Hautalehdon kollegaa/alaista/kaveria Tarmoa.
Kirjojen perusteella viimeisin ketä olisin veikannut.
Hautalehdon kollegaa/alaista/kaveria Tarmoa.
Tossa sarjassa hienointa on se, kuinka kyvyttömiä kaikessa suhteessa nuo lapset ovat, mutta luulevat osaavansa koska rahaa ja asemaa on isin takia.Succession kolmannen kauden viimeinen jakso. Aivan huikea päätös kaudelle, en muista milloin mikään sarja on ollut näin hieno... koska se neloskausi tulee?
Ei muutu oleellisesti, toki sieltä pikkuhiljaa inhimmilisiä piirteitä löytyy noista Royn jälkeläisistä.Muuttuuko Succession jossain vaiheessa oleellisesti, vai pysyykö perusidea (eli kuinka tyhmiä ja häikäilemättömiä nuo kaikki ovat) ihan samana?
Siirsin keskustelun tänne koska ei oltu enää yksin hbo-sarjoissa.Kaikkiaan näistä mainituista sarjoista en pysty objektiivisesti mitään laittamaan toisten edelle. Sen verran samassa kastissa ovat. Joku saa tehdä väikkärin siitä, miksi joku on muita parempi, mutta mulla ei kompetenssi tai into riitä. Kaikki huppusarjoja.
Joten rankkaan sarjat sen perusteella, kuinka paljon olen tykännyt katsoa niitä. Näin ollen:
1. Mr. Robot (ainoa jonka olen katsonut kahdesti)
2. The Wire (mahdollisesti katson joskus uudestaan)
3. Better Call Saul
4. The Sopranos
5. Breaking Bad
Kaikki nämä huomattavasti edellä esim. GoTia ja Dexteriä, joissa molemmissa alkukaudet loistavia ja loppukaudet kuraa.
Juu, toki on sitten alemman kastin sarjoja, joista nautin, mutta eivät ole tuota huippusarjalaatua. Esim. Pushing Daisies ja Netflixin Dirk Gently.Siirsin keskustelun tänne koska ei oltu enää yksin hbo-sarjoissa.
Joo vaikka esim Dexter erittäin hyvä olikin niin taso ei päätä huimannut(esim rikospaikalle saattoi tulla kuka tahansa jos se sopi jakson juoneen vaikka poliisit suojasivat sitä. Muutenkin hahmojen syvyys ei mennyt metreihin.
Omakin listani on erinäköinen jos listataan vain sarjoja joista piti tai listataan sarjoja joissa korkean tason huomaa kaikki. Esim hbo:n vankila-sarja Oz on yksi suurista suosikeistani mutta pakko myöntää että sarjan taso ei huitele pilvissä.
Sitten taas esim Mad Men on erittäin laadukas sarja mutta juoni ei vaan jaksa kantaa omalla kohdalla.
Entä nyt 8. jakson jälkeen? Eihän tästä voi mitenkään olla pitämättä.Spoilereissa mietteitäni Dexterin viidennestä jaksosta:
Dexter – Jakso 5: Nyt jännitys alkoi toden teolla tiivistyä ensimmäisen jakson naurettavaa hoppuilua lukuun ottamatta varsin rauhallisesti edenneen sarjan aloituksen jälkeen. Enkä siis tarkoita, että verkkainen alku olisi ollut mitenkään huono asia – onhan tapahtumien huolellinen pohjustus kaiken a ja o, jotta käsikirjoitus etenisi luontevan tuntuisesti. Viidennessä jaksossa salaisuudet lähtivät sitten hiljalleen keriytymään auki. Nuoria tyttöjä listineen sarjamurhaajan henkilöllisyys selvisi katsojille ja Dexterin todellinen nimi sille hänen poliisinaisystävälleen. Olipahan melkoisia paljastuksia, tai ehkä pitäisi sanoa ”paljastuksia”. Hipsut siitä syystä, että tuo ensiksi mainittu on ollut koko ajan selvää jokaiselle aivot omistavalle. Tosin oikeastaan käänne oli niin ennalta-arvattava, että se meni jo ennalta-arvaamattomuuden puolelle. En olisi millään uskonut, että syyllinen on joku noin ilmeinen – Kurt Caldwellin suuntaan viittaavia johtolankoja kun on ripoteltu alusta alkaen vähän joka käänteessä. Ehkä taustalla on kuitenkin vielä jokin nerokas twisti. Jospa Caldwell ei sittenkään ole se varsinainen Iron Laken sarjamurhaaja, vaan oli nyt ensimmäistä kertaa asialla. Hän toki piti tuota vitosjakson uhria vankinaan samaan tapaan kuin niitä muitakin on pidetty ja olisi myös ampunut tätä selkään samaan tarkka-ampujan tyyliin kuin ne muutkin on ammuttu, ellei tämänkertainen tyttö olisi yllättäen lähtenyt rynnistämään Caldwellia päin ja saanut luodin poikkeuksellisesti otsaansa. Vaan ehkäpä Caldwell onkin oppinut toimintamallin joltakin ne aiemmat murhat tehneeltä kaveriltaan, tai vähintäänkin hänellä on kulissien takana rikoskumppani, jonka henkilöllisyys loksauttaa paljastuttuaan kaikkien katsojien suut auki. Hope so. Jotakin tässä on vielä oltava tai olen hyvin, hyvin pettynyt.
Dexterin todellisen henkilöllisyyden paljastuminen puolestaan oli sinänsä ihan hyvä käänne, mutta ei mielestäni erityisen hyvin toteutettu. Dexin tyttöystävä Angela selvitti asioiden todellisen laidan niin ylimaallisen älykkäästi, että Sherlock Holmeskin olisi jäänyt toiseksi. Onhan Angela aiemmissa jaksoissakin näyttäytynyt ihan pätevänä pollarina, mutta rajansa kaikella. Hän siis sattui tapaamaan jossakin konferenssissa komisario Batistan, joka aikoinaan työskenteli Dexterin kanssa Miamin poliisivoimissa. Olihan noiden kahden kohtaaminen aivan satumaista tuuria jo itsessään, ja sitten Batista vieläpä väkisinväännetysti sivusi puheessaan veneonnettomuudessa traagisesti menehtynyttä Dexter Morgania ja tämän Harrison-nimistä poikaa. Tuossa vaiheessa zoomattiin Angelan ällistyneeseen naamaan – ikään kuin olisi verrattoman ihmeellistä, että jollain random-veneturman uhrilla oli samanniminen poika kun hänen miesystävällään. Eipä tuo Harrison nyt minun käsittääkseni niin harvinainen nimi ole, että moinen hämmästys olisi tuntunut mitenkään perustellulta. Myöhemmin Angela sitten kuuli tyttäreltään, että Harrison oli laverrellut huumehöyryissä isänsä elävän peitenimen turvin, mikä jostain syystä yhdistyi Angelan päässä oitis Dexter Morganiin. Siispä hän googlasi Dexterin nimen, löysi kymmenen vuoden takaisen kuolinilmoituksen ja kuinka ollakaan – huomasi tuijottavansa poikaystävänsä naamakuvaa. Olisin niin kovasti toivonut, että Dexterin valeidentiteetti olisi romuttunut jollakin vähän järkevämmällä tavalla. Eihän tuo Angelan päättelyketju ollut uskottava mitenkään päin. Odotan kuitenkin ihan mielenkiinnolla, mihin suuntaan tilanne lähtee tästä kehkeytymään. Toivottavasti ei tule liikaa déjà vu -elämyksiä alkuperäisen sarjan viimeisiltä kausilta, joiden aikana Dexterin salaisuudet alkoivat hiljalleen paljastua muille hahmoille.
Viidennessä jaksossa nähtiin myös tämän sarjan ensimmäinen varsinainen Dexterin murhateko – se vihan vallassa suoritettu Matthew Caldwellin listiminenhän meni enemmän tappokategoriaan. Olisin toivonut jotakin vähän erikoisempaa lähestymistapaa tähän ensimmäiseen murhaan 10 vuoden tauon jälkeen. Ei Dexter toki ihan vanhan kunnon rutiininsa pariin päässyt, kun se ylityöllistetty Logan-niminen tyyppi, joka hoitelee Iron Lakessa näemmä samanaikaisesti ylikonstaapelin, ensihoitajan ja painikoutsin virkoja, ilmaantui yllättämään hänet miltei itse teossa. Dexter joutuikin sitten lavastamaan pikaisesti yliannostuskuoleman sen sijaan että olisi perinteisesti iskenyt veitsen uhrinsa rintaan. Eli eihän tuo nyt mitään täyttä vanhan toistoa sentään ollut, mutta ehkä minua häiritsikin lähinnä motiivin hataruus, aivan kuin sen taannoisen Matthew’n tapon kohdallakin. Dexter oli kuitenkin ollut jo niin pitkään kuivilla surmatöistä, että olisi pitänyt tapahtua jotakin todella raflaavaa, että olisin ostanut hänen ns. repsahduksensa. Ensimmäisessä jaksossa tapon motiivina oli jokin hemmetin valkoinen peura, mikä oli enemmän kuin naurettavaa, ja tällä kertaa hän murhasi huumepohatan, jonka valmistamasta omatekoisesta fentanyylistä Harrison oli saanut yliannostuksen. Tietysti oli ihan hellyttävää ja sinänsä poikkeuksellista, että Dexter surmasi tällä kertaa henkilökohtaisista syistä kostaakseen poikansa puolesta, mutta itse en olisi kyllä tuossa tilanteessa syyttänyt sitä huumeiden valmistajaa. Eihän hän ollut opioideja Harrisonin kurkusta alas tunkenut.
Jakso oli kuitenkin ihan hyvä. Eniten minua kiinnosti se hotellin valvontanauhoilla näkynyt salaperäinen Matthew Caldwellina esiintyvä tyyppi. Batista oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa – hänen yhtäkkinen ruudulle ilmestymisensä oli ehkä jakson suurin todellinen yllätys. Harrisonin mahdollinen Synkkä Kyytiläinen puolestaan jäi tässä jaksossa sivuosaan, mikä oli ehkä ihan hyväkin, sillä minua ei ainakaan jaksa innostaa, kun Dexter todennäköisesti alkaa vihkiä poikaansakin koodin saloihin. Kuudetta jaksoa en siis vielä ole katsonut, mutta odotukseni sen suhteen ovat tyypilliseen tapaan aika pessimistiset. Pelkään koko ajan, että sarja lipsahtaa liialliseksi vanhan toistoksi. Vaara on koko ajan olemassa, vaikka toistaiseksi siltä on onnistuttu välttymään.
Entä nyt 8. jakson jälkeen? Eihän tästä voi mitenkään olla pitämättä.
MAID
Netflix draama nuoresta äidistä, joka pakenee väkivallanuhkaa ja putoaa sikäläisen silppusosiaaliturvan varaan. Washingtonin (osavaltio, ei DC) hienoissa maisemissa kuvattu draama, jossa epätoivo ja onnellisuus vaihtelee hienosti. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja aitoja. USA sosiaaliturva näyttäytyy tänne pohjoismaihin aika kauheelta, mutta draaman aineksia siitä saadaan. Siivojaan työ on oikea työ, siitä vaan maksetaan aikas vähän.
Tämähän on suhteellisen tuore tapaus, sarjaa on tehty vuosina 2001-03. Wikipedia tietää lisäksi kertoa, että animaatio palkittiin parhaana animaationa 7 d'Or -palkinnolla vuonna 2003.Pidän varsin ongelmallisena sitä, että Maikkari näyttää viikonloppuaamuina tätä vanhaa Lucky Luke -animaatiota. Jokainen jakso on täynnä räikeitä rasistisia stereotypioita ja kuvastoa eritoten alkuperäiskansoihin liittyen.
Puhumattakaan siitä, että piirrosjälki on halvan ja huonon näköistä.
Wellingiä tosiaan oli tarkoitus kehua itsekin vielä erikseen tuolla toisessa ketjussa, mutta tosiaan oli kyllä hyvä Clark Kent. Muutenkin sarjan roolivalinnat on kyllä onnistuneita, ei siellä paljon huteja ole. No ehkä joku Justin Hartley oli turhan siloposki Green Arrowina ja ne Flashin roolissa olleet pari eri tyyppiä oli aika erikoisia, mutta muuten ok. Aquamanin roolivalinta on myös hieno vaikka kontrasti nykyiseen Jason Momoaan on "hieman" isohko, mutta toisaalta se Momoan versio Aquamanista ei kyllä vastaa yhtään sitä omaa mielikuvaa alkuperäisestä Aquamanista.Ja kyllähän Tom Welling naulasi tuon roolinsa täysin. Ihan naurettavan komea Adonis kykeni näyttelemään niin kömpelön epävarmaa. Ei mene ihan vain paskan näyttelyn piikkiin tuo.
OC oli kyllä tosiaan kova. Tuli jokunen vuosi sitten katsottua tuo sarja uudelleen ja kyllähän tuo neljä kautta on hyvinkin passeli. Kyllä siinä kaluttiin hyvinkin kaikki mahdollinen eri elämänvaiheineen kun tarkoitus oli nimenomaan kuvata nuorten elämää, olisihan sitä voinut vielä jonkun 10 years afterin tehdä missä hahmot on aikuisia mutta ei se olisi mielestäni oikein toiminut. Viimeisessä jaksossahan sitä vähän näytettiin mitä hahmoille tapahtui.2000-luvun alun toinen huippuonnistuminen oli O.C. Sarjan pituus vain neljä kautta ja tuohon saatiin paketoitua kaikki tarpeellinen. Case Marissa on oma instituutio, mutta Ryanin pakkomielteinen kostoretki Volchokin perään kruunasi teinimimmin julman kohtalon. Cam Gigandetin vittumaiset kasvot olivat kuin tehty rooliin.
Juu tiedän tuon kohtauksen, olen sen Youtubesta tutkaillut. Ihan hauska kohtaus ja kyllähän Tom Welling omistaa edelleen. Muuten en ole näitä DC:n Multiverse-mikälie-sarjoja pahemmin katsellut. Tuntuu että niitäkin on vähän liikaa, kävi vähän sama mitä CSI:n kanssa aikoinaan että sarjoja alkoi olla joka sormelle ja ei tiennyt mitä seurata, vaikka eivät sidoksissa toisiinsa pahemmin olleetkaan.En spoilaa enempiä, mutta eräässä tuoreemmassa supersankarisarjassa on nätti multiverse-mikälie-kohtaus Smallvilleen.
Juu tiedän tuon kohtauksen, olen sen Youtubesta tutkaillut. Ihan hauska kohtaus ja kyllähän Tom Welling omistaa edelleen. Muuten en ole näitä DC:n Multiverse-mikälie-sarjoja pahemmin katsellut. Tuntuu että niitäkin on vähän liikaa, kävi vähän sama mitä CSI:n kanssa aikoinaan että sarjoja alkoi olla joka sormelle ja ei tiennyt mitä seurata, vaikka eivät sidoksissa toisiinsa pahemmin olleetkaan.
Kun näistä teinidraamoista on ollut puhetta, seurasin aikoinaan Degrassi-nimistä ohjelmaa. Nina Dobrev nousi juuri sen kautta tunnetuksi, kuten nousi artistina supersuosion saavuttanut Drake, joka varsinkin teiniksi näytteli kyllä hyvin. Dobrev ei ihan niin hyvin... Toki eka rooli hänellekin.Oli ihan peruskivaa mysteeriä ja Nina Dovrev nyt oli aika kuuma tapaus.
Tosin nyttemmin taitaa olla juuri mysteerit kiinteä osa genreä? En tiedä kun en ole hirveästi seurannut, avoinhan minä olen sinänsä kaikelle toiminnasta nyyhkyromantiikkaan.