Vapaaehtoisuudesta yleisemmin... Itse olen tehnyt ja järjestänyt yhtä ja toista "rakkaudesta lajiin"-pohjalta ja vaikka persaukisuus pakottaa kompromisseihin, niin ei se sitä tarkoita, etteikö pyrkisi tekemään asioita niin hyvin kuin osaa ja pystyy niillä resursseilla mitä annettu on. Kansalaisjournalismin, podcastien, tubevideoitten ja kaiken muun DIY-meiningin aikakaudella, jossa sisällöntuotannon määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, en ihan heti menisi vapaaehtoistyö-argumentin taakse, kuten täällä tunnutaan herkästi menevän. Ei ole ehkä varaa lähettää toimittajaa rapakon taakse kisoihin, ei ehkä ostaa sille tuhannen euron nauhuria, tai ehkä toimittajalla itsellään ei ole varaa olla puolta vuotta pois työelämästä seurantadokumenttia tekemässä, mutta aika paljon siihen janalle kuitenkin mahtuu, että mitä pystyy tekemään, vaikka onkin "vain" vapaaehtoinen.
Ja lisätään vielä sekin näin OT:na, että olen tyytyväinen verkkolehteen ja arvostan suuresti sitä mitä sisältöä sinne saadaan aikaan. Vaatii varmasti tuota samaa "rakkaudesta lajiin"-asennetta ja uskon senkin, että joskus voi Jatkiksen toimittajaa, jos ei ottaa päähän, niin ainakin mietityttää, että miten jotkut elättää itsensä ammattitoimittajina paljon huonommalla sisällöllä. Mutta edelleen, perkauksen aihe lienee se, että miten joku/ jotkut toimittajat ovat onnistuneet pääsemään täysin palstan kirjoittajien ihon alle. Onko se tarkoitus, vai luetaanko se ns. collatelar damageksi tunteita herättävistä asioista uutisoitaessa?
www.jatkoaika.com
