Taito-termiä voi käsitellä monelta kantilta. Aika ja paikka ovat myös pelityylin ja taidon osalta määrittäviä tekijöitä. Tuntuu että voittaminen näyttävällä pelillä on nykyaikana lähes mahdotonta. Systeemin kautta, riskejä vältellen. Näyttävä kiekonsiirtely ja railakas taklauspeli ovat parhautta - mutta voitetaanko noilla aseilla mestaruuksia? Tärkeissä peleissä usein tupataan vaan pitämään paketti kasassa ja odotetaan kaverin virhettä. Mikä sinänsä on ok, isoihin peleihin hurlumhei-kiekko ei oikein sovi; mielestäni jokainen maalipaikka pitää ansaita työllä ja tuskalla. Toisaalta...silloinkin, kun tila ja aika ovat minimissä, nousevat ratkaisevaan asemaan yksikösuoritukset ja erikoistilanteet. 1 vs. 1 tilanteessa pakki kahville ja kiekko ylänurkkaan. Tai: ylivoimalla näppäriä, kovia syöttöjä lapaan ja one-timerilla verkot tötterölle. Kiekollisia haastajia ja yv-pelaajia Suomella ei todellakaan ole liikaa. Liikaa tulee fyysisesti päteviä paketteja, jotka eivät kiekon kanssa kykene tekemään mitään. Tai no, kyllähän nykykiekossa alkaa taitopelaajatkin olla aikas saatanan vantteria.
Joku arvostaa eniten pehmeitä käsiä, toinen raskasta kalustoa, kolmas kenties...voittamista? Miten haluaa pelin sitten nähdäkin. Tärkeintä olisi että peli herättäisi tunteita, kyseessä kuitenkin maailman vakavin ei-vakava asia. Suomen maajoukkueessa olisi kiva nähdä rajattomalla itseluottamuksella kikkaileva ja kovia tehoja naputteleva taituri. Tai sitten Äijä, joka ajelee vastustajan ykköshyökkääjät kovaa seinälle, huolimatta siitä, mitä kaverin selässä lukee.
Tulevaisuudessa Suomestakin on löydyttävä kiekollisesti kyvykkäitä pelaajia, jotka uskaltavat käyttää vahvuuksiaan hyväksi. Tietynlaisia taiteilijanvapauksia on junioreissa osattava antaa. Kuitenkin, näitä kiekollisia dominaattoreja odotellessa, pelataan vielä jokunen kv-turnaus näillä eväillä. Mikäli Torinossa on NHL-ukot mukana, on kyseessä jälleen "kaikkien aikojen turnaus". Kaikki Suuria vastaan pelattavat matsit ovat lievästi sanottuna herkullisia, asetelmiltaan kenties parasta kiekkoa. Vilkasu Kanadan kokoonpanoon...huh huh. Ruotsi sytyttää aina, ja hyvin on parhailla kokoonpanoilla heitä vastaan väännettykin. Suomi lähtee liki jokaseen matsiin lievänä altavastaajana. Mutta kun pelataan kerrasta poikki-kuolemanpelejä, kaikki on mahdollista. Ja henk. koht. on sanottava, jotta ei paljon kiinnosta millä keinoilla voittoja otetaan. Todennäkösesti seuraan Isoja Pelejä silmät lautasina ja suu vaahdossa, sydämen ampuessa rumputulta.
Pelitapa on osattava suhteuttaa kokoonpanoon ja kokoonpanosta on osattava ottaa kaikki irti - Torinon kekkereissä vain voittajat muistetaan.