Hyvin kirjoitettu ja ei voi olla kuin samaa mieltä.Sitä taas en ymmärrä yhtään, että Nordikselle on pesiytynyt maakunnista tuttu lähes jokaisesta kaatumisesta itkeminen. Tai jokaisesta HIFK-jäähystä protestoiminen. Se on noloa ja saisi loppua. Eikö ihmiset ymmärrä sääntöjä enää vai ovatko oikeasti vain tyhmiä? Ehkä molempia. Lähestulkoon joka pelissä tulee se yksi oikeasti väärä tuomio ja paukut voisi säästää kunnolla siihen. Kunnon meteli väärästä tuomiosta, kun on sekin herättänyt joskus joukkueen taistelemaan.
Mutta laajemmassa mittakaavassa ottaen huomioon kaudesta toiseen huononevan dumareiden tason Liigassa niin onko meillä varaa vanhaan tyylikkäseen "IFK-linjaan" eli pidetään mölyt mahassa? Tarkoitan tällä sitä, että siinä missä Kärpät ja JYP saavat meitä vastaan arvokkaita ylivoimia Raksilassa ja Hippoksella, kun maajussit ulvovat kaikista kaatumisista niin kyllä mekin tarvitsemme näitä "huutojäähyjä" Nordiksella, joita valitettavan usein tuomitaan.
Kaukana on ne ajat kun Nordiksella saatettiin jopa taputtaa vastustajan hyvästä taklauksesta. Nykyään joka kerta kun punanuttu kaatuu alkaa kauhea valitus. Se on hei lätkää ja siinä saa ottaa miestä!
En usko, että Danger Zonella tahi Top Gunilla on mitään tekemistä nykynuorison meiningin kanssa, vaan tuo biisi on "lainattu" Kolleilta. On ollut siellä sisääntulobiisinä jo pidemmän aikaa.Olen varmaan pudonnut nykynuorison meiningistä täysin, mutta miksi pelissä soitetaan "Danger zone" -biisiä aina välillä Let's play hockey tilalla?
Tuohan on siis biisi Top Gun leffasta, eikö?
Samoin kuulin että tuo biisi soi jossain vieraspelissäkin. Mistä nyt tuulee?
Hiljattain Åsten jäi jyrän alle keskialueella ja ainakin meikä ja moni muu taputti vastustajan erinomaiselle pommille. Eli kyllä siellä vieläkin osataan vastustajan tekemisiä arvostaa...Tämä. Muistan kun Janne Ojanen kolasi aikoinaan hemmetin siististi HIFK-pakin ja jengi antoi 15s aplodit. Ymmärrän myös että narrien kohdalla tehtiin poikkeus tässäkin.
Nykyinen meno, noh. Generations jne kai..
Hiljattain Åsten jäi jyrän alle keskialueella ja ainakin meikä ja moni muu taputti vastustajan erinomaiselle pommille. Eli kyllä siellä vieläkin osataan vastustajan tekemisiä arvostaa...
Se rumpu oli silloin joskus hyvä, kun sitä hakattiin taputusten tahtiin ja se oli bassopainotteisempi. Näistä rämisevistä rummuista, joita hakataan paljon tiiviimpään tahtiin, tulee mieleen kaikki junttipaikkakunnat.Eilen oli ajoittain oikein hyvää meininkiä fanikatsomossa. Mutta se rumpu... Pitääkö sitä hakata niin kovaa kun käsistä lähtee, tuntui että se peitti välillä ihan kaiken muun äänen mitä sielt nurkasta lähti! Helvetin raskasta kuunnella tollasta paukutusta.
Muutama vuosi sitten rumpu toimi varsinkin pudotuspeleissä oikein hyvin, kun oli vain taustalla antamassa tahtia. Nyt se on ihan pääroolissa ja ajoittain ei edes rytmi säily.
Muutama vuosi sitten rumpu toimi varsinkin pudotuspeleissä oikein hyvin, kun oli vain taustalla antamassa tahtia. Nyt se on ihan pääroolissa ja ajoittain ei edes rytmi säily.
Nokan viimeinen mestaruus kausi ja siitä aina Stögön kausiin, oli nordiksella/vieraissa ja etenkin playoffeissa huumaavaa olla.Asuin Helsingissä vuodet 2003-2009. Tuolloin kävin katsomassa kaikki Kärppien vierasottelut pääkaupunkiseudulla. Mielestäni HIFK:n kotipeleissä oli aivan loistava tunnelma. Fanikatsomo oli todella äänekäs ja sai usein lähes koko hallin mukaan. Vaikutti siltä, että kotijoukkue suorastaan imi voimaa yleisöstä. Minusta tuntuu, että Kärpät sai turpaansa perin usein, vaikka elikin tuolloin dynastiansa huippua. Noiden vuosien jälkeen olen käynnyt Nordenskiöldinkadulla vain pari kertaa. Tunnelma ei ole ollut yhtä tiivis kuin aiemmin. Fanikatsomonpaikkakin oli mielestäni muuttunut. Onko aika kullannut muistoni?
Onko aika kullannut muistoni?
Silloin kaksi (tai kolme) vuotta sitten kun päätyyn tehtiin pudotuspeleihin ekaa kertaa seisomakatsomo, mukana oli Stadin Kingien fudispuolen ryhmää, ja heidän rummuttaja.
Kaikella kunnioituksella kulman jäbiä kohtaan, mutta silloin oli hieman toisen tason meininkiä tekemisessä. Se rumpu sopii myös paremmin tarkoitukseensa, vaikka onkin
ottanut aika paljon osumaa, esimerkiksi viimeksi kun HIFK putosi Veikkausliigasta.
Kyllä tuo pitää paikkansa. Ei 70-luvulla HIFK:n johdon mielessä olisi käynyt häätää kannattajiaan kausikorttipaikoilta huonommille paikoille. Myöhemmin se sitten tapahtui, kun ahneus ja rahanhimo iski. Piti saada sponsoreille, ts. eri firmoille myytäviä parhaita paikkoja. Silloin katosi jotkut kannattajat, ainakin tilapäisesti ja muut tyytyivät nöyrästi kohtaloonsa. Mutta mihin se johti? Nyt hallissa on jatkuvasti myytyjä paikkoja yli n. 6500, mutta tyhjät tuolit loistavat punaisena. Ja ne firmojen asiakkaat, jotka halliin tulevat, ovat usein vailla mitään kiinnostusta jääkiekkoon, vaan tulevat sinne syömään mössöjä ja dokaamaan. Sitten ihmetellään minne se tunnelma on kadonnut. Kyllä urheilullinen menestys edellyttää täysipainoista satsausta myös kannattajien suuntaan eikä pelkkää rahastamista. Ilman tunnelmaa, se ylimääräinen pelaaja jäällä jää unelmaksi. Joukkue tarvitsee menestyäkseen myös yleisön tuen ja hyvän tunnelman.Ei ole. Vaikka aina väitetään kuinka kaikki muutos on parempaan päin, niin aina ei sillä tavalla ole.
Jotkut asiat yksinkertaisesti oli ennen paremmin.
Tuo rummun ”jynkytys” ei edes vituttaisi niin pahasti, jos pysyisi edes hetken aikaa tahdissa. Mutta kun tahti on mallia rytmihäiriöinen adhd, niin vitutuksen puolelle lirvahtaa.
Kävikö joku noutamassa ensimmäisen?Nyt onneksi vaihtui rumpali. Henkisesti helpotti aika paljon.
Kuten olen aiemmin todennut, pysyn kannassani: rumpu on aivan täyttä jyväskylää eikä kuulu Stadin halliin.