Varmasti maailmasta löytyy ammatteja, joissa matkustelu ja pitkät projektit kuuluvat työnkuvaan. Mutta nyt puhutaan uransa loppupuolella olevan (ehkä pari vuotta huipulla jäljellä) kohtuullisen kuormittavan lajin ammattilaisesta. Melkein kaikki on voitettu, tai ainakin hyvin paljon. Jääkiekolla ei ole välttämättä enää paljon annettavaa kaverille, joka muissa ammateissa olisi ikänsä puolesta vasta uransa alkutaipaleella. Siksi nämä yritysmaailmavertaukset voi minusta heittää lähtökohtaisesti romukoppaan ennen enterin painamista.
Totta joo, Raskin tapauksessa on tosiaan tältä kantilta katsottuna helpompi jättäytyä pois työelämästä kesken projektin, ku jonkun normiduunarin joka on nakitettu höseeräämään ulkomaille jotain saatanan prosessilinjan modernisointia ja uutta putkilinjaa.
Tosin Raskin tapauksessa taas pienehköä hankaluutta päätöksentekoon tuo se, että maailmanlaajuisesti aika iso porukka seuraa sun ja edustamasi yrityksen touhuja aika isolla vimmalla, kun taas sitten sen viidakkoon komennetun perus putki-insinöörin touhuja ei jaksa seurata edes ne onnettomat joiden LinkedIn-feediin tulee jotain ”Job well done, here is pipe, look its made from metal and yees very intredasting”.
Arvostan siis edelleen kyllä Raskin päätöstä, ja arvostaisin myös sitä insinööriä joka lähtee kesken projektin himaansa perhettä auttamaan. Tosin ymmärrän kyllä firmojakin että ensi projekteihin ei välttis enää nappaa näitä kotiin kesken lähteneitä ottaa mukaan. Mutta perhe on perhe, ja jääkiekot ja jotkut vitun tehtaat on sit ihan muuta.