Jalosen palikat hänen ensimmäiselle Kerho-kaudelleen olivat sentään hieman paremmat, joten turha Alatalon tulevaa valmennuskautta on verrata Jalosen vastaavaan.
Tuo tämän hetkinen kokoonpano huutaa paria ulkomaalaista
huippuhyökkääjää. Joukkueessa on kieltämättä paljon potentiaalia, mutta sitä on aina kaikissa joukkueissa ennen kauden alkua. Toki on totta, että juuri HPK:ssa on tähän asti saatu kaivettua tuo potentiaali hyvin menestyksin jopa ulos asti. Pärssinen, Hentunen ja Mäenpää toimivat parhaina esimerkkeinä tällaisista pelaajista. Silti on vähän Rolf Paski fiilikset eli toivotaan, toivotaan, toivotaan…
Hurjan menestyksen vuoksi HPK:n organisaatio liikkuu nyt heikoilla jäillä. Pieni talousalue on pidettävä kokoajan liikkeessä, valppaana ja hereillä. Tämä onnistuu mielenkiintoisten huippupelaajien hankinnalla tai puhtaasti menestymällä. Viime aikoina on menestystä tullut, mutta se on tulevaisuutta ajatellen kaksiteräinen miekka. Ei tarvita kuin pari floppikautta heti tähän menestyksen perään, niin paluu samaan kastiin Saipan, Ässien, Pelicansin, Kalpan ja Jypin kanssa on selviö.
HPK on pystynyt pysymään hämmästyttävän hyvin pinnalla vuodesta 88-89 lähtien. Jukka Jalonen ei siis ole koko menestyksen kuva vaan pikemminkin viimeinen huipennus. Alkutahdit tälle modernille ”Gloria-Kerho-ilmiölle” ovat lyöneet jo sellaiset nimet kuten esimerkiksi Kivelä, Peltola, Kuznetsov ja Palo.
HPK vauhtiperustainen identiteettikin on luotu jo ennen Jalosen kautta. Toupal, Varvio ja Kapusta nimittäin pitivät jo aikanaan huolen siitä, että Rinkelinmäen ensimmäiset minuutit pelattiin vahvasti siellä vastustajan maalialueella. Siihen päälle vielä mm. Laukkasen ja Haapamäen äijämäiseen pelityyliin kuuluneet taklaukset, ja avot, hurmos oli valmis.
Jalonen toi Kerhoon systemaattisen pelitavan ja maineen hyvänä kehittäjäseurana. Ennen Jalosta oli epätasaisia kausiheittelyitä menestyksen suhteen. Nämä laihat kaudet eivät kannattajan kannalta olleet aina niin mukavia juuri sillä hetkellä, mutta kasvattava merkitys niillä oli. Nälkää jäi aina seuraavalle kaudelle.
Menestymättömyys oli silti harvinainen ilmiö. Aikavälillä 1989-2007 HPK on vain kerran jäänyt kahtena perättäisenä kautena play-offien ulkopuolelle. Nyt on takana 6 perättäistä välierävuotta. Se on niin pitkä ajanjakso puhdasta menestystä, ettei voi enää tietää, kuinka lojaalisia katsojat ovat jos käy se pahin skenaario, jossa HPK jää esim. pari kertaa peräkkäin play-offien ulkopuolelle. Onko menestys jo niin verissä, ettei enää kestettäisi sellaista taaperrusta ja seurauksena olisi mielenkiinnon totaalinen lopahtaminen ja seuran degeneroituminen tasolle, jonne näin pieneen talousalueeseen kuuluvan joukkueen oikeasti ehkä pitäisikin vajota. Oikealla tasolla viittaan Mestikseen, jolloin palattaisiin taas siihen todellisuuteen, jossa Hämeenlinnalaisnuoriso kannattaisi Tapparaa, koska omassa kaupungissa ei ole liiga-jengiä. Itse muistan divariaikoina näin tapahtuneen.
Olen aina tykännyt verrata Kouvolaa ja Hämeenlinnaa keskenään näissä kiekkoasioissa. Halleineen, maantieteellisine sijainteineen ja kaikkine muine asioineen molemmissa kaupungeissa on aikalailla samanlaiset edellytykset jääkiekon pelaamiselle. Kaudella 88-89 KooKoo oli heti HPK:n jälkeen liigassa sijalla 9. Näistä tasaisista lähtökohdista huolimatta joukkueiden käyrät ovat tämän jälkeen näyttäneet aivan päinvastaisiin suuntiin. (ja tätä ei voi selittää sillä, että heti kun Petteri Sihvonen siirtyi KooKoo:seen, 89-90, niin seura tippui liigasta)
Syitä HPK:n menestykseen voidaan hakea pitkältä alasarja matkalta. Siellähän se Kärppä-organisaatiokin uuden nahkansa loi. Onni oli myös se 80-luvun alussa tapahtunut ranskalainen visiitti liigaan, joka osoitti organisaatiolle, ettei sm-liiga pelejä ihan harrastusmielessä voiteta. Tämä seikka varmasti vahvisti organisaatiota seuraavaan yritykseen. Tästä eteenpäin HPK hankki aina kentällisen ehdottomia sm-liiga tähtiä, joiden valovoima piti yleisön tyytyväisenä ja positiivinen kierre alkoi tuottaa menestystä. Toinen suuri asia on ollut huippuvalmennus, jonka ammattitaitoinen ote on johtanut iloiseen ja hyvään kiekkoilmapiiriin. Nousua on tapahtunut kokoajan ja nyt on saavutettu tasaisen suorittamisen taso. Jalosen lähtö aiheuttaa kuvioon pienen särön. Ensi kausi on juuri tämän vuoksi vedenjakaja.
Kaikkien tunnustama valmentajavelho poistuu ja Alatalon aika alkaa. Alatalon aloitukselle tarvitaan paljon positiivista värinää. Mielestäni tässä kohtaa, ennen kautta, kylvetään uusi siemen, jonka pitäisi kasvaa energisenä osaksi tätä suurta HPK:n menestyksen jatkumoa. Olen vahvasti sitä mieltä, että juuri tälle alkavalle kaudelle 2007-2008 pitäisi tehdä suurimmat pelaajasatsaukset, joiden avulla Alatalon valmennuskaudelle saataisiin suotuisa ja positiivinen alku.
Tuossa puuha-pete listasi Alatalon tulevat työkalut, joista Pihlström saattaa vielä poistua rosterista. Hän on valitettavasti juuri se pelaaja, joka kiinnostaa lähtökohtaisesti eniten koko ensi kauden kokoonpanossa. Uhkakuvat leijuvat siis monin tavoin sen hyökkäävän ja taklaavan pelitavan säilymisen yllä. R. Andersson ja Salonen ovat trendin mukaisia HPK-hankintoja, mutta Tuominen ei istu siihen jatkumoon, josta parhaat hedelmät on yleensä poimittu. Koska HPK:ssa on onnistunut pelaaja, joka on hankkinut jo todelliset kannuksensa toisessa sm-liiga seurassa? Skyttä se ei ainakaan ole. Mikko Peltola tulee mieleen ehkä lähimpänä tällaisena pelaajana ja varauksin Strömberg.
Puolustuksen näen myös haavoittuvana. Mäenpää ei ollut play-offeissa erityisen vahva, vaikka runkosarja oli erinomainen. Herää pienen pieni kysymys siitä, ovatko Mäenpään näytöt riittävän kattavat jos ajatellaan häntä ns. liideripakiksi? Kauden 2006-2007 alussa Mäenpää rankattiin HPK:n yhdeksänneksi pakiksi, joten nousu eliittiin oli kieltämättä uskomaton. Toivotaan, että kyseessä ei ollut ns. Idols-ilmiö eli tähdenlento. Jos tulevien puolustajien listalla on vielä Ilkka Heikkinen, niin tilanne alkaa näyttää jopa ihan hyvältä.
Maalivahtiosasto on ainoa alue, jossa Alatalo saa lähtökohtaisesti paremman miehen joukkueeseensa kuin Jalonen ensimmäisellä valmennuskaudellaan. Tuossa on
linkki
siihen Jalosen ensimmäiseen HPK-jengiin, joka mielestäni on lähtökohtaisesti paljon kovempi kuin Alatalon tuleva joukkue. Huomioitavaa on vielä se, että tuossa Jalosen 2001-2002 joukkueessa ei kauheasti ollut näitä arvoituspelaajia, joista ei tiennyt kauden alussa, miten homma lähtee kulkemaan. Tuo Alatalon joukkue on täynnä näitä arvoituksia. Lisäksi joukkueen kallein mies on pelannut jo kaksi kautta roimasti alakanttiin. Pienellä organisaatiolla ei oikein olisi tällaiseen tuhlaukseen varaa, koska siinä annetaan pelillisesti tasoitusta muille ja hävitään samassa kaupassa vielä rutkasti rahaa. Lisäksi täsmähankintana Jalosen ensimmäiselle kaudelle hankittu VV hakee vertaistaan. Se olisi vähän sama juttu jos nyt hankittaisi joku Metropolit. Noste olisi fanien joukossa sama.
Etukäteen on paha sanoa mitään, mutta kaiken järjen mukaan vaikea kausi on tulossa.
