Bisneksessä kun on mietittävä, että tuoko esim. huonosti asemoitu ja noin 3 minuuttia/peli käytössä oleva "videotykki" yhtään katsojaa vai onko se vaikka liisattuna vain ylimääräinen kuluerä joka kuukausi. Itse kuluttaisin senkin kehiyskelpoiseen pelaajaan.
Kuten toteat, jääkiekko on bisness (vaikka ei kovin tuottoisa). Business on kuitenkin aina kokonaisuus, jossa kaikkien toimijoiden on oltava kunnossa. Rahakas omistaja ei yksin menestystä tee kuten ei valmentaja ja hyvät palaajatkaan yksistään. Samalla tavalla kaikki oheishärdellikin vaikuttaa joukkueen imagoon ja tätä kautta näkyvyyteen ja kannattajapohjan laajenemiseen. Ilman kannattajia seura nääntyy, mikä on nähty jo moneen kertaan. Se porukka, jolle kiekko itsessään ilman krumeluureja on se perusasia ei riitä täyttämään katsomoa kuin neljänneksen. Tämä on nähty.
Olen sitä mieltä, että 20000€ sijoittaminen showvempeleisiin on busineksen kannalta paljon hyödyllisempää kuin yhden keskinkertaisen pelaajan hommaaminen saati sitten kehityskelpoisten junioreiden, jotka onnistuessaan vaihtavat nopeastikin maisemaa (arvostan kylläkin junioritoimintaa). Tami on oikeassa siinä, että TUOTTEEN TULEE OLLA KUNNOSSA. Sitten kun tuote alkaa tuottaa, tämä tuotto ohjataan pelaajiin siten, että tasonnosto on mahdollista.
Jääkiekko on ensisijaisesti viihdettä. Katsojien viihtyvyyteen vaikuttavat hyvinkin pienet tekijät, joissa ei voi lipsua. Tänä vuonna lapsille suunnattu Mehukatti sai monet isät lähtemään matsiin lasten kanssa (kokemusta), Lihapiirakan muutoskin aiheutti vilkasta keskustelua, joukkueen lämmittelyä, esittelyä ja valoshowta oli katsomassa satoja ihmisiä menneitä kausia enemmän. Em. lisäksi kotipizzauuni ja uudistetut baarit jne. luovat imagoa tosissaan olevasta trendikkäästä seurasta, jossa uskalletaan yritää. Kaikki pienikin toiminta mikä nostaa seuran liikevaihtoa on järkevää bisnestä.
Tuton kokoisen seuran kasvuedellytykset ovat ainoastaan tässä liikevaidon kasvattamisessa. Toimiva jääkiekkobusiness on viihdettä, jonka kokonaisuuden muodostavat toimivat ja viihdyttävät palvelut, talouden resursseihin suhteutuva pelillinen menestys ja hyvä medianäkyvyys. Pelkillä pelaajiin sijoittamisella kestävän bisneksen perustaa ei rakenneta. Provosoivasti ajatellen rivipelaajat ovat bisneksestä katsottuna vain ja ainoastaan kuluerä.
Tässä suhteessa Tami taisi unohtaa tuotteensa taloudellisen perustan vahvistamisen. Toivottu 150 tonnia pitäisi hankkia tämän tuotteen kautta, ei kummisetien lompakoista. Voidaanhan sitä ajatella, että muutama sponsori lisää maksamaan viuluja, mutta kukapa se haluaisi heittää ropojaan seuraan pelkän urheilullisuuden vuoksi. Jos tuotteen viihdearvolla ja trendikkyydellä ei ole merkitystä niin voihan ne rahat lajoittaa vaikkapa Naantalin kiekkoseuralle. Voisihan sieltäkin nousua yrittää pienellä rahaboostilla, mutta seuraavana vuonna oltaisiin pyytämässä lisää ja enemmän.
Tämän, ei kovin loogisesti etenevän, sepustuksen voisi koota yhteen siten, että hallittavissa oleva taloudellinen kehitys on Tuton toiminnan elinehto. Jääkiekko on kilpailullinen laji, jossa tavoitellaan menestystä. Menestys on monesti johtanut kuitenkin liian suuriin riskinottoihin, jotka ovat kostautuneet myöhemmin. Tuton tulee rakentaa tuleville vuosille vakaaseen taloudelliseen omavaraisuuteen perustuva pohja. Tätä pohjaa voi tarkastella Tuote-teeman kautta. Tuote koostuu monista tekijöistä kuten viihdearvo, vakavarainen talous, omistajat, pelaajat, valmennus, medianäkyvyys, kannattajien määrä, imago, sijainti, menestys. Varmaan monia muitakin tekijöitä löytyy, mutta kaikille niille on yhteistä, ettei yhtäkään saa laiminlyödä. Laiminyönnit saavat aikaan helposti dominoefektin.
