Tässä perheellinen-perheetön-keskustelussa kannattaa muistaa myös se aspekti, että siinä missä perheelliset pelaajat ovat ”tilivelvollisia” myös muualle ja perheettömät ei niinkään, runsas vapaa-aika ja itselleen täysillä eläminen ei yksinomaan ole seurankaan näkökulmasta välttämättä ideaalitilanne. Tässäkin, kuten yleensä kaikessa, yksilöissäkin on toki eroja. Mutta hyvin usein, ei kuitenkaan aina, perheen saaminen on vaikuttanut pelaajaan nimenomaan positiivisesti myös joukkueen näkökulmasta. NHL-kiekkoilijaa ei voi täysin verrata perusperheenisään esim. työaikojensa vuoksi (ainakaan täällä Suomessa, USA:ssa ehkä enemmän, koska siellä painetaan ympäripyöreää päivää), mutta kyllä sielläkin 99%:lla isistä varmasti prioriteetit muuttuvat. Se 1% onkin sitten todennäköisesti sellaista sakkia, jolle oma itse on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeintä ja se tiedetään myös joukkueessa/seurassa.
Se, että elämänkokemus ja sitä kautta maailmankuva laajentuu, sataa yleensä myös joukkueen eduksi. Tämän tietää myös seurajohto varmasti myös omakohtaisesti, onhan valtaosalla itselläänkin perhettä. Eli, en usko, että perhe tulee koskaan olemaan negatiivinen tai pelaajan houkuttelevuutta vähentävä tekijä seuroille. Poikkeuksia voi toki olla, jos vaikka jollain pelaajalla on sairas lapsi tai vaimo, mikä aiheuttaa epävarmuutta pelaajan henkiseen jaksamiseen, mutta näitä nyt ei ihan hirveästi ole kausittain ollut, joten tuskin kannattaa kauheasti tällä vaihtoehdolla vaivata päätään ja murehtia etukäteen.
