Tsekin turnaus - Ceska Pojistovna Cup 1.-4. syyskuuta

[vetoo]

Suomen "uusi aktiivisempi ja iloisempi hyökkäyspeli" tuotti 2 maalia kolmessa ottelussa. Sm-liigan tason putoamisesta on jauhettu jo kylliksi asti, mutta kyllähän tässä voi jo alkaa puhua koko suomalaisen jääkiekon tason putoamisesta. Enkä tietenkään tarkoita vain tämän turnauksen perusteella, mutta "tarttis tehrä jotain"!!

Muut maat tuottavat uusia mielenkiintoisia pelaajia vuosi toisen jälkeen, taitavia ja viihdyttäviä. Suomi tuottaa harmaata massaa, joka voittaa höpöhöpö pelit mm-kisojen alkusarjassa, mutta jolla ei ole mitään tarjottavaa tärkeissä peleissä, muuta kuin hyvä vastus, ja kohtuullisilla numeroilla häviäminen. Hyvällä tuurilla käydään ottamassa kuokkaan rankkareilla, joita yksikään suomalainen ei osaa ampua. Esim. venäläisiltä ja tsekeiltä löytyy varmasti joukkueellinen parempia rankkarin vetäjiä kuin suomelta ensimmäistäkään.

Harmittaa, ja tulipahan avauduttua, ugh.

Suomen SM-liigaa pidettiin kiekkohuuman ollessa parhaimmilaan 1990-luvun loppupuolella maailman toiseksi kovimpana sarjana. Tämä taisi sokaista pahasti monen suomalaisen jääkiekkoihmisen näkemyksen muun Euroopan pääsarjoista ja Pohjois-Amerikan alemmista sarjoista. Tätä nykyä SM-liiga tulee Venäjän liigan, Ruotsin Elitserienin, Tshekin Extraliigan ja Sveitsin liigan jälkeen vasta viidenneksi kovimpana sarjana Euroopassa. Tähän on vielä pakko lisätä farmisarja-AHL, joka vastaa tasoltaan jotain Elitserienin ja Extra-liigan tasoa. Eli SM-liiga on tällä hetkellä sijalla 7.

Miksi sitten näin?

Parhaat suomalaispelaajat lähtevät SM-liigasta kovin odotuksin Pohjois-Amerikkaan metsästämään suurta peliaikaa, mutta kuinkas ollakaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jokainen heistä päätyy 3-4 ketjun jyräksi tai farmisarjaan vähän suurempaan rooliin. Suomen jääkiekossa on jokin pahasti vialla. Ikäluokka 1983 on valitettavasti jäänyt viimeiseksi "kädelliseksi ikäluokaksi". Siitä ryhmästä löytyi vielä kohtalaisen mukavasti "käsiä". Tämän jälkeen tilanne on muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan. Tulokset on helppo huomata 18- ja 20-vuotiaiden MM-kisoissa viimeisen 3 vuoden ajalta. Paria yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset parikymppiset miehenalut ovat hyvin kuin samasta muotista tehtyjä; äärettömän kovakuntoisia, todella liukkaita luistimilla, tinkimättömästi joukkuetaktiikkaa noudattavia jokavalmentajan unelmapelaajia. Valitettavasti heiltä puuttuu jääkiekon nykysuuntauksen mukaan eniten tarvittava ominaisuus eli henkilökohtainen yksilötaito.

Tämä ei tarkoita pelkästään käsien nopeutta, huippusyöttöjä ja kiekkovarmuutta. Myös maalintekotaito koostuu hyvistä käsistä. Suomalainen jääkiekko on niin kauan laskusuhdanteessa, kunnes yksilötaidon merkitystä ei arvosteta. Juniorivalmentajat voisivat katsoa vähän peiliin ja miettiä, mitä voitaisiin tehdä vähän yleisemmällä tasolla. Menestyksenjano on liian kova jo D-juniori-ikäisten koutseilla, he arvostavat vain tulosta, ei tyyliä. Tässä vaiheessa kilpailullisuuden pitäisi olla kaukana hommasta. Tuossa vaiheessa jätkille olisi tärkeintä osata pitää aidosti hauskaa ja kokeilla henkilökohtaisia kykyjä kiekon kanssa. Jotain muutakin olisi kiva nähdä kuin keski-ikäisen valmentajan punainen naama ja kova valittaminen pienimmistäkin virheistä. Annetaan pojille mahdollisuus tehdä virheitä. Virheidenvälttelyllä itseluottamus katoaa, eikä kiekon kanssa uskalleta tehdä hevon helvettiäkään.

Henkilökohtainen taito vihdoin kunniaan suomalaisessa jääkiekossa!

Ja sitten vielä tässä ketjussa kovasti itketään jostain suomalaisten pelaajien rangaistuslaukaustaidosta. Ei helvetti menkää vähän tärkeämpään asiaan kuin johonkin tuollaiseen. Miettikää vähän kokonaisuutta. Rl-kisassa ratkaistaan homma pari kertaa vuosikymmenessä. Kaikki muut ottelut ratkeaa sen 60 minuutin kuluessa.

 

[JypFabu]

Suomalainen kiekkoilu elelee sen verran alhoissa tätä nykyä, ettei yksin valmennus(maajoukkueen), voi olla pölkyllä, ne perustavaa laatua olevat virheet on tehty vuosien ajan vuosia sitten. Kelkkaa ei myöskään voi kääntää ihan naamaa penkin takana vaihtamalla, koska suomella ei tätä nykyä ole pelaajia, jotka sitä ns. perinteistä suomalaista pelitapaa pystyisi toteuttamaan. Jos siis suomella olisi edes pelaajan näköisiä tekijöitä, tulos olisi toisenlainen Westerlundista&kumppaneista huolimatta.

Maajoukkue on vain sen jäävuoren huippu, kannataa myös silmäillä moniko maa kansallisten sarjojen tasolla on jo mennyt ohi ja tullut rinnalle. Kun on puhuttu, ettei liigaan löydy kovia vahvistuksia joukkueisiin takavuosien malliin, raha on vain osaselitys; hyvät pelaajat haluavat myös pelata parasta mahdollista kiekkoa ja sitä ei liiga enää oikeastaan ole.

Loppukevennyksenä voisi todeta, että ainoa pientä nostetta antava nopea apu olisi uhkaus Veltto Virtasen lisäämisestä pysyvästi koppivalmentajaksi Anna-Kaisa Hermusen kanssa.

 

[vetoo]

Maajoukkue on vain sen jäävuoren huippu, kannataa myös silmäillä moniko maa kansallisten sarjojen tasolla on jo mennyt ohi ja tullut rinnalle. Kun on puhuttu, ettei liigaan löydy kovia vahvistuksia joukkueisiin takavuosien malliin, raha on vain osaselitys; hyvät pelaajat haluavat myös pelata parasta mahdollista kiekkoa ja sitä ei liiga enää oikeastaan ole.

Ehkä yksi parhaista esimerkeistä on Suomen tämän hetken parhaan sentteri Olli Jokisen kommentti, että hän ei enää ikinä tule pelaamaan SM-liigassa.

 

[Evil]

Samaa mieltä! Esa Pirnes ainoana täytti paikkansa joukkueessa.

Hehheh... Jereä lähinnä meinasin...

 

[Black Adder]

Positiivista:

Tykkäsin maajoukkueen pelityylissä tapahtuvasta muutoksesta. Ollaan menossa enemmän ruotsalaiseen kiekonhallintatyyliin. Tätä asiaa kuulutin jo World Cupin aikaan. Nyt ei pelattu koko turnausta pitkä päätyyn ja perään peliä vaan joukkue pyrki hallitsemaan kiekkoa ja viemään sitä alueelle.

Pelityylin sisäänajoa tukee Olympialaiset. Suomen ei pidä nykyisellä materiaalillaan pelata roiskintakiekkoa arvoturnauksissa. Erimieltä saa olla, mutta mielestäni parhaalla materiaalillaan Suomi pystyy haastamaan muut paitsi Venäjän ja Tsekin kiekollisessa pelissä suhteellisen tasapäisesti.

Näillä Em-sarjan otteluilla on harjoituspeliarvo. Suomi pystyi luomaan yllättävänkin hyviä maalintekopaikkoja vaikka erityisesti Tsekki-ottelussa tuntui, ettei taidot kiekon hyökkäysalueelle sisään tuonnille ja sen jälkeiselle yhdelle helpolle syötölle riitä. Peli parani Ruotsi-ottelua kohti.

Maalinteko oli nyt suurempi ongelma kuin keskialueen peli tai kiekon hallinta. Toivottavasti Erkalla on rohkeutta jatkaa valitsemallaan tiellä.

Maajoukkue on kuitenkin suunnannäyttäjä koko suomalaiselle kiekkoilulle.

 

[Mounir]

Oli kyl niin loistava turnaus. Välistä peli näytti jopa niin hyvältä, että sitä viitsi jopa katsoakin.

Mutta paras tulos tulis jos Erkka ulos ja mailat kainaloon kahva-Ara tulis takasin peräsimeen... :)

 

[vetoo]

Pelityylin sisäänajoa tukee Olympialaiset. Suomen ei pidä nykyisellä materiaalillaan pelata roiskintakiekkoa arvoturnauksissa. Erimieltä saa olla, mutta mielestäni parhaalla materiaalillaan Suomi pystyy haastamaan muut paitsi Venäjän ja Tsekin kiekollisessa pelissä suhteellisen tasapäisesti.

Harhauduit vähän sivuraiteille. Joo, kyllähän Aki Berg on Sergei Gontcharin tai Scott Niedermayerin veroinen pelinavaaja... Suomi on maailman 7. paras kiekollisessä pelissä Venäjän, Tshekin, Kanadan, Slovakian, Ruotsin ja USA:n jälkeen, sorry.

 

[Black Adder]

Harhauduit vähän sivuraiteille. Joo, kyllähän Aki Berg on Sergei Gontcharin tai Scott Niedermayerin veroinen pelinavaaja... Suomi on maailman 7. paras kiekollisessä pelissä Venäjän, Tshekin, Kanadan, Slovakian, Ruotsin ja USA:n jälkeen, sorry.

Tuota tuota... Jos Suomi saa parhaan jenginsä jäälle on siellä myös paljon kiekollista osaamista, myös kiekollisia pakkeja. Miksi vedit Bergin vertailuun, kun olisit voinut verrata Gontcharin hyökkäyspeliä Kimmo Timoseen tai Niedermayerin luistelua Pitkäseen? No, erimieltä saa olla.

 

[vetoo]

Tuota tuota... Jos Suomi saa parhaan jenginsä jäälle on siellä myös paljon kiekollista osaamista, myös kiekollisia pakkeja. Miksi vedit Bergin vertailuun, kun olisit voinut verrata Gontcharin hyökkäyspeliä Kimmo Timoseen tai Niedermayerin luistelua Pitkäseen? No, erimieltä saa olla.

Kyllä Suomelta vielä löytyy kiekollista osaamista, mutta ei se ainakaan pistepörssissä näy. Otin tuon Bergin vähän sarkastisesti esiin, sillä mielestäni suomalaisten pelaajien taitotaso on yhtä paljon jäljessä venäläisten henkilökohtaisesta taidosta kuin Bergin kyvyt avata peliä Gontchariin ja Niedermayeriin verrattuna.

Gontcharia ja Timosta voi toki verrata keskenään, mutta Gontchar on mielestäni maailman paras puolustaja tällä hetkellä. Hänen pelinavauskykynsä on maaginen. Niedermayer ei häviä Gontcharille paljoa, mutta jonkin verran. Timonen on hyvää ylempää luokkaa NHL:ssä, mutta näidet kahden superstaran tasolle hän ei yllä. Pitkästä en henkilökohtaisesti pysty vertaamaan Gontchariin ja Niedermayeriin, sillä en ole nähnyt hänen pelaavan pariin vuoteen kuin muutamia vaihtoja.

Ja eri mieltä saa totta kai olla!

 

[Puolikaspakki]

Suomen SM-liigaa pidettiin kiekkohuuman ollessa parhaimmilaan 1990-luvun loppupuolella maailman toiseksi kovimpana sarjana. Tämä taisi sokaista pahasti monen suomalaisen jääkiekkoihmisen näkemyksen muun Euroopan pääsarjoista ja Pohjois-Amerikan alemmista sarjoista. Tätä nykyä SM-liiga tulee Venäjän liigan, Ruotsin Elitserienin, Tshekin Extraliigan ja Sveitsin liigan jälkeen vasta viidenneksi kovimpana sarjana Euroopassa. Tähän on vielä pakko lisätä farmisarja-AHL, joka vastaa tasoltaan jotain Elitserienin ja Extra-liigan tasoa. Eli SM-liiga on tällä hetkellä sijalla 7.

Tästä ollaan ehdottomasti samaa mieltä. SM-Liiga on sarjana huono. Onneksi tilannetta tasoittaa se, että NHL:n puupäät eivät ole sekoilleet tarpeeksi vaan ottivat keskiviivan paitsion pois. Tilanne tulee säilymään tällaisena niin kauan, kun Suomessa pyritään pelamaan pohjois-amerikkalaista kiekkoa - mutta tuomaroidaan eurooppalaista kiekkoa.

Paria yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset parikymppiset miehenalut ovat hyvin kuin samasta muotista tehtyjä; äärettömän kovakuntoisia, todella liukkaita luistimilla, tinkimättömästi joukkuetaktiikkaa noudattavia jokavalmentajan unelmapelaajia. Valitettavasti heiltä puuttuu jääkiekon nykysuuntauksen mukaan eniten tarvittava ominaisuus eli henkilökohtainen yksilötaito.

Montako kaksikymppisten joukkuetta olet valmentanut? Millaisella perspektiivillä toistat näitä omia käsiään pesevien liigavalmentajien sanomisia?

Olen kysynyt tätä aiemminkin, mutta mitä on yksilötaito?

Henkilökohtainen taito vihdoin kunniaan suomalaisessa jääkiekossa!

Just. Lisää tenniksen pelaajia ja jonglöörejä. Siinä sitä on henkilökohtaista taitoa vaikka muille jakaa. Niitä vaan viisi yhtäaikaa kentälle ja katsotaan mikä on lopputulos - ainakin sata mestaruutta puoleen vuoteen.

Vai?

 

[vetoo]

Tästä ollaan ehdottomasti samaa mieltä. SM-Liiga on sarjana huono. Onneksi tilannetta tasoittaa se, että NHL:n puupäät eivät ole sekoilleet tarpeeksi vaan ottivat keskiviivan paitsion pois. Tilanne tulee säilymään tällaisena niin kauan, kun Suomessa pyritään pelamaan pohjois-amerikkalaista kiekkoa - mutta tuomaroidaan eurooppalaista kiekkoa.

Ok, tästä olit samaa mieltä.

Montako kaksikymppisten joukkuetta olet valmentanut? Millaisella perspektiivillä toistat näitä omia käsiään pesevien liigavalmentajien sanomisia?

En ole valmentanut ainuttakaan juniorijoukkuetta, mutta kymmeniä junioripelejä katseltuani olen muodostanut käsitykseni. Tämän lisäksi käyn katsomassa paljon 18- ja 20-vuotiaiden maajoukkueotteluita kauden aikana, jotka ovat vähääkään lähellä pk-seutua. Nuorten arvokisoista tuo pelaajien samankaltaisuus on myös havaittavissa.

Olen kysynyt tätä aiemminkin, mutta mitä on yksilötaito?

Yksilötaito on monimutkainen asia. Tiivistän sen lyhyesti seuraavassa. Yksilötaidolla voidaan tarkoittaa, miten hyvin pelaaja kykenee käsittelemään kiekkoa. Se koostuu niin kiekkovarmuudesta kuin käsien nopeudestakin. Yksilötaito voidaan käsittää myös maalintekotaitona. Taitavilla kavereilla on yleensä takataskussaan useita eri variaatioita laittaa kiekko häkkiin, joko erilaisia laukauksia tai sitten harhautusten kautta hakea maalia. Yksilötaitoa on myös miten hyvin pystyy käsittelemään kiekkoa kovassa luisteluvauhdissa. Yksilötaitoa on myös se, pystyykö kiekon laittamaan liikkeelle yhdellä kosketuksella ja ottamaan sen haltuun ilman turhaa leipomista.

Just. Lisää tenniksen pelaajia ja jonglöörejä. Siinä sitä on henkilökohtaista taitoa vaikka muille jakaa. Niitä vaan viisi yhtäaikaa kentälle ja katsotaan mikä on lopputulos - ainakin sata mestaruutta puoleen vuoteen.

Lisää tenniksen pelaajia ja jonglöörejä vaan jääkiekkopiireihin. Milloinkohan jääkiekon maailmanmestaruus on voitettu kädettömällä joukkueella? 2005 Tshekki? -Ei. 2004 Kanada? -Ei. 2003 Kanada? -Ei. 2002 Slovakia? -Ei. 2001-1999 Tshekki? -Ei. 1998...->? Ei.

En hae sitä, että maailmanmestaruus voitetaan 20:llä pelkällä taitopelaajalla, jotka eivät tiedä mitään roolipelaamisesta. Roolipelaajia tarvitaan aina; parhaina esimerkkeinä Kirk Maltby ja Kris Draper vaahteralehtipaidasta. Maltbyn ja Draperin erottaa esimerkiksi Jarkko Ruudusta se, että Maltby ja Draper osavat tehdä muutakin kuin puhua paskaa ja kuumentaa vastustajaa.

 

[Puolikaspakki]

En ole valmentanut ainuttakaan juniorijoukkuetta, mutta kymmeniä junioripelejä katseltuani olen muodostanut käsitykseni. Tämän lisäksi käyn katsomassa paljon 18- ja 20-vuotiaiden maajoukkueotteluita kauden aikana, jotka ovat vähääkään lähellä pk-seutua. Nuorten arvokisoista tuo pelaajien samankaltaisuus on myös havaittavissa.

Valitettavasti kymmenet ottelut ovat mielestäni melko suppea otanta suomalaisesta junnukiekosta. Satojen treenien jälkeen alkaa se karu totuus paljastua, että Suomessa ei ole mahdollista tehdä samanlaisia pelaajia kuin esim Venäjällä. Enkä todellakaan tarkoita määrää, vaan yhteiskunnan rakennetta - kun Venäjällä urheiluseuroissa ja -kouluissa tehdään urheilijoita Suomessa tehdään kansalaisia.

Valmentajille kasataan suunnattomat paineet kasvattaa toisten ihmisten kakaroita talkoovoimin. Samalla jääkiekkoliitto rakentaa tasapäistämisen kultakaukaloa (aka. Nuori Suomi) ja maajoukkueiden valmentajat syyttävät juniorivalmentajia, kun heidän ääripuolustava pelitapa ei tuota tulosta.

Miksi junnuvalmentajia pitäisi kiinnostaa muu kuin oma napa- kun ei meitä muitakaan kiinnosta?

Onkohan kukaan koskaan miettinyt sitä, että miksi pelaajat ovat "luistelukoneita", eikä äärettömällä käden taidolla varustettuja "Mr. Beginningejä"? Voisiko syy olla se, että jääkiekko on peli, jossa taidolla ei tee mitään, jos olet aina muita jäljessä? Voisiko olla niin, että ilman luistelua taidosta ei ole mitään hyötyä? Mitäs, jos taito ei olekaan absoluuttista, vaan se onkin suhteessa nopeuteen?

Miten väärässä olemmekaan olleet, jos suomalaiselle juniorille ei ehdi opettaa enempää taitoa?

Yksilötaitoa on myös se, pystyykö kiekon laittamaan liikkeelle yhdellä kosketuksella ja ottamaan sen haltuun ilman turhaa leipomista.

Jos mainitsemasi syöttö menee omalle pelaajalle, on kyse jo joukkuepelaamisesta, joka tällä(kin) foorumilla on jo kyllästymiseen asti leimattu huonon menestyksen syyksi. Mielenkiintoinen dilemma...jos syötät harhaan olet kädetön, jos omille, olet taidoton luistelukone. Mitähän pelaajan pitäisi tehdä, että olisimme tyytyväisiä?

 

[vetoo]

Jos mainitsemasi syöttö menee omalle pelaajalle, on kyse jo joukkuepelaamisesta, joka tällä(kin) foorumilla on jo kyllästymiseen asti leimattu huonon menestyksen syyksi. Mielenkiintoinen dilemma...jos syötät harhaan olet kädetön, jos omille, olet taidoton luistelukone. Mitähän pelaajan pitäisi tehdä, että olisimme tyytyväisiä?

Mielestäni yhdenkosketuksensyöttö vaatii pelaajalta yksilötaitoa. Ja tässä en myöskään hae sitä, että jos syötät harhaan olet kädetön ja jos syötät omille olet mestari. Yksittäisiä virheitä sattuu jokaiselle, yksittäisiä onnistumisa sattuu jokaiselle. Onkin katsottava kokonaisuutta.

 

[Taitopelaaja]

Harhauduit vähän sivuraiteille. Joo, kyllähän Aki Berg on Sergei Gontcharin tai Scott Niedermayerin veroinen pelinavaaja... Suomi on maailman 7. paras kiekollisessä pelissä Venäjän, Tshekin, Kanadan, Slovakian, Ruotsin ja USA:n jälkeen, sorry.

Oma näkemykseni asiasta on se, että jos Suomen avainpelaajat ovat ainakin suhteellisen hyvässä kunnossa, niin Suomi on tasavertainen kiekollisessa pelissä ainakin USA:n, Slovakian ja Ruotsin kanssa. Kiekollista pelaamista en liittäisi niinkään maalintekotaitoon, se on taas asia erikseen. Ja Suomella on kiekollista osaamista myös pakkirintamalla. Ainakin Timonen on parhaimmillaan NHL:n parhaita pakkeja ja ehkä myös Niinimaa. Tässä kohdalla monet varmasti ihmettelevät tuota Niinimaan vetämistä tähän, mutta sille löytyy hyvät perustelut. Parina edellisenä kautena Niinimaan peli on toiminut hyvin vain ajoittain. Parhaimmillaan mies on hyvä vahvistus Suomelle, mutta huonoimmillaan voi kaataa Suomen menettämällä kiekkoja.

Se, ettei Suomen pelissä viime vuosina ole kiekollinen peli ollut kovinkaan näkyvää, johtuu yksinkertaisesti siitä, että Suomi ei ole pyrkinyt kiekollista peliä pelaamaan. MM-kisoissa tämä on ollut lähes mahdotonta, koska siihen kykeneviä pelaajia SM-liigasta ei monia löydy, jos yhtään. Tällä hetkellä Westerlund pyrkii kehittämään kiekollista peliä ja toimiessaan juuri se varmasti tuottaa parhaita tuloksia. Tämä tosin vaatii, että kaikki avainpelaajat ovat kunnossa. Ei se Slovakiallakaan kovin näyttävää peliä ole, jos sieltä otetaan muutama nimekkäin mies pois.

 

[Puolikaspakki]

Mielestäni yhdenkosketuksensyöttö vaatii pelaajalta yksilötaitoa. Ja tässä en myöskään hae sitä, että jos syötät harhaan olet kädetön ja jos syötät omille olet mestari. Yksittäisiä virheitä sattuu jokaiselle, yksittäisiä onnistumisa sattuu jokaiselle.

Siitä olemme samaa mieltä, että yhdenkosketuksensyöttö vaatii yksilötaitoa - mutta siitä ilmeisen erimieltä, mitä vaatii onnistunut syöttö.

Enkä itsekään hae sitä, että pelaajan taitotaso määräytyy yhden suorituksen perusteella. Pyrin vain tuomaan esille oman näkökulmani siitä, että yksilötaidolla ei tehdä yhtään mitään, jos se ei edistä joukkueen pelaamista.

 

[brehme_]

Yksilötaito on monimutkainen asia. Tiivistän sen lyhyesti seuraavassa. Yksilötaidolla voidaan tarkoittaa, miten hyvin pelaaja kykenee käsittelemään kiekkoa. Se koostuu niin kiekkovarmuudesta kuin käsien nopeudestakin. Yksilötaito voidaan käsittää myös maalintekotaitona. Taitavilla kavereilla on yleensä takataskussaan useita eri variaatioita laittaa kiekko häkkiin, joko erilaisia laukauksia tai sitten harhautusten kautta hakea maalia. Yksilötaitoa on myös miten hyvin pystyy käsittelemään kiekkoa kovassa luisteluvauhdissa. Yksilötaitoa on myös se, pystyykö kiekon laittamaan liikkeelle yhdellä kosketuksella ja ottamaan sen haltuun ilman turhaa leipomista.

Nyt olet kyllä sekoittanut kaksi hyvin erilaista asiaa eli yksilötaidon ja mailankäsittelyn/-tekniikan.

Mailankäsittely on kaikkea sitä mitä ansioituneesti mainitsitkin. Kyky suojata kiekkoa, kyky luistella kovaa kiekon kanssa, kyky harhauttaa vastustajia ja kyky pistää syöttöjä omille. Tämä kaikki on kuitenkin vain pieni osa hyökkäyspeliä, johon kuuluu myös liike kulmassa, maskipelaaminen, miehien blokkaus ja todella moni muu asia, jotka mahdollistavat näiden kiekollisten "taitavien pelaajien" temput hyökkäysalueella.

Siihen kun lasketaan mukaan puolustuspelitaito ja henkinen taito (kyky pelata parhaimmillaan tiukassa paikassa/tärkeässä vaihdossa), niin huomataan kuinka pieni osa taitokäsitettä ne nopeat kädet loppujen lopuksi ovat. Minulle ainakin taito tarkoittaa nk. pelitaitoa eli kykyä auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon -> kyky voittaa

 

[Elrith]

Etkai voi olla tosissasi? Mieti nyt tilanne, että kaveri päästää kahdessa pelaamassaan pelissä 4 maalia - joista yksi rankkarimaali - niin en kyllä laittaisi maalivahdin syyksi kokonaisvaltaista turnaustappiota. Jos ei osata tehdä maaleja, niin ei osata. Ei se maalivahdin vika ole.

Ensinnäkin en minä ole missään väittänyt että turnaushäviö on Bäckströmin syytä. Kai kaikille nyt on päivänselvää että kaksi tehtyä maalia kolmessa pelissä on syy häviöön, vaikka olisi ollut Brodeur maalilla. Minä puhuin vain maalivahtityöskentelystä. Bäckströmin esitys maajoukkueessa on sellainen, että kuten sanoin, ainoa mikä miehen voisi pelastaa on se, että hyökkääjät tekevät niin paljon maaleja ettei haittaa että oma pää imee. Tässä turnauksessa taas nähtiin että niin ei ihan heti käy.

Ilmaistaan asia nyt matikkana:

Hyökkäyspään kädettömyys + Bäckströmin luokaton työskentely = varma tappio.

Jos jompi kumpi asia saadaan korjattua, niin sitten voi taas yrittää leikkiä jääkiekon huippumaata. Joko parempi maalivahti tai hyökkääjiä jotka osaisivat tehdä edes maalin per ottelu, siis koko joukkue yhteensä. Muussa tapauksessa pysyn sanassani, eli katastrofi on tekeillä. Jos MM-kisoihin ei saada ketään muuta maalivahtia tai maalintekijöitä, niin pudotuspelejä ei nähdä.

Lisäksi fakta nyt on se, että tällä kaudella sekä Eurohockey tour että MM-kisat pelataan siten, että ottelut menevät rankkuskabaksi asti. Ja kun maajoukkueen maalivahti häviää jokaisen rankkuskaban, niin siinä se katastrofi on.

 

[vetoo]

Nyt olet kyllä sekoittanut kaksi hyvin erilaista asiaa eli yksilötaidon ja mailankäsittelyn/-tekniikan.

Mailankäsittely on kaikkea sitä mitä ansioituneesti mainitsitkin. Kyky suojata kiekkoa, kyky luistella kovaa kiekon kanssa, kyky harhauttaa vastustajia ja kyky pistää syöttöjä omille. Tämä kaikki on kuitenkin vain pieni osa hyökkäyspeliä, johon kuuluu myös liike kulmassa, maskipelaaminen, miehien blokkaus ja todella moni muu asia, jotka mahdollistavat näiden kiekollisten "taitavien pelaajien" temput hyökkäysalueella.

Siihen kun lasketaan mukaan puolustuspelitaito ja henkinen taito (kyky pelata parhaimmillaan tiukassa paikassa/tärkeässä vaihdossa), niin huomataan kuinka pieni osa taitokäsitettä ne nopeat kädet loppujen lopuksi ovat. Minulle ainakin taito tarkoittaa nk. pelitaitoa eli kykyä auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon -> kyky voittaa

Jokaisella on oma mielipiteensä siihen, mitä yksilötaidolla tarkoitetaan. Tuo oli sinun näkemyksesi, sitä edellä kerroin oman mielipiteeni. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, muuten keskustelua ei olisi.

 

[aceman81]

Taito-termiä voi käsitellä monelta kantilta. Aika ja paikka ovat myös pelityylin ja taidon osalta määrittäviä tekijöitä. Tuntuu että voittaminen näyttävällä pelillä on nykyaikana lähes mahdotonta. Systeemin kautta, riskejä vältellen. Näyttävä kiekonsiirtely ja railakas taklauspeli ovat parhautta - mutta voitetaanko noilla aseilla mestaruuksia? Tärkeissä peleissä usein tupataan vaan pitämään paketti kasassa ja odotetaan kaverin virhettä. Mikä sinänsä on ok, isoihin peleihin hurlumhei-kiekko ei oikein sovi; mielestäni jokainen maalipaikka pitää ansaita työllä ja tuskalla. Toisaalta...silloinkin, kun tila ja aika ovat minimissä, nousevat ratkaisevaan asemaan yksikösuoritukset ja erikoistilanteet. 1 vs. 1 tilanteessa pakki kahville ja kiekko ylänurkkaan. Tai: ylivoimalla näppäriä, kovia syöttöjä lapaan ja one-timerilla verkot tötterölle. Kiekollisia haastajia ja yv-pelaajia Suomella ei todellakaan ole liikaa. Liikaa tulee fyysisesti päteviä paketteja, jotka eivät kiekon kanssa kykene tekemään mitään. Tai no, kyllähän nykykiekossa alkaa taitopelaajatkin olla aikas saatanan vantteria.

Joku arvostaa eniten pehmeitä käsiä, toinen raskasta kalustoa, kolmas kenties...voittamista? Miten haluaa pelin sitten nähdäkin. Tärkeintä olisi että peli herättäisi tunteita, kyseessä kuitenkin maailman vakavin ei-vakava asia. Suomen maajoukkueessa olisi kiva nähdä rajattomalla itseluottamuksella kikkaileva ja kovia tehoja naputteleva taituri. Tai sitten Äijä, joka ajelee vastustajan ykköshyökkääjät kovaa seinälle, huolimatta siitä, mitä kaverin selässä lukee.

Tulevaisuudessa Suomestakin on löydyttävä kiekollisesti kyvykkäitä pelaajia, jotka uskaltavat käyttää vahvuuksiaan hyväksi. Tietynlaisia taiteilijanvapauksia on junioreissa osattava antaa. Kuitenkin, näitä kiekollisia dominaattoreja odotellessa, pelataan vielä jokunen kv-turnaus näillä eväillä. Mikäli Torinossa on NHL-ukot mukana, on kyseessä jälleen "kaikkien aikojen turnaus". Kaikki Suuria vastaan pelattavat matsit ovat lievästi sanottuna herkullisia, asetelmiltaan kenties parasta kiekkoa. Vilkasu Kanadan kokoonpanoon...huh huh. Ruotsi sytyttää aina, ja hyvin on parhailla kokoonpanoilla heitä vastaan väännettykin. Suomi lähtee liki jokaseen matsiin lievänä altavastaajana. Mutta kun pelataan kerrasta poikki-kuolemanpelejä, kaikki on mahdollista. Ja henk. koht. on sanottava, jotta ei paljon kiinnosta millä keinoilla voittoja otetaan. Todennäkösesti seuraan Isoja Pelejä silmät lautasina ja suu vaahdossa, sydämen ampuessa rumputulta.

Pelitapa on osattava suhteuttaa kokoonpanoon ja kokoonpanosta on osattava ottaa kaikki irti - Torinon kekkereissä vain voittajat muistetaan.

 

[thUNDer]

Jos jompi kumpi asia saadaan korjattua, niin sitten voi taas yrittää leikkiä jääkiekon huippumaata. Joko parempi maalivahti tai hyökkääjiä jotka osaisivat tehdä edes maalin per ottelu, siis koko joukkue yhteensä. Muussa tapauksessa pysyn sanassani, eli katastrofi on tekeillä. Jos MM-kisoihin ei saada ketään muuta maalivahtia tai maalintekijöitä, niin pudotuspelejä ei nähdä.

Jos nyt ihan ensin lähdettäisiin miettimään tuota Duffelin hyökkääjien peluutusta jne. Kaksi tehtyä maalia 3:ssa pelissä.. Siinä voidaan taas maalivahtipelin onnistumista miettiä. Toisessa päässä kyllä onnistuttiin, vallan mainiosti jopa.

Kuten sulle jo on sanottu, ensimmäisessä pelissä (varsinaisella) 1 päästetty ja toisessa 2. Siinä voi Bäckström miettiä taas epäonnistumistaan!

Ilmaistaan asia nyt matikkana:

Hyökkäyspään kädettömyys + Bäckströmin luokaton työskentely = varma tappio.

Kerro missä vedät matematiikan luentoja. Jätän väliin kyllä saletissa! Huoh.. ei ole ihme, että nykyään ei matematiikassa pärjätä.

Ja kyllä, Pirnes on kuningas! Kaveri on yksi kädettömimpiä laukojia maailmassa. Ei ole yllätys, että Pirnes tulee pelaamaan (melko varmasti) tulevan kauden s/m -liigassa. Vedin melkein kahvit väärään kurkkuun, kun joku täällä nosti jo Pirnestä jalustalle. Olitko oikeasti tosissasi? Yksikään noista hyökkääjista ei kuulu maajoukkueeseen. Tai no nykypäivän sentteritilanteessa, kai sinne joku saattaa kuulua, muttei Esa. Sama pätee maalivahteihin.

mutta avatkaa nyt prkl ne silmät ja lopettakaa "omien" puolustelu. Kaikki oli yhtä tasaista paskaa (mikä ei tässä vaiheessa ole mikään ihme).

Eiku, Kallio (minä, minä, minä, minä jeejeejee!) tai sitten Pärssinen.. whew, tai sitten se ikuinen lupaus siellä Pirneksen kentässä? Kukas se nyt olikaan? Joku Saar.. en mä muista? Joku joka pääsi näyttämään, miten ne maajoukkuehommat toimii? Ei voi muistaa.. Sama kaveri, joka hutki noin 10x ohi varmasta paikasta. Tai sitten Viuhkola, joka ei ikinä näytä onnistuvan juuri mitenkään maajoukkueessa, kaveri on jo nähty..

Helvetti ainoa ketju, joka sai homman silloin tällöin toimimaan oli 4:n. Esim. Valtonen pelasi hyvin, kuten myös Kontiola! Näiltä kavereilta välillä loistavaa peliä!

- Hilipatihei

Hjuva hjuva.

 

[El Samuel]

Asiaa yllä! Itsellekkään ei mene jakeluun tuo Esa Pirneksen ylistäminen. Mikä siinä miehessä on muka niin hyvää. Toisaalta, eipä tuosta porukasta oikeen kukaan noussut jalustalle muihin verrattaessa.

Jospa se kuitenkin on siinä, että kausi on vasta todellakin alussa ja peli ( toiv. ) tulee paranemaan myöhemmin. Muuten on turha odotella menestystä tulevissakaan eht peleissä.

 

[Tarinankertoja]

Enkä itsekään hae sitä, että pelaajan taitotaso määräytyy yhden suorituksen perusteella. Pyrin vain tuomaan esille oman näkökulmani siitä, että yksilötaidolla ei tehdä yhtään mitään, jos se ei edistä joukkueen pelaamista.

Vaan joukkuepelamisen voi oppia myöhemmälläkin iällä. Motoorisia taitoja ei. Eli junnuissa pitäisi opetella kiekonkäsittelyä ja luistelua, ja paskat nakata joukkuepelaamisesta suuressa mittakaavassa, sillä joukkueena toimiminen voidaan opettaa vanhoillekkin aivoille ja hermostolle, taidon vaatimaa hermostoa ja motoriikkaa ei.

Eli vaikka kiekko on joukkuepeli, niin sen tulisi olla sitä vasta vanhemmalla iällä harjoitusten muodossa.

Noniin ja seuraavaksi kystyään "paljonko sää oot junnuja valmentanu" tms. En jaksa tätä keskustelua enää...

 

[Puolikaspakki]

Noniin ja seuraavaksi kystyään "paljonko sää oot junnuja valmentanu" tms. En jaksa tätä keskustelua enää...

Itse asiassa en ajatellut sitä kysyä, koska muistan varsin hyvin teatraalisen lähestymistapasi jääkiekkoon ja lajitekniikkaan. Sitä tosin ihmettelen, että jos et jaksa tätä keskustelua, niin v****ako tänne kirjoittelet?

Eli vaikka kiekko on joukkuepeli, niin sen tulisi olla sitä vasta vanhemmalla iällä harjoitusten muodossa.

Yhtään provosoimatta ajattelin kysäistä, että miten täällä ihmiset jaottelevat nuoremmalla / myöhemmällä iällä? Missä menee raja lapsen, nuoren, ei-niin-nuoren ja aikuisen välillä?

Vaan joukkuepelamisen voi oppia myöhemmälläkin iällä. Motoorisia taitoja ei. Eli junnuissa pitäisi opetella kiekonkäsittelyä ja luistelua, ja paskat nakata joukkuepelaamisesta suuressa mittakaavassa, sillä joukkueena toimiminen voidaan opettaa vanhoillekkin aivoille ja hermostolle, taidon vaatimaa hermostoa ja motoriikkaa ei.

Näkökulma tuokin. Maidot ja piimät menee sekaisin, mutta eihän se meitä lotto-kansalaisia haittaa.

 

[Raymond Pearl]

Olipa mauton esitys. Nyt nähdystä joukkueesta vain aniharva ansaitsee paikkansa oikeissa arvoturnauksissa (Karalahti ja lisänäytöin ehkä pari muuta).

Karalahti on siitä harvinainen pelaaja, että mies pelaa yleensä maajoukkueessa odotusten mukaisin ottein, vaikka liigassa olisi nähty millaista löysäilyä tahansa. Päinvastaisia esimerkkejä on maajoukkueen historia täynnä.

Nyt nähdyillä maalivahdeillakaan ei ole mitään asiaa isoihin kisoihin, jos kuka tahansa NHL-veskareistamme on vapaalla jalalla. Näiden pilipaliturnausten hyvillä otteilla ei ole merkitystä, kun jännäkakka on kuitenkin Bauerin haalarissa heti, kun pitäisi ylittää itsensä. Kolmosveskariksikin tulisi kaikkiin arvoturnauksiin valita aina joku lupaus haistelemaan ilmapiiriä ja samalla kasvamaan korkoa (esim. Rask, Rämö).

 

[vetoo]

Taito-termiä voi käsitellä monelta kantilta. Aika ja paikka ovat myös pelityylin ja taidon osalta määrittäviä tekijöitä. Tuntuu että voittaminen näyttävällä pelillä on nykyaikana lähes mahdotonta. Systeemin kautta, riskejä vältellen. Näyttävä kiekonsiirtely ja railakas taklauspeli ovat parhautta - mutta voitetaanko noilla aseilla mestaruuksia? Tärkeissä peleissä usein tupataan vaan pitämään paketti kasassa ja odotetaan kaverin virhettä. Mikä sinänsä on ok, isoihin peleihin hurlumhei-kiekko ei oikein sovi; mielestäni jokainen maalipaikka pitää ansaita työllä ja tuskalla. Toisaalta...silloinkin, kun tila ja aika ovat minimissä, nousevat ratkaisevaan asemaan yksikösuoritukset ja erikoistilanteet. 1 vs. 1 tilanteessa pakki kahville ja kiekko ylänurkkaan. Tai: ylivoimalla näppäriä, kovia syöttöjä lapaan ja one-timerilla verkot tötterölle. Kiekollisia haastajia ja yv-pelaajia Suomella ei todellakaan ole liikaa. Liikaa tulee fyysisesti päteviä paketteja, jotka eivät kiekon kanssa kykene tekemään mitään. Tai no, kyllähän nykykiekossa alkaa taitopelaajatkin olla aikas saatanan vantteria.

Joku arvostaa eniten pehmeitä käsiä, toinen raskasta kalustoa, kolmas kenties...voittamista? Miten haluaa pelin sitten nähdäkin. Tärkeintä olisi että peli herättäisi tunteita, kyseessä kuitenkin maailman vakavin ei-vakava asia. Suomen maajoukkueessa olisi kiva nähdä rajattomalla itseluottamuksella kikkaileva ja kovia tehoja naputteleva taituri. Tai sitten Äijä, joka ajelee vastustajan ykköshyökkääjät kovaa seinälle, huolimatta siitä, mitä kaverin selässä lukee.

Tulevaisuudessa Suomestakin on löydyttävä kiekollisesti kyvykkäitä pelaajia, jotka uskaltavat käyttää vahvuuksiaan hyväksi. Tietynlaisia taiteilijanvapauksia on junioreissa osattava antaa. Kuitenkin, näitä kiekollisia dominaattoreja odotellessa, pelataan vielä jokunen kv-turnaus näillä eväillä. Mikäli Torinossa on NHL-ukot mukana, on kyseessä jälleen "kaikkien aikojen turnaus". Kaikki Suuria vastaan pelattavat matsit ovat lievästi sanottuna herkullisia, asetelmiltaan kenties parasta kiekkoa. Vilkasu Kanadan kokoonpanoon...huh huh. Ruotsi sytyttää aina, ja hyvin on parhailla kokoonpanoilla heitä vastaan väännettykin. Suomi lähtee liki jokaseen matsiin lievänä altavastaajana. Mutta kun pelataan kerrasta poikki-kuolemanpelejä, kaikki on mahdollista. Ja henk. koht. on sanottava, jotta ei paljon kiinnosta millä keinoilla voittoja otetaan. Todennäkösesti seuraan Isoja Pelejä silmät lautasina ja suu vaahdossa, sydämen ampuessa rumputulta.

Pelitapa on osattava suhteuttaa kokoonpanoon ja kokoonpanosta on osattava ottaa kaikki irti - Torinon kekkereissä vain voittajat muistetaan.

Loistavaa tekstiä aceman81:ltä, huippuasiallista! Tälläsiä vaan lisää.