Parks & Recreation, eli Puisto-osasto katsottu. Ihan hyvä, vaikka tietyllä tavalla aina myös tuntee vähän hukanneensa aikaansa näiden sitcomien ja network-sarjojen kanssa (täytettä ja kaavamaisuutta). Eka kausi menetteli Office-fiboineen. Mulkatulla kakkoskaudella alkoi lämmetä ja kolmonen, nelonen ja ehkä puolet vitosesta kovaakin tykitystä. Sitten alkoi odottelemaan loppua.
Tuota ennen meni American Crime Story. OJ Simpsonin kausi oli televisiomaisuudestaan huolimatta timanttinen. Toinen kausi Gianni Versacesta, tai siis Andrew Cunananista, oli menettelevä vaikkakin aika venytetyn väkinäinen. Cunananin näyttelijä tosin sai vetää elämänsä roolin. Kolmas kausi Clinton-Lewinsky kuviosta ilmeisesti tulossa tämän vuoden aikana.
Vuosien jälkeen myös Generation Kill katsottiin ja hyväksi todettiin kuuluisaa loppua myöten. Piti aika nopeasti taas David Simonille tyypilliseen tapaan laittaa suomitekstit päälle, kun ihan pihalla dialogissa käytettyjen termien kanssa. Homiciden kun joskus saisi jostain ongittua maksamatta ns. kättä ja jalkaa.
Emma Stonen ja Jonah Hillin tähdittämä sci-fi minisarja Maniac vilahti myös silmien ohitse, hyvin väkisin joutui katsomaan loppuun. Joko en ymmärtänyt ollenkaan, tai sitten sarjassa ei varsinaisesti ollut mitään kuin löysä lanka.
Kieslowskin Dekalogi oli seuraavana vuorossa, mutta en näillä hellekeleillä luota keskittymiseeni. Ehkä sitä pitää vaan jotain Communitya lähteä katsomaan lyhyenä ja helppona. Aikanaan jäi kesken toisen kauden alkuun ja nyt joutunee aloittamaan alusta. Olisi itselläkin Narcos listalla, sekä mm. Fringe, Black Mirror, Westworld, Better Call Saul, Stranger Things, West Wing, Peaky Blinders, The Newsroom, Mad Men ja Fargo sekä paljon muuta. Joss Whedonin sarjojakin on suositeltu, mutta en Buffya koskaan saa aloitettua Viaplaysta. Ehkä seuraavalla hokikaudella.
