Nyt on niin monimuotoinen kattaus, ettei oikein tiedä, että millä kriteerein arvostelisi. Niinpä päädyin professionaaliin kolmikantaratkaisuun. Arvion siis jokaisen kappaleen kolmelta eri aspektilta:
Nostalgisuus - mitä muistoja tai mielikuvia kappaleesta minulla henkilökohtaisesti on
Kasarius - kuinka leimallisesti tämä on 80-lukua, eli voisiko olla mistään muulta vuosikymmeneltä?
Biisi - ja tää sitten vielä ihan normaalisti, että tykkäsinkö vai en
Näistä kolmesta muodostuu sitten keskiarvona lopullinen arvosana.
New Model Army: Vengeance
oma
Skid Row - I Remember You
Nostalgisuus: 18 and Life olisi klassikko. Tästä biisistä ehdin ekojen sekuntien aikana miettiä, että voiko olla joku sellainen, mitä en tunne ennestään. Mutta lähti sitten. Ei varmasti ole ketään 1980-90-lukujen lasta, joka ei olisi kuunnellut tätä biisiä kyynel silmäkulmassa sen jälkeen, kun se tyyppi johon olit ihastunut menikin istumaan luokkaretkibussissa jonkun dorkan viereen ja kikatti sen jutuille. 8
Kasarius: jos olisi pitänyt veikata, niin olisin sijoittanut tämän biisin ihan ysärin alkuun. Onhan tämä ihan selkeä yhden aikakauden edustaja, mutta tuo aikakausi on mielestäni ennemmin vuosikymmenten vaihde kuin varsinainen kasari. Bändin tyylikin lähestyy monella tapaa jo enemmän grungea kuin kasarin tukkametallia. 6
Biisi: onhan tämä slovariosastolla kova styge. Ei tällaisia biisejä nyt ehkä edes kahta jaksaisi kuunnella putkeen, mutta yksittäisannoksena potkii. 9
Kokonaisarvosana: 8
Peter Maffay - Nessaja
Nostalgisuus: kyllä ei ole minulle lainkaan tuttu kappale ennestään. Ei nostalgiapisteitä siis. 1
Kasarius: ehkä tässä jotain kasarin kaikuja olen kuulevinani, mutta toisaalta taas jousisovitus vie ajatukset aikajanalla vielä kauemmaksi. Toisaalta tällainen laulelma on sinällään ajaton, että voisi olla modernimpaakin musiikkia. 5
Biisi: nyt ei kyllä natsannut meikäläiseen ollenkaan, olisit vaan laittanut Sandran In The Heat Of The Nightin :-) Tästä tulee mieleen se, kuinka kasarilla (ja myöhemminkin) saksalaisten musiikkimaku oli samankaltaisena naurunaiheena kuin vaikkapa ruotsalaiset sotilaat tai neuvostoliittolainen huipputeknologia. 3
Kokonaisarvosana: 3
Bomb The Daynursery - Bullfittan
Nostalgisuus: ei varmaan ole ennestään tuttu kellekään muullekaan raatilaiselle? 1
Kasarius: toisaalta joo, mutta kyllähän kaikkea lo-fi-ug-pörinää on tehty kaikilla vuosikymmenillä. Ei vie ajatuksiani mihinkään aikakauteen, toki ei sulje kasariutta sinällään poiskaan. Bändin/projektin nimessä on kuitenkin ehkä jonkinlaista kasariuden poliittista aktivisimia? Ekana ainakin tulee mieleen, että tuo on kommentti jonkun käynnissä olleen sodan (Afganistan?) yhteydessä tapahtuviin sotarikoksiin. 3
Biisi: kyllä mulle tällainen on jollain tavalla tuttua, esimerkiksi Läjä Äijälä on elektroprojekteissaan junnannut ja surissut aika samalla tavalla. Tosin ruotsalaisilla nyt ei voi olla samanlaista boogiepoljentoa veressään kuin Läjällä. Joskus on ihan kiva kuunnella myös tällaista, mutta koko levyä en jaksaisi. Sen verran lyhyt, että kuuntelin kaksi kertaa putkeen. 7
Kokonaisarvosana: 4
King Crimson - Discipline
Nostalgisuus: totaalisen vieras biisi. Bändin toki tiedän, mutta olen mieltänyt aina progeksi, enkä punkkarina ole edes yrittänyt viitsiä perehtyä. Lähin suhteeni King Crimsoniin on siitä, että suosikkiyhtyeeni Bad Religion on napannut levy-yhtiönsä (Epitaph) nimen bändiltä, lisäksi myös tehnyt kappaleen 21st Century Digital Boy (Crimsonin 21St Century Schizoid Man -kappaleesta inspiroituneena). Bad Religionista yksi piste pakollisen päälle. 2
Kasarius: musana sellaista, mitä kaiken maailman hipit tilutteli 70-luvulla ja kisaili keskenään taituruudellaan. Sitten tuli onneksi punk ja tappoi nuo regressiivisen musiikin fossiilit. Mutta ilmeisesti King Crimson ei saanut tätä lentolehtistä käsiinsä vaan jatkoi. Onhan tässä soundillisesti kasaria, mutta samanlaista plimputusta löytynee ysäriltäkin. 5
Biisi: jos sattuisin uskomaan tuonpuoleiseen ja päätyisin helvettiin, missä olisi stereot, niin joku tällainen progehan siellä soisi. Tai ehkä se soisi odotushuoneessa ja varsinaisessa pätsissä vedettäisiin sitten free-jazzia. Mutta tämä kommenttini riittänee kertomaan, ettei ollut minun makuuni. Koko ajan pelkäsin, että kohta alkaa saatana varmaan vielä joku kamala kiekuminenkin, mutta onneksi ei sentään niin käynyt. Pelastakoon instrumentaalius siis siltä, etten anna ykköstä. 2
Kokonaisarvosana: 3
Metallica - Trapped Under Ice
Nostalgisuus: no onhan tämä! Vahva muistikuva yhdeltä syksyltä: haravoin pihalla lehtiä, korvilla walkmanit ja verkkaritakin taskussa kaksi kaverin isoveljeltä kopioitua kasettia: Masters of Puppets ja Ride The Lightning. Oli tosin oikeasti jo pitkällä 90-luvun puolella tämä, mutta nostalgista joka tapauksessa. 10
Kasarius: ehtaa kasaria itseään. Metallica ravisteli ekoilla levyillään glitterit kaikkien järkityyppien tukista. Kaahausta mitä ei oltu ennen nähty, eikä tällaista diskanttisen kireää autenttista soundia ole oikein ollut mahdollista enää myöhemmin edes kopioida. Kun suljen silmät, niin näen mielessäni koulun pihan täynnä farkkutakkisia kuudesluokkalaisia. Suurimmalla osalla lukee takin selässä Metallica. 10
Biisi: jos pitäisi nimetä Metallican paras biisi, niin tämä ei tulisi ekana, tokana tai ehkä edes oikein missään vaiheessa mieleen. Mutta onhan tässä ihan kaikki sellaiset mökämusiikin elementit, mitä kasvava nuori voi ikinä kaivata. Vauhtia, säröä ja vähän kuolemaa. Kitarasooloista en niin välitä, mutta tässä skein oli tarpeeksi lyhytt vingutus. Kyllä nyt täytyy sanoa, että Breeze Harbour laittoi kovat piippuun ja se kannatti. 9
Kokonaisarvosana: 10
Warlock - All We Are
Nostalgisuus: muistan bändin, mutta ei ollut tarpeeksi hyvä soimaan taivaskanavilla. Lyyrista taitoa esittelevä hokema ja Kissiltä härskisti pöllitty kertosäkeen melodia saivat hetkeksi hämääntymään, mutta ei, en muista ollenkaan tällaista kappaletta. Muistuttaa sen sijaan muita aikakauden biisejä sen verran, että saa jotain nostalgiapisteitä jopa ilman omia ansioita. 3
Kasarius: ei paljon kasarimmaksi voi kyllä laittaa. Musavideolla tuulikone tuiskuaa, tukat heiluu ja autokin räjähtää! On vähän niittiä ja nahkaa. Hurrrrjaa. Tosin videosta en löydä yhtään mitään punaista lankaa ja kyllähän tuo hurjuuskin on aika laimeaa. Kielisoittajilla oli jotenkin vähän liian tavalliset soittimet, jos ei nyt sirkkelinteräkitaralla soita, niin olisi edes Flying V. Totaalista c-luokan huttua. Saa siis väkisinkin täydet kasaripisteet, ei tällaista olisi muulloin kehdattu tehdä. 10
Biisi: totaalista c-luokan huttua ilman mitään originaalia. 3
Kokonaisarvosana: 5
Black Sabbath - Children of the Sea
Nostalgisuus: nostalgisinta tässä minulle on levyn kansikuva. Muistan kun selailin vanhoja Soundeja ja näin tämän levyn mainoksen ja ajattelin heti, että nyt on ikoninen kansikuva. Myöhemmin bändi ja jollain tapaa tämäkin biisi tullut sitten kanssa tutuiksi, mutta ei varsinaisesti mitenkään nostalgisessa mielessä. 3
Kasarius: jos tästä jotain 80-lukua koittaa etsiä, niin ehkä soolo? Muuten hyvin vahvasti menee ajatuksen 70-luvulle, ehkä jopa sen alkupuolelle. 2
Biisi: alkuperäistä Sabbathia on tullut kuunneltua. Ozzyn aikainen bändi oli räkäisempi ja ilkeämpi. Tykkään siitä. Ozzyn jälkeisistä kokoonpanoista - ja Diosta etenkin - tulee puolestaan aina Spinal Tap -fibat. Biisinä ihan jees, mutta pitäisi mun makuun olla nopeampi, räkäisempi ja Ozzyn kähisemä. 4
Kokonaisarvosana: 3
Eve - Intiaani
Nostalgisuus: nyt raotetaan taas vahvasti nostalgiapurkkia. Meillä kotona kuunneltiin kasarilla lähinnä radiota ja kasetteja. Oli meillä joku ankea levysoitinkin, mitä vanhemmat eivät koskaan käyttäneet ja levytkin oli lähinnä jotain mikki hiirtä merihädässä. Mutta sitten oli yksi levy, joku TV-hitit -kokoelma, missä oli tuoreempaa musaa. Sitä sitten aina silloin tällöin kuuntelin. Tämä Even biisi taisi olla kyseisen levyn ainoa rokkiveto. Tuo "tulen läpi tulen ja jään" on jäänyt jopa mieleen sellaisena sanaleikkinä, minkä voi ymmärtää tarkoittavan eri asioita. Ja sitten perkele vielä Hittimittari-video. Siinä on kanssa sellaista nostalgiaa, että minähän tässä kerran katselin Areenasta läpi kaikki sieltä löytyvät Hittimittari-jaksotkin. 10
Kasarius: täyttä kasaria on tämäkin. Ei voisi olla minkään muun aikakauden tuotos. Aika perusbiisi, mutta silleen vähän mukarankkaa ja rock-rock hapsutakki auki ja ilman aluspaitaa. Mukana myös kaikki vuosikymmenen musiikilliset koukerot torvineen ja synoineen. 10
Biisi: ei tämä nyt biisinä ole enää ihan niin kova kuin mitä sen muisteli lapsena olleen. Oman aikakautensa biisiksi ihan hyvä, mutta ei muuten. 5
Kokonaisarvosana: 8
Kim Wilde - Kids in America
Nostalgisuus: kyllähän jotkut Madonnan ja Kylien biisit nyt ainakin minulla menee nostalgia-asteikolla vielä tämän ohi, jos kasarin naisartisteja mietitään, mutta onhan tämä todellinen ikoni ja klassikko tämäkin. Ei varmaan löydy ihmisiä, jotka eivät a) tietäisi biisiä tai b) eivät tykkäisi siitä. 9
Kasarius: mielikuvat tämän biisin myötä menee automaattisesti kasarin loppuun: aurinkoiseen ameriikkaan, missä kaikki hymyilee ja nousuaika juppeineen on jo ovella, jos ei jo porstuan puolella. Mutta sitten kun alkaa oikein miettimään biisiä, niin tässähän ennestään tuntematon angstinen nuori brittinainen laulaa vieraudentunteistaan ja jopa pelostaan, mitä kokee amerikkalaista kulttuuria kohtaan. Ja pop-säveltenkin alta löytyy selviä punk- ja vielä selvempiä post-punk-vaikutteita. Eli kyseessä on 80-luvun alussa tehty ja vähän indiehenkinen ja synkähkökin kappale, joka kuitenkin onnistuu kuulostamaan amerikkalaiselta iloiselta ja kaikin puolin railakkaalta pop-laululta, joka olisi tehty vasta vuosia myöhemmin. Tämä ei siis ole pelkästään kasaria vaan montaa kasaria yhdellä kertaa! 10
Biisi: tästähän on tehty vaikka minkälaisia covereita (sekä myöskin härskejä kopioita). Nekin on yleensä hyviä, koska biisi nyt vaan yksinkertaisesti on niin hyvä. Mutta en mä tiedä voiko tätä alkuperäistä oikein ylittää millään. En ole varsinaisesti pop-musiikin suurkuluttaja, mutta onhan tämä aika lailla täydellinen pop-biisi. Sanoituskin on kivasti sympaattinen ja kotikutoinen, on varmaan suurin piirtein ainoa kerta kun jossain mainitaan Itä-Kalifornia -niminen paikka! 10
Kokonaisarvosana: 10