Että sellaista. Onneksi joku esti idioottia lyömästä typerää vetoa. Ei kuollut Salsa, ei Arja, Serssi, tai Jaakkolankku. Kirjoitetaan silti muutama ranskalainen viiva entisille musiikinopettajille, jotka ketjussa saattavat palloilla.
- Huolestuttaa ensinnäkin se, että mun vaimosta tulee isona pahis. Cerseistä on saattanut kasvaa epävakaa kilari ja pahiksen arkkityyppi (traagisella backstoryllä, tietenkin), mutta on sillä vaan helvetin hienot puvut. Lyhyeksi kynitty shame-hiustyyli ja mustat puvut taitavat pukea kuningatarta. Sivumennen - onkohan se nunnamummo vieläkin kahlittu piinapenkkiin Serssin kellarissa?
- Lisäksi mäkin tykkään kovasti Cersein hahmosta. Itsevarma ja statuksessa kasvanut kasa ylenkatsetta, joka naitettiin kuningattareksi. Ei se oikeastaan ikinä ole mitenkään erityisesti fiksuudellaan loistanut, mutta on ollut aina niiiin itsevarma tekemisistään. Ja sitten yleensä menee ja tekee päin helvettiä. Glorifioi isäänsä ja yrittää itse räpiköidä playerina päätöksineen, mutta ei noilla käsillä kyllä Kiilholmasta tehdä Crosbya. Ihanan lyhytnäköinen ja impulsiivinen hahmo.
- Jaksosta oikeastaan vain senverran ihan asiaa, että tuo varsinainen tapaaminen häiritsi muutaman syyn takia.
1) Kun Hurtta ravistaa skelen laatikosta, kuningattaren henkivartiosto (!) ei reagoi oikeastaan mitenkään. Ei synny puolusviettiä kauheasti jätkillä ja ilmeisesti jousiaseetkin on jätetty suosiolla muualle. Ja sitten se skele juoksee suuteluetäisyydelle Serssistä, eikä edes kaksi ja puoli metriä puolikuollutta lihaa reagoi tilanteeseen. Isommassa kuvassa ihan se ja sama, mutta nää pienet jutut sillai vähän pännii. Kun jos nyt kerta aletaan tekemään "realistista" fantasiaa, niin siihen kuuluu muutakin kuin tissit.
2) Daenyrys sitten päätti tulla neuvotteluun kuten kuuluukin. Toisella puolella on selkä vasten seinää pakotettu petollinen ihmismatokasa (hienoissa vaatteissa!), joka on hässinyt veljeään, napalmittanut kirkollisen väkeä (mm. lokaali paavi ja kuningatar) ja ties mitä kaikkea sellaista, joka ei ehkä herätä luottamusta. Toisella puolella sitten on... Daenyrys, kaikki sen neuvonantajat (miinus Harmaa Mato, josta ei välttämättä ole pykäämään uutta kuningassukua) ja MOLEMMAT LOHIKÄÄRMEET. Ja kaikki parkkeerataan kivasti keskelle kulhoa, jonka vihollinen on voinut valmistella ihan tasan miten tykkää. Ensinnäkin molempien loharien ottaminen messiin on tietty typerää, koska se kertoo Serssille loharien lukumäärän, mutta lähinnä tuossa taktiikassa on munat enemmän korissa kuin Theonilla. Olisi ollut aika vänkää, jos Cersei olisi audienssin lopuksi kävellyt tyynesti laivaan ja laittanut sotilaat (tällä kertaa oikeasti varsijousilla aseistautuneena + Q:n ihmease lohareita vastaan) lahtaamaan koko porukan. Kuninkaansatama olisi tietty vedetty paskaksi, mutta Cerseillä olisi silti saattanut olla
bileet paatissa, kun lentäviä liekinheittimiä ja vastustajan komentajia ei ole enää yhtään (linkin takana YouTube ja hauska video Cersein bileistä niinkuin mä ne olisin kuvitellut). Onneksi mitään ei käynyt, koska...
- ..Lord Of The Rings - pahat ovat selkeästi pahoja, ristiriitaiset hahmot ovat ristiriitaisia (mutta valitsevat lopulta dramaattisimmalla mahdollisella hetkellä Oikein) ja hyviksille käy lopulta hyvin, koska he tekevät Oikein. Politiikka (mikä kirkonpolttajakuningatar?) ja strategia (seistään saaressa zombien keskellä sankariporukan kanssa kunnes lohikäärmeet) loistavat poissaolollaan. Mää tykästyin GoT:n meininkiin, koska siinä ei ollut kukaan turvassa ja meininki oli kuin Kylmää Rinkiä parhaimmillaan. Hahmoihin saattoi kiintyä, mutta sitten tuli joku lokaali Adebisi ja veteli kaikki paskaksi. Ei plot armoria, vaan sellaista inhorealistista "kaikki on paskaa"-meininkiä. Lohikäärmeitä, Zombeja, insestiä ja Natalie Dormer alasti on jo nähty aikaisemminkin. Eikä oikeastaan edes se "kaikki kuole"-meininki niinkään, vaan se, että hahmot eivät ole selkeästi hyviä tai pahoja. Muista fantasiamaailmoista poiketen hahmot olivat ihan tavallisia kusipäisiä ihmisiä, jotka tekivät pahaa ja virheitä siinä missä muutkin. Nyt sitten katsotaan, kun Joni pitää pep-talkkia Theonille siitä, että "sä voit olla ihan mitä tahansa. Ei mullakaan oo aina ollut helppoo, hei"
Uskaltaisin väittää, että nykyisellä asenneilmastolla (jos sarja olisi käsikirjoitettu alusta alkaen, eikä mukailtu kirjaa) Ned Stark ei olisi ikinä kuollut, koska hahmon kaikenkattava oikeudenmukaisuus ja "do the right thing"-meininki. Varmaan Ned olisi heitetty mereen, unohdettu sinne ja sitten myöhemmin naarattu ylös Dornen kieppeillä (elossa, mutta vähän järkyttyneenä). Onhan toi sarja vieläkin riemukasta seurattavaa ja paskaa jauhaisin, jos väittäisin pidättäytyväni seuraavasta kaudesta. Ei ole silti enää ihan samaa hönkää sarjassa. Huomaan ottavani juonenkäänteet kuin Theon polvea munille: "Mä osasin odottaa tuota. Ei tunnu missään."
- Theonin killuttimet sikseen - mikä ihme on meininki Kaksosilla? Se yksi naamat oleva kilarihan tappoi koko suvun (ja syötti osan toisille, koska - kuten todettua - Moraalinen Oikeus on täällä taas!) tuossa jossain vaiheessa. Sitä ennen oli useasti mainittu, miten ko. mesta on ollut hiton tärkeä joka sodassa.
Edelleen - sarja on hiton viihdyttävä, mutta on taantunut sellaiseksi tavalliseksi "miekka-magia-hyvikset-pahikset"-hippaleikiksi. Jos pitäisi joku esimerkki vielä kaivaa, niin sanoisin tuon JaakkoLankun rauhallisen poiskävelyn olevan ihan mahtava esimerkki siitä. Cersei kertoo koko Yllättävän Ja Salaisen Juonensa ja uhkaa sitten toistamiseen saman jakson sisällä omaa veljeään zombievoimamiehellä. Toinen on Cersein mielestä tuhonnut koko suvun (ja varsinkin rakkaan isän) ja kussut koko valtaistuinpelin istuen vielä petturivastustajan puolella kourimassa ja toinen taas on lähtemässä menemään samojen petturien puolelle kaikki tärkeimmät tiedot ja sotasuunnitelmat mukanaan. Käytössä on aivoton tappokone ja motivaationa vitutus, suru ja yleinen tappiomieliala.
Ei ole kovin vaikeaa nyt, Cersei (YouTube taas)
- Pikkusormi muuten tuotiin sarjaan Pelurina, joka haluaa asioita pitkällä aikajänteellä ja osaa käyttää tilaisuudet hyväkseen. Lopulta kaveri retuutti Sansaa pitkin valtakuntaa ja päätyi mikromanageroimaan Talvivaaraan kauas omasta mukavuusalueestaan - huorista ja poliittisesta kuiskeesta. Hienosti kehitetty hahmo, hermannit.