Kyllähän Ylen poliittisissa satiireissa annetaan runtua "suvakeillekin", mutta onhan se kesyä ja kiusallisen läpinäkyvää. Nämä tietysti voi olla ihan katsojan omassa päässäkin miten on asennoitunut uutisia.. siis satiiriohjelmia katsomaan.
Mutta mutta. Valjuksi jäi jotenkin tämä Kovan viikon ilta -ohjelma. Lindströmiä kyllä kuuntelisi, mutta mutta. Sanottu jo ylempänä.
Tuo läpinäkyvyys ja kädenlämpöisyys on itselleni poliittisessa satiirissa veltto kulli. Eli terävä komedia hukkuu helposti agendajumppaan. Ja tässä kohtaa on myös minussa katsojana vikaa. En kiellä.
Tuli tuo Nordmanin Pelimies mainittua ja herra tuossa primessaan osasi moukaroida kaikkea poliittisella kentällä.
Esimerkkinä vaikka persujen jakautuminen. Halla-Aho esiintyy puoluevarkaana ja Soini saapuu vinkumaan Sinisten suunnalta. Uhriutuu aikansa ja Halla-Aho uhkaa viedä kaiken. Taustalla Simon Elo huutaa omaa nimeään.
Löytyy myös Ville Niinistö tärisemässä kahdelle nuorelle naiselle MeToosta. Naiset kertovat ajatuksistaan, mutta Niinistö paimensi naisia miten pitää suhtautua.
Keskustan gaylatautunut vaalimainos mainittakoon vielä.
Pointtina se että tuossa oli hyökätty osuvasti vähän kaikkialle. Mutta makuasioita.