En tiedä, jaksaako kukaan lukea perusteluitani edes vähää alusta, mutta koska on kiva höpötellä vaikka itsekseen, niin aion jatkaa. Tällä kertaa otan tieteellisen arvosteluni lähestymiskohdaksi filosofisen väitteen, sosiaalisen kognitiivisen käyttäytymistieteen itseoppineen professori V. Lavin "jokainen ihminen on laulun arvoinen". Onko?
Sielun Veljet - Emil Zatopek
Satupekka on nelinkertainen olympiavoittaja ja suuri fennomaani. Jos joku urheilija ansaitsee laulun, niin hän. Eli kyllä. Epäilen kuitenkin, että ei välttämättä olisi osannut arvostaa tätä nimenomaista nimikkokappaletta. Sielun Veljet on kaikkien aikojen parhaita suomalaisyhtyeitä ja tämä esikoislevynsä on monella tapaa merkittävä. Tosin ei välttämättä kappaleiden tai musiikin suhteen, vaan ennemminkin ravisteluna, joka tuotti sitten myöhemmin jotain. Tämähän on ihan silkkaa lapsenmurhaa, Ismon piti saada purettua brutaalisti kaikki entinen ja Hassisen Koneen pop-suosio sisältään. Onnistui siinä hienosti. Mutta ei tämä mikään kuuntelunautinto tosiaan ole.
3
Sir Elwoodin hiljaiset värit - Elisa
Elisan karu tarina on ehdottomasti kertomisen arvoinen ja Juha Lehti osaa sen myös kertoa. En tiedä, kuka Elisa on, mutta minun on helppo uskoa tämän kappaleen myötä, että hän ainakin voisi olla todellinen henkilö. Ja siis laulun arvoinen. Sir Elwood on myös kuuntelemisen arvoinen bändi, mutta minulla se menee enemmän kategoriaan "tykkään bändistä ajatuksena, mutten niinkään sen musiikista". Lehden tekstit voisivat olla ihan yhtä hyvin runoja kuin lyriikkaa, mutta ilmaisumuodoksi nyt vaan on valikoitunut tämä. Ja musiikillisesti pitää antaa propsit siitä, että bändin musa ja soundi on aina hyvin omaleimaisen tunnistettavaa. Voisin kuvitella, että heitäkin on houkuteltu tekemään "helpompaa" kamaa, mutta ovat pitäneet oman linjansa. Mulle tulee kokonaisuudesta mieleen, että onko tämä jopa suomalaismusiikiksi liian synkkää ja masentavaa? Se olisi melkoinen saavutus.
5
J.M.K.E. - Valentina
Valentina Tereškova ensimmäisenä naisena avaruudessa on ehdottomasti laulun arvoinen. Sen sijaan Valentina Tereškova Venäjän duuman yhtenä putinistina on ennemminkin toisen L-kirjaimella alkavan kuin laulun arvoinen... Dilemma, mutta onneksi en joudu antamaan pisteitä, koska oli oma biisivalintani.
Ghost - Elizabeth
Elizabeth Báthorysta on tosiaan tehty laulu jos toinenkin. Mutta eiköhän noita tarinoita riitä vielä toiseenkin mokomaan, jos legendat murhaamiensa tyttöjen kokonaismäärästä pitävät edes alkuunsa paikkansa. Neitsyiden veressä kylpemisestä nyt puhumattakaan. Oman aikansa Queen of Fuckin' Everything ja olisi saattanut olla psykiatrista hoitoa ja prozacia vailla hän. Ghost-yhtyeen joistain kappaleista olen tykännyt ja se mysteeriys toimi aluksi tosi hienosti. Mutta sitten jossain vaiheessa verhot alkoi avautua ja ilmeisesti pääherra Ghost on jonnin verran mulukku mies. Sen saisi anteeksi, jos tekisi yhtä kovia biisejä kuin vaikka Morrissey tai Danzig, mutta ihan sille tasolle ei ruåttin poika yllä. Tämä on ensikuultemalta aika laiskan oloinen Sabbath-pastissi ja melodia ärsytti minua suuresti. Annoin kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden ja kolmannella kuuntelukerralla ei ärsyttänyt enää niin pahasti. En kuitenkaan hirveästi tykännyt. Mutta ei oo häpeä saada samat pisteet kuin Ismo.
3
Joan Baez - Here's To You
Hyvä, että oli Wikipedia-linkki mukana, koska ihan vieraita henkilöitä olivat he ainakin minulle. Mutta kyllä marttyyrit, oikeusmurhien uhrit ja vakaumuksensa puolesta uhrautuneet ovat aina niitä ihan ykkösiä, kun mietitään kenestä lauluja pitäisi tehdä. Itsellä oli nimittäin ekana ajatuksena etsiä kappale Arndt Pekurisesta, jota henkilökohtaisesti pidän rohkeampana ihmisenä kuin vaikkapa Simo Häyhää. Sacco ja Vanzetti ansaitsevat muutakin kuin laulun. Kappale taas, no jaa, ei ollut ihan minun makuuni. Joan Baezin miellän naispuoliseksi Bob Dylaniksi. Ei tosin honota, joten ei ole yhtä ärsyttävä. Mutta tällainen laulelmahan tämä oli. Aiheesta huolimatta jäi harmi kyllä yhdentekeväksi. Shitter Limitedille olisin antanut enempi, tämä saa vain
3
Vesa-Matti Loiri - Vanhojapoikia viiksekkäitä
Sen verran olen Junnun tuotantoon perehtynyt, että tiedän että tämä kappalehan kertoo siis ihan oikeasta,
todellisesta henkilöstä. Norppien ystävä ja luonnonsuojelija on aivan totaalisesti laulun arvoinen. Tällä viikolla törmäsin toisenlaiseenkin Saimaan kyljessä asuvaan ukkeliin. Haukkui kaikki nuoret, koska eivät harrasta samoja juttuja (kuten esim. kalastaminen) kuin mitä joskus ennen muinoin ihmiset ovat tykänneet harrastaa. Ja sitten laittoi sen Saimaannorpan syyksi. Että ei kukaan viitsi enää kalastaa, kun kaikenmaailman norppien takia ei saa verkkojakaan laittaa ihan minne ikinä haluaa ja milloin vaan. Olisi tehnyt mieli sanoa rumasti, mutta en viitsinyt, kun oli kuitenkin ikäihminen kyseessä. Hyvä muistutus kuitenkin siitä, miksi en yleensä viihdy lappeenrantalaisten seurassa. Mutta sitten kappaleeseen. Minulla on sekä Vainioon että Loiriin ristiriitainen suhde - ja ristiriitaisiahan he olivat ihmisinäkin. Vainio teki paljon paskaa liukuhihnalta, riimitteli ja sanoitti melkoisia junttibiisejä. Ison pojan lauluja vietiin kuitenkin yläasteella Levyraatiin, koskaan ei ehditty kuunnella yhtäkään kappaletta loppuun asti. Tässä nyt on ihan hieno sanoitus, mutta biisinä en ole koskaan tällaisesta humpasta tykännyt. Enkä ole tykännyt koskaan myöskään Loirista laulajana, vaikka muuten mahtava taiteilija ja monilahjakkuus olikin. Tylysti
1.
Midlake - Roscoe
Tämä Roscoe taitaa nyt olla kertojankin mielestä mielikuvitushenkilö, jos oikein ymmärsin kappaleen tarinan. Mutta voihan mielikuvitushenkilökin olla laulun arvoinen. Esimerkiksi joulupukista ja kaiken maailman uskonnollisista heeboista on vaikka kuinka paljon biisejä. Bändin nimen olen joskus kuullut, mutta en ainakaan tietääkseni ole tutustunut heidän musiikkiinsa aiemmin. Ekana kuulosti siltä, että kyse on aika perinteisestä jenkkiläisestä college-slacker-musasta. Mutta joku tässä veti kuitenkin nopeasti mukaansa. Oli oikein miellyttävä yllätys. Hyvin tenhoava, tarinallinen kappale, jossa oli jotain kotoisan kaihoisaa. Video tuki vielä fiilistä entisestään. Aina kiva, kun yllättyy tässä levyraadissa jostain biisistä ihan totaalisesti.
9
The 69 Eyes - Brandon Lee
Kyllä oli nuoremmankin Leen tarina niin traaginen, että se laulun ansaitsee. Ja voisiko sopivampaa laulua hänelle olla kuin tämä, epäilen. Mulla on vähän käänteinen suhde 69 Eyesiin kuin monella muulla raatilaisella. Minulle tämä kappale nimittäin assioituu ennemminkin jonkun loppuun kuin alkuun. 69 Eyes oli pirun kova katurokkibändi silloin kun rokkia soittivat vain luupäisimmät hylkiöt. Jollain festarin pikkulavalla katsomassa oli mun lisäksi varmaan vain kymmenkunta ihmistä, mutta bändi veti silti ihan 100% lasissa. Wasting The Dawn levy tarkoitti sitä tulevaa muutosta, mitä itse Miettinenkin oli pelännyt ja varoitellut "kunhan ette ala heviä soittamaan". Se oli kyllä vielä tarpeeksi friikki levy ja helvetin hyvä plättä. Blessed Be -levyn ostin kyllä kanssa vielä, mutta siihen jäi sitten minulta bändin kuuntelu. Vai olisiko Paris Kills vielä sitten joskus lähtenyt divarista tai kirpparilta halvalla mukaan? Meni siis minun makuuni liian radiopopiksi bändin kappaleet. Toki siinä genressä sitten esimerkiksi juuri tämä Brandon Lee on oikeinkin loistava tekele - vielä paremmasta The Chairista puhumattakaan. Bändiä olen joka tapauksessa sympannyt koko ajan ja toivonut heille vain kaikkea hyvää. Vähän yllättäen löysin itseni toissa kesänä myös heidän keikaltaan ja puin siellä nyrkkiä ilmaan melkein tippa linssissä.
8
Królówczana Smuga - Źurawinowy Wódu
Jos toinen näkee niin paljon vaivaa, että hirttää ittensä munistaan, niin kyllä laulu on vähintä mitä voi muut tehdä hänelle. Arvostan ja hyväksyn. Hirveän tutun oloinen esitys. Oliko tämä Puolan euroviisuedustajana vasta ihan äsken, vai sotkenko nyt vaan johonkin muuhun? Minun on kyllä nyt aika vaikea nähdä tätä musiikkiesityksenä. Mutta muistatteko, kun Ylellä oli vielä tapana näyttää kaikenlaisia lyhyitä yleishyödyllisiä tietoiskuja ohjelmiensa välissä? Tämä olisi voinut olla sellainen Karpalovodkan valmistusohje puolalaisittain olisi ainakin juurikin tuollainen yleishyödyllinen ja kansaa sivistävä aihe.
1
Tomi ja Mikko - Eläinrääkkäystä
Olen eläinten ja eläinsuojelun ystävä. Joten Anja Eerikäinen on ehdottomasti ansainnut laulun. Mutta miten mulla on sellainen kuva, että tässä kappaleessa oltaisiin kuitenkin ennemminkin irvailtu Anjalle kuin osoitettu kunniaa? Voi tietysti olla, etten vaan tajua turkulaisuutta. Varmaan kuitenkin juuri Pääkkösten ansiosta ymmärsin aikoinaan jo lapsena, että turkulaisten huumorin ei ole tarkoituskaan naurattaa muita kuin turkulaisia. En muista varmuudella, että mitä tykkäsin aikoinaan tuosta alkuperäisbiisistä. Luultavasti se oli ekoilla kuuntelukerroilla hauska, varsinkin, kun oli Anja-niminen iäkkäämpi sukulainen. Mutta aika varma olen siitä, että muuttui hyvin nopeasti ärsyttäväksi ja kuluneeksi vitsiksi. Toisin kuin Raptori, jonka kappaleita kuunneltiin kovastikin. En kyllä rehellisesti ymmärrä yhtään, että miksi joku haluaisi tehdä coverin tästä kappaleesta. Tai vielä vähemmän, että miksi joku sitten tätä coveria kuuntelisi. Mutta kyllä tämä versio taisi kuitenkin olla vähempi ärsyttävä kuin se alkuperäinen.
3