Tuomo Ruudun ja Bill Ziton sekä Blackhawks-johtoportaan oma saippuaooppera alkaa saamaan samoja piirteitä kuin aikoinaan Jeremy Roenickin ja Tony Amonten sopimusten parissa käytäneet väännöt. Johtoporras Mike Smith etunenässä pitää kynsin ja hampain kiinni periaatteistaan. Samoin tekee Bill Ziton johtama osapuoli, jolloin nokittelu ja mustamaalaaminen roihahtavat varmuudella suurimpaan liekkiinsä.
Selkeää syyllistä nykyiseen pattitilanteeseen ei ole. Organisaation sikariporras noudattaa omaa kitsasta ja jääräpäistä linjaansa, joka omistaja Bill Wirtzin äärimmäisen niukoista kukkaronnyöreistä pohjautuen sanelee koko sopan mausteet. Mike Smithin egoistisella ja itsepäisellä persoonallisuudella hyöstettynä sillisalaatti on täydellinen.
Silti organisaation totaaliseksi sylkykupiksi on perusteetonta asettaa pelkästään Smith. Vaikka mies onkin oikukas, egoistinen ja useimmissa GM:n hommissa täysin luokaton, työskentelee hän Bill Wirtzin alaisena. Wirtzin maailmanlaajuisesti tunnettu häikäilettömänkin kitsas business-asenne sanelee loppujen lopuksi kaiken mitä organisaatiossa tapahtuu - varatoimitusjohtaja Bob Pulford luonnollisesti hyvänä säestäjänä.
Taannoisen Doug Gilmour-farssin jälkeen Wirtz on vannonut, ettei kukaan Blackhawks-paidassa pelaava kiekkoilija tule saamaan yltiöpäistä sopimusta - ei kukaan. Gilmour oli aikoinaan 6 miljoonalla dollarillaan organisaation kaikkien aikojen kaillein pelaaja ja kyseiseen summaan tuskin enää koskaan päästään. Tony Amonten 8-9 miljoonan dollarin vaatimuksille naurettiin ja mies sai pakata kamppeensa useiden muiden ex-Hawks-tähtien tapaan. Tilalle hankittu Theo Fleury muhkeine palkkoineen oli luonnollisesti valitettava virhearviointi, mutta siltikin miehen palkka pysyi Wirtzin hyväksymissä rajoissa.
Ruudun agentin Bill Ziton vaatimukset saattavat olla liigan "model contractin" mukaiset, mutta eivät Blackhawks-organisaation. Lukuisat organisaation kanssa riitaantuneet ja ovet paukkuen pois lähteneet tähtipelaajat osoittavat, ettei Wirtzin rahapussi oli NHL-maailmassa pohjaton. Doug Gilmourin sekä Theo Fleuryn kanssa esitetyt farssit luovat varmasti vain lisää haluttomuutta maksaa uskomattomia summia NHL:ssä otteluakaan pelanneelle polvensa teloneelle keltanokalle - epäonnistumisen riski halutaan minimoida niin hyvin kuin mahdollista.
Ex-GM Bob Murrayn aikaan sopimuksen saaneet Mark Bell ja Steve McCarthy allekirjoittivat tunnetusti ns. "model contract"-sopimukset. Kyseisissä sopimuksissa bonukset olivat kuitenkin eri luokkaa kuin Ziton Ruudulle vaatimat. Lehdistössä hehkutettu 2.5 miljoonan dollarin bonus Ruudun ollessa kolmannella kaudella joukkueen top-9 hyökkääjä jääajassa osoittaa, ettei vertaus Bellin tai McCarthyn sopimuksiin ole täysin relevantti.
Utopistisilla bonusvaatimuksillaan Ziton onkin ajanut itsensä nurkkaan. Mies tietää, ettei Blackhawks suostu "model contract" vaihtoehtoon. Hän tietää myös, ettei Blackhawks suostu yltiöpäisiin bonuksiin. Samalla hän tietää täydellisesti Blackhawks-organisaation yleisen linjan sopimusasioissa.
Siltikin Ziton vaatimukset ovat osittain ymmärrettäviä. NHL on businessta isolla B:llä, jolloin agentin tavoitteena on saada asiakkaalleen mahdollisimman hyvä sopimus. Vertaukset muihin sopimuksen alaisiin pelaajin ovat myös osittain hyväksyttäviä, joskaan Ruutu ei ole samalla viivalla esimerkiksi Ilja Kovalchukin, Dany Heatleyn tai Joe Thorntonin kanssa. Zito on luonnollisesti luvannut Ruudusta uutta Forsbergiä sekä monta muuta, mutta tämäkin kuuluu kuvaan - etenkin miehen tietäen Blackhawks-organisaation tuskaisen tilanteen. Samalla fanit on saatu lähes hysterian partaalle jokaisen odottaessa Ruutua kuin uutta messiasta - todellisuus voi iskeä kuitenkin kovaa.
Ystävykset Mike Smith ja Bill Zito tietävät toistensa periaatteet. Kumipääparivaljakko pelaa peliään lehdistön kautta yrittäen saada fanien sympatiat puolelleen ja samalla painostuksen toisen osapuolen niskaan. Julkiseksi uhitteluksi käydessään pelin säännöt voivat kuitenkin haihtua epämääräisiksi sanallisiksi lupauksiksi. Liian värikäs nokittelu saattaa luoda vääristävän kuvan koko prosessista syyllistäessään toisen osapuolen täydelliseksi luopioksi.
Vaikka kumpikin osapuoli tietää pelin säännöt ja vastapuolen toimintaperiaatteet lyö parivaljakko silti päätään seinään. Zito tietää Blackhawks-organisaation politiikan, mutta pyrkii silti utopistisiin vaatimuksiin. Blackhawks-organisaatio egoistinen Mike Smith etunenässä tietää liigan "model contract" politiikaan yrittäen silti kapinallisena taistella valtavirtaa vastaan.
Kummankin puolen filosofian on ymmärrettävää. Blackhawks on pelannut NHL-maailman monopolia 60-luvulta lähtien omilla säännöillään. Nämä säännöt tuskin muuttuvat niin kauan kuin Bill Wirtz elää ja Mike Smith säheltää GM:n pallilla. Rimpuilu liigan valtavirtaa vastaan on kunnioitettavaa, mutta nykypäivän NHL:ssä 60-luvun teesit eivät välttämättä toimi - etenkin kun Blackhawks-lauman sekasortoinen tilanne on mitä se on.
Tuomo Ruutu voi olla piristysruiske koko organisaatiolle, mutta nuorukainen tuskin pystyy pelastamaan joukkuetta sekasortoiselta tilanteelta. Vertaukset sateentekijään ovat Ziton omaa peliä, mutta organisaation uskottavuuden kannalta Ruudun nimen saaminen pahviin olisi joka tapauksessa toivottavinta. Lipputulojen ja lehtereiden täyttämiseen Ruutu voisi olla ainakin väliaikainen ratkaisu. Eri asia sitten on kuinka paljon johtoporras on valmis uhrautumaan lipputulojensa edessä, sillä erityisestä fanien kunnioitettamisesta ei voida puhua organisaation kohdalla joka on riitautunut ja dumpannut pois kaikki edellispäivien Blackhawks-ikonit aina Bobby Hullista lähtien.
Sikariporras voi uhrautua tiettyyn pisteeseen asti. Pisteen lopun määrittelee viime kädessä raha sekä sopimuspolitiikka, sillä suurimman vapahtajankaan edessä jämärä johtoporras ei ole valmis myöntymään liiaksi. Nykyisillä vaatimuksillaan Bill Zito pitää kuitenkin huolen, ettei Tuomo Ruutu pue intiaanipaitaa kaudella 2003-2004. Saman asian takaa myös jääräpäinen ja egoistinen Mike Smith yhdessä kitsaan Bill Wirtzin kanssa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Blackhawks-fanit saavat jälleen seurattavakseen valitettavan b-luokan saippuaoopperan.