Joskus sitä tuntuu että junnupelien tuomareillekin on annettu sama ohjeistus kuin liigatuomareille, eli taklaaminen on kielletty ja kaikki koukkiminen ym. repiminen on sallittu. Taas oli sellainen tuomarilinja eilisessä pelissä. Isompi poika veti pari puhdasta taklausta pienempään joka lensi kuin rukkanen, mutta isompi sai molemmilla kerroilla jäähyn laitataklauksesta. Kolmas jäähymme tuli polvitaklauksesta kun kaksi pelaajaa törmäsi toisiinsa ja toinen sitten vähän loukkasi (pelasi kyllä ottelun lopussa). Pelkäsin jo liigan tyyliin että tuosta tulee 5+20 mutta onneksi ei tullut, kun se olisi ollut oikeusmurha.
Joillakin junnupelien tuomareilla tosiaan on tuollainen linja, että kun isompi tekee jotain niin heti nousee käsi pystyyn jäähyn merkiksi. Ja lisäksi täytyy muistaa se, että varsinkin D1-juniori- peleissä taklataan aika vähän tai varsinkaan pystyyn ajamisia ei tapahdu juuri ikinä, kun taklaamista vasta harjoitellaan. Tällöin housuunpaskomisen vaara on suuri. Olen ollut aina muita päätä pitempi ja minulle sai junnuna tehdä melkeen mitä vaan ilman jäähyjä, perstaklaukset osui lähes aina polveen joten selvä leikkaaminenhan silloin on kyseessä. Maalinedustallakin minut lyötiin poikkarilla aika usein jäähän ilman jäähyjä, luulisi että tuomari olisi ymmärtänyt, että silloin on käytetty melko paljon voimaa kun minut saatiin nurin.
Kun itse vihelsin junnupelejä niin kyllä annoin pelata kovaa, kun taas usein tuomaripari vihelsi milloin mistäkin jäähyjä pelaajille, jotka taklasivat muista poiketen. Kerran oli lehdessä maininta eräästä pelistä, jossa tuomaroin ja paikallinen valmentaja oli otteluraporttiin kirjoittanut, että kentällä tapahtui päähän kohdistuneita taklauksia yms. ja arvosteli tuomaritoimintaa. Seison edelleen tuomioitteni takana, kädet eivät nousseet, vauhti ei ollut liian kova, mutta kun 175cm ja 150cm poika kohtaavat keskialueella niin aivan varmasti se pienempi siitä lentää.
Polvitaklaustilanteet on aika vaikeita siinä mielessä, että törmäyksessä polvet osuu aika usein yhteen, ellei ihan päistikkaa luistella kohti. Silloin helposti polvitaklaukseksi sen tilanteen katsoo, jos toinen loukkaantuu. Tämä on siis esim. hidastuksista SM-liigassa monesti nähtävissä. Väärinhän tuo menee, jos loukkaantuminen määrittelee sen, että annetaanko jäähyä vai ei.
Vaarana on se, jos puhtaat taklaukset vihelletään jäähyiksi niin ei enää se isompi pelaaja uskalla taklata jäähyjen pelossa ja pienempi pelaaja jatkaa höntyilyään. Ensimmäinen peli, jossa sai taklata kun pelasin itse vielä on jäänyt mieleeni. Kaverini syötti minulle laitaan ja käännyin katsomaan, että tuleeko se syöttö vai ei. Samassa kun kiekko oli lavassa niin vilahti vaan Kajaanin jäähallin valot silmissä ja sitten keräiltiin kamoja jäältä. Taklauksesta ei tullut jäähyä, taklaus oli täysin puhdas. Tuon jälkeen opin sen, että pää pysyy ylhäällä ja aikaa ei ole niin paljon kuin oli ennen ja kaverillekin valmentaja sanoi, ettei kiekon kanssa voi olla montaa sekuntia enää ennen syöttöä. Jos taklaaja olisi lentänyt suihkuun niin seuraavassa pelissä olisin varmaan jatkanut samaa vilkuilua ja minut olisi kolattu uudestaan, mutta opin tilanteen kantapään kautta.