tekijät saavat mahdollisuuden.
 

godspeed

Jäsen
Yksi syy suomalaiseen kansainvälisillä standardeilla katsottuna laaduttomaan tekemiseen lienee sekin, että täällä koulutetaan lähinnä media-alan "moniosaajia", jotka eivät todellisuudessa osaa mitään asiaa hyvin, eivätkä välttämättä edes sitä yhtä kovinkaan hyvin. Pelkkiä käsikirjoittajiakin kyllä tulee, mutta niistäkin monet ovat yksinäisiä pimeässä kopissa tekemisiään rustaavia taiteilijoita, joita eivät kiinnosta yleisesti mikään todellisen maailman todelliset ongelmakohdat, jota peilata kirjoituksissaan. Silloin kirjoitetaan ääripäiden kautta mitattuna joko puhdasta dadaa, jolle ei rahoitusta löydä koskaan, tai sitten ns. tiskirättirealismia, jolle toki löytyy menekkiä siitäkin syystä, että suomalainen katsoja ei ole kovinkaan kultturelli tapaus mitä tulee median suoltamiin tuotoksiin. Toki löytyy myös yhden asian tekijöitä, freelancereita, jotka ovat ymmärtäneet ottaa jonkin taidemuodon (vaikkapa vain musavideot, mainokset jne) työlähteekseen ja ovat hyviä siinä, mutta lähinnä visuaalisen osaamisensa vuoksi, eivät niinkään tarinankertomisen taitojensa vuoksi. Osaaminen teknisesti kyllä riittäisi, mutta Suomi on aivan liian pieni markkina-alue tehdä mitään kovinkaan isoa tai uraa uurtavaa. Ei täällä tunnuta haluttavankaan tehdä mitään, joskaan ei sillä että se mahdollistakaan olisi.

Mainitsinkin jo "patriootit" nurkkiinsa käpertyvät katsojat, jotka yleensä päättävät mitä tässä maassa tehdään tai mitä aihepiirejä kolutaan. Sitä ei Suomessa lopulta tee mikään rahoittava taho, vaan se aika simppelisti aiheeseen suhtautuva ja itseäänkin aliarvioiva kuluttaja, joka vaikkapa kuluttaa laiskasti tehtyjä päivittäissarjoja kuten Salkkareita päivästä ja vuodesta toiseen. Tai kaikkea mitä vain primetimessa näytetään lauantai-iltaisin. Kun on skideille tehty päivälliset ja pyykit pyykätty, niin voi istahtaa sohvalle ja katsoa mitä tahansa hömppää mitä telkusta tulee. Olisi liikaa vaadittu, että he etsisivät itse kiinnostavia ohjelmia, vaan kaikki katsotaan kanavasurffailun periaatteella.

Suomalainen yleisesti ottaen taantuu kovinkin tylsäksi mitä tähän aiheeseen tulee, ja se saa tasan sitä mitä se tilaa.
 

Mäntylä #18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Panthers,
Kokeillaanpa tätä kautta.. Onko palstalaisilla antaa jotain sarjasuosituksia, joko johonkin laadukkaaseen komediasarjaan tai sitten The Killingin tyyliseen jännityssarjaan? Olen katsonut kaikki perinteiset The Wiren, Breaking Badin, Dexterin, Game Of Thronesin, True Detectiven jne.. Komediasarjojen puolelta erityisesti How I Met Your Mother sekä Silicon Valley sytyttivät.

Suosittelen The League sarjaa lämpimästi! Mielestäni helposti paras sitcomi mitä olen nähnyt vaikkakin esim Silicon Valleystä tykkäsin kovasti!
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers
Tanskassa 90 luvulla nousi leffaohjaajia maailmanmaineeseen voittaen pari oscaria peräjälkeen. Tää oli tulosta ohjaajien keskinäsestä skarppauksesta, jossa tyypit katteli toistensa leffoja jo leikkausvaiheessa ja hioivat niitä yhdessä
Ohjaaja Klaus Härö (mm. Postia pappi Jaakobille) puhui juuri tästä samasta asiasta Porissa Suomi Areenassa. Keskustelun aiheena oli joku suomalainen kulttuuri vientituotteena. Pohjoimaista varsinkin Ruotsista ja Tanskasta tulee todella hyviä tv-sarjoja ja elokuvia. Esimerkiksi Ruotsissa on olemassa Trollywood, jossa wikipedian mukaan tuotetaan 65 prosenttia ruotsalaisista elokuvista. Eli onko niin, että Ruotsissa ja Tanskassa yksinkertaisesti satsataan enemmän, jolloin myös tulosta syntyy.
 

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
Mikähän tuota True Detectiven toista kautta vaivaa. Kaikki mikä toimi ekalla kaudella ei toimi tässä sitten yhtään.
Ai.

Omasta mielestäni viimeiset pari jaksoa ovat olleet täyttä timanttia... Ongelma lienee monilla se, että tästäkin odotettiin jotain okkultistista, mutta tämä onkin nyt sitten gangstereita, likaisia kyttiä ja hämäriä maakauppoja.
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Omasta mielestäni viimeiset pari jaksoa ovat olleet täyttä timanttia... Ongelma lienee monilla se, että tästäkin odotettiin jotain okkultistista, mutta tämä onkin nyt sitten gangstereita, likaisia kyttiä ja hämäriä maakauppoja.
Minustakin toimii oikein hyvin ja omasta mielestäni on vain positiivista, että ei ole yritetty toistaa ensimmäisen kauden juttuja täysin toisenlaisessa ympäristössä ja tarinassa.
 

godspeed

Jäsen
En tiedä "monista muista", mutta minä en saa hahmoista, niiden motiiveista saati ympäristöstä yhtään kiinni. Minusta kaikki ovat levällään kuin palapeli jonka palasista osa on viskattu roskikseen, eikä niitä saa enää takaisin. Ymmärrän kuitenkin sen ekan kauden pyrkimyksen samaan "okkultiseen" tai "hämäräperäiseen" tunnelmaan mikä tässäkin kaudessa on ja mihin tämäkin kausi osaltaan perustuu - kuunnelkaa nyt se tunnari vielä kerran. Kaikillahan hahmoista on selvästi sisäisiä ongelmia, ristiriitoja draamallisesti sekä itsensä, tapahtumien että ympäristön kanssa, mutta mitään ei esitetä siten, että kiinnostaisi yhtään. Vain Farrellissa on riittävästi jotain särmää, siinä missä kaikki muut hahmot vähän tuskailevat pitäisikö tähän maailmaan saattaa lapsia vai onko tämä maailma vain kaikkia meitä kusettava Truman Show, joka me kaikki ansaitaan. Aha. Ja missä on se lämmin, mutta pimeä LA-tunnelma? Missä? Vai tarvitsisiko Michael Mann hälyttää ohjaamaan? Tämä on kuin täysin kuivaksi rutistettu sitruuna verrattuna siihen ekan kauden mystiikalla verhoiltuun, läpimustaan tyyliin, jota tämä antologia pyrkii näemmä apinoimaan ja jolla se brändää itsensä.

Toki kausi on vielä kesken, mutta eka kausi oli raaka jo ensimmäisestä jaksosta lähtien.
 

godspeed

Jäsen
Ai.

Omasta mielestäni viimeiset pari jaksoa ovat olleet täyttä timanttia... Ongelma lienee monilla se, että tästäkin odotettiin jotain okkultistista, mutta tämä onkin nyt sitten gangstereita, likaisia kyttiä ja hämäriä maakauppoja.

Niin, ongelma syntyy siitä, että tyyli rakentaa kausi on samankaltainen aihepiiristä riippumatta, mutta se ei tunnu itselleni toimivan tässä kontekstissa samalla tapaa.
 

Tietsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK(NP#33), NYR, Everton, Azzurri, NuPS
Tänään tuli aamupalaksi katsottua Outlanderin ensimmäinen kausi loppuun. Oli aluksi ennakkoluuloja sarjaa kohtaan mutta muutaman jakson jälkeen koukussa ja voin kyllä suositella. Tapahtumia riittää joka lähtöön, romantiikasta sadistiseen kiduttamiseen.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Suomessa imitoidaan hyvin suoraan sarjoissakin. Tästä voi jo päätellä sen, ettei vain ole osaamista tai sen mahdollistamaa itseluottamusta tekemiseen ja päinvastoin. Kunnianhimosta puhumattakaan. Ehkäpä poikkeuksena kotimainen klassikko Vihreän kullan maa, joka oli mainio.

Metsolat taas oli loistava, koska se oli suomalaisesta tosielämästä. Siinä me olemme toki asiantuntijoita ja esimerkkejä riittää mistä hakea, ihan omasta kirjallisuudestammekin asti. Draamankaari oli hyvä, toisin kuin esim. Kotikadussa joka muuttui itseään toistavaksi saippuamössöksi.

Minusta Tahdon asia taas oli laadukas moderni esimerkki. Erinomaisia minisarjoja löytyy menneisyydestä myöskin. Juuri mikään ei hirvitä vieläkään enempää kuin Kuolema savolaiseen tapaan.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Lomakatseltavaa ajattelin löytää HBO:lta ja alkupalaksi löytyi ruotsalais-amerikkalainen "100 Code"
Alku koukutti kyllä riittävästi koko 1. kauden katsomiseen. Sittemmin meno äityi aika ruumispitoiseksi, vähempikin riittäisi kuten myös vähemmän kiemurainen juoni. Ennalta arvattavaa oli kyllä ruotsalaisen pääpoliisin tyttären joutuminen hämärämiehen kynsiin ennemmin tai myöhemmin.
Amerikkalainen poliisivieras, jota esittää mm. Lostista tuttu Dominic Monaghan, näkee välillä näkyjä menneisyydestä kuin Lostissa ikään, mutta onneksi mitään yliluonnollista ei kuitenkaan ole sekaan ympätty.
Ruotsalainen miljöö tuo oman vivanhteensa ja välillä yritetään saada särmää kulttuurien törmäämisestä, ehkä uppoaa amerikkalaisiin katsojiin. Vaikea uskoa näin skandinaavisesta näkökulmasta ettei esim. ruotsalaisen kahvilan tarjoilija tajua mitä tarkoittaa "slice" pizzaa tilatessa. Kritiikkiä hiukan myös tietokonenörttien tavanomaisen epäuskottaville taidoille.

Kevyemmältä puolelta tarttui kaukosäätimeen HBO:n farssisarja, joka tarjoaa poikkeavan näkökulman muslimimaailman, USA:n ja Israelin kädenväännölle eli "The Brink". Kaikkia irvaillaan ja kuvauspaikat eivät näytä häiritsevästi kulisseilta eli vaivaakin on nähty jonkin verran. N. 25 minuutin jakson jaksaa kerrallaan. Eräänlainen 2010-luvun "Kupla".
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Onko kukaan tsekkaillut YLE:ltä Sodan Sukupolvi nimistä kolmiosaista sarjaa? Mikäli ei ole tuttu, niin suosittelen tsekkaamaan tuon Areenasta.

Tuo tulee toiveuusintana, esitettiin YLEllä ensikerran vajaa vuosi sitten... aivan loistava sarja, saksalaisten esitys toisesta maailmansodasta jälleen yllättäen huomattavasti laadukkaampi ja koskettavampi, kuin 95% Hollywoodin vastaavista.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Tuo tulee toiveuusintana, esitettiin YLEllä ensikerran vajaa vuosi sitten... aivan loistava sarja, saksalaisten esitys toisesta maailmansodasta jälleen yllättäen huomattavasti laadukkaampi ja koskettavampi, kuin 95% Hollywoodin vastaavista.

Ja piristävä poikkeus oli sekin, että saksalaisia ei kuvattu läpeensä pahoina, mikä on usein länsituotantojen ongelma. Ei asioita toki oltu kaunisteltukaan, vaan mukana oli ne fanaattiset aatteen miehetkin ja sitten sodan mukaansa tempaama valtavirta. Tämän Friedhelmin "kasvu" väkivaltaa ja sotaa vastustavasta älyköstä tunteettomaksi tappokoneeksi oli sarjan parasta antia. Miinusta siitä, että ystävykset törmäilivät itärintamalla toisiinsa epärealistisen usein, joskin juonen kannalta tuo oli ymmärrettävää.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Ja piristävä poikkeus oli sekin, että saksalaisia ei kuvattu läpeensä pahoina, mikä on usein länsituotantojen ongelma. Ei asioita toki oltu kaunisteltukaan, vaan mukana oli ne fanaattiset aatteen miehetkin ja sitten sodan mukaansa tempaama valtavirta. Tämän Friedhelmin "kasvu" väkivaltaa ja sotaa vastustavasta älyköstä tunteettomaksi tappokoneeksi oli sarjan parasta antia. Miinusta siitä, että ystävykset törmäilivät itärintamalla toisiinsa epärealistisen usein, joskin juonen kannalta tuo oli ymmärrettävää.


Vetää kyllä vertoja ihan Taistelutovereihin ja itse katselin nyt uusintana sarjan.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kiitoksia kun pari sivua takaperin kehaisitte Bloodlineä. Olihan se hyvä! Aivan älyttömän hidastempoinen sarja, mutta palkitsi lopulta kärsivällisen katsojan. Muutamia uskomattoman voimakkaita kohtauksia. En vaan minäkään ymmärrä miten tuosta enää järkevän kakkoskauden saa rakenneltua.

"Ok Kev, lets say I did do it. I apologize. From the bottom of my heart, I apologize." Kylmiä väreitä!
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ja piristävä poikkeus oli sekin, että saksalaisia ei kuvattu läpeensä pahoina, mikä on usein länsituotantojen ongelma. Ei asioita toki oltu kaunisteltukaan, vaan mukana oli ne fanaattiset aatteen miehetkin ja sitten sodan mukaansa tempaama valtavirta. Tämän Friedhelmin "kasvu" väkivaltaa ja sotaa vastustavasta älyköstä tunteettomaksi tappokoneeksi oli sarjan parasta antia. Miinusta siitä, että ystävykset törmäilivät itärintamalla toisiinsa epärealistisen usein, joskin juonen kannalta tuo oli ymmärrettävää.
Vetää kyllä vertoja ihan Taistelutovereihin ja itse katselin nyt uusintana sarjan.

Ainoa ongelma Sodan sukupolvessa on se, että kolme jakson sijasta sarja olisi hyvinkin voinut olla vaikka kuusiosainen, vielä syvemmälle olisi voitu mennä yhteiskunnan kuvaukseen. Aivan loistavia huomiota joka tapauksessa, @Jymäkkä :n mainitsema Friedhelmin kasvu pasifistista tunteettomaksi tappokoneeksi, joka omalla kauhistuttavalla tavallaan selittää sitä, miten sota raaistaa ihmismielen. Toisaalta tähän liittyen myös inhimillisyyden välähdys, tällä viittaan Friedhelmin viimeisiin hetkiin keväällä 1945.

Muita huomioita "sankarin rooliin käsikirjoitetun" isoveljen muuttuminen rintamakarkuriksi ja erityisesti lopun kuvaus siitä, miten SS-byrokraatit olivat tarpeellisia vielä sodan jälkeenkin, liittoutuneiden hallinnossa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Sodan sukupolvi löytyy myös Netflixistä Unsere Mütter Unsere Väter tai Generation War nimisenä. Se on siellä kuusiosainen, joten syvyyttä lienee enempi ja henkilöhahmot sitä kautta moniulotteisempia...
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Sodan sukupolvi löytyy myös Netflixistä Unsere Mütter Unsere Väter tai Generation War nimisenä. Se on siellä kuusiosainen, joten syvyyttä lienee enempi ja henkilöhahmot sitä kautta moniulotteisempia...

Ei tietoa, vaan pelkkä veikkaus: ovat vain jakaneet kolme reilun puolentoista tunnin jaksoa kuuteen, noin 50 minuutin episodiin...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jees, viritin ns. miinan eli hassuttelin. Kolmella pisteellä pyrin wilcomaisen salaperäiseen ilkikurisuuteen.
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel
Tutankhamonista kertova minisarja "Tut" on näköjään ilmestynyt. Ilmeisesti historiasta paremmin tietävät ovat tämän sarjan jo kerenneet lyttäämään, mutta IMDb:ssa kuitenkin arvosteltu 7.7/10. Varmaan ihan mielenkiintoinen sarja, jos ei pienet taiteelliset vapaudet niin kiinnosta. Sarja sisältää vain kolme jaksoa, joten eiköhän tuonkin nopeasti katselisi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös