Transihmisten osallistuminen urheiluun on selvästi äärimmäisen haastava kysymys, muuten siitä ei syntyisi näinkin laajamittaista ja voimakasta keskustelua. Molemmilla puolilla on loogiset perustelunsa, jotka itse ainakin hyvin ymmärrän, mutta valitettavasti niiden esittäjistä nousevat esiin lähinnä kovaääniset öyhöttäjät ja tarpeeton vastakkainasettelu saa vain lisää bensaa liekkeihin. Jonkinlainen ratkaisu tähän tullaan löytämään, kenties jopa lajikohtaisesti, mutta sekään ei tule olemaan kaiken kattava ja ongelmaton. Itse pohtiessa tätä asiaa päädyn aina lopulta samaan kysymykseen - miksi miehet ja naiset urheilevat eri sarjoissa? Tietääkseni tämä johtuu pääosin fyysisestä suorituskyvystä ja tästä syystä myös transihmisten (erityisesti transnaisten) osallistuminen on ongelmallista.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
Transhenkilöt urheilukisoissa
- Viestiketjun aloittaja jokerit67
- Alkaa
- 12 856
- 126
En usko, että ihmisille sopisi se, jos laitettaisiin vain yksi sarja eli yleinen sarja joka lajiin. Se nyt ainaki käytännössä tuhoais naisurheilun lajeissa, jossa vaaditaan fysiikkaa.
Ei todellakaan tule tapahtumaan. Lähinnä siis tuo kysymys antaa mielestäni aika loogisen pohjan tämän hankalan trans-kysymyksenkin käsittelyyn.
Mun mielestä se kertoo paljon, että trans-miehillä ei ole mitään palaa miesten urheilussa. Kertoo, että hormonit että ole se ainoa asia mikä vaikuttaa.
Moderaattorit
Jäsen
Hei,
Aleksi Valavuoren ketju on osoittanut että palstallamme on tilausta transhenkilöiden urheilemiseen keskittyneellä ketjulla myös ilman kytköksiä Valavuoreen. Toivommekin siis että yleinen keskustelu aiheesta jatkuu tässä ketjussa. Ketjulle saa ehdottaa parempaa otsikkoa.
Keskusteluun kannustavin terveisin,
Moderaattorit
Aleksi Valavuoren ketju on osoittanut että palstallamme on tilausta transhenkilöiden urheilemiseen keskittyneellä ketjulla myös ilman kytköksiä Valavuoreen. Toivommekin siis että yleinen keskustelu aiheesta jatkuu tässä ketjussa. Ketjulle saa ehdottaa parempaa otsikkoa.
Keskusteluun kannustavin terveisin,
Moderaattorit
kahden suunnan sentteri
Jäsen
Enemmistö urheilun ymmärtäjistä ei ymmärrä sukupuolen moninaisuudesta mitään, ja enemmistö sukupuolen moninaisuuden ymmärtäjistä ei ymmärrä urheilusta mitään. Kerrassaan mainiot lähtökohdat kuukauden kuumimmalle somekeskustelulle.
Itse tuli mieleen se, miten paljon tietyissä lajeissa "rungosta" saa etua eli fyysisestä ulottuvuudesta vai saako? Jos ajatellaan tilannetta, jossa mies korjaa sukupuolensa naiseksi ja vetää sen verran hormoneja, että on rajojen sisällä ja saa osallistua naisten sarjaan/lajiin.
Pituus päästä varpaisiin, pidemmät raajat, isommat kädet ja jalat... Uinti ja jotkut palloilulajit sekä yu:n puolelta kenttälajit tulevat mieleen.
Entä kestävyysominaisuudet? Jos mietitään, että on elämänsä ensimmäiset 20 vuotta kehittynyt miehenä ja harrastaa kilpatasolla esim. hiihtoa eli on kehittänyt elimistöään ja fysiikkaansa kestävyydeltään ammattiurheilijan tasolle. Sitten korjaa sukupuolensa ja vaikka popsiikin estrogeenia, niin kuinka paljon etua jää jäljelle tuon ensimmäisen 20 vuoden harjoittelun jäljiltä käyttöön versus cis-naiset?
Voipi olla minulla termeissä sitä ja tätä, kun en ole aiheeseen niin syvällisesti perehtynyt ja kysymykseni ja pohdintani ovat lähinnä mielenkiinnosta sitä kohtaan, kuinka paljon ja missä tilanteissa naishormonien vaikutus ei näy eikä alkutilanne (mies) muutu.
Pituus päästä varpaisiin, pidemmät raajat, isommat kädet ja jalat... Uinti ja jotkut palloilulajit sekä yu:n puolelta kenttälajit tulevat mieleen.
Entä kestävyysominaisuudet? Jos mietitään, että on elämänsä ensimmäiset 20 vuotta kehittynyt miehenä ja harrastaa kilpatasolla esim. hiihtoa eli on kehittänyt elimistöään ja fysiikkaansa kestävyydeltään ammattiurheilijan tasolle. Sitten korjaa sukupuolensa ja vaikka popsiikin estrogeenia, niin kuinka paljon etua jää jäljelle tuon ensimmäisen 20 vuoden harjoittelun jäljiltä käyttöön versus cis-naiset?
Voipi olla minulla termeissä sitä ja tätä, kun en ole aiheeseen niin syvällisesti perehtynyt ja kysymykseni ja pohdintani ovat lähinnä mielenkiinnosta sitä kohtaan, kuinka paljon ja missä tilanteissa naishormonien vaikutus ei näy eikä alkutilanne (mies) muutu.
SlamDunk71
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Mitä tässä nyt olen lueskellut eri tahoja ja mielipiteitä niin helpoin reitti tällä hetkellä lienee se että tasa-arvoa ei lähdetä sekoittamaan kilpaurheiluun koska siellä ei sitä ole alkujaankaan.
Eli vaikka yhteiskunnassa mentäisiin sukupuolen määrittelyssä helpompaan (ilmoitusluontoiseen) asiaan, mikä onkin suotavaa, niin kilpaurheilussa pysytään tiukasti testauksessa ja sallituissa rajoissa.
Nyt äkkiseltään (en vastaa tietojen oikeellisuudesta):
Positiivisia tapauksia:
- Quinn sekä Laurel Hubbard. Käyneet pidemmän reitin hoitoineen päivineen ja tosiaan urheilullinen vaikutus mitätön.
Negatiivisia tapauksia:
- Ilmeisesti USA:n yliopisto kisoissa menty pelkällä ilmoituksella ja siellä mennään kisat voitosta voittoon?
Eli nyky tiedon valossa näin?
Eli vaikka yhteiskunnassa mentäisiin sukupuolen määrittelyssä helpompaan (ilmoitusluontoiseen) asiaan, mikä onkin suotavaa, niin kilpaurheilussa pysytään tiukasti testauksessa ja sallituissa rajoissa.
Nyt äkkiseltään (en vastaa tietojen oikeellisuudesta):
Positiivisia tapauksia:
- Quinn sekä Laurel Hubbard. Käyneet pidemmän reitin hoitoineen päivineen ja tosiaan urheilullinen vaikutus mitätön.
Negatiivisia tapauksia:
- Ilmeisesti USA:n yliopisto kisoissa menty pelkällä ilmoituksella ja siellä mennään kisat voitosta voittoon?
Eli nyky tiedon valossa näin?
Laurel Hubbard on siis menestynyt poikien sarjassa hyvin ilmeisesti. Lopettanut sitten painonnoston 23-vuotiaana ja aloittanut neljä vuotta sitten uudelleen miesten sarjassa. 35-vuotiaana(8 vuotta sitten) korjannut sukupuolensa naiseksi. On siis aika hyvin, että nyt 43-vuotias urheilija, joka aloitti uudestaan lajin neljä vuotta sitten 39-vuotiaana, niin nousee tasolle, jossa pääsee kilpailemaan olympialaisissa. Piti siis taukoa 16-vuotta(ainakin kilpailemisesta) joka on kyllä mielestäni aika paljon. Kuinka moni cisnainen pärjäisi naisten sarjassa, jos olisi nuorena kilpaillut ja sitten pitäisi noin pitkän tauon ja aloittaisi 39-vuotiaana uudellaan? Oma mututuntuma sanoo, että ei olisi mitään asiaa lähellekkään olympialaisia.
Kahdeksan vuotta kun sitten korjasi sukupuolensa naiseksi, niin ne kaikki toimenpiteet ei ole voinut vaikuttaa urheiluun kovinkaan negatiivisesti, kun pitkän tauon jälkeen ja 43-vuotiaana pääsee olympialaisiin asti. Esim. Anni Vuohijoella ei ollut asiaa olympialaisiin, vaikka on huomattavasti nuorempi ja ihan koko ajan treenannut tässä tosissaan. Ei poista toki sitä, että eikö Hubbard olisi voinut pitää itseään kunnossa ja saattaa painonnostossa joitain maapaikkojakin olla.
www.hs.fi
Kahdeksan vuotta kun sitten korjasi sukupuolensa naiseksi, niin ne kaikki toimenpiteet ei ole voinut vaikuttaa urheiluun kovinkaan negatiivisesti, kun pitkän tauon jälkeen ja 43-vuotiaana pääsee olympialaisiin asti. Esim. Anni Vuohijoella ei ollut asiaa olympialaisiin, vaikka on huomattavasti nuorempi ja ihan koko ajan treenannut tässä tosissaan. Ei poista toki sitä, että eikö Hubbard olisi voinut pitää itseään kunnossa ja saattaa painonnostossa joitain maapaikkojakin olla.
Painonnosto | Aiemmin miesten sarjassa kisannut Laurel Hubbard jäi ilman tulosta naisten painonnostossa – osallistuminen herätti sellaista raivoa, että urheilijaa piti suojella
Olympiahistorian ensimmäinen transnainen Laurel Hubbard kisasi maanantaina Tokiossa valtavan mediahuomion keskellä.
www.hs.fi
Haluan ilmaista huoleni siitä, miten typerää on, että naiset luuhaavat jonkun urheilun parissa, kun voisivat olla kotona laittamassa ruokaa, hoitamassa lapsia, miellyttämässä miehiä tai harjoittelemassa ruoan laittoa ja miehen miellyttämistä. Täten annan tukeni kaikelle toiminnalle, joka tuhoaa naisurheilun!
Naisurheilu on omalla tavallaan ”vammaisurheilua”. Se ”vamma” on ylimääräinen x-kromosomi y-kromosomin sijasta ja siitä johtuvat sivuvaikutukset kuten keskimäärin pienempi koko, testosteronin puutteesta johtuvat puutteet lihasten kasvussa vain pari mainitakseni. Paralympialaisiinkaan ei tiettyyn sarjaan riitä, että kokee itsensä puutteelliseksi. Kilpaillakseen Tähden kanssa pitää omata sarjaan kuuluva vamma. Ei riitä, että istuu vaan pyörätuoliin. Tällä taustalla kaikki ”Ian Thorpellakin oli luonnottoman isot räpylät” (jota kuului lähinnä Caster Semenyan tapauksessa) ovat ihan naurettavia.
Erinomaista, että erottiin omaksi ketjukseen. Toivottavasti täällä osataan lukea viestejä ja keskustella, eikö oltaisi kokoajan metatasolla päivittelemässä mutku tää on vaikeeta, insert vokaalin somehahmon syntilista etc.
Vuohijoen listaus on hyvä päänavaus jäsennellä ongelmaa. Yhtäältä tarvitaan 1) tieteellisiä perusteita ja raja-arvoja, toisaalta 2) eettiset tarkastelukulmat sekä 3) syrjinnän minimointia, jonka itse laajentaisin laajemman intressiryhmän huomioinniksi.
Nykytila: Eurooppalainen urheiluhan rakentuu vanhastaan vahvasti lajiliittojen pyramidirakenteelle. Näillä on hyvin suuri toimivaltuus omaa lajia koskevan säännöstön kokoamiseen ja ylläpitoonkin (kunnes mennään (oikeusturvalautakuntiin ja CAS-asteisiin ja vielä silloinkin näidenkin instanssien tutkintavalta on hyvin rajattu) ja vain yleensä dopingsäännöt suoria default-kopiointeja.
Transurheilijoita hyväksyvä tai "syrjivä" säännöstö on ymmärtääkseni varsin värikäs. Osassa lajeista ei ole ollut vanhastaan välttämättä mitään juridisesti tai lääketieteellisesti tarkkoja määritelmiä mahdolliseen naisille oletetusti tarkoitettuun sarjaan tai kilpailuun osallistumisesta. Osassa kansainvälinen lajiliitto laatinut jossain maailman ajassa jotkut hätäpäiset määritelmät ja ne ovat kansalliset sitten sulauttaneet säännöstöihinsä. Kuvaavaa on, kuinka testorajat esim. yleisurheilussa mielivaltaisen oloisesti hypähtävät korkeammaksi lyhyillä matkoilla...
1999 perustetulla Kansainvälisellä antidopingtoimistolla WADAlla on iso toimijuus alalla ja se pyrkii yhdenmukaistamaan ja toimeenpanemaan valtuutuksensa mukaisesti sääntöjään. Tämän puljun tehtävien jatkoksi tai laajennokseksi kävisi erittäin hyvin myös mahdollisten testotasojen ym. mittailut ja ilmeisesti näihin osallistuukin, mutta todella vaikea sanoa, paljonko esim. nuoret transurheilijat pääsevät kokemaan wadan pienten miesten ovikellonsoittoahdistelua.
Esimerkikkinä Rullaurheilun (World Skate) Competition Guidelinesit vuodelta 2015 kertovat samaa vaatimuslinjasta kuin monessa muussakin nykylajissa:
The athlete has declared that her gender identity is female. The declaration
cannot be changed, for sporting purposes, for a minimum of four (4) years.
b.The athlete must demonstrate that her total testosterone level in serum has
been below 10 nmol/L for at least 12 months prior to her first competition (any
longer period shall be based on a confidential case-by-case evaluation,
considering whether or not 12 months is a sufficient length of time to minimise
any advantage in women’s competition).
c. The athlete’s total testosterone level in serum must remain below 10 nmol/L
throughout the period of desired eligibility to compete in the female category.
d.Compliance with these conditions may be monitored by testing. In the event of
non-compliance, the athlete’s eligibility for female competition will be
suspended for 12 months.
Dokumentti kuvaa itseään myös sanoin:
"These guidelines are a living document and will be subject to review in light of
any scientific or medical developments."
Kyseessä on modernihkon lajin tämänhetkinen kannanotto ja vastaus sarjakysymyksiinsä. Urheilua seuraava yleisö saattaa pitää hankalana 10nanomoolin testoja varsinkin jos kuvaan ilmaantuu mieheltä ulkoisesti kovasti vaikuttavia kisaajia. Niin kauan kun näin ei tapahdu, kukin laji päässee purjehtimaan kehittyvän suosionsa tai epäsuosionsa siivittämänä siihen globaaliin kunniaan tai matalaan arvostukseen kuin se on ollut matkallakin riippumatta siitä, onko valittu hormonikategorisointiperuste kys. urheilun kuluttajista hölmö tai epämielekäs.
Jos taas johonkin lajiin etsiytyy suurempi määrä transurheilijoita, on minun käsitykseni mukaan selvää, että joudutaan tuohon vaikeaan kissanhännänvetoon. Lajiyhteisö ja liitto joutuvat tai saavat aistia tendenssejä ja pohtia mikä merkitys milläkin valitulla raja-arvolla tai säännöllä on lajin kannalta ihan samalla tavalla kuin vaikka 3vs3 pelien pelaaminen. Mielipiteitä on havaitulla tavalla puolesta ja vastaan. Ei tuohon tarvita mielestäni välttämättä ihan niin paljon "eettistä kulmaa", kuin ehkä Vuohijoki listauksellaan antaa ymmärtää. Minä hyväksyn kunkin lajiliiton tekemät valinnat ja varaan lähinnä oikeuden kehua tai moittia niitä, jos kiinnostus per laji siihen riittää. Urheilun etiikkaa jne valvoo taas sitten nuo mainitsemani instanssit siinä mitassa kun se heille suotu, en tässä vaiheessa tiedä miltä osin korjailuja tähän "työnjakoon" kuuluisi tehdä. Myös EU:han on ottanut "eettisiä" kantoja urheiluun käyttäen keppihevosena omia sääntöjään kun on kyse ollut siirtokorvauksista tai ulkomaisten pelaajien säännöistä. Tällöin toki usein edellytetään, että jonkinlainen raha liikkuu tämän aktiviteetin piirissä. Vaikka EU:lla ei ole mitään suoraa toimivaltaa urheiluasioissa ja puhutaan urheilun integriteetistä, poliittisesti se on toki houkuttelevaa ujuttaa, kuten nyt on saatu ujutettuakin esim. financial fair playt ym. tulille. (Mikä vaikuttaakin ihan positiiviselta ja aitoa urheilullista kilpailua lisäävältä muutokselta, vaikka eurooppalaiset seurat menettävät suhteellista kilpailuetuaan.)
Takaisin aiheeseen: Eri lajeilla on hieman erilaiset kannustimet toivottaa transurheilijat tervetulleiksi, he joutuvat ottamaan huomioon lajinsa yleisön, laajemman yleisöpotentiaalin, kisaajat ja muutkin merkitykselliset aspektit. Lajin nuoruus ja kypsyys vaikuttaa sekä luonnollisesti millaista urheilullisuutta laji edellyttää. Itse en ole tällä hetkellä kiinnostunut seuraamaan naisille tarkoitettuja lajeja tai kilpailuja, joissa huipulla on muita kuin "cis-naisia", kuin mahdollisesti vain kurioositeetin kannalta. Annan kuin automaattisesti voittajille paljon pienemmän sisäisen arvonannon ja kirjaan lajin yleisestiottaen epämielekkäämmäksi seurata kuin verrokkilaji, jossa ilmiötä ei esiinny. Hyväksyykö siis mahdolliset eettiset pohdiskelijat, että tällaisia näkemyksiä asiassa voi ihmisillä olla? Kirjataanko se näkemys suoraan transfobiseksi tai syrjiväksi? Miksi olisi väärin ehdottaa tai edes toivoa heille ennemmin omia sarjojaan kuten paralympialaisissa. Monet lajithan ovat siellä ihan mielenkiintoisia, maalipallo mainitakseni.
Mutta kuten sanottu, lajiliitot saavat miettiä harkintansa mukaan sääntönsä ja kutsua pohdiskelemaan ylläesitettyjä Guidelinesejä kanssaan kenet haluaa, kunhan nyt omia sääntöjään prosessissa noudattaa. Katsojilla lienee seuraavaksi moraalinen oikeus olla kiinnostumasta urheilusta ylipäätään tai kilpailuista, jotka eivät syystä tai toisesta kiinnosta, mutta mistä minä tiedän. Minä en nimittäin koe, että on yleisesti ottaen (lajista hieman riippuen) reilua cis-naisia kohtaan sallia transnaisten urheileminen samassa sarjassa. Ei Dopingkaan ole kielletty siksi, että sillä saataisiin parannettua suoritusta vaan lähinnä terveys- ja reiluussyistä. Dopingin käyttämisen syy taas voi se olla. Siinä vaiheessa, kun/jos esimerkiksi korkeushypyssä naisten Suomen ennätys kirjataan Jaden nimiin ja lukemiin esim 208, joudun todella pohdiskelemaan mitä laji haluaa tällä katsojille kertoa. Etukäteen olen pohdiskellut, että tämän toteutuessa "se" ei ainakaan halua enää nähtävän cis-naisen tekemää Suomen ennätystä. Reilulta todella vaikuttaa.
Vuohijoen listaus on hyvä päänavaus jäsennellä ongelmaa. Yhtäältä tarvitaan 1) tieteellisiä perusteita ja raja-arvoja, toisaalta 2) eettiset tarkastelukulmat sekä 3) syrjinnän minimointia, jonka itse laajentaisin laajemman intressiryhmän huomioinniksi.
Nykytila: Eurooppalainen urheiluhan rakentuu vanhastaan vahvasti lajiliittojen pyramidirakenteelle. Näillä on hyvin suuri toimivaltuus omaa lajia koskevan säännöstön kokoamiseen ja ylläpitoonkin (kunnes mennään (oikeusturvalautakuntiin ja CAS-asteisiin ja vielä silloinkin näidenkin instanssien tutkintavalta on hyvin rajattu) ja vain yleensä dopingsäännöt suoria default-kopiointeja.
Transurheilijoita hyväksyvä tai "syrjivä" säännöstö on ymmärtääkseni varsin värikäs. Osassa lajeista ei ole ollut vanhastaan välttämättä mitään juridisesti tai lääketieteellisesti tarkkoja määritelmiä mahdolliseen naisille oletetusti tarkoitettuun sarjaan tai kilpailuun osallistumisesta. Osassa kansainvälinen lajiliitto laatinut jossain maailman ajassa jotkut hätäpäiset määritelmät ja ne ovat kansalliset sitten sulauttaneet säännöstöihinsä. Kuvaavaa on, kuinka testorajat esim. yleisurheilussa mielivaltaisen oloisesti hypähtävät korkeammaksi lyhyillä matkoilla...
1999 perustetulla Kansainvälisellä antidopingtoimistolla WADAlla on iso toimijuus alalla ja se pyrkii yhdenmukaistamaan ja toimeenpanemaan valtuutuksensa mukaisesti sääntöjään. Tämän puljun tehtävien jatkoksi tai laajennokseksi kävisi erittäin hyvin myös mahdollisten testotasojen ym. mittailut ja ilmeisesti näihin osallistuukin, mutta todella vaikea sanoa, paljonko esim. nuoret transurheilijat pääsevät kokemaan wadan pienten miesten ovikellonsoittoahdistelua.
Esimerkikkinä Rullaurheilun (World Skate) Competition Guidelinesit vuodelta 2015 kertovat samaa vaatimuslinjasta kuin monessa muussakin nykylajissa:
The athlete has declared that her gender identity is female. The declaration
cannot be changed, for sporting purposes, for a minimum of four (4) years.
b.The athlete must demonstrate that her total testosterone level in serum has
been below 10 nmol/L for at least 12 months prior to her first competition (any
longer period shall be based on a confidential case-by-case evaluation,
considering whether or not 12 months is a sufficient length of time to minimise
any advantage in women’s competition).
c. The athlete’s total testosterone level in serum must remain below 10 nmol/L
throughout the period of desired eligibility to compete in the female category.
d.Compliance with these conditions may be monitored by testing. In the event of
non-compliance, the athlete’s eligibility for female competition will be
suspended for 12 months.
Dokumentti kuvaa itseään myös sanoin:
"These guidelines are a living document and will be subject to review in light of
any scientific or medical developments."
Kyseessä on modernihkon lajin tämänhetkinen kannanotto ja vastaus sarjakysymyksiinsä. Urheilua seuraava yleisö saattaa pitää hankalana 10nanomoolin testoja varsinkin jos kuvaan ilmaantuu mieheltä ulkoisesti kovasti vaikuttavia kisaajia. Niin kauan kun näin ei tapahdu, kukin laji päässee purjehtimaan kehittyvän suosionsa tai epäsuosionsa siivittämänä siihen globaaliin kunniaan tai matalaan arvostukseen kuin se on ollut matkallakin riippumatta siitä, onko valittu hormonikategorisointiperuste kys. urheilun kuluttajista hölmö tai epämielekäs.
Jos taas johonkin lajiin etsiytyy suurempi määrä transurheilijoita, on minun käsitykseni mukaan selvää, että joudutaan tuohon vaikeaan kissanhännänvetoon. Lajiyhteisö ja liitto joutuvat tai saavat aistia tendenssejä ja pohtia mikä merkitys milläkin valitulla raja-arvolla tai säännöllä on lajin kannalta ihan samalla tavalla kuin vaikka 3vs3 pelien pelaaminen. Mielipiteitä on havaitulla tavalla puolesta ja vastaan. Ei tuohon tarvita mielestäni välttämättä ihan niin paljon "eettistä kulmaa", kuin ehkä Vuohijoki listauksellaan antaa ymmärtää. Minä hyväksyn kunkin lajiliiton tekemät valinnat ja varaan lähinnä oikeuden kehua tai moittia niitä, jos kiinnostus per laji siihen riittää. Urheilun etiikkaa jne valvoo taas sitten nuo mainitsemani instanssit siinä mitassa kun se heille suotu, en tässä vaiheessa tiedä miltä osin korjailuja tähän "työnjakoon" kuuluisi tehdä. Myös EU:han on ottanut "eettisiä" kantoja urheiluun käyttäen keppihevosena omia sääntöjään kun on kyse ollut siirtokorvauksista tai ulkomaisten pelaajien säännöistä. Tällöin toki usein edellytetään, että jonkinlainen raha liikkuu tämän aktiviteetin piirissä. Vaikka EU:lla ei ole mitään suoraa toimivaltaa urheiluasioissa ja puhutaan urheilun integriteetistä, poliittisesti se on toki houkuttelevaa ujuttaa, kuten nyt on saatu ujutettuakin esim. financial fair playt ym. tulille. (Mikä vaikuttaakin ihan positiiviselta ja aitoa urheilullista kilpailua lisäävältä muutokselta, vaikka eurooppalaiset seurat menettävät suhteellista kilpailuetuaan.)
Takaisin aiheeseen: Eri lajeilla on hieman erilaiset kannustimet toivottaa transurheilijat tervetulleiksi, he joutuvat ottamaan huomioon lajinsa yleisön, laajemman yleisöpotentiaalin, kisaajat ja muutkin merkitykselliset aspektit. Lajin nuoruus ja kypsyys vaikuttaa sekä luonnollisesti millaista urheilullisuutta laji edellyttää. Itse en ole tällä hetkellä kiinnostunut seuraamaan naisille tarkoitettuja lajeja tai kilpailuja, joissa huipulla on muita kuin "cis-naisia", kuin mahdollisesti vain kurioositeetin kannalta. Annan kuin automaattisesti voittajille paljon pienemmän sisäisen arvonannon ja kirjaan lajin yleisestiottaen epämielekkäämmäksi seurata kuin verrokkilaji, jossa ilmiötä ei esiinny. Hyväksyykö siis mahdolliset eettiset pohdiskelijat, että tällaisia näkemyksiä asiassa voi ihmisillä olla? Kirjataanko se näkemys suoraan transfobiseksi tai syrjiväksi? Miksi olisi väärin ehdottaa tai edes toivoa heille ennemmin omia sarjojaan kuten paralympialaisissa. Monet lajithan ovat siellä ihan mielenkiintoisia, maalipallo mainitakseni.
Mutta kuten sanottu, lajiliitot saavat miettiä harkintansa mukaan sääntönsä ja kutsua pohdiskelemaan ylläesitettyjä Guidelinesejä kanssaan kenet haluaa, kunhan nyt omia sääntöjään prosessissa noudattaa. Katsojilla lienee seuraavaksi moraalinen oikeus olla kiinnostumasta urheilusta ylipäätään tai kilpailuista, jotka eivät syystä tai toisesta kiinnosta, mutta mistä minä tiedän. Minä en nimittäin koe, että on yleisesti ottaen (lajista hieman riippuen) reilua cis-naisia kohtaan sallia transnaisten urheileminen samassa sarjassa. Ei Dopingkaan ole kielletty siksi, että sillä saataisiin parannettua suoritusta vaan lähinnä terveys- ja reiluussyistä. Dopingin käyttämisen syy taas voi se olla. Siinä vaiheessa, kun/jos esimerkiksi korkeushypyssä naisten Suomen ennätys kirjataan Jaden nimiin ja lukemiin esim 208, joudun todella pohdiskelemaan mitä laji haluaa tällä katsojille kertoa. Etukäteen olen pohdiskellut, että tämän toteutuessa "se" ei ainakaan halua enää nähtävän cis-naisen tekemää Suomen ennätystä. Reilulta todella vaikuttaa.
Viimeksi muokattu:
Tässä tavallaan asiaan liittyvä twiitti. Joillakin on vaikea vaan myöntää tosiasiaa, että naiset ei yksinkertaisesti ole niin hyviä fysiikkaa vaativissa lajeissa kun miehet. Jonkin sortin tennisasiantuntija Janne Eerikäinen avaa hieman asiaa tässä.
Naurava Kulkuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Tää tasa-arvokeskustelu menee vielä joskus siihen, että on syrjintää jos 160kg nyrkkeilijää ei päästetä ottelemaan höyhensarjassa.
Weekend_Warrior
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Raipen SaiPa
Jotenkin alunperinkin järjellä ajateltuna todella turhaa keskustelua taas. Jos olet syntynyt mieheksi on sinulla naisten sarjassa todella iso etulyöntiasema. Ihan sama mitä olet elämäsi aikana kropalle tehnyt. Hienoa että olet valinnut sen tien mikä tuntuu oikealta, mutta urheilussa se ei vain päde. Olet pohjimmiltasi kuitenkin mies. Siitä tulee jo automaattisesti iso ero.
Jotenkin nykypäivänä tää kaikesta öyhöttäminen ja mielten pahoittaminen alkaa mennä jo yli.
Jotenkin nykypäivänä tää kaikesta öyhöttäminen ja mielten pahoittaminen alkaa mennä jo yli.
Tässä on kyllä poikkeuksellisen hyvin tiivistetty ongelma ei vain tämän aiheen osalta vaan myös yleisesti yhteiskuntamme helposti kärjistyvässä keskustelukulttuurissa. Jos osoittaisimme edes hieman enemmän kriittisyyttä oman ymmärryksen rajallisuutta kohtaan ja samalla avoimuutta sekä harkintaa vastakkaisille näkemyksille, maailma olisi aika paljon siedettävämpi paikka.
Onko Trans-sukupuolisille oma sarja mahdoton tehtävä? Olisiko tämä syrjintää? Tieteelliset raja-arvot nyt selvitykseen missä menee raja, että etua alkaa saamaan liikaa verrattuna "normaaliin" sukupuoleen.
Tämä on kyllä äärimmäisen haastava kysymys. Urheilufanaatikkona olihan se järin outoa katsoa noita yleisurheilun Olympiakisoja esimerkiksi naisten 200m juoksua, kun viivalla on miehekkäämmän ja lihaksikkaamman näköistä ukkelia kuin meikäläinen. Mutta onko tuokaan väärin? Ei se oikein ole. Joku ratkaisuhan tähän pitänee saada ja siihen tarvitaan tieteellisiä lukuja ja osaamista.
Tämä on kyllä äärimmäisen haastava kysymys. Urheilufanaatikkona olihan se järin outoa katsoa noita yleisurheilun Olympiakisoja esimerkiksi naisten 200m juoksua, kun viivalla on miehekkäämmän ja lihaksikkaamman näköistä ukkelia kuin meikäläinen. Mutta onko tuokaan väärin? Ei se oikein ole. Joku ratkaisuhan tähän pitänee saada ja siihen tarvitaan tieteellisiä lukuja ja osaamista.
Ei taida olla riittävästi kilpailijoita ainakaan joukkuelajeihin.
Tähän vähän lyhyet kommentit:
1) On selvää, että monissa lajeissa miehenä kasvaneen fysiikka on monia naisia edellä niin paljon, että naiset eivät sitä saa välttämättä kiinni (esimerkiksi kamppailulajeissa, miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset ja täten ulottuvuus suurempi). Silti pitää aina miettiä sitä, missä on se raja miehen ja naisen välillä (kyse ei aina ole niin yksinkertaisesta asiasta kuin kromosomeista). Jollain naisilla voi olla luonnollisesti korkeammat testosteronitasot kuin jollain miehillä (harvinaista mutta mahdollista). Tämä on vaikeasti mitattava asia. Hormonit korvaavat jonkin verran näitä eroja (eli transnaisilla estrogeenia ja transmiehilla androgeenia). Emme kuitenkaan ole varmoja kuinka paljon.
2) Jos pyrimme tasa-arvoiseen yhteiskuntaan niin on tärkeää, että trans-henkilöillä on mahdollisuus urheilla siinä missä miehillä ja naisillakin. Onko joku transhenkilöiden sarja vastaus? En usko sillä siellä on estrogeeniä ja androgeenia douppaavia ihmisiä samassa sarjassa ja toisilla luulisi olevan vahvempi tilanne. Vai voivatko transmiehet kilpailla miesten kanssa samalla tasolla? En osaa sanoa, koska en ole käyttänyt useita tunteja asian tutkimiseen.
3) Fallon Fox oli jonkin aikaa vapaa-ottelija naisten puolella. Tämä aiheutti paljon puhetta erityisesti Joe Roganin podcastissa. Fox voitti 7 ottelustaan 6 ja yhdessä näistä hän mursi vastustajansa kallon. En tiedä missä määrin tämä johtui siitä, että Fox kasvoi miehenä ja täten oli vahvempi ja missä määrin kyse on vain lajin vaaroista. Laitan kuitenkin loppuun videon siitä kuinka eräs syntyjään nainen voitto Fallon Foxin ihan kehässä.
Lyhyesti: En osaa muodostaa vahvaa mielipidettä mihinkään suuntaan, sillä en tiedä asiasta riittävästi.
1) On selvää, että monissa lajeissa miehenä kasvaneen fysiikka on monia naisia edellä niin paljon, että naiset eivät sitä saa välttämättä kiinni (esimerkiksi kamppailulajeissa, miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset ja täten ulottuvuus suurempi). Silti pitää aina miettiä sitä, missä on se raja miehen ja naisen välillä (kyse ei aina ole niin yksinkertaisesta asiasta kuin kromosomeista). Jollain naisilla voi olla luonnollisesti korkeammat testosteronitasot kuin jollain miehillä (harvinaista mutta mahdollista). Tämä on vaikeasti mitattava asia. Hormonit korvaavat jonkin verran näitä eroja (eli transnaisilla estrogeenia ja transmiehilla androgeenia). Emme kuitenkaan ole varmoja kuinka paljon.
2) Jos pyrimme tasa-arvoiseen yhteiskuntaan niin on tärkeää, että trans-henkilöillä on mahdollisuus urheilla siinä missä miehillä ja naisillakin. Onko joku transhenkilöiden sarja vastaus? En usko sillä siellä on estrogeeniä ja androgeenia douppaavia ihmisiä samassa sarjassa ja toisilla luulisi olevan vahvempi tilanne. Vai voivatko transmiehet kilpailla miesten kanssa samalla tasolla? En osaa sanoa, koska en ole käyttänyt useita tunteja asian tutkimiseen.
3) Fallon Fox oli jonkin aikaa vapaa-ottelija naisten puolella. Tämä aiheutti paljon puhetta erityisesti Joe Roganin podcastissa. Fox voitti 7 ottelustaan 6 ja yhdessä näistä hän mursi vastustajansa kallon. En tiedä missä määrin tämä johtui siitä, että Fox kasvoi miehenä ja täten oli vahvempi ja missä määrin kyse on vain lajin vaaroista. Laitan kuitenkin loppuun videon siitä kuinka eräs syntyjään nainen voitto Fallon Foxin ihan kehässä.
Lyhyesti: En osaa muodostaa vahvaa mielipidettä mihinkään suuntaan, sillä en tiedä asiasta riittävästi.
Siis eikö se näin just ole? Mitään väliä onko ladyboy tai kahdentussun ihminen niin testoraja määrittää mihin sarjaan osallistuu. Näin olen aina ajatellut/luullut.
Ja kuten jossain ketjussa totesin niin miehen murrosiän kasvanut ihminen osallistuu jatkossa trans-sarjaan. Asiantuntijat määrittävät sen eksaktin iän - vetäköön jonkun kompromissin siihen. Ei ole vaikeeta jos tahtoa löytyy komiteoilta.
Edit: Ja tietysti siis monisyisiä asioita trans-asiat, mutta urheilun muottiin suht helppo toteuttaa kun on vaan kylmät rajat. Mielestäni tässä risteilee nyt kaksi täysin eri asiaa päällekkäin: toinen on mihin päätetään vetää rajat urheilussa ja toisaalta on trans-ihmiset, jotka ovat olemassa olympialaisten jälkeenkin.
Viimeksi muokattu:
Naisten urheiluhan ei mihinkään katoaisi millään päätöksellä. Sen sijaan naisten huippu-urheilu saattaa olla murroksessa.
Useimmissa lajeissa "miesten sarja" on kuitenkin kaikille sukupuolille avoin sarja, eli kenenkään urheilua ei suurimmassa osassa lajeja estetä. "Naisten sarja" -nimityksenä on tietenkin ongelmallinen, jos sinne ei joitakin juridisia naisia päästetä. Voisiko sarjaa uudelleenmääritellä niin, ettei aikuisiällä sukupuolta vaihtaneilla olisi sinne asiaa? Toki esimerkiksi tällä Hubbardilla ei olisi mahdollisuuksia huippu-urheiluun tai olympialaisiin avoimessa sarjassa, mutta ei ole melkein kenelläkään muullakaan maailman miljoonista urheilevista ihmisistä. Onko huippu-urheilu ihmisoikeus? Jos on, niin kenet voin haastaa, kun minäkin olisin halunnut olla huippu-urheilija.
Yksi vaihtoehto on sukupuolisäännöksistä kokonaan luopuminen, jolloin olisi vain yksi avoin sarja. Tämä lienee kaukaa haettua ja tosiaan tappaisi käytännössä naisten huippu-urheilun lähes kaikissa lajeissa maailman tasolla, mutta siinäkin voidaan kysyä, että onko huippu-urheilu sitten joku ihmisoikeus? Ei valitettavasti ole minulle eikä monelle muullekaan ilmoitusluontoinen asia ruveta urheilemaan ammatikseen. Tietysti jos asiasta päättävissä elimissä on paljon tällaisia Miisa Nuorgameja, jotka yksinkertaisesti eivät edes usko miesten ja naisten välillä olevan urheilussa tasoeroja, olisi yksi avoin sarja paperilla hyvä kompromissi.
Useimmissa lajeissa "miesten sarja" on kuitenkin kaikille sukupuolille avoin sarja, eli kenenkään urheilua ei suurimmassa osassa lajeja estetä. "Naisten sarja" -nimityksenä on tietenkin ongelmallinen, jos sinne ei joitakin juridisia naisia päästetä. Voisiko sarjaa uudelleenmääritellä niin, ettei aikuisiällä sukupuolta vaihtaneilla olisi sinne asiaa? Toki esimerkiksi tällä Hubbardilla ei olisi mahdollisuuksia huippu-urheiluun tai olympialaisiin avoimessa sarjassa, mutta ei ole melkein kenelläkään muullakaan maailman miljoonista urheilevista ihmisistä. Onko huippu-urheilu ihmisoikeus? Jos on, niin kenet voin haastaa, kun minäkin olisin halunnut olla huippu-urheilija.
Yksi vaihtoehto on sukupuolisäännöksistä kokonaan luopuminen, jolloin olisi vain yksi avoin sarja. Tämä lienee kaukaa haettua ja tosiaan tappaisi käytännössä naisten huippu-urheilun lähes kaikissa lajeissa maailman tasolla, mutta siinäkin voidaan kysyä, että onko huippu-urheilu sitten joku ihmisoikeus? Ei valitettavasti ole minulle eikä monelle muullekaan ilmoitusluontoinen asia ruveta urheilemaan ammatikseen. Tietysti jos asiasta päättävissä elimissä on paljon tällaisia Miisa Nuorgameja, jotka yksinkertaisesti eivät edes usko miesten ja naisten välillä olevan urheilussa tasoeroja, olisi yksi avoin sarja paperilla hyvä kompromissi.
Hyvä esimerkki siitä, että miten vaikeaa tietyt ideologiset lasit päässä kulkevalle ihmiselle on vain myöntää yksinkertaisia tosiasioita. Siinä on hankalaa käydä järkevää keskustelua silloin.
Eipä tuossa nyt tarvitse kauheasti olla urheilua seurannut, kun tajuaa että vaikka nyt sitten esimerkiksi siinä tenniksessä se miesten ranking sijalla 1257 oleva pelaaja on kuitenkin fyysisesti niin paljon edellä kaikkia naisia, että kun se pallo vaan kulkee niin saatanan paljon lujempaa hänen lyönneistään, niin ei Naomi Osakallakaan ole vaan mitään palaa ehtiä niihin palloihin.
Tai otetaan lähestulkoon mikä tahansa laji, jossa vähänkään on fysiikalla merkitystä ja jossa mies hyötyy siitä ylivertaisesta luonnon suomasta etulyöntiasemastaan. Meidän kotimaisesta korisliigasta voidaan napata pelaajia, jotka dominoisivat samantien WNBA:ssa mennentullen, koska ovat vain niin valtavan paljon isompia, sekä vahvempia ja kaikki tapahtuu nopeammin, että ei maailman parhaimmillakaan naiskoripalloilijoilla olisi yhtään mitään toivoa.
Jne. jne. esimerkkejä voitaisiin lyödä loputtomiin.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy