Jaa mitäs täällä tyytyväisyydestä jauhetaan? Kaikki asiasta vääntävät keskustelijat lienevät vieläpä keskenään suurin piirtein samaa mieltä asiastakin, mutta tyytymättömyys seuran touhuihin pitää purkaa vääntämällä tästä väkisin.
Tappioputkessa tarvottaessahan on aina ryhdikästä korostaa, että itse kukin olisi tyytyväinen tappioihin jos joukkue edes yrittäisi. En kyllä sitten toisaalta muista olenko koskaan nähnyt kenenkään hehkuttavan suuremmin tyytyväisyyttään häviävän tsemppikiekon katseluun.
Itse olen tyytyväinen siihen mitä Virtanen on saanut aikaiseksi Tepsin peräsimessä ja siihen miten joukkue on viimeiset reilut kaksi viikkoa pelannut. Tepsin pelejä on taas ihan mukava katsella. Eihän tuo sinänsä suuresti liikuta ollaanko kauden päätteeksi kymmenensiä vai yhdensiätoista. Onhan tässä tämän älyttömän sarjajärjestelmän myötä mahdollisuudet vielä, hui, jopa kahdeksanteenkin sijaan jos satuttaisiin pääsemään sääleihin ja onnistuttaisiin siellä ottamaan vaikka jostain HPK:stä revanssi viime keväältä. Siinä olisi jo hiukan hunajainen maku.
Erityisesti tyytyväisyyttä herättävät Korpikosken ja Filppulan piristyneet otteet. Näköjään ketju kuin ketju alkaa toimia, kun siihen laittaa Markus Nurmen. Alkusyksystä Kaskisen aikana Tepsillä ei ollut yhtään toimivaa ketjua, Nättisen toivuttua pelikuntoon Virtanen sai koottua ensin yhden toimivan ketjun Nurmi - Nättinen - Pajuniemi ja nyt Tepsillä on jo kolme toimivaa ketjua: Nurmi - Filppula - Korpikoski, Pärssisen ja Pajuniemen varaan rakennettu kolmonen sekä viime aikoina oikeasti hyvin pelannut nelosketju Karvonen - Kuru - Budish, joka muuten todellakin riittää nelosketjuksi. Tätä nelosketjuahan Virtanenkin kehui erikseen KalPa-pelin pressissä. Kolmella oikeasti toimivalla ketjulla voidaan jo voittaa pelejä muutenkin kuin sattumalta.
Nurmen kahden vuoden jatkopahviin olen myös erittäin tyytyväinen. Onneksi meillä on nämä Lindsten ja Nieminen, jotka ovat esimerkeillään näyttäneet, ettei se ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella niin saadaan kaikesta sekoilusta huolimatta pidettyä näitäkin omia nuoria pelaajia, joilla olisi ottajia muuallakin.
Pelottaa, että ensi kausi on taas askel taakse päin ja siksi aion röyhkeästi nauttia loppukauden säälipaikkajahdista tämän nyt jalkeilla olevan joukkueen edesottamuksia seuraten. Tässähän ovat tällä kaudella melkein kaikki onnettaret olleet Tepsin puolella säälipaikkajahdissa. Ensinnäkin paikka on tyrkyllä harvinaisen vähillä pisteillä ja toisekseen TPS on hämmentävän hyvin onnistunut kääntämään voitokseen huomattavan suuren osan tärkeistä ns. kuuden pisteen otteluista päävastustajia vastaan. Miettikää nyt miten marraskuussakin noustiin Ässiä vastaa voittoon viemällä kolmas erä 5-0. Sekin matsi kun olisi hävitty, olisi ero sääliviivaan tällä hetkellä kymmenen pistettä, eli likimain yhtä paljon kuin se suurimmillaan tällä kaudella on ollut. Ja jo syyskuussa Anton Holm tykitti Filppulan passista Isomäessä voittomaalin Ässiä vastaan ylivoimalla seitsemän sekuntia ennen täyttä aikaa. Siinäkin oli äärettömän tärkeä maali nykyisiä asetelemia ajatellen. Ässätkin ovat viime kierroksilla petranneet, vaikka ovat pelanneet yksinomaan kärkijengejä vastaan ja seuraavaksi heillä onkin sitten ohjelmassa enemmän kellarikerroksen vastustajia, joten mitenkään helppoa Ässien ohittaminen sarjataulukossa ei ole. Tepsikin on viime kierroksilla ylisuorittanut monella tavalla, eli ei ole odotettavissa, että sama tahti jatkuu kauden loppuun asti. Täysin välttämätöntä tulee olemaan saada vähintään neljä, mutta mielellään vähintään kuusi pistettä Ässiä vastaan kauden lopuista kolmesta keskinäisestä ottelusta. Noissa peleissä ei ole vain varaa antaa siimaa. KalPastakin toki saa painaa vielä ohi.
