Nyt vasta tuli kiinnitettyä huomiota omallakin kohdalla tähän.
Kaksipiippuinen juttu. Toisaalta huippusarjat olisi kiva katsoa malttamattomana putkeen, kun kaikki on julkaistu. Toisaalta olen huomannut, että keskitason sarjat tulee lopetettua ensimmäisen tai kenties toisen kauden (tai jakson) jälkeen. Säästyypähän aikaa. Tuskin ovat olleet tarpeeksi hyviä jos ei edes muista niiden olemassaoloa sen vertaa, että jatkaisi katsomista.
Moni huippusarja on sitten sellainen, että se on kiva katsoa kerran viikossa. Iskee se ainakin minulle paljon enemmän, että niitä jaksojen tapahtumia saa edes hiukan "käsitellä", eikä mennä esim GoT:n tai Breaking Badin parhaimpien jaksojen jälkeen vaan suoraan seuraavaan, kun ollaan vielä suu auki edellisen mestariteoksen jäljiltä. Viikko on siltikin pitkä aika odotella ja parempihan se on olla vapaus valita milloin katsoo.
Esimerkiksi kouluaikoina jaksoista riitti keskusteltavaa ja niitä katsottiin samaan aikaan. Kaikki tällainen jäisi tietysti pois jos kaikki katselisi valmiita paketteja.
Onpa useampi sarja jäänyt aloittamattakin, koska olen katsellut imdb:sta, että sarjaa on tehty tyyliin yli 4 kautta ja kaksi viimeistä on ihan surkeilla arvosanoilla niin tietää jo etukäteen, että hyvin alkava sarja pilataan lopussa. Tuossakin säästyy kivasti aikaa ja viikon välein katsoessa olisi tietenkin valtava pettymys, kun pitkähkö katselu-urakka pilataan täysin. Toisaalta tuollaisella toiminnalla olisi jäänyt varmaan GoT:kin välistä eli ei ole ehkä hyvä taktiikka.
Mä huomasin jo aikanaan, kun tuli katsottua lähes kaikkea sillä jakso per viikko -vauhdilla, niin sarjasta riippumatta meinasi unohtaa, että mitä siinä edellisessä jaksossa oli tapahtunut. Ainakin sitä joutui muistelemaan uutta jaksoa katsoessa, jos jaksossa viitattiin mihin tahansa edellisessä tai edellisissä jaksoissa tapahtuneeseen. Katselukokemus kärsii, kun joutuu keskittymään liikaa muistelemaan edellisiä jaksoja, vaikka pitäisi keskittyä täysillä siihen uuteen jaksoon.
Toisaalta en ole koskaan päätynyt erityisemmin keskustelemaan niistä sarjoista mitä olen seurannut. Siis ainakaan siten, että siitä kerran viikossa ilmestyvästä jaksosta olisi joka kerta keskusteltu. Jos tällaiseen on tottunut, niin ymmärrän, että sen myötä tuolle "kerta viikkoon" -tahdille tulee merkittävää lisäarvoa.
Itse uppoudun sarjoihin syvälle, kun sarjasta on useampi kausi katsottavana omaan tahtiin. Minua ei yleensä merkittävästi häiritse, vaikka sarjan taso putoaisi loppua kohti, koska sarjaan ja sen hahmoihin on ehtinyt tykästymään ja tottumaan, niin sarjaa on silti mukava katsoa. Olen katsonut useita sarjoja, joiden kokonaisarvosana (IMDB:ssä) on ollut kohtalaisen heikko, tai joista olen kuullut, että taso putoaa sarjan edetessä. Minua tuo tosiaan ei yleensä merkittävästi häiritse, vaan tärkeintä on, että sarjaan on mahdollista päästä sisälle ja sarjan ytimessä oleva idea kiinnostaa.
Jaksokohtaisesti en tosiaan katso enää yksinkertaisesti mitään. Katson uusia sarjoja aikaisintaan siinä kohtaa, kun ensimmäinen kausi on kokonaan ulkona. Kyllä niitä lyhyitäkin sarjoja/kausia tulee katsottua, jos sarja kiinnostaa riittävästi, mutta vitutus on taattu, kun kun se 8-10 jaksoa on katsottu ja päässyt hyvään vauhtiin, mutta sitten ei enää olekaan lisää katsottavaa.
Esimerkiksi tänä vuonna olen katsonut nämä sarjat kokonaan:
Castle (8 kautta)
Leverage (5+3 kautta)
Person of Interest (5 kautta)
Burn Notice (7 kautta)
Lie To Me (3 kautta)
Quantico (3 kautta, tämä kesken)
Eli sarjoissa on ollut vähintään sellainen 40+ jaksoa katsottavaa. On niin mahtava fiilis, kun sarja iskee heti alusta alkaen ja jaksoja on mukavasti jäljellä, jonka ansiosta tietää, että tämän parissa viihtyy vähintään useamman viikon tästä eteenpäin.
Lyhyempiä sarjoja olen katsonut tänä vuonna vain kaksi:
The Terminal List (8 jaksoa)
Fallout (8 jaksoa)
Näistä Terminal List oli kyllä luonteeltaan sellainen sarja, että tuo 8 jakson pituus oli varsin sopiva. Melkoisen tiivistä tunnelmaa tarjolla. Falloutia olisin voinut katsoa helposti paljon enemmänkin.