Yllättävän vähän on ollut keskustelua tämän loukkaantumiskierteen syistä. On hämmästelty vain huonoa tuuria, ja sen lisäksi runkosarjan alussa oli hiukan jutttua siitä, että olisiko pitänyt pelata enemmän harkkamatseja, jotta oltaisiin oltu fyysisesti valmiita peleihin runkosarjan alussa.
Onko kenelläkään käynyt mielessä, että vikaa voi olla myös fysiikkavalmennuksessa? En väitä, että näin olisi, mutta kieltämättä jonkinlaista yhteenlaskua voi tehdä, kun nykyisen fysiikkavalmentajan opein mennään nyt toista kautta, ja toista kautta joukkuetta vaivaa myös loukkaantumisaalto. Ovatko yleisurheilumaailmasta saadut opit sittenkään parhaita jääkiekkoilijoille? Naapuriseurassahan kokeiltiin takavuosina fysiikkavalmentajana sittemmin suomalaisessa urheilumaailmassa korkeaan asemaan kohonnutta pikajuoksuvalmentajaa. Käsittääkseni se ei ihan putkeen mennyt, ja eräskin siinä vaiheessa jo 15 kautta kansainvälisellä huipputasolla pelannut pelaaja kertoi, että kropasta ovat kipeinä sellaiset lihakset, joita ei tiennyt edes olevan olemassa. Toisaalta, viime vuosikymmenellä toimivat seiväshyppyvalmentaja Holttisen opit ihan hyvin tutolaisiin, eikä silloin nähty minkäänlaisia loukkaantumisia, eli ehkä kyse on nytkin vaan siitä huonosta tuurista.