Niin kauan kun todellinen halu sääntelyn purkamiseen ja kilpailun edistämiseen puuttuu.
Kilpailua ei tule edistää, jos se ei ole suorassa yhteydessä ympäristönsuojeluun. Muu on junttiutta. Kaikki kilpailu, joka johtaa materiaalisen elintason nousuun eli luonnonvarojen kulutuksen kasvuun, täytyy estää.
Eikä kilpailua tule edistää, jos se johtaa epätasa-arvon kasvuun. Ihminen ei valitse ihonväriään eikä sukupuoltaan. Näiden perusteella syrjiminen on epätasa-arvoa. Naisille tulee maksaa sama kuin miehillekin. Tummaihoisille tulee maksaa sama kuin valkoisillekin.
Ihminen ei kuitenkaan myöskään valitse kyvykkyyttään. Älykkyys jakautuu normaalijakauman perusteella, eikä ole mitään järkevää perustetta pyrkiä malliin, jossa kyvyttömälle maksetaan vähemmän vain siksi, että hän ei pysty tuottamaan samaa kuin älykäs. Vähälahjainen tai henkisesti heikko ei ole valinnut syntyä maailmaan sellaisena kuin on syntynyt. Siksi järjestelmä täytyy rakentaa sellaiseksi, että vähälahjaisen huonoa tuuria kompensoidaan.
Mikä hemmetin ajatus on takana siinä, että perimään perustuvan ihonvärin tai sukupuolen vuoksi ei saa syrjiä, mutta kyvykkyyden perusteella saa? Tällaisessa ajattelussa oletetaan, että järjestelmän tehokkuus on ihmisarvoa tärkeämpää, mikä on kuvottavaa ihmisvihaa.
Jokainen, joka ei vaadi samapalkkaisuutta, on avoimesti rasisti. On aivan yhdentekevää, syrjiikö ihonvärin, sukupuolen vai kyvykkyyden perusteella. Kaikki nämä syrjinnän muodot ovat rasismia. Tulevaisuuden yhteiskunnan kehittäminen ei voi lähteä yksilöön vetoamisesta, vaan sen tulee perustua kollektiiviseen ajatteluun.
Jos siis Suomessa puretaan sääntelyä tai edistetään kilpailua, on aina pidettävä huoli, ettei se johda ympäristön tuhoutumiseen ja että se toteutetaan mallilla, jossa heikompilahjaiset saavat saman kuin muutkin.
Sivistynyt ihminen tuskin hyväksyy sitä, että ihmisen perimä määrittää sen, miten onnellisen elämän hän saa elää.