Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Mulla meni Fleabag ohitse kun olivat Areenassa vaan muutaman päivän. Näkeeköhän noita mistään muualta?
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
-
Klotenin uutta toimintakulttuuria rakentava Lauri Marjamäki on noussut Sveitsissä lähes sateentekijän asemaan – “Intohimo valmentamiseen on palannut"Lue lisää »
-
Patrik Laine ja Mikko Viitanen tekivät lätkäkulttuurille valtavan palveluksen suorasanaisella mielenterveyspuheellaLue lisää »
TV-sarjaketju
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 330 351
- 10 246
Mulla meni Fleabag ohitse kun olivat Areenassa vaan muutaman päivän. Näkeeköhän noita mistään muualta?
JustWatch kertoo että Amazonilta löytyy:
Frank McKee
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, T. Arima
Onkos kukaan muu väijynyt Yle Areenasta Ranskalaista sarjaa nimeltä Le Bureau?
Kertoo Ranskalaisista vakoojista lähinnä lähi-idässä. Tottakai sisältää ihmissuhde draamaa mutta ihmeen vähän verta ja suolenpätkiä eli siis lähinnä soluttautumista yms.
Koukutti.
Kertoo Ranskalaisista vakoojista lähinnä lähi-idässä. Tottakai sisältää ihmissuhde draamaa mutta ihmeen vähän verta ja suolenpätkiä eli siis lähinnä soluttautumista yms.
Koukutti.
Aika monta mainintaa on tässäkin ketjussa sarja saanut. Hyvä sarja.
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin pallokerho
JustWatch kertoo että Amazonilta löytyy:
Multa taitaa löytyä kaikki muut palvelut paitsi Amazon. Täytynee ottaa tuo ilmainen kokeilu ja tsekata.
Pikaisella Viaplay haulla tulokseksi tuli vain KHL matsit, mutta mielestäni suoratoistopalveluna se on aliarvostettu, nimenomaan tv-sarjojen osalta. Toki monien huippusarjojen uudet kaudet tulevat sinne viiveellä, mutta ainakin itse löydän Viaplaystä enemmän katseltavaa kuin esim. Netflixistä.
Chicago Fire/PD/Med parhaimpana esimerkkinä, toisiinsa kietoutuvat kolme eri (draama?)sarjaa. Komediapuolelta Swedish Dicks tai How I met Your Mother. (Saattaa olla muuallakin.)
911 ei ole niin hyvä kuin Chicago Fire, mutta katsottava kuitenkin.
Ray Donovan, Vikings, The Walking Dead esim. niitä sarjoja jotka tulevat viiveellä.
Kiekkotarjonta + laadukkaat sarjat, siksi Viaplay tilaus on minulla jatkuva ja sen lisäksi Netflix/HBO/kaikkimuut sen mukaan kun jotain kiinnostavaa julkaistaan Viaplayn ulkopuolella.
Chicago Fire/PD/Med parhaimpana esimerkkinä, toisiinsa kietoutuvat kolme eri (draama?)sarjaa. Komediapuolelta Swedish Dicks tai How I met Your Mother. (Saattaa olla muuallakin.)
911 ei ole niin hyvä kuin Chicago Fire, mutta katsottava kuitenkin.
Ray Donovan, Vikings, The Walking Dead esim. niitä sarjoja jotka tulevat viiveellä.
Kiekkotarjonta + laadukkaat sarjat, siksi Viaplay tilaus on minulla jatkuva ja sen lisäksi Netflix/HBO/kaikkimuut sen mukaan kun jotain kiinnostavaa julkaistaan Viaplayn ulkopuolella.
Eikös tuo ole vielä sen 5.99€ /kk, uskallan sanoa ettei kovin suuri sijoitus yksi kuukausi tuon ilmaisjakson päälle niin voi tutustua tuohon suoratoistoon ja tarjontaan. Joku aika sitten maksettiin sama raha yhdestä uudesta vuokraleffasta.
Olen katsonut tuolta mm Justifiedin, Grand Touria, PEKKA -dokun Jokelan koulusurmasta ja aikuiseen makuun mulle menee tuo James Mayn Japanin kierros, sisältää mielenkiintoiset aiheet ja sopivan kuivaa brittihuumoria siihen kylkeen.
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ei merkittävän kaupungin pallokerho
Joo, näköjään olikin noin halpa. Täytynee ottaa viikonloppuna testiin jos Disney plussalta kerkiää.
Tässä jos vielä palaa Babylon Berlinin äänimaailmaan, niin tykkään tuosta junakompin (tai junakompillisen musiikin) viljelystä kun liittyy mukavasti juoneenkin tuo ainakin ensimmäisellä kaudella (minkä viimeistä jaksoa muuten parhaillaan katson). Ei tämä ihan historiallinen dokumenttisarja ole, esim Ju-52:lla lentelivät pari vuotta ennen konetyypin ensilentoa, mutta kyllä tähän on hyvin tempautunut mukaan ja epäkohtia bongaa lähinnä vasta kun alkaa oikein asiakseen nipottamaan.
Nyt on tulossa odotuksia nostattavaa settiä. Vaikka kyse on HBO:n sarjasta niin pistin tänne, koska jengiä saattaa kiinnostaa. Ridley Scottin, Raised by wolves.
Jahas, siitä tulikin kakkoskausi. Luulin, että tämä oli minisarja ja mielestäni tarina sai jo ihan hyvän lopun. Onko kakkoskausi oikeasti näkemisen arvoinen? Miten vertaisit ykköskauteen?
Ridleyn ohjaamat kaksi ensimmäistä jaksoa tuli katsottua ja olihan tuo ihan kelpo avaus sarjalle. Piti varsin lupaavasti otteessaan.
Voisin lyödä omaisuuteni vetoa, että Ridleyn komerosta löytyy jonkinlainen androidi seksinukke. Tuntuu nämä droidit olevan pakkomielle herralle.
Sanoisin että ei ehkä ihan niin hyvä kuin se eka kausi oli ja luulin itsekin ettei jatkoa tule. Siltikin suosittelen katsomaan, tarjosi jännitystä koko Yleveron edestä.
Itsekin aloitin tämän kun sain rajattua kahteen tällä hetkellä katsottavat rikossarjat eli Peakyyn ja tähän. Mukava olla sadan vuoden takaisessa tunnelmassa useita viikkoja.
Lyhyesti, aivan loistava.
Äänimaailma on tosin sitä kabareeta parhaimmillaan ja heikoimmillaan hyvin geneeristä tv-sarjataustaa. Se on vain rikkaus että kaksi edellä mainittua lähestyy tekemistä eri suunnilta.
Löydän Babylonissa paljon sitä eurosarjojen karua kuvausta mikä silotellussa jenkkipaskassa loistaa poissaolollaan.
Sama keskustelu käytiin esimerkiksi Umbresta. Se oli asetelmaltaan sama kuin moni muu sarja, perheen isä alamaailmassa. Kun annat aiheen romanialaisille niin lopputulos oli täysi kymppi mustahuumori, väkivalta, pervous, aidot ihmiset, mitään vastaavaa ei löydä mainstream- jenkkilästä mitä tv on pullollaan.
Ai niin hauska huomata että Yle verosta on tässäkin pieni hyöty, Yle Areenan kuva on moninverroin parempi kuin Netflixin alkaen hinta joka palikoituu mulla kuten HBO.
Downton Abbeyn olemassaolo ehti jo minulta unohtua useammaksi vuodeksi, vaikka alusta saakka on ollut tarkoitus se joku päivä katsoa. Viime vuoden elokuva palautti sarjan taas mieleen ja nyt olen sitten parissa kuukaudessa nautiskellut sarjan läpi. Enää elokuva näkemättä ja sen kanssa voi pari päivää odotellakin, niin saadaan kotisohvallakin pieni "parin vuoden" tauko siihen väliin.
On parhaita sarjoja, mitä olen nähnyt. Kevyttä (melo)draamaa ja hahmokomediaa, jopa pieniä elämänviisauksia. Aivan ylivertaista lohturuokaa, koska jakson katsominen oli kirjaimellisesti kuin paluu tuttujen turvallisten ystävien seuraan. Se on klisee, mutta se oikeastaan toteutui omalla kohdallani vasta nyt ensimmäistä kertaa. Sarjan maailmassa vallitsee tietty kiltteys ja olipa tilanne kuinka paha tahansa, niin sarjassa on useita selkärankoja, jotka tietävät miten toimia ja sanoa aina oikeat asiat - ainakin mitä tulee muiden ongelmiin!
Lavastukset, miljööt, puvustus, kampaukset ovat kaikki huippuluokkaa ja jopa kaltaiseni puusilmä osasi niitä arvostaa, sekä huomata eroavuuksia vuosien vieriessä. Sarja kertoo Downton Abbeyn kartanosta ja siinä seurataan Crawleyn aatelissuvun, sekä heidän palvelijoidensa elämää vuosina 1912-1926. Nuo ajat sisältävät suuria muutoksia alkaen ihmisten asenteista, arvoista ja tavoista aina tekniseen edistykseen ja tietysti maailmansotakin sinne mahtuu.
Sarjan ehkä suurin valttikortti ovat kuitenkin hienot hahmot ja rautainen roolitus. Jim Carter vanhanaikaisena ja lojaalina hovimestarina, joka hankaa vastaan kaikkea muutosta. Maggie Smith teräväkielisenä leskikreivittärenä ja Rob James-Collier päälakeija Thomaksena, jolla juonittelu on jo verissä ja myöhemmin hahmon katkeruudelle saadaan aimo syvyys inhimillisyyttä ja ymmärrystä. Perheen päänä ovat Hugh Bonneville, jonka naiivi ja hieman kovapäinenkin jaarli on viimeiseen asti gentlemanni ja kunnian mies. Tämän vaimona on Elizabeth McGovern hiljaisena empatian ja järjen äänenä, joka onneksi myöhemmässä vaiheessa sarjaa saa edes jotain merkityksellistä juonikuviota itselleenkin. Edellämainittujen asioiden lisäksi sarjassa seurataan tämän pariskunnan kolmen tyttären aikuistumista ja rakkauselämää, mutta vipinää piisaa palvelijoidenkin keskuudessa. Jos alkaisin kaikesta kirjoittaa ja kehua näyttelijöitä, niin joutuisin käymään kaikki läpi ja istuisin tässä puoli päivää.
Kyllä tuo sarjan luoja Julian Fellowes (joka näyttää vähän Hitchcockilta), osaa aika mestarillisesti tämän kaltaista kevyttä draamaa käsikirjoittaa. Sarjassa on kiehtovan dynaaminen ja tiivis kerronnan tahti, sekä leikkaus on hyvin vauhdikasta sekä taloudellista ja lukemattomia hahmoja sekä erinäisiä juonikuvioita pyöritetään ja risteytetään äärimmäisen taitavasti. Eikä kuitenkaan missään vaiheessa ole oikein vaaraa, että katsoja tippuisi kärryiltä, mikä on melko hämmästyttävää. Minulla on usein vaikeuksia muistaa mitä tapahtui viikko sitten sarjoissa, minkä vuoksi en koskaan katso niitä livenä, mutta tässä tapauksessa saattoi hyvin pitää yli viikonkin tauon ja palata takaisin, eikä kokenut olevansa yhtään pihalla. Ihan sama kuinka stressaava päivä oli takana, niin Downton Abbey vain jotenkin kerta toisensa jälkeen kaappasi huomion ja ajatukset pois omista asioista. Kepeän ulkopinnan alle todellakin kätkeytyy monessakin mielessä mestarillisia asioita oli kyse näyttelystä, teknisestä puolesta, tai käsikirjoituksesta.
Seuraavaksi pitänee korjata Black Mirror -aukko sarjasivistyksestä.
On parhaita sarjoja, mitä olen nähnyt. Kevyttä (melo)draamaa ja hahmokomediaa, jopa pieniä elämänviisauksia. Aivan ylivertaista lohturuokaa, koska jakson katsominen oli kirjaimellisesti kuin paluu tuttujen turvallisten ystävien seuraan. Se on klisee, mutta se oikeastaan toteutui omalla kohdallani vasta nyt ensimmäistä kertaa. Sarjan maailmassa vallitsee tietty kiltteys ja olipa tilanne kuinka paha tahansa, niin sarjassa on useita selkärankoja, jotka tietävät miten toimia ja sanoa aina oikeat asiat - ainakin mitä tulee muiden ongelmiin!
Lavastukset, miljööt, puvustus, kampaukset ovat kaikki huippuluokkaa ja jopa kaltaiseni puusilmä osasi niitä arvostaa, sekä huomata eroavuuksia vuosien vieriessä. Sarja kertoo Downton Abbeyn kartanosta ja siinä seurataan Crawleyn aatelissuvun, sekä heidän palvelijoidensa elämää vuosina 1912-1926. Nuo ajat sisältävät suuria muutoksia alkaen ihmisten asenteista, arvoista ja tavoista aina tekniseen edistykseen ja tietysti maailmansotakin sinne mahtuu.
Sarjan ehkä suurin valttikortti ovat kuitenkin hienot hahmot ja rautainen roolitus. Jim Carter vanhanaikaisena ja lojaalina hovimestarina, joka hankaa vastaan kaikkea muutosta. Maggie Smith teräväkielisenä leskikreivittärenä ja Rob James-Collier päälakeija Thomaksena, jolla juonittelu on jo verissä ja myöhemmin hahmon katkeruudelle saadaan aimo syvyys inhimillisyyttä ja ymmärrystä. Perheen päänä ovat Hugh Bonneville, jonka naiivi ja hieman kovapäinenkin jaarli on viimeiseen asti gentlemanni ja kunnian mies. Tämän vaimona on Elizabeth McGovern hiljaisena empatian ja järjen äänenä, joka onneksi myöhemmässä vaiheessa sarjaa saa edes jotain merkityksellistä juonikuviota itselleenkin. Edellämainittujen asioiden lisäksi sarjassa seurataan tämän pariskunnan kolmen tyttären aikuistumista ja rakkauselämää, mutta vipinää piisaa palvelijoidenkin keskuudessa. Jos alkaisin kaikesta kirjoittaa ja kehua näyttelijöitä, niin joutuisin käymään kaikki läpi ja istuisin tässä puoli päivää.
Kyllä tuo sarjan luoja Julian Fellowes (joka näyttää vähän Hitchcockilta), osaa aika mestarillisesti tämän kaltaista kevyttä draamaa käsikirjoittaa. Sarjassa on kiehtovan dynaaminen ja tiivis kerronnan tahti, sekä leikkaus on hyvin vauhdikasta sekä taloudellista ja lukemattomia hahmoja sekä erinäisiä juonikuvioita pyöritetään ja risteytetään äärimmäisen taitavasti. Eikä kuitenkaan missään vaiheessa ole oikein vaaraa, että katsoja tippuisi kärryiltä, mikä on melko hämmästyttävää. Minulla on usein vaikeuksia muistaa mitä tapahtui viikko sitten sarjoissa, minkä vuoksi en koskaan katso niitä livenä, mutta tässä tapauksessa saattoi hyvin pitää yli viikonkin tauon ja palata takaisin, eikä kokenut olevansa yhtään pihalla. Ihan sama kuinka stressaava päivä oli takana, niin Downton Abbey vain jotenkin kerta toisensa jälkeen kaappasi huomion ja ajatukset pois omista asioista. Kepeän ulkopinnan alle todellakin kätkeytyy monessakin mielessä mestarillisia asioita oli kyse näyttelystä, teknisestä puolesta, tai käsikirjoituksesta.
Seuraavaksi pitänee korjata Black Mirror -aukko sarjasivistyksestä.
Ridley Scottin scifi Raised by Wolves saa jatkoa - ja nähdään Suomessakin
HBO päätti haastaa Disneyn siinä, miten sekavia suoratoistopalveluja koskevat uutiset ovat kansainvälisestä näkökulmasta. Scifisarja Raised by Wolves on "HBO Maxin yksinoikeus". Siksi sitä ei löyd...
www.v2.fi
Joulukuun 16. päivä alkaisi Ridley Scottin tuottama scifi-sarja, Raised by Wolves. Odottaako joku muukin tätä innolla?
Tuossa muutama viesti sitten linkkasin saman tänne:) Joten kyllä, odota.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tossa on tullut 7 ekaa jaksoa katsottua (pistelin viästiä silloin syyskuun alussa tästä kun alko). Ehdotonta laatusicfiä on kyllä.
The Boys on mustinta satiiria mitä pitkään aikaan on tullut nähtyä. Ainakin ensimmäinen kausi oli loistava.
olkikuukkeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Tulipa katsottua Kaikki synnit nyt kun se tuli Areenaan. Pohjois-pohjanmaa ja lestadiolaisuus ovat tietysti itselle aika läheisiä ja tuttuja aiheita, joten mielenkiinto oli kohtalaisen suuri. Ihan positiivinen yllätys tuo sarja lopulta oli, Ronkaisen ohjaus toimii ja lättymaisemiin on saatu kuvauksen kautta näyttävyyttä. En ole viime aikaista suomalaista tuotantoa hirveästi nähnyt, mutta mielikuvaani nähden näyttelytyöskentely oli poikkeuksellisen hienoa. Hyvin vähän tuli mitään teatterinlava-fiboja tästä.
Ongelmaksi muodostui turhan täyteen ympätty käsikirjoitus. Varmaan Broadchurchin yms. hengessä oli haluttu saada kattava kaarti epäiltyjä ja sopivan shokeeraavia juonenkäänteitä. Omasta mielestäni sarja olisi ollut elämänmakuisempi ja parempi ilman villeimpiä juonenkäänteitään pääroolissa yhteisö, ahdistus ja tutkijan hlökohtaiset traumat uskonyhteisöstään. Nyt tuntui, että jakso jaksolta vyörytettiin liikaa tapahtumia sarjan kestoon nähden ja samalla immersio oheni.
Silti aivan hyvä sarja ja vaikka lestadiolaisuuden kuvaus ehkä hieman liikaa ammensi aikaisempien vuosikymmenten kuvauksista, oli kyseessä silti ihan kohtalaisesti kriittistä katsetta kestävä näkemys yhteisön sisäisistä kipukohdista ja ongelmista.
3,5/5
Ongelmaksi muodostui turhan täyteen ympätty käsikirjoitus. Varmaan Broadchurchin yms. hengessä oli haluttu saada kattava kaarti epäiltyjä ja sopivan shokeeraavia juonenkäänteitä. Omasta mielestäni sarja olisi ollut elämänmakuisempi ja parempi ilman villeimpiä juonenkäänteitään pääroolissa yhteisö, ahdistus ja tutkijan hlökohtaiset traumat uskonyhteisöstään. Nyt tuntui, että jakso jaksolta vyörytettiin liikaa tapahtumia sarjan kestoon nähden ja samalla immersio oheni.
Silti aivan hyvä sarja ja vaikka lestadiolaisuuden kuvaus ehkä hieman liikaa ammensi aikaisempien vuosikymmenten kuvauksista, oli kyseessä silti ihan kohtalaisesti kriittistä katsetta kestävä näkemys yhteisön sisäisistä kipukohdista ja ongelmista.
3,5/5
@olkikuukkeli
Itse sain viimeisteltyä Kaikki synnit ja kyllähän tuossa kauniisti sanottuna haaskattiin potentiaali melko hävyttömällä tavalla.
En lestadiolaisuutta ole raapaissut kuin vähän pintaa syvemmältä, mutta hyvin vastaavassa ahdasmielisessä yhteisössä(helluntalaisuus) elämään joutuneena tämän sarjan sanoma ja juoni eivät vakuuttaneet.
Sarjaa varten oli selvästi tehty pohjatyöt niin vähällä kuin mahdollista, eli haettu kohu-uutisia, uhrien kertomuksia/raflaavimpia versioita ja maustettu loppu juurikin kaikilla kliseillä. Mukaan sitten pumpattu ei-uskovaista urpoilua jottei vain oltaisi mihinkään tiettyyn suuntaan kallellaan. Vaikka näissä tarinoissa tietää aina sen loppuviimein demonisoitavan tahon. Ja myös sen miten tietyt asiat lopulta oikeutetaan.
Sarjan vahvinta antia oli miespäähenkilön storyline parisuhdeongelmineen. Tämä ei ole kotimaisessa rikoskurassa juuri koskaan vahvuus, mutta tällä kertaa homma toimi. Ehkäpä syynä oli se että elämässä ei voi selittää kaikkea auki vaikka sinulla olisikin edessäsi kysymykset vastauksineen.
Vielä erikseen mainittava viimeisen jakson loppupuolella soiva Mikko Joensuun drop me down. Sattumaa tai ei, mutta tuon biisin soidessa tekijät olivat vanginneet parissa kohdassa hienoa kuvastoa.
Kotimaisella mittapuulla kelvollinen tekele ja pöllyttää vaikkapa Karppia aivan 150-0.
Todetaan vielä että siinä on muuten "pieni" ero että yrittääkö vahvan naisen roolia ottaa haltuun Maria Sid tai toisessa rikossarjassa esiintynyt Riitta Havukainen. Vai räpeltääkö rooleissa Pihla Viitala tai Krista Kosonen
Itse sain viimeisteltyä Kaikki synnit ja kyllähän tuossa kauniisti sanottuna haaskattiin potentiaali melko hävyttömällä tavalla.
En lestadiolaisuutta ole raapaissut kuin vähän pintaa syvemmältä, mutta hyvin vastaavassa ahdasmielisessä yhteisössä(helluntalaisuus) elämään joutuneena tämän sarjan sanoma ja juoni eivät vakuuttaneet.
Sarjaa varten oli selvästi tehty pohjatyöt niin vähällä kuin mahdollista, eli haettu kohu-uutisia, uhrien kertomuksia/raflaavimpia versioita ja maustettu loppu juurikin kaikilla kliseillä. Mukaan sitten pumpattu ei-uskovaista urpoilua jottei vain oltaisi mihinkään tiettyyn suuntaan kallellaan. Vaikka näissä tarinoissa tietää aina sen loppuviimein demonisoitavan tahon. Ja myös sen miten tietyt asiat lopulta oikeutetaan.
Sarjan vahvinta antia oli miespäähenkilön storyline parisuhdeongelmineen. Tämä ei ole kotimaisessa rikoskurassa juuri koskaan vahvuus, mutta tällä kertaa homma toimi. Ehkäpä syynä oli se että elämässä ei voi selittää kaikkea auki vaikka sinulla olisikin edessäsi kysymykset vastauksineen.
Vielä erikseen mainittava viimeisen jakson loppupuolella soiva Mikko Joensuun drop me down. Sattumaa tai ei, mutta tuon biisin soidessa tekijät olivat vanginneet parissa kohdassa hienoa kuvastoa.
Kotimaisella mittapuulla kelvollinen tekele ja pöllyttää vaikkapa Karppia aivan 150-0.
Todetaan vielä että siinä on muuten "pieni" ero että yrittääkö vahvan naisen roolia ottaa haltuun Maria Sid tai toisessa rikossarjassa esiintynyt Riitta Havukainen. Vai räpeltääkö rooleissa Pihla Viitala tai Krista Kosonen
Viimeksi muokattu:
Kilgore Trout
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Peaky Blindersin jälkeen on ollut vaikea innostua oikein mistään sarjasta, mutta HBO:n Perry Mason on ihan mukavaa viihdettä pienellä jännityksellä höystettynä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy