Tulisiko Suomen vetäytyä Ottawan sopimuksesta?

[Sistis]

Tuolloiset hallituspuolueet eli myös pääministeripuolue Kokoomus olivat tuolloin Ottawan sopimukseen lähtemisen takana. Ei vähiten siitä syystä, että tästä asiasta ei haluttu tehdä rettelöä Tarja Halosen kanssa, joka oli laittanut suunnilleen koko arvovaltansa peliin sopimukseen liittymisen puolesta. Toki Kokoomuksen kansanedustajien keskuudessa esiintyi noteerattavaa toisinajattelua, mutta äänestyksessä ei enää pullikoitu vastaan. Nähtävästi Kokoomuksessa funtsittiin, että ehkäpä tässä asiassa on varaa antaa köyttä Halosen linjalle. Tuo on tietysti jälkikäteen osoittautunut yhtä lyhytnäköiseksi ja sinisilmäiseksi ajatteluksi kuin Halosen ulkopoliittinen linjakin.

Näin tuo todennäköisesti meni, koska kuvauksesi vastaa varsin hyvin sitä muistikuvaa, mikä itsellänikin on.

Mitä tuli itse päätökseen, niin historia on osoittanut sen olleen virhe. Syitä on hyvä analysoida, jotta vastaavia virheitä ei tehtäisi uudestaan.

Analyysi ei kuitenkaan ole se kiireellisin asia. Kiireellisempää on nyt todeta virheen tapahtuneen, ja aloittaa toimenpiteet sen korjaamiseksi. Väitteet siitä, että "ei tätä enää voi korjata" on syytä unohtaa. Kun kyse on "isänmaan edusta", niin silloin pitää pohtia kokonaiskuvaa, ja unohtaa "virhe tehtiin, mutta ei sitä enää voida korjata, kun ollaan jo laitettu nimi paperiin". Pitää nyt muistaa se, että Suomi on mm. irtisanonut aikoinaan yksipuolisesti Koiviston johdolla Pariisin rauhansopimuksen aserajoituspykälät, ydinasekieltoa lukuunottamatta. Ja nämä tehtiin vain tiedottamalla muita osapuolia.

Tuo ei herättänyt porua, joten enpä usko, että tästäkään irtautuminen herättäisi. Paitsi niissä rajoissa, jotka mm. NATO-jäsenyyttä pitivät perustuslain vastaisina. Mutta nuo voidaan kuitata "Mitä sitten?!"-vastauksella, mikäli vain riittävä poliittinen tahto löytyy.

 

[hammer lynx]

Osa menee minusta suomettuneisuuden piikkiin. Historiaan perehtyneenä muistanet reaktion, jonka puolustusministeri Häkänen sai Suomessa hänet todettuaan vuonna 2007 USA:ssa kolme sanaa: Venäjä, Venäjä, Venäjä.

"Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä."

Itse asiassa tuo oli Jyri Häkämies, ei Häkänen

 

[Sistis]

"Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä."

Tämä lause on ollut niin merkittävä, että jopa Donald Trump on sitä hiljattain siteerannut:

Assad on mennyttä. Hänen suojelijansa, Venäjä, Venäjä, Venäjä, jota johtaa Vladimir Putin, ei ollut enää kiinnostunut suojelemaan häntä, Trump kirjoitti omassa Truth Social -palvelussaan.

Näin maailman johtajat kommentoivat Syyrian hallinnon kaatumista

Ranskan presidentti Emmanuel Macron vakuutti Ranskan sitoutuvan kaikkien Lähi-idän asukkaiden turvallisuuteen.

www.is.fi

 

[Euro71]

Elisabeth Rehn Ottawan sopimuksesta:

Elisabeth Rehn Apu-lehdelle: Suomen ei pidä irtautua Ottawan sopimuksesta

Entinen puolustusministeri kertoo näkemyksestään Apu-lehden haastattelussa.

www.is.fi

Muutamia omia mietteitä:

1. Rehn sanoo: "Miinojen raivaus ja jatkuvat uudet uhrit toivat konkreettisesti esiin, ketkä ovat miinojen todellisia uhreja: siviilit. Miina on salakavala ase. Se invalidisoi tai jopa tappaa vielä vuosikymmenten jälkeen." - hän on mielestäni asiassa oikeassa. JV-miina on ilkeä ase siksi, kun niitä kaikkia on tosi vaikea saada maasta pois. Sinne jää väkisin sellaisia, jotka aiheuttavat vaaraa vielä vuosikymmenen päästä.

2. Toisaalta, jos sota syttyisi, oletettu vihollisemme Venäjä kylväisi JV-miinoja surutta Suomen maastoon. Niitä olisi siis raivattava ja ne aiheuttaisivat tappioita siviileille riippumatta siitä, onko Suomi mukana Ottawan sopimuksessa vai ei.

Olen sanonut, että suhtautumiseni JV-miinoihin on ristiriitainen. Kun kerran armeijan kävin taistelupioneerina, niin JV-miinojen raivaus joka tapauksessa osuisi omalle kohdalleni, jos sattuisin sodanajan joukoissa (vielä) olemaan. Mieluummin raivaisin miinakenttää, jossa ei ole sen enempää JV-miinoja kuin ansoituksiakaan, mutta rakas itänaapurimme ei todennäköisesti piittaisi minun mieltymyksistäni paljoakaan. Sitten toisaalta olen useammankin kerran pohtinut JV-miinojen oikeaa tarvetta: missä käytössä ne ovat niin tarpeellisia, että ovat korvaamattomia? Tähän kysymykseen ei tarvitse palata, sitä on pureskeltu jo muutamaan kertaan aika kattavasti. Jos minulta kysyttäisiin, niin varmaan mieluummin ottaisin JV-sirotemiinoitteen kuin maahan upotetut sakaramiinat. Sirotemiinoitteesta ei tee mieli juosta läpi, mutta sen raivaus on yhden asteen miellyttävämpää.

En tiedä. Vaikea sanoa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Elisabeth Rehn täyttää ensi kevään korvilla 90 vuotta. Ei mikään ihme, jos vaikuttaa siltä, että entinen puolustusministerimme - kaikella kunnioituksella - on tullut vanhaksi.

 

[Erkka Lapanen]

Elisabeth Rehn Ottawan sopimuksesta:

Näinä aikoina kansainväliset sopimukset ja niiden noudattaminen vaikuttaa olevan monelle suomalaiselle lähinnä kirosana. Persuille ne ovat tosin olleet sitä koko Soinin puheenjohtajakauden jälkeisen ajan. Uutta on se kun muutkin konservatiivit ovat tähän kelkkaan lähteneet. Isänmaallisuudeksi leimataan sopimusten rikkominen ennemmin kuin niiden noudattaminen. Siitäkin huolimatta että nimenomaan sopimuksia rikkovat maat muodostavat ongelmia ja uhkakuvia, ei niiden noudattajat. Sopimuksia noudattamalla olemme säilyttäneet itsenäisyytemme. Jos sopimuksen sisältö vanhenee, sitä pitää muuttaa eikä siirtyä rikkojien joukkoon. Seuraukset ovat silloin arvaamattomat.
Mielipiteen luominen tässä asiassa, ennen kuin asiaan liittyvät selvitykset on tehty, kertoo vain omasta ideologiasta. Ei mistään muusta. Itse odotan rauhassa selvitysten tuloksia. Eikä pidä sekoittaa kahta eri asiaa; sopimuksesta irtautumista ja sopimuksen rikkomista. Pätevästä syystä irtautuminen on ihan ok.

 

[Cobol]

Rehn on oikeassa siinä mitä miinat tarkoittavat siviiliväestölle. Mutta hän ei näytä ajattelevan asiaa sodan kannalta. Karrikoiden Venäjä miinoittaa alueen A jos Suomi ei sitä miinoita ja miinoittaa osin alueen A, jos Suomi sen miinoittaa.

Ero tulee lähinnä Venäjän sodankäynnin helpottamisessa. Miinat estävät Venäjää etenemästä Suomen sotastrategiassa. Jos jalkaväkimiinoja on, panssarimiinojen ja muiden raivaaminen on hitaampaa ja vaikeampaa. Jos jalkaväkimiinoja ei ole, panssarimiinat on nopeampi ja helpompi raivata ja laittaa halutessaan Venäjän haluama miinoitus.

Suomella on korvaavaa suorituskykyä jalkaväkimiinoille. Ero tässä tulee lähinnä siitä, että tämä miinoitus ei reagoi kosketukseen (jalkaväki) vaan se laukaistaan. Laukaisu voi tapahtua langalla tai etänä. Tuhoamalla paikka josta laukaisu suoritetaan, estetään pitkälti myös miinojen käyttö.

Oleellista on ymmärtää Suomen strateginen tapa vastata Venäjän hyökkäykseen. Hyökkäystä ei pyritä pysäyttämään rajalle tai poistamaan Venäjän joukkoja niiden ollessa Venäjän puolella. Sen sijaan Suomella on pitkälle viety suunnitelma ohjata hyökkääjät tietyille alueille ja siellä vielä tarkempiin paikkoihin. Ja tuhota siellä vihollinen. NATO-Suomessa strategiaa varmasti tarkastellaan uudelleen, jos se nähdään järkeväksi.

Jalkaväkimiinat ovat Venäjän hyökkäyksen torjumisessa hyödyllinen työkalu.

 

[mjr]

Minusta vaikuttaa siltä, että kansallinen etumme on tässä aika selkeä - ja kansallisen edun tulee kulkea edellä. Mutta toki kannattaa odottaa selvityksiä ensiksi.