No ei nuo Ukrainassakaan taida kovin suurta roolia vetää. Tonttiinhan niitä on tullut aika paljon.Itärajan takaa tulee MI-24:a. Ihan vittumoinen laukaisualusta ohjuksille.
Suomelta puuttuvat taisteluhelikopterit. Muutama AH-64 Apache olisi ihan kiva juttu.
Itärajan takaa tulee MI-24:a. Ihan vittumoinen laukaisualusta ohjuksille.
Korpisoturi tuhoaa tuon helposti olalta laukaistavalla ohjuksella.Itärajan takaa tulee MI-24:a. Ihan vittumoinen laukaisualusta ohjuksille.
Professori maalailee kauhukuvaa JV-miinoihin räjähtävistä turvapaikanhakijoista:
Professori pelkää turvapaikanhakijoiden räjähtävän miinoihin – Näin sanovat muut asiantuntijat
Perustuslakiasiantuntija esitti hurjan kauhuskenaarion Suomen itärajasta ja jalkaväkimiinoista.www.iltalehti.fi
Ei liene yllätys, että ko. professori on Martin Scheinin, ja että skenaario on todella kaukaa haettu, kuten jutussa hyvin debunkataan. Onhan se tietysti totta, että Venäjä voi aseella uhaten työntää turvapaikanhakijoita myös rintamalle - eikö Venäjä sitä lähes tee jo Ukrainassa - mutta jotenkin ajattelisin, että sotatoimialueella ei nyt muutenkaan käsiteltäisi turvapaikkahakemuksia...
Muoks: Olisihan kyseinen perustuslakiasiantuntija voinut puhua myös panssarimiinoista, jos turvapaikanhakijoita laitetaan bussiin ja ajetaan miinakentälle, niin veristä jälkeä siinäkin syntyy.
Ihan helvetin kallis vekotin, tehokas ehkä mutta kallis ja kovasti pitää huoltaa. Mieluummin muita järjestelmiä samalla rahalla.Suomelta puuttuvat taisteluhelikopterit. Muutama AH-64 Apache olisi ihan kiva juttu.
Kyllä, eikä toisteta aiempia virheitä. Asiantuntemuksen sijasta juuri tunteet ratkaisivat aikoinaan sen, että Suomi liittyi Ottawan sopimukseen.Maallikolle näyttää selvältä, että Suomen on rationaalista vetäytyä Ottawan sopimuksesta. Ja varmasti joku kansalaisaloite voi olla sinänsä hyödyllinen, mutta tämä päälinja tässä prosessissa tuntuu sangen järkevältä: puolustusvoimat tekee aloitteen ja saa selvittää tilanteen, hallitus ja merkittävä osa oppositiota suhtautuvat periaatteessa myönteisesti tai vähintään avoimin mielin asiaan. Tälläiset kysymykset juurikin hyötyvät siitä, että asiantuntemus saa ratkaista, ei tunteet.
No, olisi siinä maailmassa ollut aika iso signaali olla menemättä mukaan, enkä muista että oli jonoksi asti miltään suunnalta johtavia poliitikkoja astumassa pois muodosta. Toki jälkikäteen tilanne on täysi selvä, oli merkittävä virhe.Kyllä, eikä toisteta aiempia virheitä. Asiantuntemuksen sijasta juuri tunteet ratkaisivat aikoinaan sen, että Suomi liittyi Ottawan sopimukseen.
Kyllä, ajat olivat kovasti toisenlaiset. Lisäksi suomalaisessa ulkopolitikassa oli vallalla yhtenäistä linjaa ja yhtenäistä päätöksentekoa vahvasti korostava ajattelu.No, olisi siinä maailmassa ollut aika iso signaali olla menemättä mukaan, enkä muista että oli jonoksi asti miltään suunnalta johtavia poliitikkoja astumassa pois muodosta. Toki jälkikäteen tilanne on täysi selvä, oli merkittävä virhe.
Tuolloiset hallituspuolueet eli myös pääministeripuolue Kokoomus olivat tuolloin Ottawan sopimukseen lähtemisen takana. Ei vähiten siitä syystä, että tästä asiasta ei haluttu tehdä rettelöä Tarja Halosen kanssa, joka oli laittanut suunnilleen koko arvovaltansa peliin sopimukseen liittymisen puolesta. Toki Kokoomuksen kansanedustajien keskuudessa esiintyi noteerattavaa toisinajattelua, mutta äänestyksessä ei enää pullikoitu vastaan. Nähtävästi Kokoomuksessa funtsittiin, että ehkäpä tässä asiassa on varaa antaa köyttä Halosen linjalle. Tuo on tietysti jälkikäteen osoittautunut yhtä lyhytnäköiseksi ja sinisilmäiseksi ajatteluksi kuin Halosen ulkopoliittinen linjakin.
Hyvin luonnehdittu - mutta välillä tulee mieleen, että on ollut kovin kätevää sälyttää tämä jälkikäteen selkeän onneton päätös täysin Halosen vastuulle. Nykymuodossa presidentti on todella kaukana diktaattorista ja Halonen oli kausillaan monessa suhteessa melkoisen eristyksissä poliittisessa eliitissä. Kysymystä ei yksinkertaisesti vain nähty kovin olennaisena kautta linjan silloisessa poliittisessa kentässä.Kyllä, ajat olivat kovasti toisenlaiset. Lisäksi suomalaisessa ulkopolitikassa oli vallalla yhtenäistä linjaa ja yhtenäistä päätöksentekoa vahvasti korostava ajattelu.
Paasikiven ironisin sanoin kaikki on erittäin selkeää jälkikäteen ja nyt meidän on vuoden 2024 näkökulmasta helppoa lukea Venäjää about 30 vuotta taaksepäin kuin avointa kirjaa. Jos itse mietin silloista ilmapiiriä ja keskustelua niin ero nykyiseen on kuin yöllä ja päivällä. Elämme pitkälti aivan samassa Euroopassa - ja samalla ihan erilaisessa. Ottawaan liittymisen aikoihin kukaan ei esim vähääkään epäillyt, etteikö USA olisi pysyvästi luotettava ja järkähtämätön Euroopan tuki.
Voimme toki kärjistää ja olla erityisen jälkiviisaita ja ideologisesti poleemisia, mutta siis tuolloisesta näkökulmasta Suomi oli a) selvinnyt hyvin kylmästä sodasta ja b) edelleen piti kiinni läntiseen Eurooppaan verrattuna suhteettoman tiiviisti kiinni sotilaallisesta toimintakyvystämme. Toki voimme miettiä Baltian maita, Puolaa ja Ukrainaa, mutta niitä emme tuolloin olleet tavanneet pitää minään verrokkeina. Norja puolestaan lienee jokin retorinen temppusi, sehän on ollut Natossa since forever - ja oletkos yhtään ehtinyt perehtyä Norjan maavoimiin?Todellisuudessa Suomi oli ainoa Venäjän naapurimaa (sis. tässä Baltian maat, Puolan, Norjan, Ukrainan), joka luotti Venäjän kehitykseen ja meni siihen itse mukaan Venäjän ehdoilla.
Muut maat joko hakeutivat heti mahdollisuuden saadessaan NATO:n suojaan tai pyrkivät siihen pääsemättä sisään. Norja toki jo pääsi sisään jo kauan sitten. Yhteistä näille toimille oli se, että nämä Venäjän naapurimaat a) eivät luottaneet paskaakaan Venäjään sekä b) halusivat varautua sotaan Venäjän hyökätessä.
Voimme toki kärjistää ja olla erityisen jälkiviisaita ja ideologisesti poleemisia, mutta siis tuolloisesta näkökulmasta Suomi oli a) selvinnyt hyvin kylmästä sodasta ja b) edelleen piti kiinni läntiseen Eurooppaan verrattuna suhteettoman tiiviisti kiinni sotilaallisesta toimintakyvystämme. Toki voimme miettiä Baltian maita, Puolaa ja Ukrainaa, mutta niitä emme olleet tavanneet pitää minään verrokkeina. Norja puolestaan lienee jokin retorinen temppusi, sehän on ollut Natossa since forever - ja oletkos yhtään ehtinyt perehtyä Norjan maavoimiin?
Ok, sorry, luin liian hätäisesti! Tuosta olen niin täysin samaa mieltä - meidän olisi pitänyt suhtautua paljon vakavammin Baltian ja Puolan kokemuksiin ja linjanvalintoihin. Ja ylipäänsä realistisemmin Venäjään, mutta tässä taustalla lienee se meidän tietty lähihistoriallinen Sonderwegimme: emme mahtuneet muottiin toisessa maailmansodassa emmekä kylmässä sodassa vaan tietyssä mielessä olimme poikkeustapaus, mikä sitten sokaisi meitä jatkossa, nousi päähän.Ja vaikka et sinä mahdollisesti ymmärtänyt, eiköhän lainaamani Sanna Marin tarkoittanut tätäkin Suomen virheenä. Olisi pitänyt kuunnella ystäviämme Puolassa ja Baltian maissa, Marin totesi.
Anyways, toki olimme sinisilmäisiä, toki teimme ison virheen mm Ottawan sopimuksen kohdalla, mutta mielestäni nämä ovat silti kohtuullisen rationaalisia, selitettävissä olevia erehdyksiä.
Ehkä isoin mysteeri on, että miksi Sauli Niinistö ei aikuisten oikeasti ajanut Nato-jäsenyyttä kausillaan, johtanut edeltä vaikka sitten poliittisia riskejä ottaen, vaan että seilattiin tuurilla Kiovan puolustuksen todella vaa'ankielellä olleeseen kestämiseen helmikuussa 2022. Osaatkos itse arvioida Niinistön yllättävää passiivisuutta noina kaikkina vuosina ennen noita kohtalokkaita päiviä ja tunteja?
Tuo on muuten sangen hyvä poiminta - jotain ihme refleksiä niiltä ajoilta, kun laajalti ajateltiin yksimielisesti, mutta sitä ei saanut sanoa vahingossakaan ääneen. Täydet itsestäänselvyydet olivat tabu. Toivottavasti tämä alkaa nyt olla taaksejäänyttä elämää, mutta veikkaanpa vaan että vieläkin nämä impulssit saattavat pahassa paikassa löytyä. Suomettarelaisia ei vain pitäisi olla ajattomalla ajalla.Osa menee minusta suomettuneisuuden piikkiin. Historiaan perehtyneenä muistanet reaktion, jonka puolustusministeri Häkänen sai Suomessa hänet todettuaan vuonna 2007 USA:ssa kolme sanaa: Venäjä, Venäjä, Venäjä.
"Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä."
Tuo on muuten sangen hyvä poiminta - jotain ihme refleksiä niiltä ajoilta, kun laajalti ajateltiin yksimielisesti, mutta sitä ei saanut sanoa vahingossakaan ääneen. Täydet itsestäänselvyydet olivat tabu. Toivottavasti tämä alkaa nyt olla taaksejäänyttä elämää, mutta veikkaanpa vaan että vieläkin nämä impulssit saattavat pahassa paikassa löytyä. Suomettarelaisia ei vain pitäisi olla ajattomalla ajalla.
No, vanhasuomalaiset tosiaan, Yrjö-Koskinen kääntymässä perustuslaillisia vastaan jne. Paasikivi, yksi omia historiallisen fanitukseni kohteita, edusti sitä linjaa - ja sanoi, ettei aktivisteja pidä olla ajattomalla ajalla. Toisaalta myös hankki sodan jälkeen henkistä tukea Ståhlbergiltä ja oli suuresti huolissaan Suomen moraalisesta kestokyvystä myöntyvyyspolitiikan suhteen, että piti olla uskovinaan valheita. Ja myös tuohon sisältyy se ajatus, että ajallisella ajalla pitää olla aktivisteja tai perustuslaillisia.Nyt on todettava, että piti tarkistaa suomettarien historia. Tuttua oli lähinnä se, että osaltaan Kokoomuskin lähti niiltä havuilta. Myöntyväisyysmiehistä en muistanut mitään.