Minulta löytyy kyllä tietty ymmärrys Tuomiojaa kohtaan. Hänen koko uransa on perustunut sosialismin ja kommunismin ihannointiin. Hän on aina halunnut uskoa Neuvostoliiton ja Venäjän kulkevan kohti parempaa suuntaa. Kun koko uralta( joka on pit-kä) vedetään tietyllä tapaa matto jalkojen alta niin vaatisihan se luonnetta myöntää olleensa aina väärässä. Pitkän elämänkokemuksen omaaville se on usein yleisesti ottaenkin vaikeaa.
Tähän Tuomioja ei pystynyt.
Uskon Tuomiojan kuitenkin oikeasti ymmärtävän olleensa väärässä. Kannattaa lukea tämä juttu:
Presidentti Niinistön varovaisuus Nato-prosessissa heijasteli hänen perusluonnettaan, tulkitsee ulkoasiainvaliokunnan entinen puheenjohtaja.
suomenkuvalehti.fi
”Olemme olleet aina jyrkästi eri mieltä Suomen ulkopolitiikasta. Tästä huolimatta nostan Tuomiojalle hattua roolista, jonka hän otti ulkoasiainvaliokunnassa. Hän pystyi muuttamaan omia ajattelutapojaan olosuhteiden muuttuessa”, Halla-aho sanoo. ”Oli ihmisiä, jotka eivät olisi siihen pystyneet, ellei Tuomioja olisi avannut asiaa sellaisella kielellä, jota he ymmärtävät.”
——-
Oliko tuo kieli ruotsi? Niinistön tai Marinin sijaan Tuomioja oli se, joka vakuutti ruotsalaiset sosiaalidemokraatit pyörtämään kantansa maan Nato-jäsenyyteen.
”En protestoisi tätä näkemystä, koska olen itse asioita vierestä katsonut. Kävimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa Ruotsissa kaksi kertaa. Tapasimme silloiset ulko- ja puolustusministerit. Teimme heille selväksi, mihin Suomessa tilanne on menossa. Meille jäi vaikutelma, että se tuli heille jonkinlaisena yllätyksenä.”
——-
Tämä tieto tulee vielä Halla-aholta, jonka kanssa Tuomioja on ottanut alituiseen yhteen, joten on syytä uskoa sen olevan totta. Halla-aho kun ei yleisesti ottaenkaan juuri koskaan kehu ketään, joten selvästi hän on ihan aidosti vaikuttunut Tuomiojan toiminnasta.
Mielestäni tämä osoittaa, että Tuomioja ei ole mikään ”ryssän kätyri”. Hänessä ei ole miestä myöntämään julkisesti olleensa koko uran väärässä Venäjän ja Neuvostoliiton suhteen. Se on totta. Hänellä kuitenkin oli velvollisuudentunne ja moraali kunnossa kriittisellä hetkellä ja hän omalta osaltaan halusi olla auttamassa Suomea ja Ruotsia Natoon. Koville se varmasti otti, mutta hän teki sen. Siitä nostan hattua. Ei tule rinnastaa vaikkapa Väyryseen, joka ei ikinä kykenisi samaan.
Tässäpä myös hyvä lainaus Marinista. En voisi enempää olla samaa mieltä.
——
Pääministeri Marin ei ole juurikaan käynyt ulkopoliittista keskustelua, joka ansaitsisi keskustelun nimityksen. Hän on ehkä erikoistunut sellaisiin napakoihin one-linereihin, joista toimittajat pitävät. Ne ovat olleet oikeansuuntaisia ja varmasti poliittisesti tarpeellisia. Marinia ei voi kutsua ulkopoliittiseksi keskustelijaksi samalla tavalla kuin vaikkapa Erkki Tuomiojaa.”
——
Olkaa piirun verran armollisempia Tuomiojaa kohtaan.