Kuten todettua, Bill Ziton vaatimukset ovat osittain täysin ymmärrettäviä. Agentti pyrkii saamaan pelaajalleen mahdollisimman rahakkaan sopimuksen mahdollisimman korkeine bonuksineen. Utopististen bonuksien kuten 2.5 miljoonan dollarin vaatimus siitä, että Ruutu on kolmannella kaudellaan joukkueen top-9 hyökkääjä jääajassa osoittaa osapuolten ajatusmaailman eroavaisuuden. Toisaalta se osoittaa sopimusneuvotteluiden tyypillisimmän härskiyden - kovaa peliä kovilla säännöillä.
Koko saippuaoopperan ydin piileekin osapuolten jääräpäisyydessä. Kummankin osapuolen vaatimukset ja periaatteet ovat täysin ymmärrettäviä ja osittain täysin kunnioittettavia. Osapuolet tietävät täysin toisensa toimintaperiaatteet ja sopimuspolitiikan, jolloin kumpaisenkin vaatimukset ja lehdistön kautta tapahtuva nokittelu ja mustamaalaus saa lähinnä samalla huvittavia ja uhkaavia piirteitä.
Vaikka Bill Ziton vaatimukset "model contractista" ovat osittain oikeutettuja, hän tietää, ettei Blackhawks hyväksy kyseisen kaltaisia vaatimuksia. Zito tietää täydellisesti Blackhawks-organisaation palkka- ja sopimuspolitiikan, sillä Wirtz & co. - Ruudun tapauksessa pääasiassa Smith - ovat harjoittaneet samaista politiikkaa 60-luvulta lähtien. Zito siis tietää täysin pelin hengen pyrkien silti rikkomaan sen jokaisessa käänteessä.
Samaa tekee vastakkainen osapuoli. Blackhawks tietää Ziton vaatimukset "model contractista" sekä huikeista bonuksista. Organisaatio tietää myös, että vaatimukset ovat osittain liigan valtavirran mukaiset. Siltikin jääräpäinen sikaporras pyrkii taistelemaan tätä valtavirtaa vastaan luottaen omaan egoistisuuteensa ja 60-luvun vanhentuneisiin teeseihin.
Kahden egoistisen ja itsepäisen osapuolen hakatessa päätään seinään sopimuksen syntyminen näyttää varsin epätodennäköiseltä. Kumpikin tietää toisensa periaatteet, mutta eivät ole siltikään valmiita antamaan periksi, jotta kaikkein tärkein - Tuomo Ruutu - saisi sitä mitä todella haluaa. Sopimusneuvotteluiden luonteeseen kyseisen kaltainen vääntö toki kuuluu, mutta pahaan umpikujaan ajauduttuaan väännöstä voi herkästi muodostua loputonta painia.
Sopimusneuvotteluiden omassa maailmassa pätevät omat säännöt. Sääntöjä noudattamalla päästään hyvin usein varsin pitkälle. Tuomo Ruutu-farssissa säännöt ovat kuitenkin hälvenneet melko uhkaavasti, jolloin kumpikin osapuoli on ryhtynyt luomaan omia sääntöjään. Kummankin puolen säännöt ovat osittain kunnioitettavia ja ymmärrettäviä, mutta jääräpäisyydellään he aiheuttavat pahimman harmin itse Ruudulle.
Sopimusneuvotteluissa ei myöskään voida nimetä yksinäistä luopiota. Oli summat mitä tahansa, periaatteet tietäen lapsellinen vänkääminen ja lehdistön kautta mustamaalaaminen luo koko soppaan ikävän jälkimaun. Tämä jälkimaku maistuu varmasti kaikkein karvaimmin Tuomo Ruudun, mutta myös Blackhawks-fanien suussa.
